Joku kirjoittaa etämummoudesta Hesarissa

Meillä on 3/4 isovanhemmista kuollut. Yksi isovanhempi elää mutta hänestä ei ole kuulunut mitään aikoihin. Mihin niitä isovanhempia edes tarvitsisi. Hyvin meillä menee tällä äiti ja lapset kokoonpanolla. Voimia niille joille lakiehdotus aiheuttaa pelkoa!

Uskomaton lakiehdotus.

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton lakiehdotus.

Lisään: jossain yksittäistapauksessa laki voi auttaa, mutta tässä liikutaan kyllä alueella, jossa mennään kohtuuden yli. Määräilevät isovanhemmat pääsevät oikein lakisääteisesti puuttumaan asioihin.

Normaaleissa ihmissuhteissa ei lakia tarvita, ja niistä huonoista voi sanoa, että lapsi pärjää ilman isovanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kyllä uskon, että jos vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsia, on niissä isovanhemmissa jotain vikaa. Suurin osa vanhemmista sitä tuskin veemäisyyttään tekee.

Minun lasteni isovanhemmat (lasten isän vanhemmat) asuvat kolmen kilometrin päässä meistä, ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä. Heillä ei mitään muuta olisi kuin aikaa viettää aikaa lastemme kanssa, viedä retkille, kesällä järvelle uimaan, mökille jne jne, mutta mitään oma-aloitteisuutta ei ole. Lapset pitää aina kiikuttaa heille heidän nokkansa eteen näytille kuin jotkin näyttelyeläimet.

Heillä ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaa lasteni kanssa, mutta ei myöskään oikeutta siihen. Jos eivät itse halua lasteni kanssa aikaa viettää, luoda muistoja ja läheistä suhdetta heihin, niin silloin ei kyllä tavata ollenkaan. Puoli vuotta sitten päätin, että nähdä saa kun itse tekevät aloitteen. Mutta me ei enää lapsia raahata heille. Eipä ole heistä mitään kuulunut.

Aika moni mummo vähän arastelee pitää kovin tiivistä yhteyttä ettei häiritsisi.

Onhan tälläkin palstalla ollut anopinhaukkumisketjuja joista saa kyllä sen kuvan että liikaa tungetellaan .

Kyllä se aloite voisi olla aika usein lapsi perheellä jolla on kiire varsinkin jos isovanhemmat ovat eläkkeellä.

Lapsiperhe voisi ehdottaa heille sopivia aikoja kun eläkkeellä olevalla sitä sopivaa aikaa on runsaasti.

Toki jos todella ei ole kiinnostusta lastenlapsiin niin sille on vaikea voida mitään.

Mä ymmärrän tuon vain silloin, jos mummon oma lapsi eli lastenlasten vanhempi on kuollut tai muuten sillä tavalla sairas/ongelmainen, että ei pysty eron jälkeen kantamaan mitään vastuuta lapsistaan. Yhteydenpito vävyyn tai miniään voi silloin olla ongelmallista. Mutta jos oma lapsi on elossa ja ihan normaali, ei pitäisi olla mitään ongelmaa pitää yhteyttä omaan lapseensa ja sitä kautta myös lapsenlapsiinsa. Ei tarvitse pitää yhteyttä vävyyn eikä miniään vaan riittää, että on yhteydessä omaan lapseensa. Ja mä siis käsitin tuon etämummon sellaiseksi, jonka lapsi ei ole enää parisuhteessa vaan on etävanhempi. 

Se on silti sen etävanhemman tehtävä viedä lapsia vanhempiaan tapaamaan.

Sitähän mä juuri edellisellä tarkoitinkin eli että on sen etämummon oman lapsen eli etävanhemman tehtävä huolehtia tästä yhteydenpidosta. Tilanne on ongelmallinen silloin, jos tämä lapsi on kuollut (vainajana on vaikea huolehtia lasten viemisestä isovanhemmille) tai sellainen, jolle ei  anneta lapsia esimerkiksi päihdeongelmien vuoksi ts tapaamisoikeutta ei ole etävanhemmallakaan.

