Joku kirjoittaa etämummoudesta Hesarissa

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kyllä uskon, että jos vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsia, on niissä isovanhemmissa jotain vikaa. Suurin osa vanhemmista sitä tuskin veemäisyyttään tekee.

Minun lasteni isovanhemmat (lasten isän vanhemmat) asuvat kolmen kilometrin päässä meistä, ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä. Heillä ei mitään muuta olisi kuin aikaa viettää aikaa lastemme kanssa, viedä retkille, kesällä järvelle uimaan, mökille jne jne, mutta mitään oma-aloitteisuutta ei ole. Lapset pitää aina kiikuttaa heille heidän nokkansa eteen näytille kuin jotkin näyttelyeläimet.

Heillä ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaa lasteni kanssa, mutta ei myöskään oikeutta siihen. Jos eivät itse halua lasteni kanssa aikaa viettää, luoda muistoja ja läheistä suhdetta heihin, niin silloin ei kyllä tavata ollenkaan. Puoli vuotta sitten päätin, että nähdä saa kun itse tekevät aloitteen. Mutta me ei enää lapsia raahata heille. Eipä ole heistä mitään kuulunut.

Aika moni mummo vähän arastelee pitää kovin tiivistä yhteyttä ettei häiritsisi.

Onhan tälläkin palstalla ollut anopinhaukkumisketjuja joista saa kyllä sen kuvan että liikaa tungetellaan .

Kyllä se aloite voisi olla aika usein lapsi perheellä jolla on kiire varsinkin jos isovanhemmat ovat eläkkeellä.

Lapsiperhe voisi ehdottaa heille sopivia aikoja kun eläkkeellä olevalla sitä sopivaa aikaa on runsaasti.

Toki jos todella ei ole kiinnostusta lastenlapsiin niin sille on vaikea voida mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempien liittoon kuuluu pahimmat narsistit ja sosiopaatit tai rajattomat marttyyri-ulisijat...

Se on myöhästä ulista jos on itse pilannut välinsä lastensa perheisiin. Hommatkoon kissan, mitä paapoa mielin määrin. Lapset ei ole mitään heittopusseja tai mummojen viihdyttäjiä. T: Mummu

Juuri näin! Mutta mitäpä teet kun ne ilkeät, väkivaltaiset, pahansuovat narsisti-isovanhemmat eivät tyydy kohtaloonsa, vaan uhkaillen ja vaatien pyrkivät väkisin lasten elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kyllä uskon, että jos vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsia, on niissä isovanhemmissa jotain vikaa. Suurin osa vanhemmista sitä tuskin veemäisyyttään tekee.

Minun lasteni isovanhemmat (lasten isän vanhemmat) asuvat kolmen kilometrin päässä meistä, ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä. Heillä ei mitään muuta olisi kuin aikaa viettää aikaa lastemme kanssa, viedä retkille, kesällä järvelle uimaan, mökille jne jne, mutta mitään oma-aloitteisuutta ei ole. Lapset pitää aina kiikuttaa heille heidän nokkansa eteen näytille kuin jotkin näyttelyeläimet.

Heillä ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaa lasteni kanssa, mutta ei myöskään oikeutta siihen. Jos eivät itse halua lasteni kanssa aikaa viettää, luoda muistoja ja läheistä suhdetta heihin, niin silloin ei kyllä tavata ollenkaan. Puoli vuotta sitten päätin, että nähdä saa kun itse tekevät aloitteen. Mutta me ei enää lapsia raahata heille. Eipä ole heistä mitään kuulunut.

Aika moni mummo vähän arastelee pitää kovin tiivistä yhteyttä ettei häiritsisi.

Onhan tälläkin palstalla ollut anopinhaukkumisketjuja joista saa kyllä sen kuvan että liikaa tungetellaan .

Kyllä se aloite voisi olla aika usein lapsi perheellä jolla on kiire varsinkin jos isovanhemmat ovat eläkkeellä.

