Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tilanteessani?
20.10.2018 |
Olen naimisissa ja meillä on pieni lapsi.
Lähdin jatkamaan opintoja äitiysvapaan päätteeksi, ja koulu on toisella paikkakunnalla. Lähiopetustunteja ei ole kuin muutamia viikossa, joten olen toisinaan pari yötä pois kotoa, mutta opinnot vievät kuitenkin saman verran aikaa kuin vaikka työ.
Heti kun mies kuuli, että sain palautettua opiskeluoikeuden vanhaan kouluuni, niin jotain muuttui. Hän alkoi tiuskia minulle enemmän, mutta hämmentävintä oli, että hän alkoi heti työstämään lastenhuonetta yhdestä huoneesta, jossa olivat kaikki työtarpeeni eli mappini, opintoihin liittyvät tarvikkeet, taidetarvikkeet, läppärit ja pöytäkoneet sekä kamerat. Miehelle oli päivänselvää, että lapsi saa nyt leikkihuoneen. Lopputuloksena minulla ei siis ole työpöytää, vaan joudun tekemään kaiken keittiön pöydän ääressä ja tavaroilleni ei ole mitään säällistä paikkaa. Kaikki tarvittavat ovat muovilaatikoissa sänkyjen ja sohvien alla, ja nytkin kun tulin koulumatkalta takaisin niin lapsi oli levittänyt sen sisällön ympäri asuntoa. Oli todella ihanaa löytää kalliit tussit ilman päitä viljeltynä ympäri asuntoa, ja mies ei ollut vaivautunut korjaamaan niitä talteen. Ehkä eniten ärsyttää se, että olen säännöllisesti nyt siivonnut asunnon lattiasta kattoon ja joka kerta kun palaan takaisin kotiin, niin kaikki on uudelleen samassa pisteessä. Nyt lauantaiaamulla kun heräsin lapsen kanssa seitsemältä kun mies makasi krapulassa vieressäni, aloin ensimmäiseksi ladata koneeseen tiskejä ja painoin pesukoneen päälle, jossa oli åari päivää seisseet pyykit koneessa kun mies ei ollut saanut aikaiseksi.
Ihan oikeasti haluaisin aloittaa vapaani eri tavalla kuin nyt ensimmäiseksi raivaamalla itselleni tilaa kotonamme. Haluaisin keskittyä lapseeni ja ottaa rennosti ilman että ensimmäiseksi joutuu heittelemään roskiin miehen lattioille heittelemiä nuuskapusseja tai raivaamaan tiskipöydän esiin. Mies itse selittää, että on vain lapsen kanssa eikä sen takia ehdi siivota, mutta jokin ei nyt täsmää.
Mitä tekisitte?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu. Kaikki on ihan hyvin. On tärkeää ymmärtää, että muutokset (hyvätkin sellaiset) aiheuttavat alitajuista ahdistusta, joka sitten etsii purkautumistapaa. Muutos usein aiheuttaa kaoottisen siirtymävaiheen. Se on kuitenkin vain väliaikaista, mikäli siitä itsessään ei tee kauheata ongelmaa itselleen. Todennäköisesti miestäsi tiedostamatta pelottaa se, että olet lähdössä taas omien juttujen pariin, toisaalta minusta jotenkin kuulostaa siltä, että hän haluaisikin ottaa oman vastuunsa lapsesta ja osallistua. Vaikeaa vain on antaa toisen ihmisen osallistua omalla tavallaan ja kyvyllään sekä erityisesti antaa aikaa harjoitella tätä osallistumista. Monesti tekisi mieli rynnätä korjaamaan ja kritisoimaan, kun lopputulos ei vielä ole saavuttanut sellaista tasoa, jota itse toiselta toivoisi. Ihmiset ovat hassuja ja haavoittuvia ja yrittävät monesti reagoida uusiin tilanteisiin jollain rajuilla äkkikonsteilla (esim. juuri tuo leikkihuoneen pykääminen), vaikka isot liikkeet aiheuttavat huomattavasti enemmän muutosahdistusta kuin pienet.