Kerron omasta tapauksestani, vaikka olen täysin tunnistettavissa tästä.

Minulla on tilanne, että lapseni kuoli (itsemurha) ja häneltä jäi alle kaksi vuotias lapsi. Lapsen isää ei kiinnostanut lapsi ollenkaan, eikä ole ollut tähän yhteydessä. Lapsi on sijaisperheessä (aivan ihana pariskunta).

Itse en olisi pystynyt lasta ottamaan, koska oman lapsen kuolema oli niin rankka tapaus ja kaikki voimavarani menivät siihen, että pystyin oman suremisen ohella tukemaan muita lapsiani.

En siis olisi pystynyt tarjoamaan sille pienelle sellaista vakaata elämää, mitä hän ikäkautensa mukaan tarvitsi.

Mutta, koska hän on sijaisperheessä, hän on luonnollisesti lastensuojelun alainen. Lastensuojelu näin ollen määrää koska ja kuinka kauan saan lapsenlastani nähdä.

Tällä hetkellä se on kerran kuukaudessa. Minulla ei isovanhempana ole mitään laillista sananvaltaa missään lapsenlastani koskevassa asiassa.

Minun täytyy vain nöyrtyä siihen, mitä lastensuojelu päättää.

Oi, kuinka kaipaisinkaan sitä, että lapseni soittaisi, että tulee pienen kanssa kylään tai kysyisi otanko yöksi, niin kuin teki silloin kun oli vielä elossa. Ja innoissaan soittelisi kun lapsi on oppinut jotain uutta.

Nyt kuulen isoimmat virstanpylväät lastensuojelun palaverissa, mikä on aina puolen vuoden välein.

Ei se vaan ole oikein, että viranomaiset kirjaa paperille, että tuolloin ja tuolloin voi mennä mummille. Ei sen näin pitäisi mennä. Kaipaan niin paljon lastani. Ja olen ehkä myös vähän kateellinen mummoille kenellä on se normaali suhde lapsiin ja lapsienlapsiin.

Lapsi voi mainiosti ja pitää sijaisvanhempia ihan täysin isänä ja äitinä. Hän on erittäin kiintynyt sijaisvanhempiinsa, kuten myös he lapseen. Puhutaan kyllä paljon äidistä kenen vatsassa on kasvanut, että tietää juuristaan.

En siltikään ole sitä mieltä, että isovanhempien pitäisi saada jotain laillisia oikeuksia, vaikka oma tilanteeni on tämä.

Vierailija kirjoitti:

Hälytyskellot eivät alkaneet soimaan - vaan räjähtivät - kun luin kohdan, että perheen tietojakin pitäisi antaa isovanhemmille.

Onneksi tämän isovanhempilain ei ole mahdollista toteutua tuollaisena ikinä, ihan siis perustuslaimme ja huoltajuusmääritelmien vuoksi jo.

Kylmää, että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Ei mitään kunnioitusta toisten määrittämiä rajoja kohtaan. Jos ei itse saa tavata tai hoitaa lapsenlasta, niin syy löytyy 100% sieltä millainen vanhempi on ollut itse aikoinaan.

Tällainen laki aiheuttaisi sitä paitsi ihan kummallisia käytännön kysymyksiä. Kenen vastuulla tapaamiset olisivat ja kuka maksaisi niistä koituvat kustannukset, esimerkiksi matkaliput? Jos isovanhemmat asuisivat vaikkapa Oulussa ja lastenlapset Helsingissä, kenen vastuulla olisi toteuttaa tapaamiset ja miten?

Entäpä siinä tapauksessa, jos vanhemmat saisivat työkomennuksen ulkomaille? Voisivatko isovanhemmat estää muuttamisen? Jos eivät, miten tapaamispakkoa käytännössä valvottaisiin, jos toinen osapuoli asuisi ulkomailla ja olisi sen maan lakien piirissä? Nimittäin ei kai isovanhemmille sentään huoltajuutta annettaisi? Jos lastenlapset asuisivat vaikkapa Chilessä ja isovanhemmat Suomessa, kuka kustantaisi kalliit lentoliput ja kenen velvollisuus olisi matkustaa toiseen maahan - lastenlasten vai isovanhempien? Kuinka usein?