Lapsiperhe voisi ehdottaa heille sopivia aikoja kun eläkkeellä olevalla sitä sopivaa aikaa on runsaasti.

Toki jos todella ei ole kiinnostusta lastenlapsiin niin sille on vaikea voida mitään.

Mun vanhemmat eivät ole jaksaneet ottaa mitään yhteyttä seitsemään vuoteen. Tässä janjaksossa on syntynyt 2 lasta, kutsut laitettiin ristiäisiin mutta ei kuulunut mitään eikä näkynyt ketään juhlissa. Sanoisin että 7 v radiohiljaisuus on selvä merkki siitä ettei kiinnosta. En jaksa noihin paskakasoihin yrittää putää yhteyksiä enää, olivat piittaamattomia jo lapsena ja näköjään ovat sitä loppuelämänsäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kyllä uskon, että jos vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsia, on niissä isovanhemmissa jotain vikaa. Suurin osa vanhemmista sitä tuskin veemäisyyttään tekee.

Minun lasteni isovanhemmat (lasten isän vanhemmat) asuvat kolmen kilometrin päässä meistä, ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä. Heillä ei mitään muuta olisi kuin aikaa viettää aikaa lastemme kanssa, viedä retkille, kesällä järvelle uimaan, mökille jne jne, mutta mitään oma-aloitteisuutta ei ole. Lapset pitää aina kiikuttaa heille heidän nokkansa eteen näytille kuin jotkin näyttelyeläimet.

Heillä ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaa lasteni kanssa, mutta ei myöskään oikeutta siihen. Jos eivät itse halua lasteni kanssa aikaa viettää, luoda muistoja ja läheistä suhdetta heihin, niin silloin ei kyllä tavata ollenkaan. Puoli vuotta sitten päätin, että nähdä saa kun itse tekevät aloitteen. Mutta me ei enää lapsia raahata heille. Eipä ole heistä mitään kuulunut.

Aika moni mummo vähän arastelee pitää kovin tiivistä yhteyttä ettei häiritsisi.

Onhan tälläkin palstalla ollut anopinhaukkumisketjuja joista saa kyllä sen kuvan että liikaa tungetellaan .

Kyllä se aloite voisi olla aika usein lapsi perheellä jolla on kiire varsinkin jos isovanhemmat ovat eläkkeellä.

Lapsiperhe voisi ehdottaa heille sopivia aikoja kun eläkkeellä olevalla sitä sopivaa aikaa on runsaasti.

Toki jos todella ei ole kiinnostusta lastenlapsiin niin sille on vaikea voida mitään.

Mä ymmärrän tuon vain silloin, jos mummon oma lapsi eli lastenlasten vanhempi on kuollut tai muuten sillä tavalla sairas/ongelmainen, että ei pysty eron jälkeen kantamaan mitään vastuuta lapsistaan. Yhteydenpito vävyyn tai miniään voi silloin olla ongelmallista. Mutta jos oma lapsi on elossa ja ihan normaali, ei pitäisi olla mitään ongelmaa pitää yhteyttä omaan lapseensa ja sitä kautta myös lapsenlapsiinsa. Ei tarvitse pitää yhteyttä vävyyn eikä miniään vaan riittää, että on yhteydessä omaan lapseensa. Ja mä siis käsitin tuon etämummon sellaiseksi, jonka lapsi ei ole enää parisuhteessa vaan on etävanhempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kyllä uskon, että jos vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsia, on niissä isovanhemmissa jotain vikaa. Suurin osa vanhemmista sitä tuskin veemäisyyttään tekee.

Minun lasteni isovanhemmat (lasten isän vanhemmat) asuvat kolmen kilometrin päässä meistä, ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä. Heillä ei mitään muuta olisi kuin aikaa viettää aikaa lastemme kanssa, viedä retkille, kesällä järvelle uimaan, mökille jne jne, mutta mitään oma-aloitteisuutta ei ole. Lapset pitää aina kiikuttaa heille heidän nokkansa eteen näytille kuin jotkin näyttelyeläimet.

