Sanokaa nyt mistä helvetistä oikeasti voin löytää miehen?

Mä olen mies 45, eronnonnut v2009. kaksi la sta (14 ja 17), hyvässä ammatissa, maailmaa nähnyt, kielitaitoinen (monellakin tapaa), suht varakas ja omasta sekä äidin mielestä komeahko.

Naisia on ollut ja mennyt pysyvää suhdetta vaan ei tunnu löytyvän, haluaisin vakiintua mutta kun ei vaan tunnu kunnon kumpania löytyvän. Mikä tässä mättää.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mies 45, eronnonnut v2009. kaksi la sta (14 ja 17), hyvässä ammatissa, maailmaa nähnyt, kielitaitoinen (monellakin tapaa), suht varakas ja omasta sekä äidin mielestä komeahko.

Naisia on ollut ja mennyt pysyvää suhdetta vaan ei tunnu löytyvän, haluaisin vakiintua mutta kun ei vaan tunnu kunnon kumpania löytyvän. Mikä tässä mättää.

Se että naisia on ollut ja mennyt ei ehkä luo vaikutelmaa miehestä, jonka kanssa haluaa vakiintua. Jos etsii kunnon kumppania, pitää itse olla sellainen myös.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mies 45, eronnonnut v2009. kaksi la sta (14 ja 17), hyvässä ammatissa, maailmaa nähnyt, kielitaitoinen (monellakin tapaa), suht varakas ja omasta sekä äidin mielestä komeahko.

Naisia on ollut ja mennyt pysyvää suhdetta vaan ei tunnu löytyvän, haluaisin vakiintua mutta kun ei vaan tunnu kunnon kumpania löytyvän. Mikä tässä mättää.

Mulle pisti tuo ”äidin mielestä komeahko” silmään. Voi olla, ettet tarkoittanut sitä niin, mutta kysytkö aina äidin mielipiteen kaikkiin asioihin? Jos sun ykkösnainen on äitisi, niin ei siihen kakkospaikalle halua kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mies 45, eronnonnut v2009. kaksi la sta (14 ja 17), hyvässä ammatissa, maailmaa nähnyt, kielitaitoinen (monellakin tapaa), suht varakas ja omasta sekä äidin mielestä komeahko.

Naisia on ollut ja mennyt pysyvää suhdetta vaan ei tunnu löytyvän, haluaisin vakiintua mutta kun ei vaan tunnu kunnon kumpania löytyvän. Mikä tässä mättää.

Se, että olet äidin mielestä komeahko tarkoittaa sitä, että napanuoran mukana seuraa anoppi. Se mättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Kaksi hyvää ystävääni ovat olleet sinkkuja jo vuosia, miestä ei vain löydy.

Ovat normaalipainoisia ja muodokkaita, eivät hoikkia mutta eivät ylipainoisiakaan. Ovat kauniskasvoisia, hyvässä ammatissa, todella iloisia ja luonteeltaan mukavaa seuraa (on paljon kavereita, isot sosiaaliset piirit) ja harrastavat eri asioita (toinen ryhmäliikuntaa ja tanssitunteja, toinen ratsastusta, salia, matkustelua ja joogaa). Miestä ei vaan löydy: tindertreffeillä ovat käyneet varmaan yli kymmenillä. Lopputulos on rataa: mies paljastui tapailun myötä alkoholistiksi, mies ghostasi, mies ei olekaan valmis suhteeseen kun juuri erosi, mies ei halunnut enää tavata, juttu hiipui x 10, mies totesi että haluaa laihemman, mies ilmoitti ettei seksi ole hänelle tärkeää jne. jne. Vaikeaa on. Harmittaa todella heidän puolestaan.

Miksihän sitten jotkut toiset aivan tavalliset naiset löytävät helposti aivan kunnollisen miehen?

Tämä on hyvä kysymys. Miksi joillain tärppää ja toisilla ei? Vaikka ulkoisissa piirteissä yms. ei oo eroa.