Entäpä sanonta, jonka mukaan oikeuksia ei ole ilman velvollisuuksia? Jos isovanhemmilla olisi lakiin kirjattuja oikeuksia, eikö heille pitäisi kirjata sinne myös velvollisuuksia? Mitä nämä velvollisuudet olisivat? Olisivatko he velvollisia maksamaan osan lastenlasten kuluista?

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kyllä uskon, että jos vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsia, on niissä isovanhemmissa jotain vikaa. Suurin osa vanhemmista sitä tuskin veemäisyyttään tekee.

Minun lasteni isovanhemmat (lasten isän vanhemmat) asuvat kolmen kilometrin päässä meistä, ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä. Heillä ei mitään muuta olisi kuin aikaa viettää aikaa lastemme kanssa, viedä retkille, kesällä järvelle uimaan, mökille jne jne, mutta mitään oma-aloitteisuutta ei ole. Lapset pitää aina kiikuttaa heille heidän nokkansa eteen näytille kuin jotkin näyttelyeläimet.

Heillä ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaa lasteni kanssa, mutta ei myöskään oikeutta siihen. Jos eivät itse halua lasteni kanssa aikaa viettää, luoda muistoja ja läheistä suhdetta heihin, niin silloin ei kyllä tavata ollenkaan. Puoli vuotta sitten päätin, että nähdä saa kun itse tekevät aloitteen. Mutta me ei enää lapsia raahata heille. Eipä ole heistä mitään kuulunut.

Jokainen tavallaan.

Mutta itse tein toisin. Vanhempani elivät omaa elämäänsä ja reissasivat ja nauttivat eläkepäivistään. Toki äiti joutui aika lailla hoitamaan isää, kun oli huonommassa kunnossa.

Mutta itse tein niin, että menin lasten kanssa kotiini ja otin sielläkin vastuun lapsista. Mutta kävimme niin usein, kuin pystyimme. Vanhempani eivät koskaan hoitaneet lapsia, mutta mitä sitten.

Suhde on pysynyt lämpimänä ja isäni kuoltua äiti jäi yksin. Jatkoimme käyntejä ja mummista on tullut todella tärkeä lapsillemme. Nämä käynnit kantoivat hedelmää. Esimerkkinä se, että tyttömme lainasi eilen autoni ja ajoi mummin luo ja kävi auttelemassa ja rupattelemassa monta tuntia ja oli kuulemma tosi kivaa.

Jos olisin lähtenyt siihen, että miksi ette pyydä lapsia yksin luoksenne ja käytä joka paikassa ja tule hakemaan lapsenlapsia kotiinne ja kalalle ja lomille ja retkille, olisimme menettäneet kaikki nämä lämpimät suhteet ja lasten kiintymyksen isovanhempiin. Toimimalla toisin on aikusilla lapsillamme äitiini tosi hyvät välit ja piipahtavat hänen luonaan kylässä ja auttelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kyllä uskon, että jos vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsia, on niissä isovanhemmissa jotain vikaa. Suurin osa vanhemmista sitä tuskin veemäisyyttään tekee.

Minun lasteni isovanhemmat (lasten isän vanhemmat) asuvat kolmen kilometrin päässä meistä, ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä. Heillä ei mitään muuta olisi kuin aikaa viettää aikaa lastemme kanssa, viedä retkille, kesällä järvelle uimaan, mökille jne jne, mutta mitään oma-aloitteisuutta ei ole. Lapset pitää aina kiikuttaa heille heidän nokkansa eteen näytille kuin jotkin näyttelyeläimet.