Heillä ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaa lasteni kanssa, mutta ei myöskään oikeutta siihen. Jos eivät itse halua lasteni kanssa aikaa viettää, luoda muistoja ja läheistä suhdetta heihin, niin silloin ei kyllä tavata ollenkaan. Puoli vuotta sitten päätin, että nähdä saa kun itse tekevät aloitteen. Mutta me ei enää lapsia raahata heille. Eipä ole heistä mitään kuulunut.

Aika moni mummo vähän arastelee pitää kovin tiivistä yhteyttä ettei häiritsisi.

Onhan tälläkin palstalla ollut anopinhaukkumisketjuja joista saa kyllä sen kuvan että liikaa tungetellaan .

Kyllä se aloite voisi olla aika usein lapsi perheellä jolla on kiire varsinkin jos isovanhemmat ovat eläkkeellä.

Lapsiperhe voisi ehdottaa heille sopivia aikoja kun eläkkeellä olevalla sitä sopivaa aikaa on runsaasti.

Toki jos todella ei ole kiinnostusta lastenlapsiin niin sille on vaikea voida mitään.

Mä ymmärrän tuon vain silloin, jos mummon oma lapsi eli lastenlasten vanhempi on kuollut tai muuten sillä tavalla sairas/ongelmainen, että ei pysty eron jälkeen kantamaan mitään vastuuta lapsistaan. Yhteydenpito vävyyn tai miniään voi silloin olla ongelmallista. Mutta jos oma lapsi on elossa ja ihan normaali, ei pitäisi olla mitään ongelmaa pitää yhteyttä omaan lapseensa ja sitä kautta myös lapsenlapsiinsa. Ei tarvitse pitää yhteyttä vävyyn eikä miniään vaan riittää, että on yhteydessä omaan lapseensa. Ja mä siis käsitin tuon etämummon sellaiseksi, jonka lapsi ei ole enää parisuhteessa vaan on etävanhempi. 

Se on silti sen etävanhemman tehtävä viedä lapsia vanhempiaan tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kyllä uskon, että jos vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsia, on niissä isovanhemmissa jotain vikaa. Suurin osa vanhemmista sitä tuskin veemäisyyttään tekee.

Minun lasteni isovanhemmat (lasten isän vanhemmat) asuvat kolmen kilometrin päässä meistä, ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä. Heillä ei mitään muuta olisi kuin aikaa viettää aikaa lastemme kanssa, viedä retkille, kesällä järvelle uimaan, mökille jne jne, mutta mitään oma-aloitteisuutta ei ole. Lapset pitää aina kiikuttaa heille heidän nokkansa eteen näytille kuin jotkin näyttelyeläimet.

Heillä ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaa lasteni kanssa, mutta ei myöskään oikeutta siihen. Jos eivät itse halua lasteni kanssa aikaa viettää, luoda muistoja ja läheistä suhdetta heihin, niin silloin ei kyllä tavata ollenkaan. Puoli vuotta sitten päätin, että nähdä saa kun itse tekevät aloitteen. Mutta me ei enää lapsia raahata heille. Eipä ole heistä mitään kuulunut.

Aika moni mummo vähän arastelee pitää kovin tiivistä yhteyttä ettei häiritsisi.

Onhan tälläkin palstalla ollut anopinhaukkumisketjuja joista saa kyllä sen kuvan että liikaa tungetellaan .

Kyllä se aloite voisi olla aika usein lapsi perheellä jolla on kiire varsinkin jos isovanhemmat ovat eläkkeellä.

Lapsiperhe voisi ehdottaa heille sopivia aikoja kun eläkkeellä olevalla sitä sopivaa aikaa on runsaasti.

