Ihminen pysyy samana, oli sitten 20 v. tai 40 v.

Niin, kyllähän sitä pohjimmiltaan sama ihminen on – vuodet ja se paljonpuhuttu "elämänkokemus" saattaa vain muuttaa mieltymyksiä, arvomaailmaa, jne.

Ajatusmaailma muuttuu. Parikymppisenä on jotenkin mustavalkoinen ajattelu, nelikymppisenä maailmankuva on avautunut kokemusten myötä.

Vierailija kirjoitti:

Ajatusmaailma muuttuu. Parikymppisenä on jotenkin mustavalkoinen ajattelu, nelikymppisenä maailmankuva on avautunut kokemusten myötä.

Kokemusta voi karttua, mutta ei se sitä muuta, että ihminen on sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatusmaailma muuttuu. Parikymppisenä on jotenkin mustavalkoinen ajattelu, nelikymppisenä maailmankuva on avautunut kokemusten myötä.

Kokemusta voi karttua, mutta ei se sitä muuta, että ihminen on sama.

No minä en todellakaan ole sama ihminen kuin 20-vuotiaana.

T. Nainen 34 vuotta

No toivottavasti en itse ole samanlainen ihminen kuin nyt parikymppisenä. Itkisin verta, jos olisin.

Tottakai fyysinen keho on sama, joskin ei sekään enää samanlainen.

Summa summarum: miksi näin päivänselvästä asiasta pitää keskustella?

Mä en ole muuttunut kuin ulkoisesti vaikka olen 45v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatusmaailma muuttuu. Parikymppisenä on jotenkin mustavalkoinen ajattelu, nelikymppisenä maailmankuva on avautunut kokemusten myötä.

Kokemusta voi karttua, mutta ei se sitä muuta, että ihminen on sama.

No minä en todellakaan ole sama ihminen kuin 20-vuotiaana.

T. Nainen 34 vuotta

Minä olen. Minulla on sama persoona ollut aina. Synnynnäinen temperamentti ei juurikaan muutu.

Kyllä ihminen on luonteeltaan sama, mutta kokemukset ja tieto muuttavat ajattelua ja suhtautumista asioihin ja ihmisiin. Itse olen ainakin samanlainen kuin lapsena monilta luonteenpiirteiltäni. 

Lapsuuden hyväuskoisuus ja välittömyys ikävä kyllä on poissa.

Ihanaa, tuo ei ole totta, toivottavasti ainakaan. Mulla oli paha 2-kympin kriisi yms, nyt ikä lähempänä 4-kymmentä. Toivon selviäväni pienemmillä kriiseilyillä.

Ikä ei yksinään muuta mitään. Olen sama ihminen nyt nelikymppisenä kuin parikymppisenä, välillä jopa tunnen itseni yhä parikymppiseksi. Toki kokemukset muokkaavat, mutta esim.mun kohdalla rankimmat kokemukset olivat jo nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatusmaailma muuttuu. Parikymppisenä on jotenkin mustavalkoinen ajattelu, nelikymppisenä maailmankuva on avautunut kokemusten myötä.

Kokemusta voi karttua, mutta ei se sitä muuta, että ihminen on sama.

No minä en todellakaan ole sama ihminen kuin 20-vuotiaana.

T. Nainen 34 vuotta

Minä olen. Minulla on sama persoona ollut aina. Synnynnäinen temperamentti ei juurikaan muutu.

Kyllä vain se persoonakin muuttuu iän myötä. Temperamentti säilyy läpi elämän, tosin ei sekään identtisenä.

On toki olemassa ihmisiä, joiden persoona ei hirveästi muutu. He pyörivät samassa pahimmillaan läpi elämänsä. Eivät kasva, kypsy ihmisenä. Ei mikään ideaali mielestäni. Elämässä pitää tähdätä itsensä jatkuvaan kehittämiseen.

T. aiemmin kommentoinut

Arvomaailmani ja mieltymykseni ovat säilyneet lähes muuttumattomana mutta muuten olen muuttunut paljonkin. Tai ehkä sen voisi ilmaista niin, että olen tullut enemmän omaksi itsekseni. Parikymppisenä imin vielä helposti itseeni ympäristön toiveita, odotuksia ja minuun toisten taholta kohdistuneita projisointeja. Olin sen seurauksena eksyksissä itseni kanssa ja se heijastui mm. ailahtelevana, epävakaana ja jotenkin pingottuneena käytöksenä. Nyt, kun olen saanut karistettua nuo ulkopuolelta tulleet taakat, olen päässyt tasapainoon mikä taas näkyy tasaisempana käyttäytymisenä ja muutenkin rennompana olemuksena. Olen silti edelleen se sama fe.m.inisti ja vaihtoehtorockin fani kuin silloin melkein kaksikymmentä vuotta sitten, vain enempi sinut itseni kanssa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatusmaailma muuttuu. Parikymppisenä on jotenkin mustavalkoinen ajattelu, nelikymppisenä maailmankuva on avautunut kokemusten myötä.

Kokemusta voi karttua, mutta ei se sitä muuta, että ihminen on sama.

No minä en todellakaan ole sama ihminen kuin 20-vuotiaana.

T. Nainen 34 vuotta

Minä olen. Minulla on sama persoona ollut aina. Synnynnäinen temperamentti ei juurikaan muutu.

Kyllä vain se persoonakin muuttuu iän myötä. Temperamentti säilyy läpi elämän, tosin ei sekään identtisenä.