Heillä ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaa lasteni kanssa, mutta ei myöskään oikeutta siihen. Jos eivät itse halua lasteni kanssa aikaa viettää, luoda muistoja ja läheistä suhdetta heihin, niin silloin ei kyllä tavata ollenkaan. Puoli vuotta sitten päätin, että nähdä saa kun itse tekevät aloitteen. Mutta me ei enää lapsia raahata heille. Eipä ole heistä mitään kuulunut.

Jokainen tavallaan.

Mutta itse tein toisin. Vanhempani elivät omaa elämäänsä ja reissasivat ja nauttivat eläkepäivistään. Toki äiti joutui aika lailla hoitamaan isää, kun oli huonommassa kunnossa.

Mutta itse tein niin, että menin lasten kanssa kotiini ja otin sielläkin vastuun lapsista. Mutta kävimme niin usein, kuin pystyimme. Vanhempani eivät koskaan hoitaneet lapsia, mutta mitä sitten.

Suhde on pysynyt lämpimänä ja isäni kuoltua äiti jäi yksin. Jatkoimme käyntejä ja mummista on tullut todella tärkeä lapsillemme. Nämä käynnit kantoivat hedelmää. Esimerkkinä se, että tyttömme lainasi eilen autoni ja ajoi mummin luo ja kävi auttelemassa ja rupattelemassa monta tuntia ja oli kuulemma tosi kivaa.

Jos olisin lähtenyt siihen, että miksi ette pyydä lapsia yksin luoksenne ja käytä joka paikassa ja tule hakemaan lapsenlapsia kotiinne ja kalalle ja lomille ja retkille, olisimme menettäneet kaikki nämä lämpimät suhteet ja lasten kiintymyksen isovanhempiin. Toimimalla toisin on aikusilla lapsillamme äitiini tosi hyvät välit ja piipahtavat hänen luonaan kylässä ja auttelemassa.

No sulla on ihan eri tilanne! Vaikka vanhempas ei hoitanut niin ne kuitenkin oli kiinnostunut. Paha mennä kylään kun täysi radiohiljaisuus ollut jo vuosia vanhempien puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kyllä uskon, että jos vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsia, on niissä isovanhemmissa jotain vikaa. Suurin osa vanhemmista sitä tuskin veemäisyyttään tekee.

Minun lasteni isovanhemmat (lasten isän vanhemmat) asuvat kolmen kilometrin päässä meistä, ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä. Heillä ei mitään muuta olisi kuin aikaa viettää aikaa lastemme kanssa, viedä retkille, kesällä järvelle uimaan, mökille jne jne, mutta mitään oma-aloitteisuutta ei ole. Lapset pitää aina kiikuttaa heille heidän nokkansa eteen näytille kuin jotkin näyttelyeläimet.

Heillä ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaa lasteni kanssa, mutta ei myöskään oikeutta siihen. Jos eivät itse halua lasteni kanssa aikaa viettää, luoda muistoja ja läheistä suhdetta heihin, niin silloin ei kyllä tavata ollenkaan. Puoli vuotta sitten päätin, että nähdä saa kun itse tekevät aloitteen. Mutta me ei enää lapsia raahata heille. Eipä ole heistä mitään kuulunut.

Aika moni mummo vähän arastelee pitää kovin tiivistä yhteyttä ettei häiritsisi.

Onhan tälläkin palstalla ollut anopinhaukkumisketjuja joista saa kyllä sen kuvan että liikaa tungetellaan .

Kyllä se aloite voisi olla aika usein lapsi perheellä jolla on kiire varsinkin jos isovanhemmat ovat eläkkeellä.

Lapsiperhe voisi ehdottaa heille sopivia aikoja kun eläkkeellä olevalla sitä sopivaa aikaa on runsaasti.

Toki jos todella ei ole kiinnostusta lastenlapsiin niin sille on vaikea voida mitään.

