Mä en ymmärrä näitä vanhempia, joille koko elämä on lapsen harrastus

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvii vapaa-aikaa muuhunkin kuin harrastuksiin.

Ei tarvitse, jos se lapsi itse sitä haluaa ja koko kaveripiiri on siellä.

T. Kilpaurheilevan lapsen äiti

Mun 5-vuotias poika harrastaa jalkapalloa. Kaksi kertaa viikossa on treenit ja kerran viikossa ottelu. Oma aikatauluni sen sallii ja jos harkat kestää tunnin niin mihin minä sen tunnin aikana ehtisin? Lisäksi haluan olla lähellä, jos lapsen tarvii vaikka käydä vessassa kesken kaiken, ja mennään yhdessä etsimään se vessa. Ja jotta lapsi ei hukkaa omaa takkiaan/reppuaan/vesipulloaan... Kentältä on tietääkseni kolme eri poistumareittiä, joten pitää olla silmä tarkkana, ettei lapsi lähde harhailemaan ihmismassan mukana toisaalle tunnin loputtua... 

Sieltä voi löytää myös miehen.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa asuu yh-mamma jolla kaksi lasta. Molemmat pelaa jalkapalloa, näin olen kässännyt. Tämä nainen viettää kaikki arki-iltansa ja viikonloppunsa lasten urheiluharrastuksissa. Mä en siis tajua miten joku viittii haaskata kaiken vapaa-aikansa tuollaseen. Munkin lapset harrastavat, mutta mä ja mun mies ei tehdä muuta kun annetaan kyydit. Meillä on ihan omiakin harrastuksia. Nämä vanhemmat jotka aina hehkuttaa, miten lapsen harrastus antaa heille niin paljon, puhuvat puppua. Se kertoo vain sielun köyhyydestä ja siitä, muten ei pysty hyväksymään oman elämänsä hukkaan menoa.

Sielunköyhyydestä kertoo oma kommenttisi. Et ehkä tajua sitä, että tuosta harrastustoiminnasta on muodostunut oma kaveripiirinsä myös tuolle äidille. En itse näe tuossa mitään vapaa-ajan haaskaamista, vaan kivaa yhteistä tekemistä lapsen ja hyvän porukan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvii vapaa-aikaa muuhunkin kuin harrastuksiin.

Ei tarvitse, jos se lapsi itse sitä haluaa ja koko kaveripiiri on siellä.

T. Kilpaurheilevan lapsen äiti

Oletko miettinyt mitä siinä vaiheessa tapahtuu, kun lapsi ei ole enää riittävän hyvä ja joutuu ytoiseen harjoitustiimiin ja kaikki kaverit jäävät toiseen.

Etenkin joukkueurheilussa on käsittämätöntä karsintaa jo 10-12 v. iässä.

Olisi hyvä, että elämässä on muutakin kuin se kilpaurheilu.

Kovinpa tarkkaan sinä ap kuvittelet tietäväsi naapurisi ajankäytön ja sen, mistä hän on kiinnostunut.

Entäpä, jos hän aivan aidosti PITÄÄ jalkapallosta ja on löytänyt hyviä ystäviä lasten seuran muista vanhemmista?

Miksi kuvittelet, että sinun "omat harrastuksesi" ovat laadullisesti ja sisällöllisesti paljon parempia? Harrastat vapaa-aikanasi uraa uurtavaa syöpälääkkeen kehitystyötä tai leikkaat ilmaiseksi vanhusten kaiheja?

Minulla on jo lukiossa molemmat lapset. Kumpikaan ei lapsena halunnut kovin aikaavievää harrastusta, mutta molemmilla oli yksi tai kaksi kuskaamista edellytävää harrastuskertaa viikossa. Minusta se on normaalia, lasta arvostavaa vanhemmuutta, että lapsi saa mahdollisuuksien mukaan harrastaa itsensä valitsemaa asiaa. Kuskausreissujlla minä kävin kaupassa, lenkillä, luin tai seurustelin muiden vanhempien kanssa, ihan mukavasti sain tunnin tai pari kulumaan. Ja vapaa-aikaakin jäi monta iltaa sekä viikonloput siltä osin, kun en ollut vuorotöissä.