Vierailija kirjoitti:

Tai onko mitään tahoa joka voisi auttaa? Joku joka voisi edes sanoa mikä minussa on vikana? Olen oikeasti nätti, hoikka, kaikkien mielestä kiva ja valmis tekemään melkein mitä tahansa. Deittipalstoilta löytyy kuitenkin vain oharintekijöitä ja pelkän viestittelyseuran etsijöitä :´(

Jos jotain tahoa kaipaat joka voi auttaa niin katso peiliin. Pitää opetella elämään niin että on sopusoinnussa itsensä kanssa, osata elää yksin ja olla onnellinen siitä niin se mahdollistaa sitten vasta sen että pystyy jonkun muunkin kanssa elämään ja olemaan onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Kaksi hyvää ystävääni ovat olleet sinkkuja jo vuosia, miestä ei vain löydy.

Ovat normaalipainoisia ja muodokkaita, eivät hoikkia mutta eivät ylipainoisiakaan. Ovat kauniskasvoisia, hyvässä ammatissa, todella iloisia ja luonteeltaan mukavaa seuraa (on paljon kavereita, isot sosiaaliset piirit) ja harrastavat eri asioita (toinen ryhmäliikuntaa ja tanssitunteja, toinen ratsastusta, salia, matkustelua ja joogaa). Miestä ei vaan löydy: tindertreffeillä ovat käyneet varmaan yli kymmenillä. Lopputulos on rataa: mies paljastui tapailun myötä alkoholistiksi, mies ghostasi, mies ei olekaan valmis suhteeseen kun juuri erosi, mies ei halunnut enää tavata, juttu hiipui x 10, mies totesi että haluaa laihemman, mies ilmoitti ettei seksi ole hänelle tärkeää jne. jne. Vaikeaa on. Harmittaa todella heidän puolestaan.

Mies sitä, mies tätä...Jos sun ystäväsi ajattelevat aina näin myös, että he ovat itse täydellisiä ja miehet vain huonoja, niin se menee niin, että sinkuiksi jäävät. Täällä on ollut monia ketjuja samasta aiheesta, kun miestä ei löydy. Se syy on itsessä, ei niissä muissa.

Niin siis tuossa oli syyt miksi tapailut päättyivät. Vaikeahan sitä on jatkaa tapailua miehen kanssa joka ei haluakaan suhdetta. Tai miehen kanssa, jota seksi ei kiinnosta. Tai miehen kanssa, joka onkin alkoholisti. Tai miehen kanssa, joka haluaa laihemman. Mitenkäs jatkat/onko järkeä jatkaa?

Jos ei ole tuottanut tulosta tuo tapa lähestyä ihmistä, niin eikö olekin järkevämpää muuttaa OMAA käytöstään, kuin että odottaa jatkuvasti, että sama käytös johtaisi eriin lopputulokseen?

Millä tavoin itse muuttaisit omaa käytöstäsi vastaavassa tilanteessa? Miten naisen kannattaisi mielestäsi muuttaa köytlsyään, jos mies ilmoittaakin ensi treffeillä haluavansa laihemman? Tai silloin kun mies ei enää ota yhteyttä treffien jälkeen? Tai silloin kun mies paljastuu alkoholistiksi?

Voi hyvänen aika. En minä tunne sun ystäviä. Heidän pitää ihan itse selvittää miksi näin käy ja mitä tarvitsisi muuttaa itsessään.

Siinähän se ongelma juuri on, että sinkku, kaikin puolin normaali ihminen ei TIEDÄ, mikä mättää, kun puolisoa ei löydy. Sitähän hän itsekin ihmettelee ja suree, kun kerta toisensa jälkeen tapailu kariutuu eri syistä. Ja se on surullista. Puolison löytäneiden kannattaa todella arvostaa omaa tuuriaan, kaikilla se ei käy yhtä helposti, vaikka ulkoiset ja päänsisäiset asiat olisivat kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mies 45, eronnonnut v2009. kaksi la sta (14 ja 17), hyvässä ammatissa, maailmaa nähnyt, kielitaitoinen (monellakin tapaa), suht varakas ja omasta sekä äidin mielestä komeahko.

Naisia on ollut ja mennyt pysyvää suhdetta vaan ei tunnu löytyvän, haluaisin vakiintua mutta kun ei vaan tunnu kunnon kumpania löytyvän. Mikä tässä mättää.

Se, että olet äidin mielestä komeahko tarkoittaa sitä, että napanuoran mukana seuraa anoppi. Se mättää.

Eiköhän tuo äiti-heitto ollut vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Kaksi hyvää ystävääni ovat olleet sinkkuja jo vuosia, miestä ei vain löydy.