Mä ymmärrän tuon vain silloin, jos mummon oma lapsi eli lastenlasten vanhempi on kuollut tai muuten sillä tavalla sairas/ongelmainen, että ei pysty eron jälkeen kantamaan mitään vastuuta lapsistaan. Yhteydenpito vävyyn tai miniään voi silloin olla ongelmallista. Mutta jos oma lapsi on elossa ja ihan normaali, ei pitäisi olla mitään ongelmaa pitää yhteyttä omaan lapseensa ja sitä kautta myös lapsenlapsiinsa. Ei tarvitse pitää yhteyttä vävyyn eikä miniään vaan riittää, että on yhteydessä omaan lapseensa. Ja mä siis käsitin tuon etämummon sellaiseksi, jonka lapsi ei ole enää parisuhteessa vaan on etävanhempi. 

Se on silti sen etävanhemman tehtävä viedä lapsia vanhempiaan tapaamaan.

Sitähän mä juuri edellisellä tarkoitinkin eli että on sen etämummon oman lapsen eli etävanhemman tehtävä huolehtia tästä yhteydenpidosta. Tilanne on ongelmallinen silloin, jos tämä lapsi on kuollut (vainajana on vaikea huolehtia lasten viemisestä isovanhemmille) tai sellainen, jolle ei  anneta lapsia esimerkiksi päihdeongelmien vuoksi ts tapaamisoikeutta ei ole etävanhemmallakaan.

Kerron omasta tapauksestani, vaikka olen täysin tunnistettavissa tästä.

Minulla on tilanne, että lapseni kuoli (itsemurha) ja häneltä jäi alle kaksi vuotias lapsi. Lapsen isää ei kiinnostanut lapsi ollenkaan, eikä ole ollut tähän yhteydessä. Lapsi on sijaisperheessä (aivan ihana pariskunta).

Itse en olisi pystynyt lasta ottamaan, koska oman lapsen kuolema oli niin rankka tapaus ja kaikki voimavarani menivät siihen, että pystyin oman suremisen ohella tukemaan muita lapsiani.

En siis olisi pystynyt tarjoamaan sille pienelle sellaista vakaata elämää, mitä hän ikäkautensa mukaan tarvitsi.

Mutta, koska hän on sijaisperheessä, hän on luonnollisesti lastensuojelun alainen. Lastensuojelu näin ollen määrää koska ja kuinka kauan saan lapsenlastani nähdä.

Tällä hetkellä se on kerran kuukaudessa. Minulla ei isovanhempana ole mitään laillista sananvaltaa missään lapsenlastani koskevassa asiassa.

Minun täytyy vain nöyrtyä siihen, mitä lastensuojelu päättää.

Oi, kuinka kaipaisinkaan sitä, että lapseni soittaisi, että tulee pienen kanssa kylään tai kysyisi otanko yöksi, niin kuin teki silloin kun oli vielä elossa. Ja innoissaan soittelisi kun lapsi on oppinut jotain uutta.

Nyt kuulen isoimmat virstanpylväät lastensuojelun palaverissa, mikä on aina puolen vuoden välein.

Ei se vaan ole oikein, että viranomaiset kirjaa paperille, että tuolloin ja tuolloin voi mennä mummille. Ei sen näin pitäisi mennä. Kaipaan niin paljon lastani. Ja olen ehkä myös vähän kateellinen mummoille kenellä on se normaali suhde lapsiin ja lapsienlapsiin.

Lapsi voi mainiosti ja pitää sijaisvanhempia ihan täysin isänä ja äitinä. Hän on erittäin kiintynyt sijaisvanhempiinsa, kuten myös he lapseen. Puhutaan kyllä paljon äidistä kenen vatsassa on kasvanut, että tietää juuristaan.

En siltikään ole sitä mieltä, että isovanhempien pitäisi saada jotain laillisia oikeuksia, vaikka oma tilanteeni on tämä.

Nostan sulle hattua. Sä olet hyvä mummi ja lapsen tukena lain sallimissa puitteissa. Halaukset sulle. T: Mummu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kyllä uskon, että jos vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsia, on niissä isovanhemmissa jotain vikaa. Suurin osa vanhemmista sitä tuskin veemäisyyttään tekee.