Nyt kun lapset ovat isoja, opiskelen kieltä ja hoidan paria luottamustehtävää. Eivät ne sen kummempaa ajanvietettä ole, kuin jos lukisin hyvää kirjaa. Ihmisellä on monenlaisia tapoja rentoutua ja siten uusintaa työkykyään - aika pässinpäistä mennä halveksumaan muiden tapoja HUONOMMIKSI kuin omansa!

Tietysti asia on toinen, jos lapset eivät tykkää harrastuksestaan ja vanhemmallekin kuskaamiset ovat pakkopullaa. Ymmärtääkseni ap:n naapuri EI kumminkaan ole niin sanonut, koska sen ap olisi varmasti kertonut jo aloituksessaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä aktiivivanhemmat ostavat itselleen ”hyvä vanhempi” -kunniamerkin.

Elämässä kuuluu olla draivia ja harrastuksia. Mieluusti tavoitteellista harrastamista. Muuten saat luuserin stigman. Lapsetkin pitää opettaa jatkuvaan lentämiseen harrastuksesta toiseen, että täyttää muiden odotukset hyvästä elämästä.

Maailma on rakennettu ekstroverttien ehdoilla. Kuuluu olla sosiaalinen ja rakentaa jatkuvasti verkostoja ja kuulua viiteryhmiin.

Epävarmat ihmiset hakevat hyväksyntää kaltaisiltaan leipomalla toisilleen pää märkänä mokkapaloja kenttien laidoille pahvilautasilta syötäviksi.

Ilman niitä aktiivivanhempia ei junioritoimintaa olisi.

Hys hys. Ei saa puhua yh-äidistä, jolla on varaa ja kiinnostusta lastensa harrastuksiin ja yhdessäoloon heidän kanssaan järkevän tekemisen merkeissä. Yh-äideistä pitää aina sanoa, että ovat sossun elättejä, jotka vetävät koko ajan röökiä ja ovat tyhmiä.

Ihmisten sielunelämä näyttää järkkyvän, jos äidin raha- ja voimavarat riittääkin samaan kuin hyvissä ydinperheissä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että ehkäpä tämä äiti HALUAA olla mukana lastensa harrastuksessa ja jopa nauttii siitä. Ei se ole oman vapaa-aikansa haaskaamista, jos tykkää siitä mitä tekee. Jos se olisi jotenkin vastenmielistä, niin sitten on tietenkin eri asia. 

Mitäs sitten jos jompikumpi tai molemmat lapsista lopettaa harrastuksensa? Äiti raivoaa, että "Ettehän te voi lopettaaa, eihän mulla ole sittenenää elämää!!!"

Vierailija kirjoitti:

Hys hys. Ei saa puhua yh-äidistä, jolla on varaa ja kiinnostusta lastensa harrastuksiin ja yhdessäoloon heidän kanssaan järkevän tekemisen merkeissä. Yh-äideistä pitää aina sanoa, että ovat sossun elättejä, jotka vetävät koko ajan röökiä ja ovat tyhmiä.

Ihmisten sielunelämä näyttää järkkyvän, jos äidin raha- ja voimavarat riittääkin samaan kuin hyvissä ydinperheissä.

Yh on pelannut korttinsa hyvin eli lapsilla on rikas isä, jolta voi pumpata kunnon elarit.

Minulla Kaksi poikaa, tälläkin hetkellä olen jäähallilla. Odottelen pelin alkua ja tässä odotellessa olen lenkittöbyt koiran.

Vanhempi poika treenaa tavoitteellisesti mutta lajeja on vielä useampi.