Ovat normaalipainoisia ja muodokkaita, eivät hoikkia mutta eivät ylipainoisiakaan. Ovat kauniskasvoisia, hyvässä ammatissa, todella iloisia ja luonteeltaan mukavaa seuraa (on paljon kavereita, isot sosiaaliset piirit) ja harrastavat eri asioita (toinen ryhmäliikuntaa ja tanssitunteja, toinen ratsastusta, salia, matkustelua ja joogaa). Miestä ei vaan löydy: tindertreffeillä ovat käyneet varmaan yli kymmenillä. Lopputulos on rataa: mies paljastui tapailun myötä alkoholistiksi, mies ghostasi, mies ei olekaan valmis suhteeseen kun juuri erosi, mies ei halunnut enää tavata, juttu hiipui x 10, mies totesi että haluaa laihemman, mies ilmoitti ettei seksi ole hänelle tärkeää jne. jne. Vaikeaa on. Harmittaa todella heidän puolestaan.

Miksihän sitten jotkut toiset aivan tavalliset naiset löytävät helposti aivan kunnollisen miehen?

Tämä on hyvä kysymys. Miksi joillain tärppää ja toisilla ei? Vaikka ulkoisissa piirteissä yms. ei oo eroa.

Tuurista se on kiinni. Kaikilla ei käy yhtä onnekkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mies 45, eronnonnut v2009. kaksi la sta (14 ja 17), hyvässä ammatissa, maailmaa nähnyt, kielitaitoinen (monellakin tapaa), suht varakas ja omasta sekä äidin mielestä komeahko.

Naisia on ollut ja mennyt pysyvää suhdetta vaan ei tunnu löytyvän, haluaisin vakiintua mutta kun ei vaan tunnu kunnon kumpania löytyvän. Mikä tässä mättää.

Mulle pisti tuo ”äidin mielestä komeahko” silmään. Voi olla, ettet tarkoittanut sitä niin, mutta kysytkö aina äidin mielipiteen kaikkiin asioihin? Jos sun ykkösnainen on äitisi, niin ei siihen kakkospaikalle halua kukaan.

Mun äiti on ollu jo vuosia hoitokodissa, eli en todellakaan ole hänestä riippuvainen ehkä kerran tai kaksi vuodessa käyn tapaamassa. Heitto oli tarkoitettu lähinnä huumoriksi mutta se ei tunnu aukevan kaikille.

Ja se että naisia on ollut ja mennyt ei tarkoita sitä että olisin pyörittänyt useita naisia yhtä aikaan, vaan sitä että pysyvää parisuhdetta ei vaan ole jostain syystä löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Kaksi hyvää ystävääni ovat olleet sinkkuja jo vuosia, miestä ei vain löydy.

Ovat normaalipainoisia ja muodokkaita, eivät hoikkia mutta eivät ylipainoisiakaan. Ovat kauniskasvoisia, hyvässä ammatissa, todella iloisia ja luonteeltaan mukavaa seuraa (on paljon kavereita, isot sosiaaliset piirit) ja harrastavat eri asioita (toinen ryhmäliikuntaa ja tanssitunteja, toinen ratsastusta, salia, matkustelua ja joogaa). Miestä ei vaan löydy: tindertreffeillä ovat käyneet varmaan yli kymmenillä. Lopputulos on rataa: mies paljastui tapailun myötä alkoholistiksi, mies ghostasi, mies ei olekaan valmis suhteeseen kun juuri erosi, mies ei halunnut enää tavata, juttu hiipui x 10, mies totesi että haluaa laihemman, mies ilmoitti ettei seksi ole hänelle tärkeää jne. jne. Vaikeaa on. Harmittaa todella heidän puolestaan.

Mies sitä, mies tätä...Jos sun ystäväsi ajattelevat aina näin myös, että he ovat itse täydellisiä ja miehet vain huonoja, niin se menee niin, että sinkuiksi jäävät. Täällä on ollut monia ketjuja samasta aiheesta, kun miestä ei löydy. Se syy on itsessä, ei niissä muissa.

Niin siis tuossa oli syyt miksi tapailut päättyivät. Vaikeahan sitä on jatkaa tapailua miehen kanssa joka ei haluakaan suhdetta. Tai miehen kanssa, jota seksi ei kiinnosta. Tai miehen kanssa, joka onkin alkoholisti. Tai miehen kanssa, joka haluaa laihemman. Mitenkäs jatkat/onko järkeä jatkaa?

