Lue keskustelun säännöt.
Pitäiskö avioehdon tulla pakolliseksi jokaiseen avioliittoon?
Kommentit (83)
Moni haluaisi tehdä avioehdon mutta se tuntuu jotenkin ikävältä siinä tilanteessa, avioliittoon ei haluta liittää sellaista negatiivista epäilykseen viittaavaa asiaa. Ja jää siksi tekemättä. Siksi olisi hyvä että avioehto olisi pakollinen kaikille, ei tarvitsisi tehdä epämukavaa päätöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
fnffn kirjoitti:
Mä en jaksa ymmärtää tätä kateutta töihin menevän puolison tuloista, ja eläkekertymistä ja yyh nyyh. Mulle ne lapset oli tärkeämpiä, kuin se neljän vuoden kotivuoden aikana oleva urakehitys tai tulonmenetys. Lisäksi kukaan ei ole kieltänyt säästämästä tai perustamasta rahastoa omaa eläkettään varten. Miksi turhaan tuntea katkeruutta _omien_ lasten hoitamisesta. Tuskin sinä eläkkeellä tai varsinkaan kuolinvuoteella mietit, että voi hitsi kun ois pitäny tehdä enempi töitä ja helvetti ku tuo mies ei hoitanu lapsia ja ura sitä ura tätä. Jokaisella on oman elämänsä avaimet käsissään.
Kyse ei ole kateudesta, vaan oikeudenmukaisuudesta ja elämän realiteeteista, jotka saattaisivat konkretisoitua sinullekin viimeistään siinä vaiheessa, kun puolisosi kuolee ja jäät yksin vanhempainvapaan tuloillasi makselemaan omaa ja lastesi elantoa ja asumista.
Voi kuule, sitä varten me ollaan turvattu talous ottamalla vakuutukset kuntoon. Saan puolison kuollessa koko talon kattavan arvon edestä rahaa. Lisäksi Suomessa on leskeneläke. Ja eipä nuo rahastotkaan tai tilillä olevat rahavarannot kovin pieniä ole. Nyt kun olen palannut töihin saan joka kuukausi 1000€ rahastoon mieheni suurien tulojen avustamana. Sitä voi itSe hoitaa asiansa niin, että pärjää.
fkfkf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fnffn kirjoitti:
Mä en jaksa ymmärtää tätä kateutta töihin menevän puolison tuloista, ja eläkekertymistä ja yyh nyyh. Mulle ne lapset oli tärkeämpiä, kuin se neljän vuoden kotivuoden aikana oleva urakehitys tai tulonmenetys. Lisäksi kukaan ei ole kieltänyt säästämästä tai perustamasta rahastoa omaa eläkettään varten. Miksi turhaan tuntea katkeruutta _omien_ lasten hoitamisesta. Tuskin sinä eläkkeellä tai varsinkaan kuolinvuoteella mietit, että voi hitsi kun ois pitäny tehdä enempi töitä ja helvetti ku tuo mies ei hoitanu lapsia ja ura sitä ura tätä. Jokaisella on oman elämänsä avaimet käsissään.
Kyse ei ole kateudesta, vaan oikeudenmukaisuudesta ja elämän realiteeteista, jotka saattaisivat konkretisoitua sinullekin viimeistään siinä vaiheessa, kun puolisosi kuolee ja jäät yksin vanhempainvapaan tuloillasi makselemaan omaa ja lastesi elantoa ja asumista.
Voi kuule, sitä varten me ollaan turvattu talous ottamalla vakuutukset kuntoon. Saan puolison kuollessa koko talon kattavan arvon edestä rahaa. Lisäksi Suomessa on leskeneläke. Ja eipä nuo rahastotkaan tai tilillä olevat rahavarannot kovin pieniä ole. Nyt kun olen palannut töihin saan joka kuukausi 1000€ rahastoon mieheni suurien tulojen avustamana. Sitä voi itSe hoitaa asiansa niin, että pärjää.