Toki jos todella ei ole kiinnostusta lastenlapsiin niin sille on vaikea voida mitään.

Mä ymmärrän tuon vain silloin, jos mummon oma lapsi eli lastenlasten vanhempi on kuollut tai muuten sillä tavalla sairas/ongelmainen, että ei pysty eron jälkeen kantamaan mitään vastuuta lapsistaan. Yhteydenpito vävyyn tai miniään voi silloin olla ongelmallista. Mutta jos oma lapsi on elossa ja ihan normaali, ei pitäisi olla mitään ongelmaa pitää yhteyttä omaan lapseensa ja sitä kautta myös lapsenlapsiinsa. Ei tarvitse pitää yhteyttä vävyyn eikä miniään vaan riittää, että on yhteydessä omaan lapseensa. Ja mä siis käsitin tuon etämummon sellaiseksi, jonka lapsi ei ole enää parisuhteessa vaan on etävanhempi. 

Se on silti sen etävanhemman tehtävä viedä lapsia vanhempiaan tapaamaan.

Ei tällaista pakkoa ole, eikä pidä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kyllä uskon, että jos vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsia, on niissä isovanhemmissa jotain vikaa. Suurin osa vanhemmista sitä tuskin veemäisyyttään tekee.

Minun lasteni isovanhemmat (lasten isän vanhemmat) asuvat kolmen kilometrin päässä meistä, ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä. Heillä ei mitään muuta olisi kuin aikaa viettää aikaa lastemme kanssa, viedä retkille, kesällä järvelle uimaan, mökille jne jne, mutta mitään oma-aloitteisuutta ei ole. Lapset pitää aina kiikuttaa heille heidän nokkansa eteen näytille kuin jotkin näyttelyeläimet.

Heillä ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaa lasteni kanssa, mutta ei myöskään oikeutta siihen. Jos eivät itse halua lasteni kanssa aikaa viettää, luoda muistoja ja läheistä suhdetta heihin, niin silloin ei kyllä tavata ollenkaan. Puoli vuotta sitten päätin, että nähdä saa kun itse tekevät aloitteen. Mutta me ei enää lapsia raahata heille. Eipä ole heistä mitään kuulunut.

Aika moni mummo vähän arastelee pitää kovin tiivistä yhteyttä ettei häiritsisi.

Onhan tälläkin palstalla ollut anopinhaukkumisketjuja joista saa kyllä sen kuvan että liikaa tungetellaan .

Kyllä se aloite voisi olla aika usein lapsi perheellä jolla on kiire varsinkin jos isovanhemmat ovat eläkkeellä.

Lapsiperhe voisi ehdottaa heille sopivia aikoja kun eläkkeellä olevalla sitä sopivaa aikaa on runsaasti.

Toki jos todella ei ole kiinnostusta lastenlapsiin niin sille on vaikea voida mitään.

Mä ymmärrän tuon vain silloin, jos mummon oma lapsi eli lastenlasten vanhempi on kuollut tai muuten sillä tavalla sairas/ongelmainen, että ei pysty eron jälkeen kantamaan mitään vastuuta lapsistaan. Yhteydenpito vävyyn tai miniään voi silloin olla ongelmallista. Mutta jos oma lapsi on elossa ja ihan normaali, ei pitäisi olla mitään ongelmaa pitää yhteyttä omaan lapseensa ja sitä kautta myös lapsenlapsiinsa. Ei tarvitse pitää yhteyttä vävyyn eikä miniään vaan riittää, että on yhteydessä omaan lapseensa. Ja mä siis käsitin tuon etämummon sellaiseksi, jonka lapsi ei ole enää parisuhteessa vaan on etävanhempi. 

Se on silti sen etävanhemman tehtävä viedä lapsia vanhempiaan tapaamaan.