Minun lasteni isovanhemmat (lasten isän vanhemmat) asuvat kolmen kilometrin päässä meistä, ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä. Heillä ei mitään muuta olisi kuin aikaa viettää aikaa lastemme kanssa, viedä retkille, kesällä järvelle uimaan, mökille jne jne, mutta mitään oma-aloitteisuutta ei ole. Lapset pitää aina kiikuttaa heille heidän nokkansa eteen näytille kuin jotkin näyttelyeläimet.

Heillä ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaa lasteni kanssa, mutta ei myöskään oikeutta siihen. Jos eivät itse halua lasteni kanssa aikaa viettää, luoda muistoja ja läheistä suhdetta heihin, niin silloin ei kyllä tavata ollenkaan. Puoli vuotta sitten päätin, että nähdä saa kun itse tekevät aloitteen. Mutta me ei enää lapsia raahata heille. Eipä ole heistä mitään kuulunut.

Jokainen tavallaan.

Mutta itse tein toisin. Vanhempani elivät omaa elämäänsä ja reissasivat ja nauttivat eläkepäivistään. Toki äiti joutui aika lailla hoitamaan isää, kun oli huonommassa kunnossa.

Mutta itse tein niin, että menin lasten kanssa kotiini ja otin sielläkin vastuun lapsista. Mutta kävimme niin usein, kuin pystyimme. Vanhempani eivät koskaan hoitaneet lapsia, mutta mitä sitten.

Suhde on pysynyt lämpimänä ja isäni kuoltua äiti jäi yksin. Jatkoimme käyntejä ja mummista on tullut todella tärkeä lapsillemme. Nämä käynnit kantoivat hedelmää. Esimerkkinä se, että tyttömme lainasi eilen autoni ja ajoi mummin luo ja kävi auttelemassa ja rupattelemassa monta tuntia ja oli kuulemma tosi kivaa.

Jos olisin lähtenyt siihen, että miksi ette pyydä lapsia yksin luoksenne ja käytä joka paikassa ja tule hakemaan lapsenlapsia kotiinne ja kalalle ja lomille ja retkille, olisimme menettäneet kaikki nämä lämpimät suhteet ja lasten kiintymyksen isovanhempiin. Toimimalla toisin on aikusilla lapsillamme äitiini tosi hyvät välit ja piipahtavat hänen luonaan kylässä ja auttelemassa.

No sulla on ihan eri tilanne! Vaikka vanhempas ei hoitanut niin ne kuitenkin oli kiinnostunut. Paha mennä kylään kun täysi radiohiljaisuus ollut jo vuosia vanhempien puolelta.

Eihän tollaset isovanhemmat mitään lakeja vaatiskaan. Eikä kyllä normaalit isovanhemmatkaan. Mikälie itsekkäiden natsimummojen komppanja kyseessä.

Herranen aika kun kuulostaa pelottavalta tuo kirjoitus, heille pitäisi lain nojalla kertoa kaikki perheen asiat? Ja mikä h*mmetin isovanhempien oikeus? Eihä vanhemmillakaan ole oikeutta tavata lastaan, vaan lapsella vanhempiaan. 

Minun vanhempani on alkoholisti ja narsisti, joka tuhosi elämäni ensimmäiset 20vuotta, miksi ihmeessä antaisin hänen tehdä saman omalle lapselleni? Mieheni vanhemmista toinen on kuollut ja toinen onkin aivan hullu. Vai kenen mielestä mummolta on normaalia kuiskutella vauvan korvaan, miten vanhemmat ovat huonoja ja vaarallisia, nyt hän on turvassa mummolla? Tai se, kun mummo uhkasi vauvan äidin henkeä?

Ja tällaisille ihmisille sitten pitäisi antaa lapsensa. Ja kaikki tietysti säälivät näitä, kun ulosanti on mitä rakastavin mummo, jota vain kaltoin kohdellaan ihan vain piruuttaan.