Työura kestää jopa 50 vuotta, siinä on melko monta vuosikymmentä aikaa turvata omat eläkepäivänsä, vaikka kotona muutaman vuoden lapsia hoitaisikin. Jos osaa.
Meillä oli tiukka abioehto miehen hyväksi. Mutta kun erotettiin oikeus päätti kohtuulistaa ehtoa. Eli minulle korvattiin yli kahdenkymmenen vuoden kotiäitinä olosta aika mukavasti.
Avioehto ei ole kiveen hakattu. Siihen ei kannata luottaa.
Siskoni mies ei halunnut avioehtoa. Hän ilmoitti, että se on merkki siitä, että liitossa ei ole edes tarkoitusta pysyä.
Ero tuli kuitenkin ja miehen yllätys oli melkoinen kun hän tajusi, että vanhempani olivat testamentilla suojanneet perintömme. Siskon erossa jaettavaksi tuli siten vain käytännössä miehen rahoilla hankittu kesämökki (sisko oli ollut lasten kanssa kotona 5v) ja auto, yhteinen koti ja pari sijoituasuntoa oli hankittu siskon saamalla perinnöllä.
Lankomies luuli, että koska mökki oli hänen nimissään ja hänen rahoillaan hankittu, niin hän tietenkin saa sen pitää. Väärässäpä oli. Avioehto "mikä on maksamani, on omani" olisi suojannut nimenomaan häntä, ei siskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voi tehdä kansalaisaloitteen ja sitten katsotaan mitä kansa haluaa. Hallitus tosin tuskin muokkaisi mitään vaikka kansa haluaisikin muutosta...
Ei kai nyt pakolliseksi, mutta on se hyvä tapa suojata omaa omaisuuttaan ja varsinkin jos toinen osapuoli on huomattavasti varakkaampi kuin toinen.
Esim:
Oma velaton asunto arvoltaan 150000-200000e on jo suht merkittävä omaisuus, ja tuskinpa sitä kukaan haluaa jakaa erotessa toisen kanssa, varsinkin kun on itse kovalla työllä sen maksanut kokonaan.
Nykyään on niin paljon gold diggereitä että se voi olla ihan viisasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole hyvä ajatus. Lapset kärsivät. Sitten ne, joiden ei ehkä pitäisi, tekevät lapsen sitoakseen toisen, kun taas fiksummat jättävät lapsen hankkimatta koska pelkäävät tämän voivan jäädä huonoon asemaan.
Mutta tosiaan tietysti, jos on tarkoitus että avioliitto instituutiona romutetaan eikä mikään muu kuin oma työura tuo enää turvaa kenellekään, niin siitä vain. Hävitetään kaikki sellainen vakaus, mikä voisi aiheuttaa kateutta niistä osattomissa. Kukaan ei saisi jättää perintöä eikä perheitä saisi olla kenelläkään. Omaisuutta tai sen tuomaa turvaa ei saisi kukaan saada ns. ansaitsemattomasti.
Miksiköhän samaan aikaan kun ruotsissa suvut keräävät vaurautta ja turvallisuudentunnetta ylpeinä siitä, täällä pyritään kohti demarin paratiisia, jossa jokaiselta revitään joka kolikko joka irti saadaan ja laivataan palmusaarille? Annetaan niiden muutamien sukujen rikastua rauhassa jotka ovat liian rikkaita edes kadehdittaviksi ja joiden suomalaisuuskin alkaa olla vähän niin ja näin, ja keskitytään kansan varallisuuden turvaamisen sijaan pitämään tarkkaan huolta, ettei vain kukaan kiipeä oksalle ylemmälle ainakaan reittä pitkin?