Sitähän mä juuri edellisellä tarkoitinkin eli että on sen etämummon oman lapsen eli etävanhemman tehtävä huolehtia tästä yhteydenpidosta. Tilanne on ongelmallinen silloin, jos tämä lapsi on kuollut (vainajana on vaikea huolehtia lasten viemisestä isovanhemmille) tai sellainen, jolle ei  anneta lapsia esimerkiksi päihdeongelmien vuoksi ts tapaamisoikeutta ei ole etävanhemmallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kyllä uskon, että jos vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsia, on niissä isovanhemmissa jotain vikaa. Suurin osa vanhemmista sitä tuskin veemäisyyttään tekee.

Minun lasteni isovanhemmat (lasten isän vanhemmat) asuvat kolmen kilometrin päässä meistä, ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä. Heillä ei mitään muuta olisi kuin aikaa viettää aikaa lastemme kanssa, viedä retkille, kesällä järvelle uimaan, mökille jne jne, mutta mitään oma-aloitteisuutta ei ole. Lapset pitää aina kiikuttaa heille heidän nokkansa eteen näytille kuin jotkin näyttelyeläimet.

Heillä ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaa lasteni kanssa, mutta ei myöskään oikeutta siihen. Jos eivät itse halua lasteni kanssa aikaa viettää, luoda muistoja ja läheistä suhdetta heihin, niin silloin ei kyllä tavata ollenkaan. Puoli vuotta sitten päätin, että nähdä saa kun itse tekevät aloitteen. Mutta me ei enää lapsia raahata heille. Eipä ole heistä mitään kuulunut.

Aika moni mummo vähän arastelee pitää kovin tiivistä yhteyttä ettei häiritsisi.

Onhan tälläkin palstalla ollut anopinhaukkumisketjuja joista saa kyllä sen kuvan että liikaa tungetellaan .

Kyllä se aloite voisi olla aika usein lapsi perheellä jolla on kiire varsinkin jos isovanhemmat ovat eläkkeellä.

Lapsiperhe voisi ehdottaa heille sopivia aikoja kun eläkkeellä olevalla sitä sopivaa aikaa on runsaasti.

Toki jos todella ei ole kiinnostusta lastenlapsiin niin sille on vaikea voida mitään.

Mä ymmärrän tuon vain silloin, jos mummon oma lapsi eli lastenlasten vanhempi on kuollut tai muuten sillä tavalla sairas/ongelmainen, että ei pysty eron jälkeen kantamaan mitään vastuuta lapsistaan. Yhteydenpito vävyyn tai miniään voi silloin olla ongelmallista. Mutta jos oma lapsi on elossa ja ihan normaali, ei pitäisi olla mitään ongelmaa pitää yhteyttä omaan lapseensa ja sitä kautta myös lapsenlapsiinsa. Ei tarvitse pitää yhteyttä vävyyn eikä miniään vaan riittää, että on yhteydessä omaan lapseensa. Ja mä siis käsitin tuon etämummon sellaiseksi, jonka lapsi ei ole enää parisuhteessa vaan on etävanhempi. 

Se on silti sen etävanhemman tehtävä viedä lapsia vanhempiaan tapaamaan.

Ei tällaista pakkoa ole, eikä pidä olla.

Ei tietenkään ole. Mummon täytyy silloin tyytyä osaansa ilman rutinoita.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsenlapsia ei näe, kannattaa katsoa peiliin. Siellä se syy on.

Ei pidä paikkaansa. LApsen lähivanhempi voi myös tehdä eksälle kiusaa sillä ettei anna nähä sen puoen isovanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsenlapsia ei näe, kannattaa katsoa peiliin. Siellä se syy on.

Ei pidä paikkaansa. LApsen lähivanhempi voi myös tehdä eksälle kiusaa sillä ettei anna nähä sen puoen isovanhempia.