Hän sen sanoi hyvin, ” tuntuu että joukkuekaverit on parempia kavereita kun koulukaverit, monien kanssa on nahuttu 5-vuotiaasta”

Ja on sieltä useampikin vaihtanut seuraa jne mutta silti yhteydenpito jatkuu.

Vanhemman pojan luokalla on useita poikia jotka ei harrasta mitään paitsi Fortnitea ja kyllä se meidänkin poika sitä ehtii pelaamaan.

En voi laskea hintaa hienolle kokemuksille ja varsinkin kaikelle sille opille toimia ryhmässä ja tulla toimeen myös niiden vähän erityyppisten kavereiden kanssa.

Nuorempi on vielä aika nuori mutta harrastaa myös, saa nähdä jatkuuko harrastus miten pitkään mutta täällä sitä mukana keikutaan.

Olemme saaneet monta uutta ystäväperhettä Tässö vuosien aikana ja lisää tulee.

Minusta on kiva tietää ja nähdä mitä lapseni touhuavat ja lapsetkin tykkäävät siitä.

Kyllä me silti osataan ottaa omaakin aikaa.

Nyt on mentävä, peli alkaa..

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin sukulaiseperheelle lapsen salibandyharrastus on koko elämä. Edes mummon 80-kymppiset eivät menneet 13-vuotiaan lapsen harrastuksen edelle. Sinne oli koko perheen lähdettävä kannustamaan. Käyttävät älyttömiä rahoja pelimatkoihin ja varusteisiin, toinen lapsi jolla ei ole vastaava harrastusta ei saa kyllä sitten samalla mitalla rahaa omaan käyttöönsä. Kaikki pyörii tämän toisen lapsen ympärillä. Ja laji on kuitenkin sellainen että vaikka pääsisi Suomen huipulle, sillä ei kuitenkaan oikeasti voi elättää itseään. Eli tulee aina olemaan pelkkä harrastus.

Mitä se teiltä on pois? Kyllä mäkin mieluummin menisin odotetulle pelimatkalle, jolle on treenattu kuukausitolkulla kuin mummelin 80-vuotispäiville. Ja jos toinen lapsi ei halua harrastaa ja on mieluummin tekemättä mitään, niin se on hänen valintansa. Ette voi tietää miten tätä lasta kompensoidaan muuten. Omani saa tavaroita ja ulkomaanmatkoja sen sijaan. Näitä toivoo.

Ei kaikkea tarvitsekaan ymmärtää. Eikä kaikkien muiden asioista kaikkea tietää. On hyvin mahdollista, että vanhempi, joka omasta tahdstaan osallistuu lastensa elämään ja harrastuksiin, tekee ihan mielekästä työtä muuna aikana ja harrastaa myös jotain muuta. 

Tosiasia kuitekin on, että mm. urheiluseurat ja niiden joukkueet tarvitsevat niitä osallistuvia vanhempia toimiakseen. Aina on niitä, jotka tuovat ja hakevat lapsensa, koska voivat. Ei siitä mitään hyvän vanhemman kruunua haeta, että ymmärretään seurojen toimivan talkoovoimin. Jos nuorisolle urheilutoimintaa tarjoavan seuran jokainen joukkue maksaisi kunnon liksan valmentajille, huoltajille, joukkueenjohtajille, pelimatkojen kuskeille, kotiotteluiden toimitsijoille (vaikkapa kahdeksalle yhdessä ottelussa), ei vanhempien tarvitsisi osallistua lastensa elämään lainkaan, lunhan toisivat ja hakisivat pois. Ai niin ja maksaisivat pikkuisen enemmän.

Tulin tänään pitkästä aikaa sivulle lukemaan ja näyttää olevan aika monta aloitusta, joissa on hyvin yksisilmäinen, yksinkertainen mielipide jostain melko tavallisesta aiheesta. Liekö kaikki saman aloittajan tekosia tavoitteena herättää keskustelua erilaisista aiheista.