Kas kummaa, on maamme köyhä ja siksi jää. Annetaan kaikki vapaaehtoisesti pois, mitä kukaan ei ole vielä keksinyt tulla ottamaan väkisin. Jos joku vielä ajattelee omiksi katsomiensa turvallista tulevaisuutta, niin toisilla on kova kiire mustamaalata sen kohteet ahneiksi. Ja tämä tehdään maailmanaikana, jolloin nimenomaan se jaettu turvaverkko alkaa olla laho, eli se yhteiskuntakaan ei tule koppia ottamaan. Ainoa turva ihmisillä on lujemmat perheet.
Tämä maa on tämän palstan kautta katsottuna henkisessä tilassa, jossa haaksirikkoutuneet veden varaan joutuneet lainaavat pelastusveneestä kirvestä katkoakseen niiden kädet, jotka näyttäisivät pääsevän paattiin. Että jos en minä niin et kyllä sitten saatana sinäkään sinne nouse.
Tosiasiassahan tilanne on päinvastainen. Kaikki se pääoma, jonka riittävän laaja-alaisesta leviämisestä maassa ei pidetä kiinni, on vaarassa seilata maasta. Jopa niin tehokkaasti, että rakennuskanta ja tiestökin rapistuvat pystyyn. Tervemenoa kehitysmaaksi.
Kun kehitysmaan ainoa tie kurjuudesta ylös on keskiluokan vaurastuminen ja laajeneminen, miksi täällä ei tajuta, että kaikilla näillä nihilistisillä toimilla aiheutetaan päinvastainen ilmiö. Autetaan kansainvälisiä pääomia lypsämään keskiluokka kuiviin ja kutistutetaan se tahallaan. Ja tämän kirjoitti siis vasemmistolainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Jos toinen puolisko mahdollistaa toiselle urakehityksen ja omaisuuden kartuttamisen jäämällä kotiin lapsia hoitamaan, on epäoikeudenmukaista, jos lapsista hoitovastuun ottanut jää nuolemaan näppejään erossa.
Omista valinnoistaan ei pidä syyttää toista. Kyllä naisella on ihan sama velvollisuus ansaita elantonsa. Minusta työelämän ulkopuolelle miestensä elätettäväksi jättäytyvät naiset ovat tyhmiä.Jos veronmaksajat ovat mahdollistaneet koulutuksen, pitää se myös korvata takaisin olemalla töissä mieluummi yksityisellä sektorilla ja auttamalla bruttokansantuotteen nostamisessa. Pirttiviljely ei ole se oikea tie, se on toisten kustannuksella elämistä.
Kyllä pirttiviljelyssä myös mies saattaa elää naisen kustannuksella vaikka useimmiten vähän eri tavalla.
Mies joka luo uraa , tekee paljon töitä ja ylitöitä , matkustaa työn vuoksi paljon, ei voi saada perhettä ja lapsia jos nainen ei hoida niitä lapsia enemmän .
Sekin on toisen kustannuksella elämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohtuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtuus kirjoitti:
Lakia voisi muuttaa siten, että lakiin olisi sisällytetty oletus, että mikäli ei muuta sovita, pitäisi kumpikin erossa ns. omansa. Nyt laki menee siten, tttä jos ei muuta sovita kaikki on eron tapahtuessa ns. yhteistä. Toki rikkaat suvut osaavat vaatia lapsilleen avioehdot ja se tehdään lapselle selväksi ennen kumppanin löytymistä.
Ei avioliitosta pidä tehdä avoliittoa. Avoliitto on jo olemassa.
Avioliitto on siten mielestäsi sopimus laitaa kaikki olemassaoleva omaisuus ja tuleva omaisuus yhteen pottiin, joka jaetaan puoliksi, KUN erotaan?
Yksi hyvä puoli avioliitossa naisen kannalta on mahdollisuus leskeneläkkeeseen, jos on avioliitossa. Sanon "naisen kannalta" koska 90% leskeneläkkeistä maksetaan naiselle.