Lähivanhempi ei voi päättää, kenen kanssa lapsi viettää aikaansa silloin, kun on etävanhemman tapaamisvuoro. Etä saa siis aivan vapaasti viettää lastensa kanssa vaikka koko tapaamisaikansa omien vanhempiensa luona. Ei kuulu lähivanhemmalle tipan tippaa, jos lapset ja etävanhempi ovat olleet mummolassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsenlapsia ei näe, kannattaa katsoa peiliin. Siellä se syy on.

Ei pidä paikkaansa. LApsen lähivanhempi voi myös tehdä eksälle kiusaa sillä ettei anna nähä sen puoen isovanhempia.

Jos lähivanhempi estää tapaamasta etävanhemman vanhempia niin sitten siinä on mukana jo lähestymiskieltoa tms. Eli edelleen isovanhempien päässä vika.

Ok. Kuka kantaa vastuun, kun lakisääteisesti vien lapseni tapaamaan isovanhempia, joista toinen on väkivaltainen alkoholisti ja toinen lääkkeensä syömättä jättävä skitsofreenikko?

Kumpi on tärkeämpää, lapsen oikeus turvalliseen ympäristöön vai lapsen oikeus isovanhempiin? Minä huoltajana olen lapsesta vastuussa enkä voi viedä häntä paikkoihin, joissa hän ei ole turvassa. Enhän veisi häntä kenellekään muullekaan alkkis+skitso-pariskunnalle hoitoon. Ei se sukulaisuus siinä mitään pelasta.

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kuka kantaa vastuun, kun lakisääteisesti vien lapseni tapaamaan isovanhempia, joista toinen on väkivaltainen alkoholisti ja toinen lääkkeensä syömättä jättävä skitsofreenikko?

Kumpi on tärkeämpää, lapsen oikeus turvalliseen ympäristöön vai lapsen oikeus isovanhempiin? Minä huoltajana olen lapsesta vastuussa enkä voi viedä häntä paikkoihin, joissa hän ei ole turvassa. Enhän veisi häntä kenellekään muullekaan alkkis+skitso-pariskunnalle hoitoon. Ei se sukulaisuus siinä mitään pelasta.

Kuka on vastuussa silloin, kun alkkis+skitso on lapsen etävanhempi? Valvotut tapaamiset?

Vierailija kirjoitti:

Omat suhteeni lapsiin ja lastenlapsiini ovat toimivat ja näemme usein, sillä asumme samalla paikkakunnalla. Olen usein lapsenvahtina ja apuna.

Tämä isovanhemmuus on usein otsikoissa ja miettisin myös seuraavaa asiaa. Lapsiarki on usein kiireistä, töiden, päivähoidon, koulun ja harrastusten ja uusperheiden kanssa. Näin isovanhempana usein mietin, milloin lasten perheitä voi häiritä esim soitolla, kun heillä kiire pakkaa päälle jatkuvaan.

Isovanhempi ei mahdollisesti halua olla häiriöksi ja odottaakin siltä nuorelta sukupolvelta yhteydenottoa. Olen jutellutkin ko asiasta tuttava-mummujen kanssa ja monella on sama arkuus, milloin sitä oikein voi soitella? Usein tuntuu olo kuin puhelinmyyjällä, että aina soitat väärään aikaan.

Mitä pitempään yhteydenottamattomuus jatkuu, voi olla korkeampi kynnys soitella. Entäs, jos vain soittaisit tänään sille äidille tai isälle ( niille isovanhemmille), että mitä kuuluu ja mikä on vointi? Olisiko mahdoton liike?

Miksi pitää soittaa? Olet oikeassa, ei puheluihin oikein ehdikään vastata ja on rasittavaa puhua puhelimessa, kun aina lapsilla on jotain asiaa siihen väliin. Laita tekstaria tai whatsapp-viestiä. Jopa mun 85v mummo tekstailee. Ei liene mahdotonta sinullekaan, kun kerran täälläkin kirjoittelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Kyllä uskon, että jos vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsia, on niissä isovanhemmissa jotain vikaa. Suurin osa vanhemmista sitä tuskin veemäisyyttään tekee.

