Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en ymmärrä näitä vanhempia, joille koko elämä on lapsen harrastus
21.10.2018 |
Naapurissa asuu yh-mamma jolla kaksi lasta. Molemmat pelaa jalkapalloa, näin olen kässännyt. Tämä nainen viettää kaikki arki-iltansa ja viikonloppunsa lasten urheiluharrastuksissa. Mä en siis tajua miten joku viittii haaskata kaiken vapaa-aikansa tuollaseen. Munkin lapset harrastavat, mutta mä ja mun mies ei tehdä muuta kun annetaan kyydit. Meillä on ihan omiakin harrastuksia. Nämä vanhemmat jotka aina hehkuttaa, miten lapsen harrastus antaa heille niin paljon, puhuvat puppua. Se kertoo vain sielun köyhyydestä ja siitä, muten ei pysty hyväksymään oman elämänsä hukkaan menoa.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Lapset pitää ulkoistaa kouluille, harrastuksille, kavereille, jne että vanhemmat saa keskittyä itseään kehittäviin asioihin.
Miksi vanhemman tulee roikkua mukana harrastuksessa? Tai kavereilla tai koulussa?
Katsos, kun on lapsia joista on mukavaa, että vanhemmat osallistuvat.
Onko vaikea ymmärtää?
On kyllä hieman vaikea ymmärtää. Se että vanhempi ei ole joka paikassa mukana, ei tarkoita ettei hän osallistu. Meillä ei vanhemmat edes saa olla mukana kuin parilla ekalla kerralla jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika surullista, miten ihmiset täällä ovat sitä mieltä... Tai että saa ainakin heidän kommenteista, että on ihan turha harrastaa mitään jos ei tule huippu-urheilijaksi? Miksi lapset eivät voi harrastaa vaikka heistä ei tulisikaan?
Kyllä nuorena harrastaessa saa muutakin kuin pelkkää harrastusta. Harrastukset kehittävät lapsia niin fyysiesti kuin henkisesti. Esimerkiksi he oppivat kestämään pettymyksiä, kuten pelien häviämisiä ynnämuuta, sitkeyttä, ryhmähenkeä, panostamista, sinnikkyyttä ja kaikkea muuta. Ei harrastus siis ole pelkkä harrastus vaan oikeasti todella positiivinen asia lapsille kehitysmielessä.
Vierailija kirjoitti:
On aika surullista, miten ihmiset täällä ovat sitä mieltä... Tai että saa ainakin heidän kommenteista, että on ihan turha harrastaa mitään jos ei tule huippu-urheilijaksi? Miksi lapset eivät voi harrastaa vaikka heistä ei tulisikaan?
Kyllä nuorena harrastaessa saa muutakin kuin pelkkää harrastusta. Harrastukset kehittävät lapsia niin fyysiesti kuin henkisesti. Esimerkiksi he oppivat kestämään pettymyksiä, kuten pelien häviämisiä ynnämuuta, sitkeyttä, ryhmähenkeä, panostamista, sinnikkyyttä ja kaikkea muuta. Ei harrastus siis ole pelkkä harrastus vaan oikeasti todella positiivinen asia lapsille kehitysmielessä.
Liikuntaharrastus tuo lapsille hyvät eväät läpi elämän jatkuvaan liikkumiseen. Lasten (liikunta)harrastusten pointtihan on kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan.
Meillä on jalkapallo-suku. Pelaajia monessa polvessa. Vanhemmat ovat olleet aktiivisesti mukana seuran toiminnassa ja lasten valmentamisesta.
Siskolla on 3 alakouluikäist poikaa, jotka harrastavat jalkapalloa, yleisurheilua ja Sählyä. Valmentaa sen lisäksi 5 valmennusryhmää.
Itselläni on 2 päiväkoti-ikäistä lasta joista toinen harrasti hetken jalkapalloa (2 x treenit ja matsi) ja lisäksi kahta muuta harrastusta kerran viikossa. Normaalin työpäivän jälkeen kahden lapsen (nuorempi 2 v piti ottaa mukaan ) kiikuttaminen harrastuksiin oli kyllä raskasta. Tuntui ettei milloinkaan saanut vain levyä ja olla lasten kanssa.