Avioliitto on sopimus, jolla ratkotaan kerralla lukuisia perheoikeudellisia asioita kuten yhteinen omaisuus, jako erotilanteissa, lasten isyys ja huoltajuus, asema lähiomaisena ja sanavalta kun toinen on koomassa tai kuollut. Avoliitto on järjestely, jossa ratkotaan lähinnä yhdessäasumista, ei muuta.
Avioliiton suurin taloudellinen merkitys on kaiken omaisuuden yhteisyys erossa, mikäli ei ole avioehtoa. Tyhjätaskuille erotessa avioliitosta ei ole sen kummempaa hyötyä tai haittaa. Kaiken voi erikseen sopia myös avolittossa, paitsi leskeneläkeoikutta ei tule ilman avioliittoa.
Näiltä palstoilta voi oppia jotain hyödyllistä, mutta pitää tarkistaa luotettavista lähteistä, mikä on totta.
Nämä (tosin 25 vuotta sitten olleet painokset) olen lukenut (enkä kuvittele kuitenkaan olevani mikään ekspertti):
SUOMEN JÄÄMISTÖOIKEUS I - PERINTÖOIKEUS
SUOMEN JÄÄMISTÖOIKEUS II - TESTAMENTTIOIKEUS
Onhan noita muitakin mahdollisesti ero-/lapsitilanteisiin hyödyllisiä opuksia:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni mies ei halunnut avioehtoa. Hän ilmoitti, että se on merkki siitä, että liitossa ei ole edes tarkoitusta pysyä.
Ero tuli kuitenkin ja miehen yllätys oli melkoinen kun hän tajusi, että vanhempani olivat testamentilla suojanneet perintömme. Siskon erossa jaettavaksi tuli siten vain käytännössä miehen rahoilla hankittu kesämökki (sisko oli ollut lasten kanssa kotona 5v) ja auto, yhteinen koti ja pari sijoituasuntoa oli hankittu siskon saamalla perinnöllä.
Lankomies luuli, että koska mökki oli hänen nimissään ja hänen rahoillaan hankittu, niin hän tietenkin saa sen pitää. Väärässäpä oli. Avioehto "mikä on maksamani, on omani" olisi suojannut nimenomaan häntä, ei siskoa.
Siskosi olisi halutessaan voinut olla kohtuullinen ja katsoa että ex-miehensä olisi saanut reilusti oman osansa eikä kyniä häntä vaikka se lain mukaan oikein varmasti menikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fkfkf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fnffn kirjoitti:
Mä en jaksa ymmärtää tätä kateutta töihin menevän puolison tuloista, ja eläkekertymistä ja yyh nyyh. Mulle ne lapset oli tärkeämpiä, kuin se neljän vuoden kotivuoden aikana oleva urakehitys tai tulonmenetys. Lisäksi kukaan ei ole kieltänyt säästämästä tai perustamasta rahastoa omaa eläkettään varten. Miksi turhaan tuntea katkeruutta _omien_ lasten hoitamisesta. Tuskin sinä eläkkeellä tai varsinkaan kuolinvuoteella mietit, että voi hitsi kun ois pitäny tehdä enempi töitä ja helvetti ku tuo mies ei hoitanu lapsia ja ura sitä ura tätä. Jokaisella on oman elämänsä avaimet käsissään.
Kyse ei ole kateudesta, vaan oikeudenmukaisuudesta ja elämän realiteeteista, jotka saattaisivat konkretisoitua sinullekin viimeistään siinä vaiheessa, kun puolisosi kuolee ja jäät yksin vanhempainvapaan tuloillasi makselemaan omaa ja lastesi elantoa ja asumista.
Voi kuule, sitä varten me ollaan turvattu talous ottamalla vakuutukset kuntoon. Saan puolison kuollessa koko talon kattavan arvon edestä rahaa. Lisäksi Suomessa on leskeneläke. Ja eipä nuo rahastotkaan tai tilillä olevat rahavarannot kovin pieniä ole. Nyt kun olen palannut töihin saan joka kuukausi 1000€ rahastoon mieheni suurien tulojen avustamana. Sitä voi itSe hoitaa asiansa niin, että pärjää.