Minun lasteni isovanhemmat (lasten isän vanhemmat) asuvat kolmen kilometrin päässä meistä, ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä. Heillä ei mitään muuta olisi kuin aikaa viettää aikaa lastemme kanssa, viedä retkille, kesällä järvelle uimaan, mökille jne jne, mutta mitään oma-aloitteisuutta ei ole. Lapset pitää aina kiikuttaa heille heidän nokkansa eteen näytille kuin jotkin näyttelyeläimet.

Heillä ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaa lasteni kanssa, mutta ei myöskään oikeutta siihen. Jos eivät itse halua lasteni kanssa aikaa viettää, luoda muistoja ja läheistä suhdetta heihin, niin silloin ei kyllä tavata ollenkaan. Puoli vuotta sitten päätin, että nähdä saa kun itse tekevät aloitteen. Mutta me ei enää lapsia raahata heille. Eipä ole heistä mitään kuulunut.

Aika moni mummo vähän arastelee pitää kovin tiivistä yhteyttä ettei häiritsisi.

Onhan tälläkin palstalla ollut anopinhaukkumisketjuja joista saa kyllä sen kuvan että liikaa tungetellaan .

Kyllä se aloite voisi olla aika usein lapsi perheellä jolla on kiire varsinkin jos isovanhemmat ovat eläkkeellä.

Lapsiperhe voisi ehdottaa heille sopivia aikoja kun eläkkeellä olevalla sitä sopivaa aikaa on runsaasti.

Toki jos todella ei ole kiinnostusta lastenlapsiin niin sille on vaikea voida mitään.

Mä ymmärrän tuon vain silloin, jos mummon oma lapsi eli lastenlasten vanhempi on kuollut tai muuten sillä tavalla sairas/ongelmainen, että ei pysty eron jälkeen kantamaan mitään vastuuta lapsistaan. Yhteydenpito vävyyn tai miniään voi silloin olla ongelmallista. Mutta jos oma lapsi on elossa ja ihan normaali, ei pitäisi olla mitään ongelmaa pitää yhteyttä omaan lapseensa ja sitä kautta myös lapsenlapsiinsa. Ei tarvitse pitää yhteyttä vävyyn eikä miniään vaan riittää, että on yhteydessä omaan lapseensa. Ja mä siis käsitin tuon etämummon sellaiseksi, jonka lapsi ei ole enää parisuhteessa vaan on etävanhempi. 

Se on silti sen etävanhemman tehtävä viedä lapsia vanhempiaan tapaamaan.

Ei tällaista pakkoa ole, eikä pidä olla.

Ei tietenkään ole. Etävanhempi voi tietää omista vanhemmistaan jotain, mitä lähivanhempi ei tiedä. Tai sitten etävanhemmalla on jokin muu syy, miksi ei halua vieraila lastensa kanssa omilla vanhemmillaan. Mun exäni ei halunnut eikä ollut mun asiani nk kävellä hänen ylitseen ylläpitämällä lasten ja exän vanhempien suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kuka kantaa vastuun, kun lakisääteisesti vien lapseni tapaamaan isovanhempia, joista toinen on väkivaltainen alkoholisti ja toinen lääkkeensä syömättä jättävä skitsofreenikko?

Kumpi on tärkeämpää, lapsen oikeus turvalliseen ympäristöön vai lapsen oikeus isovanhempiin? Minä huoltajana olen lapsesta vastuussa enkä voi viedä häntä paikkoihin, joissa hän ei ole turvassa. Enhän veisi häntä kenellekään muullekaan alkkis+skitso-pariskunnalle hoitoon. Ei se sukulaisuus siinä mitään pelasta.

Kuka on vastuussa silloin, kun alkkis+skitso on lapsen etävanhempi? Valvotut tapaamiset?