Jos ei ole tuottanut tulosta tuo tapa lähestyä ihmistä, niin eikö olekin järkevämpää muuttaa OMAA käytöstään, kuin että odottaa jatkuvasti, että sama käytös johtaisi eriin lopputulokseen?

Millä tavoin itse muuttaisit omaa käytöstäsi vastaavassa tilanteessa? Miten naisen kannattaisi mielestäsi muuttaa köytlsyään, jos mies ilmoittaakin ensi treffeillä haluavansa laihemman? Tai silloin kun mies ei enää ota yhteyttä treffien jälkeen? Tai silloin kun mies paljastuu alkoholistiksi?

Voi hyvänen aika. En minä tunne sun ystäviä. Heidän pitää ihan itse selvittää miksi näin käy ja mitä tarvitsisi muuttaa itsessään.

Siinähän se ongelma juuri on, että sinkku, kaikin puolin normaali ihminen ei TIEDÄ, mikä mättää, kun puolisoa ei löydy. Sitähän hän itsekin ihmettelee ja suree, kun kerta toisensa jälkeen tapailu kariutuu eri syistä. Ja se on surullista. Puolison löytäneiden kannattaa todella arvostaa omaa tuuriaan, kaikilla se ei käy yhtä helposti, vaikka ulkoiset ja päänsisäiset asiat olisivat kunnossa.[/quote

Eli selittääkö hänkin sitä tuurilla? "Mulla vaan ei oo onnea, kohtaan vääriä miehiä "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Kaksi hyvää ystävääni ovat olleet sinkkuja jo vuosia, miestä ei vain löydy.

Ovat normaalipainoisia ja muodokkaita, eivät hoikkia mutta eivät ylipainoisiakaan. Ovat kauniskasvoisia, hyvässä ammatissa, todella iloisia ja luonteeltaan mukavaa seuraa (on paljon kavereita, isot sosiaaliset piirit) ja harrastavat eri asioita (toinen ryhmäliikuntaa ja tanssitunteja, toinen ratsastusta, salia, matkustelua ja joogaa). Miestä ei vaan löydy: tindertreffeillä ovat käyneet varmaan yli kymmenillä. Lopputulos on rataa: mies paljastui tapailun myötä alkoholistiksi, mies ghostasi, mies ei olekaan valmis suhteeseen kun juuri erosi, mies ei halunnut enää tavata, juttu hiipui x 10, mies totesi että haluaa laihemman, mies ilmoitti ettei seksi ole hänelle tärkeää jne. jne. Vaikeaa on. Harmittaa todella heidän puolestaan.

Mies sitä, mies tätä...Jos sun ystäväsi ajattelevat aina näin myös, että he ovat itse täydellisiä ja miehet vain huonoja, niin se menee niin, että sinkuiksi jäävät. Täällä on ollut monia ketjuja samasta aiheesta, kun miestä ei löydy. Se syy on itsessä, ei niissä muissa.

Niin siis tuossa oli syyt miksi tapailut päättyivät. Vaikeahan sitä on jatkaa tapailua miehen kanssa joka ei haluakaan suhdetta. Tai miehen kanssa, jota seksi ei kiinnosta. Tai miehen kanssa, joka onkin alkoholisti. Tai miehen kanssa, joka haluaa laihemman. Mitenkäs jatkat/onko järkeä jatkaa?

Jos ei ole tuottanut tulosta tuo tapa lähestyä ihmistä, niin eikö olekin järkevämpää muuttaa OMAA käytöstään, kuin että odottaa jatkuvasti, että sama käytös johtaisi eriin lopputulokseen?

Millä tavoin itse muuttaisit omaa käytöstäsi vastaavassa tilanteessa? Miten naisen kannattaisi mielestäsi muuttaa köytlsyään, jos mies ilmoittaakin ensi treffeillä haluavansa laihemman? Tai silloin kun mies ei enää ota yhteyttä treffien jälkeen? Tai silloin kun mies paljastuu alkoholistiksi?

Voi hyvänen aika. En minä tunne sun ystäviä. Heidän pitää ihan itse selvittää miksi näin käy ja mitä tarvitsisi muuttaa itsessään.