Vierailija kirjoitti:

Minulla Kaksi poikaa, tälläkin hetkellä olen jäähallilla. Odottelen pelin alkua ja tässä odotellessa olen lenkittöbyt koiran.

Vanhempi poika treenaa tavoitteellisesti mutta lajeja on vielä useampi.

Hän sen sanoi hyvin, ” tuntuu että joukkuekaverit on parempia kavereita kun koulukaverit, monien kanssa on nahuttu 5-vuotiaasta”

Ja on sieltä useampikin vaihtanut seuraa jne mutta silti yhteydenpito jatkuu.

Vanhemman pojan luokalla on useita poikia jotka ei harrasta mitään paitsi Fortnitea ja kyllä se meidänkin poika sitä ehtii pelaamaan.

En voi laskea hintaa hienolle kokemuksille ja varsinkin kaikelle sille opille toimia ryhmässä ja tulla toimeen myös niiden vähän erityyppisten kavereiden kanssa.

Nuorempi on vielä aika nuori mutta harrastaa myös, saa nähdä jatkuuko harrastus miten pitkään mutta täällä sitä mukana keikutaan.

Olemme saaneet monta uutta ystäväperhettä Tässö vuosien aikana ja lisää tulee.

Minusta on kiva tietää ja nähdä mitä lapseni touhuavat ja lapsetkin tykkäävät siitä.

Kyllä me silti osataan ottaa omaakin aikaa.

Nyt on mentävä, peli alkaa..

Tämä meilläkin. Omani on nyt kuukautta vajaa 14v. Sanoi juuri viime viikolla, että olisi varmaan tosi masentunut, jos ei treenaisi ja varmaan vain istuisi kotona pelaamassa pleikkaa. 

Meillä poika pelaa salibandya.Myös nuorempi poika on aloitellut samaa harrastusta tänä syksynä.

Harjoitukset on parina iltana viikossa,joten on pojilla "vapaitakin" iltoja viikossa. Kuskaan mielelläni harjoituksiin..jään myös aika usein katsomaan harjoituksia muiden vanhempien kanssa. Joukkueessa huoltajana toimiminen on mukavaa,olen saanut uusia ystäviäkin sieltä monta. Pelireissut tehdään koko perheen voimin..se on meille kivaa yhdessä vietettyä aikaa.

Ehdin itsekkin harrastamaan kolmena iltana viikossa.

Ainakin omille lapsille on ollut tärkeää että me vanhemmat ollaan aktiivisesti mukana.

Meillä on täällä muutkin joukkueen vanhemmista enimmäkseen tätä aktiivista porukkaa..tosin on muutamia perheitä joista eivät vanhemmat koskaan osallistu mihinkään.

En tiedä mikä tässä sitten joitakin näyttää niin kovasti ärsyttävän, jos joku vanhempi haluaa olla mukana lapsensa harrastuksissa. Itse ajattelen niin, että ei ne lapset kauan ole pieniä. Nautitaan nyt tästä ajasta :)

Vierailija kirjoitti:

Hys hys. Ei saa puhua yh-äidistä, jolla on varaa ja kiinnostusta lastensa harrastuksiin ja yhdessäoloon heidän kanssaan järkevän tekemisen merkeissä. Yh-äideistä pitää aina sanoa, että ovat sossun elättejä, jotka vetävät koko ajan röökiä ja ovat tyhmiä.

Ihmisten sielunelämä näyttää järkkyvän, jos äidin raha- ja voimavarat riittääkin samaan kuin hyvissä ydinperheissä.

Unohdit mainita ne hiuslisäkkeet ja tekokynnet :D

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Lapset pitää ulkoistaa kouluille, harrastuksille, kavereille, jne että vanhemmat saa keskittyä itseään kehittäviin asioihin.

Miksi vanhemman tulee roikkua mukana harrastuksessa? Tai kavereilla tai koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että ehkäpä tämä äiti HALUAA olla mukana lastensa harrastuksessa ja jopa nauttii siitä. Ei se ole oman vapaa-aikansa haaskaamista, jos tykkää siitä mitä tekee. Jos se olisi jotenkin vastenmielistä, niin sitten on tietenkin eri asia. 