Sattumoisin meillä myös etä on alkkis. Vastuu on minun, minä huoltajana valvon lapsen etua. Jos tapaamiset sovitaan oikeudessa, niin vastuukysymys lienee vaikeampi.

Loppupeleissä on kuitenkin huoltajan vastuulla valvoa lapsen etua, eikä lasta pidä luovuttaa vaaralliselle henkilölle, vaikka olisi mikä oikeuden päätös. Ei täällä kukaan muukaan puolusta minun lastani kuin minä itse. Sitten jos joku sossu/poliisi/muu viranomainen tulee omin käsin viemään lapsen tällaiselle vaaralliselle henkilölle, vastuu on hänen.

- se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kuka kantaa vastuun, kun lakisääteisesti vien lapseni tapaamaan isovanhempia, joista toinen on väkivaltainen alkoholisti ja toinen lääkkeensä syömättä jättävä skitsofreenikko?

Kumpi on tärkeämpää, lapsen oikeus turvalliseen ympäristöön vai lapsen oikeus isovanhempiin? Minä huoltajana olen lapsesta vastuussa enkä voi viedä häntä paikkoihin, joissa hän ei ole turvassa. Enhän veisi häntä kenellekään muullekaan alkkis+skitso-pariskunnalle hoitoon. Ei se sukulaisuus siinä mitään pelasta.

Kuka on vastuussa silloin, kun alkkis+skitso on lapsen etävanhempi? Valvotut tapaamiset?

Sattumoisin meillä myös etä on alkkis. Vastuu on minun, minä huoltajana valvon lapsen etua. Jos tapaamiset sovitaan oikeudessa, niin vastuukysymys lienee vaikeampi.

Loppupeleissä on kuitenkin huoltajan vastuulla valvoa lapsen etua, eikä lasta pidä luovuttaa vaaralliselle henkilölle, vaikka olisi mikä oikeuden päätös. Ei täällä kukaan muukaan puolusta minun lastani kuin minä itse. Sitten jos joku sossu/poliisi/muu viranomainen tulee omin käsin viemään lapsen tällaiselle vaaralliselle henkilölle, vastuu on hänen.

- se jolle vastasit

Miten teillä nyt toimii lasten ja alkoholisoituneen etävanhemman tapaamiset? Tarkoitan, että varmaan samalla tavalla toimisi isovanhempienkin kanssa. Ja ei, en kannata moista hölmöä lakia, koska vain hyvin harvoissa tilanteissa lakia tarvittaisiin. Siihen on yleensä syynsä, miksi etävanhempi ei halua lastensa tapaavan omia vanhempiaan.

Hyi, en ikinä anna lastani mun hirviövanhemmille, oksettavat ihmisperseet ja lastenhakkaajat. Jos laki tulee voimaan vaihdan maata.

Vierailija kirjoitti:

Hyi, en ikinä anna lastani mun hirviövanhemmille, oksettavat ihmisperseet ja lastenhakkaajat. Jos laki tulee voimaan vaihdan maata.

Älä pelkää. Jos vanhempasi eivät ole koskaan olleet lapsesi pitkäaikaisia hoitajia niin eivät he ole lapsesi läheisiä joita laki tulee koskemaan. Laki ei siis erityisesti mitenkään mainitse, että isovanhemmilla tulisi olla mitään oikeuksia.

Hälytyskellot eivät alkaneet soimaan - vaan räjähtivät - kun luin kohdan, että perheen tietojakin pitäisi antaa isovanhemmille.

Onneksi tämän isovanhempilain ei ole mahdollista toteutua tuollaisena ikinä, ihan siis perustuslaimme ja huoltajuusmääritelmien vuoksi jo.

Kylmää, että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Ei mitään kunnioitusta toisten määrittämiä rajoja kohtaan. Jos ei itse saa tavata tai hoitaa lapsenlasta, niin syy löytyy 100% sieltä millainen vanhempi on ollut itse aikoinaan.