Koeta nyt ymmärtää, ettei kaikilla ole isotuloista miestä, jola laittaisi 1000 euroa kuukausittain rahastoon. Sinulle ehkä avioehto on tarpeellinen, mutta monelle muulle se voi olla epäoikeudenmukainen.
Tai sitten vaan jatketaan sillä että jokainen saa itse päättää. Kukaan ei naimisiin pakota ja jokainen tietää mitä se tarkoittaa. Kukin hankkikoon avioehtosopimuksen jos kokee tarvetta ja ne ei hanki jotka ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni mies ei halunnut avioehtoa. Hän ilmoitti, että se on merkki siitä, että liitossa ei ole edes tarkoitusta pysyä.
Ero tuli kuitenkin ja miehen yllätys oli melkoinen kun hän tajusi, että vanhempani olivat testamentilla suojanneet perintömme. Siskon erossa jaettavaksi tuli siten vain käytännössä miehen rahoilla hankittu kesämökki (sisko oli ollut lasten kanssa kotona 5v) ja auto, yhteinen koti ja pari sijoituasuntoa oli hankittu siskon saamalla perinnöllä.
Lankomies luuli, että koska mökki oli hänen nimissään ja hänen rahoillaan hankittu, niin hän tietenkin saa sen pitää. Väärässäpä oli. Avioehto "mikä on maksamani, on omani" olisi suojannut nimenomaan häntä, ei siskoa.
Siskosi olisi halutessaan voinut olla kohtuullinen ja katsoa että ex-miehensä olisi saanut reilusti oman osansa eikä kyniä häntä vaikka se lain mukaan oikein varmasti menikin.
Toisaalta sisko olisi voinut todeta, että olet asunut ilmaiseksi omistamassani talossa vähän yli 10 vuotta ja matkustellut ympäri Eurooppaa kustannuksellani, joten on varsin kohtuullista, että erossa laitamme kaiken mahdollisen tasan, puoliksihan sinäkin halusit laittaa kaikki kulut avioliiton aikana.
Ei tietenkään. Miksi olisin edes mennyt avioon, jos siinä käytetään hyväksi määräajan ja heitetään köyhänä katuojaan avioliiton päätyttyä?
Ihme keskustelu. Joku pelokas vässykkä ei haluaisi mennä avioliittoon koska pelkää, että puoliso vie kuivausrummun ja ehkä tulossa olevan arvottoman perintöomatkotitalon puolikkaan erotessa, joten pitäisi hakea turvaa puuttumalla kaikkien muidenkin parisuhteisiin ja avioliittoihin. Ihan tiedoksi. Me aikuiset ihmiset osaamme käydä omissa parisuhteissamme keskustelut omaisuudesta ilman lainsäätäjän apuakin ja osaamme järjestää taloutemme ihan itsekin. T: kokoomuksen äänestäjä Helsingistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni mies ei halunnut avioehtoa. Hän ilmoitti, että se on merkki siitä, että liitossa ei ole edes tarkoitusta pysyä.
Ero tuli kuitenkin ja miehen yllätys oli melkoinen kun hän tajusi, että vanhempani olivat testamentilla suojanneet perintömme. Siskon erossa jaettavaksi tuli siten vain käytännössä miehen rahoilla hankittu kesämökki (sisko oli ollut lasten kanssa kotona 5v) ja auto, yhteinen koti ja pari sijoituasuntoa oli hankittu siskon saamalla perinnöllä.
Lankomies luuli, että koska mökki oli hänen nimissään ja hänen rahoillaan hankittu, niin hän tietenkin saa sen pitää. Väärässäpä oli. Avioehto "mikä on maksamani, on omani" olisi suojannut nimenomaan häntä, ei siskoa.