On toki olemassa ihmisiä, joiden persoona ei hirveästi muutu. He pyörivät samassa pahimmillaan läpi elämänsä. Eivät kasva, kypsy ihmisenä. Ei mikään ideaali mielestäni. Elämässä pitää tähdätä itsensä jatkuvaan kehittämiseen.

T. aiemmin kommentoinut

Ei se, että kehittää itseään, tarkoita sitä, että muuttuisi eri ihmiseksi. Minä olen ihan sama minä kuin aina ennenkin, sellainen millaisena esim. pitkäaikaiset ystävät minut tuntevat. Ei identiteettini ole mihinkään muuttunut. Silti pyrin kehittämään itseäni. En koe juuttuneeni mihinkään, vaan olen vapaa tekemään mitä haluan. Näin on aina ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ajatusmaailma muuttuu. Parikymppisenä on jotenkin mustavalkoinen ajattelu, nelikymppisenä maailmankuva on avautunut kokemusten myötä.

Heh, tästä tuli mieleen. Mä sain lapsen aviomieheni kanssa 21-vuotiaana. Mulla oli niin mustavalkoinen ajattelu esim. siitä, että yh-äidit ovat pohjasakkaa. 13 vuotta myöhemmin olen itse nyt melkein yh eli lapsi joka toinen vklp isällä. On ”vähän” muuttunut mun ajatukset aiemmasta.😅

Vierailija kirjoitti:

No toivottavasti en itse ole samanlainen ihminen kuin nyt parikymppisenä. Itkisin verta, jos olisin.

Tottakai fyysinen keho on sama, joskin ei sekään enää samanlainen.

Summa summarum: miksi näin päivänselvästä asiasta pitää keskustella?

Siksi, että asia ei ehkä olekaan niin päivänselvä, kuin sinä ajattelet. Eikö mustavalkoisen ajattelun tulisi juuri karista iän myötä? Sinä et taida olla siitä esimerkki.

Ei jokainen muutukaan iän myötä, mutta moni kyllä. Mä etsin yhä nyt 25-vuotiaana itseäni – en enää harmikseni ole luonteeltani tai temperamentiltanikaan samanlainen kuin lapsena, mutten onneksi samanlainen kuin teininäkään. Sairastuin 14-vuotiaana vaikeaan masennukseen ja olen ennen ja jälkeen sen kokenut vaikeita asioita, kuten koulukiusaamista, väkivaltaa ja läheisten menetyksiä. En ole parantunut vieläkään kunnolla, ja tämä sairastaminen on muuttanut todella paljon sitä, miten ajattelen itsestäni ja muista, mistä olen kiinnostunut ja miten käyttäydyn. Elämä kuitenkin etenee, vaikka hitaasti. En usko, että musta koskaan tulee sellainen aikuinen, mikä musta olisi toisenlaisen nuoruuden seurauksena tullut, ja se harmittaa kyllä usein.

Tieteellisten tutkimusten mukaan ihminen ei ole sama läpi elämänsä. Olikohan siinä otannassa samat henkilöt 14-vuotiaina ja 70-vuotiaina.

Persoonaa mm. tutkittiin.

Toiset muuttuvat enemmän, toiset vähemmän. Mutta kukaan tuskin pysyy täysin sama(nlaise)na läpi elämänsä.

Joillekin kriisit vaikuttavat paljon, joillain muuten vain elämänkokemukset.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa yhdessä pukeutumista koskeneessa ketjussa joku tosissaan väitti, ettei kukaan ole sama ihminen 20- ja 40-vuotiaana. Missä vaiheessa ihminen siis lakkaa olemasta oma itsensä, kun ikää tulee lisää? 25- tai 30-vuotiaana? Onko 40-vuotias eri henkilö 80-vuotiaana? Tai 10-vuotias 20-vuotiaana?

Kuinka monta kertaa elämänsä aikana ihminen lakkaa olemasta sama ihminen, joka on siihen asti ollut?

Sinä a p olet väärässä. Äskettäin päättyi 60 vuotta kestänyt tutkimus jonka perusteella todettiin että ihmisen muuttuvat perinpohjin elämänsä aikana eivät enää ole arvoiltaan tai mielipiteiltään samoja ihmisiä kuin nuorena. Ilmeisesti luet vain facebookia jos kyseinen artikkeli on mennyt silmiesi ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa yhdessä pukeutumista koskeneessa ketjussa joku tosissaan väitti, ettei kukaan ole sama ihminen 20- ja 40-vuotiaana. Missä vaiheessa ihminen siis lakkaa olemasta oma itsensä, kun ikää tulee lisää? 25- tai 30-vuotiaana? Onko 40-vuotias eri henkilö 80-vuotiaana? Tai 10-vuotias 20-vuotiaana?

Kuinka monta kertaa elämänsä aikana ihminen lakkaa olemasta sama ihminen, joka on siihen asti ollut?

Sinä a p olet väärässä. Äskettäin päättyi 60 vuotta kestänyt tutkimus jonka perusteella todettiin että ihmisen muuttuvat perinpohjin elämänsä aikana eivät enää ole arvoiltaan tai mielipiteiltään samoja ihmisiä kuin nuorena. Ilmeisesti luet vain facebookia jos kyseinen artikkeli on mennyt silmiesi ohi.

Jos joku on eri mieltä kanssasi, ei se ole syytä olettaa, että hän on väärässä. Sinulle tiedoksi, että tutkimus sinänsä ei ole automaattinen totuus. Tutkimuksia tehdään maailmassa koko ajan, on olemassa erilaisia teorioita ja mielipiteitä jopa niiden tutkijoiden kesken. Ei välttämättä ole ainoaa oikeaa totuutta asioista.