Siinähän se ongelma juuri on, että sinkku, kaikin puolin normaali ihminen ei TIEDÄ, mikä mättää, kun puolisoa ei löydy. Sitähän hän itsekin ihmettelee ja suree, kun kerta toisensa jälkeen tapailu kariutuu eri syistä. Ja se on surullista. Puolison löytäneiden kannattaa todella arvostaa omaa tuuriaan, kaikilla se ei käy yhtä helposti, vaikka ulkoiset ja päänsisäiset asiat olisivat kunnossa.[/quote

Eli selittääkö hänkin sitä tuurilla? "Mulla vaan ei oo onnea, kohtaan vääriä miehiä "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mies 45, eronnonnut v2009. kaksi la sta (14 ja 17), hyvässä ammatissa, maailmaa nähnyt, kielitaitoinen (monellakin tapaa), suht varakas ja omasta sekä äidin mielestä komeahko.

Naisia on ollut ja mennyt pysyvää suhdetta vaan ei tunnu löytyvän, haluaisin vakiintua mutta kun ei vaan tunnu kunnon kumpania löytyvän. Mikä tässä mättää.

Mulle pisti tuo ”äidin mielestä komeahko” silmään. Voi olla, ettet tarkoittanut sitä niin, mutta kysytkö aina äidin mielipiteen kaikkiin asioihin? Jos sun ykkösnainen on äitisi, niin ei siihen kakkospaikalle halua kukaan.

Mun äiti on ollu jo vuosia hoitokodissa, eli en todellakaan ole hänestä riippuvainen ehkä kerran tai kaksi vuodessa käyn tapaamassa. Heitto oli tarkoitettu lähinnä huumoriksi mutta se ei tunnu aukevan kaikille.

Ja se että naisia on ollut ja mennyt ei tarkoita sitä että olisin pyörittänyt useita naisia yhtä aikaan, vaan sitä että pysyvää parisuhdetta ei vaan ole jostain syystä löytynyt.

No onko niissä naisissa ollut sellaisia, jotka ovat halunneet kanssasi kunnon parisuhteen mutta sinä et siihen ole ryhtynyt? Itselle ainakin sellaiset miehet on olleet iso turn off, joille joku muu (jonka kanssa on pelehtinyt kyllä) ei ole loppupeleissä kelvannut mutta minä kelpaisi, kun olen niin kunnollinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Kaksi hyvää ystävääni ovat olleet sinkkuja jo vuosia, miestä ei vain löydy.

Ovat normaalipainoisia ja muodokkaita, eivät hoikkia mutta eivät ylipainoisiakaan. Ovat kauniskasvoisia, hyvässä ammatissa, todella iloisia ja luonteeltaan mukavaa seuraa (on paljon kavereita, isot sosiaaliset piirit) ja harrastavat eri asioita (toinen ryhmäliikuntaa ja tanssitunteja, toinen ratsastusta, salia, matkustelua ja joogaa). Miestä ei vaan löydy: tindertreffeillä ovat käyneet varmaan yli kymmenillä. Lopputulos on rataa: mies paljastui tapailun myötä alkoholistiksi, mies ghostasi, mies ei olekaan valmis suhteeseen kun juuri erosi, mies ei halunnut enää tavata, juttu hiipui x 10, mies totesi että haluaa laihemman, mies ilmoitti ettei seksi ole hänelle tärkeää jne. jne. Vaikeaa on. Harmittaa todella heidän puolestaan.

Miksihän sitten jotkut toiset aivan tavalliset naiset löytävät helposti aivan kunnollisen miehen?

Tämä on hyvä kysymys. Miksi joillain tärppää ja toisilla ei? Vaikka ulkoisissa piirteissä yms. ei oo eroa.

Tuurista se on kiinni. Kaikilla ei käy yhtä onnekkaasti.

Tuurista puhuvat on usein niitä jotka ei ota itse vastuuta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mies 45, eronnonnut v2009. kaksi la sta (14 ja 17), hyvässä ammatissa, maailmaa nähnyt, kielitaitoinen (monellakin tapaa), suht varakas ja omasta sekä äidin mielestä komeahko.

Naisia on ollut ja mennyt pysyvää suhdetta vaan ei tunnu löytyvän, haluaisin vakiintua mutta kun ei vaan tunnu kunnon kumpania löytyvän. Mikä tässä mättää.

Mulle pisti tuo ”äidin mielestä komeahko” silmään. Voi olla, ettet tarkoittanut sitä niin, mutta kysytkö aina äidin mielipiteen kaikkiin asioihin? Jos sun ykkösnainen on äitisi, niin ei siihen kakkospaikalle halua kukaan.