Mitäs sitten jos jompikumpi tai molemmat lapsista lopettaa harrastuksensa? Äiti raivoaa, että "Ettehän te voi lopettaaa, eihän mulla ole sittenenää elämää!!!"

Tämä! Äiti saa kavereita, äitillä on tekemistä,äitin harraste. Onko edes lapsi innostunut vai onko hän väline että äitillä on ajan täyttöä tyhjään elämään?

Vierailija kirjoitti:

Minulla Kaksi poikaa, tälläkin hetkellä olen jäähallilla. Odottelen pelin alkua ja tässä odotellessa olen lenkittöbyt koiran.

Vanhempi poika treenaa tavoitteellisesti mutta lajeja on vielä useampi.

Hän sen sanoi hyvin, ” tuntuu että joukkuekaverit on parempia kavereita kun koulukaverit, monien kanssa on nahuttu 5-vuotiaasta”

Ja on sieltä useampikin vaihtanut seuraa jne mutta silti yhteydenpito jatkuu.

Vanhemman pojan luokalla on useita poikia jotka ei harrasta mitään paitsi Fortnitea ja kyllä se meidänkin poika sitä ehtii pelaamaan.

En voi laskea hintaa hienolle kokemuksille ja varsinkin kaikelle sille opille toimia ryhmässä ja tulla toimeen myös niiden vähän erityyppisten kavereiden kanssa.

Nuorempi on vielä aika nuori mutta harrastaa myös, saa nähdä jatkuuko harrastus miten pitkään mutta täällä sitä mukana keikutaan.

Olemme saaneet monta uutta ystäväperhettä Tässö vuosien aikana ja lisää tulee.

Minusta on kiva tietää ja nähdä mitä lapseni touhuavat ja lapsetkin tykkäävät siitä.

Kyllä me silti osataan ottaa omaakin aikaa.

Nyt on mentävä, peli alkaa..

No eiköhän lapsellasi niitä hienoja kokemuksia ja kavereita olisi siltikin vaikka sinä et siellä paikan päällä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin sukulaiseperheelle lapsen salibandyharrastus on koko elämä. Edes mummon 80-kymppiset eivät menneet 13-vuotiaan lapsen harrastuksen edelle. Sinne oli koko perheen lähdettävä kannustamaan. Käyttävät älyttömiä rahoja pelimatkoihin ja varusteisiin, toinen lapsi jolla ei ole vastaava harrastusta ei saa kyllä sitten samalla mitalla rahaa omaan käyttöönsä. Kaikki pyörii tämän toisen lapsen ympärillä. Ja laji on kuitenkin sellainen että vaikka pääsisi Suomen huipulle, sillä ei kuitenkaan oikeasti voi elättää itseään. Eli tulee aina olemaan pelkkä harrastus.

Mitä se teiltä on pois? Kyllä mäkin mieluummin menisin odotetulle pelimatkalle, jolle on treenattu kuukausitolkulla kuin mummelin 80-vuotispäiville. Ja jos toinen lapsi ei halua harrastaa ja on mieluummin tekemättä mitään, niin se on hänen valintansa. Ette voi tietää miten tätä lasta kompensoidaan muuten. Omani saa tavaroita ja ulkomaanmatkoja sen sijaan. Näitä toivoo.

Itse olen tälläisestä perheestä jossa toinen lapsi harrasti ja jonka peleihin meni kaikki ylimääräinen raha. Minä en harrastanut koska koskaan ei ollut "varaa" maksaa minun harrastuksista tai minun mahdollisen harrastuksen aikataulut olisivat menneet päällekkäin näiden toisten harrastuksien kanssa.

Kyllä siitä oppi nopeasti, että on vähempiarvoisempi kuin se toinen meidän perheen lapsista.