Kyllä uskallan väittää, että 99% tapauksista, että välit ovat poikki isovanhempiin tai todella vähän tapaamiskertoja, johtuu isovanhemmista itsestään ja heidän käytöksestään.

Vierailija kirjoitti:

Herranen aika kun kuulostaa pelottavalta tuo kirjoitus, heille pitäisi lain nojalla kertoa kaikki perheen asiat? Ja mikä h*mmetin isovanhempien oikeus? Eihä vanhemmillakaan ole oikeutta tavata lastaan, vaan lapsella vanhempiaan. 

Minun vanhempani on alkoholisti ja narsisti, joka tuhosi elämäni ensimmäiset 20vuotta, miksi ihmeessä antaisin hänen tehdä saman omalle lapselleni? Mieheni vanhemmista toinen on kuollut ja toinen onkin aivan hullu. Vai kenen mielestä mummolta on normaalia kuiskutella vauvan korvaan, miten vanhemmat ovat huonoja ja vaarallisia, nyt hän on turvassa mummolla? Tai se, kun mummo uhkasi vauvan äidin henkeä?

Ja tällaisille ihmisille sitten pitäisi antaa lapsensa. Ja kaikki tietysti säälivät näitä, kun ulosanti on mitä rakastavin mummo, jota vain kaltoin kohdellaan ihan vain piruuttaan.

Kyllä uskallan väittää, että 99% tapauksista, että välit ovat poikki isovanhempiin tai todella vähän tapaamiskertoja, johtuu isovanhemmista itsestään ja heidän käytöksestään.

Aivan, unohdin kirjoittaa toisesta vanhemmastani, joka on tuomittu väkivaltarikollinen ja rikoksien uusija vuosikymmenten ajan, hänellekö muka voisin luottaa puolustuskyvyttömän lapseni?

Suurin osa isovanhemmista on ihan normaaleja ihmisiä. Heille suotakoon yhteydenpito lapsenlapsiin. On vedettävä tiukka raja näiden  eri tavalla vaarallisten isovanhempien suhteen. Ja jos ei ole varmuutta asiasta, niin ei yhteydenpitoa. Mutta miten toimia tilanteessa, jossa syytöntä syytetään ja halutaan vain vieraannuttaa lapsi isovanhemmistaan. Siinä tapauksessa ei isovanhempi mahda asialle mitään.

Mielipidekirjoitus onkin sitten siirretty maksumuurin taakse 🤔

Kuitenkin vastine kirjoitukseen julkaistu, melko kesy esimerkki vastineessa mutta onhan sekin jotain. Julkaistaankohan kaikki hesarin netissä julkaistut mielipidekirjoitukset myös paperilehdessä?

Olisi kovin mielenkiintoista kuulla alkuperaisen kirjoittajan (Suomen isovanhemmat ry:n) kommentit joihinkin kysymyksiin.

Esimerkiksi kuinka pakkotapaamiset toteutettaisiin silloin jos vanhemmat ja isovanhemmat eivät ole väleissä?

Olisiko sossu se joka etsisi isovanhemmat ja pakottaisivat heidät tapaamaan lapsenlastaan ja pakottaisivat vanhemmat antamaan lapsensa sinne? Kuka nämä tapaamiset maksaisi?

Saisiko vanhemmat vaatia valvottuja tapaamisia ja missä ne järjestettäisiin? Vai haluaisivatko he lakiin maininnan siitä, että lasten on aikuistuttuaankin oltava yhteydessä vanhempiinsa (esim. ulkomaille muutto olisi koko suvun asia).

Tulisiko lapsen tiedot olla kirjattuina johonkin rekisteriin josta isovanhemmat voisivat käydä tarkistamassa mitä haluavat vai olisiko isovanhemmilla oikeus katsoa esim. lapsen omakantaa?

Tulisiko tämä isovanhempien tapaamisoikeus olemaan olemassa siihen asti kun isovanhemmat kuolevat vai päättyisikö se esimerkiksi siihen kun isovanhemmasta tulee isoisovanhempi?