Mun äiti on ollu jo vuosia hoitokodissa, eli en todellakaan ole hänestä riippuvainen ehkä kerran tai kaksi vuodessa käyn tapaamassa. Heitto oli tarkoitettu lähinnä huumoriksi mutta se ei tunnu aukevan kaikille.

Ja se että naisia on ollut ja mennyt ei tarkoita sitä että olisin pyörittänyt useita naisia yhtä aikaan, vaan sitä että pysyvää parisuhdetta ei vaan ole jostain syystä löytynyt.

Onko huono suhde äitiin, kun käyt niin harvoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mies 45, eronnonnut v2009. kaksi la sta (14 ja 17), hyvässä ammatissa, maailmaa nähnyt, kielitaitoinen (monellakin tapaa), suht varakas ja omasta sekä äidin mielestä komeahko.

Naisia on ollut ja mennyt pysyvää suhdetta vaan ei tunnu löytyvän, haluaisin vakiintua mutta kun ei vaan tunnu kunnon kumpania löytyvän. Mikä tässä mättää.

Mulle pisti tuo ”äidin mielestä komeahko” silmään. Voi olla, ettet tarkoittanut sitä niin, mutta kysytkö aina äidin mielipiteen kaikkiin asioihin? Jos sun ykkösnainen on äitisi, niin ei siihen kakkospaikalle halua kukaan.

Mun äiti on ollu jo vuosia hoitokodissa, eli en todellakaan ole hänestä riippuvainen ehkä kerran tai kaksi vuodessa käyn tapaamassa. Heitto oli tarkoitettu lähinnä huumoriksi mutta se ei tunnu aukevan kaikille.

Ja se että naisia on ollut ja mennyt ei tarkoita sitä että olisin pyörittänyt useita naisia yhtä aikaan, vaan sitä että pysyvää parisuhdetta ei vaan ole jostain syystä löytynyt.

Onko huono suhde äitiin, kun käyt niin harvoin?

Meinaatko että se olisi syy siihen, ettei parisuhdetta ole löytynyt? Jösses mitä juttua täällä...

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mies 45, eronnonnut v2009. kaksi la sta (14 ja 17), hyvässä ammatissa, maailmaa nähnyt, kielitaitoinen (monellakin tapaa), suht varakas ja omasta sekä äidin mielestä komeahko.

Naisia on ollut ja mennyt pysyvää suhdetta vaan ei tunnu löytyvän, haluaisin vakiintua mutta kun ei vaan tunnu kunnon kumpania löytyvän. Mikä tässä mättää.

Aloita joku harrastus? Yksi vuosia sinkkuna ollut ystäväni löysi miehen tanssitunnilta. Oli harrastanut tanssia jo vuosia ja erään kerran sinne ilmestyi sitten tämä uusi. Ja se oli menoa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen mies 45, eronnonnut v2009. kaksi la sta (14 ja 17), hyvässä ammatissa, maailmaa nähnyt, kielitaitoinen (monellakin tapaa), suht varakas ja omasta sekä äidin mielestä komeahko.

Naisia on ollut ja mennyt pysyvää suhdetta vaan ei tunnu löytyvän, haluaisin vakiintua mutta kun ei vaan tunnu kunnon kumpania löytyvän. Mikä tässä mättää.

Mulle pisti tuo ”äidin mielestä komeahko” silmään. Voi olla, ettet tarkoittanut sitä niin, mutta kysytkö aina äidin mielipiteen kaikkiin asioihin? Jos sun ykkösnainen on äitisi, niin ei siihen kakkospaikalle halua kukaan.

Mun äiti on ollu jo vuosia hoitokodissa, eli en todellakaan ole hänestä riippuvainen ehkä kerran tai kaksi vuodessa käyn tapaamassa. Heitto oli tarkoitettu lähinnä huumoriksi mutta se ei tunnu aukevan kaikille.

Ja se että naisia on ollut ja mennyt ei tarkoita sitä että olisin pyörittänyt useita naisia yhtä aikaan, vaan sitä että pysyvää parisuhdetta ei vaan ole jostain syystä löytynyt.

Onko huono suhde äitiin, kun käyt niin harvoin?

