Jos sanotaan että jollakulla on vaikeuksia luottaa ihmisiin niin mitä se "luottamus" käytännössä tarkoittaa?
Tämä ei luota muissa ihmisissä MIHIN? Siihen että pitävät salaisuuksia? Etteivät harrasta seurustelussa seksiä muiden kanssa? Pelkääkö tämä ihminen että muut hyökkäävät fyysisesti kimppuun? Mitä se mystinen "luottamus" oikein on? En jaksa mitään epämääräisiä psykologisia termejä.
Kommentit (16)
Luen sen niin että kyseessä on vainoharhainen ja mustasukkainen, herkästi riitoihin tästä syystä hakeutuva henkilö. Sellainen joka kyttää mitä teet ja etsii jatkuvasti syitä että toineen kieroilee ja pettää.
Vierailija kirjoitti:
Luen sen niin että kyseessä on vainoharhainen ja mustasukkainen, herkästi riitoihin tästä syystä hakeutuva henkilö. Sellainen joka kyttää mitä teet ja etsii jatkuvasti syitä että toineen kieroilee ja pettää.
Myös oma mummonsa? Tässä ei ollut kyse vain parisuhteesta.
Luottamus on miehen paksu lompakko.
Mun osalta se tarkoittaa sitä, että en usko enää niin sinisilmäisesti ihmisten vilpittömiltä kuulostaviin puheisiin, kun niin monesti on saanut todeta etteivät ne totta olleetkaan. Olen myös hieman varautuneempi uusien ihmisten seurassa kuin ennen, enkä kerro asioistani yhtä huolettomasti/usein/helposti.
Vierailija kirjoitti:
Luottamus on miehen paksu lompakko.
Kun oiskin.
Mun on tosi vaikea luottaa siihen, että ihmiset, joita en tunne pitkältä aikaa, pitäisivät musta, vaikka sanoisivatkin niin.
No siis en usko, että ihmiset
- ylipäänsä puhuvat totta, yleensä kaikkiin kehuihin ja smaltalkiin on enemmän tai ähemmän kätkettynä pilkkaa, ivaa ja sarkasmia
- kantavat vastuunsa mistään vaan ylipäänsä imhmiset vaikuttavat työntävän kaikki syyt muiden päälle. Kunnian kyllä ottavat siitäkin, mitä eivät ansainneet, jos homma meneekin hyvin
-Missään tapauksessa ei voi luottaa, että esim asiakkaat maksavat työstä tai ostoksistaan, jos ei ole aivan pakko. Yrittäjän on mahdoton suojata itseään.
- väkivallan uhka on koko ajan olemassa. En voi mennä puistuihin tai hämärällä ulos, pidän tavaroitani aina sylissä ja kainalossa lähellä ruumistani, vilkuilen koko ajan taakseni, en kuuntele musiikkia että kuulen hyökkääjän, jne.
Ja niin edelleen. Ei tässä mitään mystistä ole, pelkkää arkipäivää. Pahaksi homma menee sitten kun tämä laajenee vieraista satunnaisista vastaantulijoista, assiakkaista ja yökavereista pman perheen jäseniin.
Kun sovitaan jotain, on vaikea luottaa, että sopimus pitää. En siis sovi kovin helposti mitään. Ja jos sovin vaikka, että tavataan kaupungilla klo xx, teen aina varasuunnitelman, jotta jos toinen ei saavukaan paikalle. Myöhästelijälle soitan aika nopeasti ja tarkistan, onko hän ensinkään tulossa paikalle. Tai jos lääkäri on myöhässä, tarkistan, onko minulle todella varattuna se aika, mikä on ilmoitettu. Työkkärin kanssa sovitut aikataulut pitävät kokemukseni mukaan 20-40% todennäköisyydellä.
Olen miettinyt joskus samaa. Itselläni luottamattomuus ilmenee oletuksena että muut eivät pidä minusta tai ole hyväntahtoisia ja rehellisiä, en usko että muut kantaisivat vastuun omasta toiminnastaan ja sen seurauksista jne. Mutta miksi ihmisiin pitäisi luottaa?
Vierailija kirjoitti:
No siis en usko, että ihmiset
- ylipäänsä puhuvat totta, yleensä kaikkiin kehuihin ja smaltalkiin on enemmän tai ähemmän kätkettynä pilkkaa, ivaa ja sarkasmia
- kantavat vastuunsa mistään vaan ylipäänsä imhmiset vaikuttavat työntävän kaikki syyt muiden päälle. Kunnian kyllä ottavat siitäkin, mitä eivät ansainneet, jos homma meneekin hyvin
-Missään tapauksessa ei voi luottaa, että esim asiakkaat maksavat työstä tai ostoksistaan, jos ei ole aivan pakko. Yrittäjän on mahdoton suojata itseään.
- väkivallan uhka on koko ajan olemassa. En voi mennä puistuihin tai hämärällä ulos, pidän tavaroitani aina sylissä ja kainalossa lähellä ruumistani, vilkuilen koko ajan taakseni, en kuuntele musiikkia että kuulen hyökkääjän, jne.
Ja niin edelleen. Ei tässä mitään mystistä ole, pelkkää arkipäivää. Pahaksi homma menee sitten kun tämä laajenee vieraista satunnaisista vastaantulijoista, assiakkaista ja yökavereista pman perheen jäseniin.
Täydellinen vastaus. T. Koko lapsuuden ajan hakattu ja rääkätty narsistin lapsi
No siis tietenkin sitä ettei laita juurikaan paljoa painoarvoa uusille ihmisille ennen kuin ne todistavat olevansa hyviä tyyppejä. P4skanpuhujaa, selkäänpuukottajaa, oman edun tavoittelijaa, ja kaikkea limanuljaskaa kyllä maailmassa riittää. Niille on turha kertoa mitään tärkeätä tai odottaa niiltä mitään muuta kuin stereotyyppistä roskasakin käytöstä.
En usko/luota, että kukaan välittää minusta, on koskaan välittänyt. Jos joku sanoo välittävänsä, se valuu kuin vesi hanhen selästä.
En luota, että minua kohtaan oltaisi rehellisiä, vilpittömiä.
Seurustelusuhteeseen en enää pysty, koska jos joku minusta kiinnostuu, olen varma että hän vain haluaa hyötyä minusta. Haluaa vain seksiä, rahaa tai edustuskelpoisen naisen jota voi esitellä (ja silti pettää).
Joo, ei ole hyvää kokemusta parisuhteesta vaan ihan paska ja siitä maksoin kalliisti.
On vaikea ylipäätään uskoa, että ketään kiinnostaa oikeasti millainen ihminen olen tai että kukaan tekisi mitään asioita ajatellen minun parastani, ilman taka-ajatuksia.
Yksi poikkeus on, ja hän on kultainen isäni.
Olen oppinut, että kun mies sanoo rakastavansa minua, hän rakastaa huomiota, seksiä, ja seuraa jota saa minulta, ei minua henkilönä.
Ja että hän pääasiassa ajattelee itseään ja omaa etuaan, eikä edes osaa erottaa sitä siitä mitä minä haluaisin.
Pelkään ainakin että muut pitävät minua omituisena ja alempiarvoisena ja käyttäytyvät ja kohtelevat sitten sen mukaan. Tämän takia pidän etäisyyttä tuntemattomiin.