Nuorempi tylsistyi treenien aikana eikä jaksanut seurata vaan karkaili ja 5-vuotias jäi yksin kentälle, joten ei hänkään saanut sitä vanhemman huomiota ja tsemppiä.
Vanhempi lapsi sitten ilmoitti ettei halua pelata enää jalkapalloa mikä oli suvulle kauhistus. Kokeillaan varmaan uudestaan kun lapset on vanhempia.
Arvostan vanhempia, jotka jaksaa töiden jälkeen tuon hotellin, mutta itse en jaksa, ei riitä paukut.
Mä nimenomaan välitän lapsistani ja vietän paljon aikaa heidän ja heidän harrastuksiensa parissa. Mutta ehkei sitä lasketa, koska harrastuksiin ei kuulu kenttiä, joukkueita tai seuroja. Luojan kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika surullista, miten ihmiset täällä ovat sitä mieltä... Tai että saa ainakin heidän kommenteista, että on ihan turha harrastaa mitään jos ei tule huippu-urheilijaksi? Miksi lapset eivät voi harrastaa vaikka heistä ei tulisikaan?
Kyllä nuorena harrastaessa saa muutakin kuin pelkkää harrastusta. Harrastukset kehittävät lapsia niin fyysiesti kuin henkisesti. Esimerkiksi he oppivat kestämään pettymyksiä, kuten pelien häviämisiä ynnämuuta, sitkeyttä, ryhmähenkeä, panostamista, sinnikkyyttä ja kaikkea muuta. Ei harrastus siis ole pelkkä harrastus vaan oikeasti todella positiivinen asia lapsille kehitysmielessä.
Liikuntaharrastus tuo lapsille hyvät eväät läpi elämän jatkuvaan liikkumiseen. Lasten (liikunta)harrastusten pointtihan on kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan.
Jos näin, niin miksi sitten on erikseen edustusjoukkueita? Tai miksi sanellaan, montako kertaa viikossa pitää osallistua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika surullista, miten ihmiset täällä ovat sitä mieltä... Tai että saa ainakin heidän kommenteista, että on ihan turha harrastaa mitään jos ei tule huippu-urheilijaksi? Miksi lapset eivät voi harrastaa vaikka heistä ei tulisikaan?
Kyllä nuorena harrastaessa saa muutakin kuin pelkkää harrastusta. Harrastukset kehittävät lapsia niin fyysiesti kuin henkisesti. Esimerkiksi he oppivat kestämään pettymyksiä, kuten pelien häviämisiä ynnämuuta, sitkeyttä, ryhmähenkeä, panostamista, sinnikkyyttä ja kaikkea muuta. Ei harrastus siis ole pelkkä harrastus vaan oikeasti todella positiivinen asia lapsille kehitysmielessä.
Liikuntaharrastus tuo lapsille hyvät eväät läpi elämän jatkuvaan liikkumiseen. Lasten (liikunta)harrastusten pointtihan on kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan.
Jos näin, niin miksi sitten on erikseen edustusjoukkueita? Tai miksi sanellaan, montako kertaa viikossa pitää osallistua?
Olisi kiva kuulla vastauksia tähän. Alapeukku ei ole vastaus.
Alue: Aihe vapaa
Ei sekään ole kivaa, ettei vanhemmat yhtään ole kiinnostuneita. Olin se ainoa lapsi, jonka vanhemmat eivät ikinä olleet mukana vaan kisoihin ja muihin jouduin etsimään muun kyydin. Ja kotona kun halusin näyttää videoita omista kisoista, ne eivät kiinnostaneet ja herättivät lähinnä ärtymystä. Monesti itkin ja tunsin pahaa mieltä, koska olisin todella halunnut näyttää, kun voitin esimerkiksi eivätkä vanhemmat sitä halunneet nähdä. Sain kyllä paljon kehuja muilta vanhemmilta, mikä auttoi ja oli kiva, että "ottivat omakseen" esimerkiksi kisamatkoilla. Voin sanoa, että olen erittäin kiitollinen tästä ja toivon, että nämä harrastevanhemmat tekevät tätä lapsille, jos huomaavat että joku on aina yksin mukana. Kotona sain kannustuksen "ei sinne kannata mennä häviämään ja me ei sua lohduteta, kun tulet itkien kotiin". Ei tarvinnut lohduttaa, koska olin hyvä.