Meinaatko että se olisi syy siihen, ettei parisuhdetta ole löytynyt? Jösses mitä juttua täällä...

Älä nyt hernettä vedä nenuun :D Noinhan toi menee, joko on mammanpoika tai sitten mammaton poika, jokin palstamammojen mielestä miehessä on pakko olla pielessä XD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et ainakaan deittipalstoilta etkä yöelämästä.Jonkun harrastuksen piiristä tai työpaikalta voit löytää kunnollisen miehen.

Tätä neuvoa vihaan kaikkein eniten. Duunipaikalla ei ole ketään. Pitäisikö aloittaa joku ihme pitsinnypläyskerho koska pienenpieni todennäköisyys että siellä tapaisi jonkun? Eihän tuollaisissa ole edes sosiaalisesti hyväksyttävää pyytää ketään treffeille

-ap

Valitset miesvaltaisen harrastuksen. Esim. laskuvarjohyppääjissä suurin osa on miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Kaksi hyvää ystävääni ovat olleet sinkkuja jo vuosia, miestä ei vain löydy.

Ovat normaalipainoisia ja muodokkaita, eivät hoikkia mutta eivät ylipainoisiakaan. Ovat kauniskasvoisia, hyvässä ammatissa, todella iloisia ja luonteeltaan mukavaa seuraa (on paljon kavereita, isot sosiaaliset piirit) ja harrastavat eri asioita (toinen ryhmäliikuntaa ja tanssitunteja, toinen ratsastusta, salia, matkustelua ja joogaa). Miestä ei vaan löydy: tindertreffeillä ovat käyneet varmaan yli kymmenillä. Lopputulos on rataa: mies paljastui tapailun myötä alkoholistiksi, mies ghostasi, mies ei olekaan valmis suhteeseen kun juuri erosi, mies ei halunnut enää tavata, juttu hiipui x 10, mies totesi että haluaa laihemman, mies ilmoitti ettei seksi ole hänelle tärkeää jne. jne. Vaikeaa on. Harmittaa todella heidän puolestaan.

Mies sitä, mies tätä...Jos sun ystäväsi ajattelevat aina näin myös, että he ovat itse täydellisiä ja miehet vain huonoja, niin se menee niin, että sinkuiksi jäävät. Täällä on ollut monia ketjuja samasta aiheesta, kun miestä ei löydy. Se syy on itsessä, ei niissä muissa.

Niin siis tuossa oli syyt miksi tapailut päättyivät. Vaikeahan sitä on jatkaa tapailua miehen kanssa joka ei haluakaan suhdetta. Tai miehen kanssa, jota seksi ei kiinnosta. Tai miehen kanssa, joka onkin alkoholisti. Tai miehen kanssa, joka haluaa laihemman. Mitenkäs jatkat/onko järkeä jatkaa?

Jos ei ole tuottanut tulosta tuo tapa lähestyä ihmistä, niin eikö olekin järkevämpää muuttaa OMAA käytöstään, kuin että odottaa jatkuvasti, että sama käytös johtaisi eriin lopputulokseen?

Millä tavoin itse muuttaisit omaa käytöstäsi vastaavassa tilanteessa? Miten naisen kannattaisi mielestäsi muuttaa köytlsyään, jos mies ilmoittaakin ensi treffeillä haluavansa laihemman? Tai silloin kun mies ei enää ota yhteyttä treffien jälkeen? Tai silloin kun mies paljastuu alkoholistiksi?

Voi hyvänen aika. En minä tunne sun ystäviä. Heidän pitää ihan itse selvittää miksi näin käy ja mitä tarvitsisi muuttaa itsessään.

Siinähän se ongelma juuri on, että sinkku, kaikin puolin normaali ihminen ei TIEDÄ, mikä mättää, kun puolisoa ei löydy. Sitähän hän itsekin ihmettelee ja suree, kun kerta toisensa jälkeen tapailu kariutuu eri syistä. Ja se on surullista. Puolison löytäneiden kannattaa todella arvostaa omaa tuuriaan, kaikilla se ei käy yhtä helposti, vaikka ulkoiset ja päänsisäiset asiat olisivat kunnossa.

Jos ei osaa tunnistaa itsessään hyviä ja huonoja puolia, niin ei sitä parisuhdetta silloin synny. On vähän kuin tuuliajolla itsensä kanssa ja odottaa, että toinen tulee ja ”saattaa satamaan”.