Siskosi olisi halutessaan voinut olla kohtuullinen ja katsoa että ex-miehensä olisi saanut reilusti oman osansa eikä kyniä häntä vaikka se lain mukaan oikein varmasti menikin.
Toisaalta sisko olisi voinut todeta, että olet asunut ilmaiseksi omistamassani talossa vähän yli 10 vuotta ja matkustellut ympäri Eurooppaa kustannuksellani, joten on varsin kohtuullista, että erossa laitamme kaiken mahdollisen tasan, puoliksihan sinäkin halusit laittaa kaikki kulut avioliiton aikana.
Näinkin voi ajatella. Mikä nyt tuossa nimenomaisessa tapauksessa oikeasti olisi kohtuullista.
Sitähän ei voi sivullinen oikeasti tietää eikä varsinkaan tällaisella palstalla.
Minulla ja miehellä on omakotitalo ja mökki.
Omakotitaloon olemme satsanneet suunnilleen yhtä paljon niin aikaa kuin rahaakin mutta mökkiin on mennyt enemmän miehen rahaa ja varsinkin aikaa kun sitä on itse rakennettu.
Ei avioehtoa.
Olen ajatellut että vaikka mies pettäisi ja jättäisi minut rumasti , niin silti katsoisin että hän saa mökistä isomman osan ( miten se sitten käytännössä hoidettaisiinkaan) kohtuullisuuden vuoksi.
Mutta ikinä en olisi alkanut enkä ala mihinkään suhteeseen sellaisen miehen kanssa joka ei suostu omistamaan yhteistä kotia yhdessä ilman avioehtoa.
Kaikki muu olkoon avioehdolla suojattua jos näyttää tarpeelliselta.
XO kirjoitti:
Vaikutelmani on, että enemmistö naisista haluaa kaiken olevan yhteistä erotilanteessa. Ei yllätä. Sitten elarit ex-mieheltä halutaan epärealistisesti niin suuriksi, että naisen elintaso pysyy samana. Totuus on, että erottaessa tulee kahdet asumiskulut ja on loogista, että molempien asumisen maksamisen jälkeiset käytettävissä olevat tulot laskevat.
En tiedä sitten nuoremman polven ajattelusta, mutta ikäpolvessani naiset kyllä ajattelevat lasten elintasoa, eivät niinkään omaansa. Ikäiseni naiset ovat myös yleensä jääneet asumaan lasten kanssa, joten...
Asumiskulujen kasvamisesta olen kyllä samaa mieltä. Eroaminen on rahan kylvämistä maailmalle, sanoi äitini. Hänen epätoivoinen yrityksensä ylläpitää entistä elintasoa lopulta tuhosi hänen elämänsä, tosin siihen vaadittiin myös iso asuntovelka lamavuosina. Ilmiöhän tulee vain pahenemaan kun lapsia jaetaan vuoroviikoiksi, ja tarvittaisiin oikeasti tuplaneliöt. Tosiasiassa sitten käy päinvastoin kuin minun nuoruudessani, jolloin isä asui yksiössä - se muuten lähensi meitä kivasti joka toisena isäviikonloppuna, mutta kylässähän minä siellä olin ja kuljetin kaiken rekvisiitan mukana isoissa kasseissa. Mutta mitäs sitten kun kummallakaan ei ole varaa ylläpitää kunnolla omaa huonetta lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan perintöjen osalta.
Pitäisi. Aivan ehdottomasti.
Koskaan ei voi tietää miten elämä menee.
Ja voidaan lisäksi välttää se, että joku huijaa toisen naimisiin perinnön toivossa. Avioehdolla voidaan estää se.
Kyse ei ole kateudesta, vaan oikeudenmukaisuudesta ja elämän realiteeteista, jotka saattaisivat konkretisoitua sinullekin viimeistään siinä vaiheessa, kun puolisosi kuolee ja jäät yksin vanhempainvapaan tuloillasi makselemaan omaa ja lastesi elantoa ja asumista.