Jos voit löytää mitään myönteistä kommentoitavaa miehen tekemisistä, se auttaisi asiaa. Ei kannata tietenkään vetää överiksi. Arvosta pieniä liikkeitä oikeaan suuntaan, niin itsessä kuin toisessa. Tsemppiä.
Kiitos tsempeistä, mutta mitä toi lässytys on? Tässä on nyt menty monta kuukautta tällä moodilla, että kaikki jää harteilleni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu. Kaikki on ihan hyvin. On tärkeää ymmärtää, että muutokset (hyvätkin sellaiset) aiheuttavat alitajuista ahdistusta, joka sitten etsii purkautumistapaa. Muutos usein aiheuttaa kaoottisen siirtymävaiheen. Se on kuitenkin vain väliaikaista, mikäli siitä itsessään ei tee kauheata ongelmaa itselleen. Todennäköisesti miestäsi tiedostamatta pelottaa se, että olet lähdössä taas omien juttujen pariin, toisaalta minusta jotenkin kuulostaa siltä, että hän haluaisikin ottaa oman vastuunsa lapsesta ja osallistua. Vaikeaa vain on antaa toisen ihmisen osallistua omalla tavallaan ja kyvyllään sekä erityisesti antaa aikaa harjoitella tätä osallistumista. Monesti tekisi mieli rynnätä korjaamaan ja kritisoimaan, kun lopputulos ei vielä ole saavuttanut sellaista tasoa, jota itse toiselta toivoisi. Ihmiset ovat hassuja ja haavoittuvia ja yrittävät monesti reagoida uusiin tilanteisiin jollain rajuilla äkkikonsteilla (esim. juuri tuo leikkihuoneen pykääminen), vaikka isot liikkeet aiheuttavat huomattavasti enemmän muutosahdistusta kuin pienet.
Jos voit löytää mitään myönteistä kommentoitavaa miehen tekemisistä, se auttaisi asiaa. Ei kannata tietenkään vetää överiksi. Arvosta pieniä liikkeitä oikeaan suuntaan, niin itsessä kuin toisessa. Tsemppiä.
Kiitos tsempeistä, mutta mitä toi lässytys on? Tässä on nyt menty monta kuukautta tällä moodilla, että kaikki jää harteilleni. Ap
Vedän tsempit takaisin, en haluakaan auttaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä järjestäisin arkeni uudelleen. Fiksummin, siten että kaikki meidän perheessä jaksaa sitä.
En ainakaan olettaisi että vaikka itse asun osan viikosta toisella paikkakunnalla niin minulla ainoana on kotona vielä yhteisten tilojen lisäksi oma huone tavaroilleni. Älä jätä tavaroitasi lapsen ulottuville, nosta laatikot ylös vaikka kaappiin tai vie varastoon.
Kotitöistä sun pitää sopia miehen kanssa, siihen on vaikea ulkopuolisena sanoa mitään. Mutta kyllä se vaan niin on että sieltä töistätulevanakin liian usein pitää aloittaa siivoamisella, ruuanlaitolla ja muulla ikävällä ennen kuin pääsee kunnolla aloittamaan vapaa-ajan.
No totta kai tämän tiedän, että pitää, mutta minusta sinäkin olet nyt hakoteillä. Minulla on monen tonnin välineet, joista mies on varsin hyvin tietoinen kun yhteistä asuntoa lähdettiin hankkimaan. Hänelle tuli kiire hankkia lapselle huonetta, kun hän sai tietää että jatkan opintojani joihin nuo välineet kuuluvat, joten en tajua mitä sinäkin selität etten saisi vaatia niille säilytystilaa mikä ei ole varastossa eikä ulkotiloissa. Meillä on siis ongelmana se, että tämä asunto on alun alkaenkin liian pieni ja miehen aivopierujen takia se pienenee entisestään. Sitä paitsi logiikkasi on todella kummallinen - ethän sinäkään koko päivää vietä kylpyhuoneessa, mutta et silti jakaisi sitä naapureiden kanssa? Ap
Ohis. Logiikka ontuu? En jakaisi kylpyhuonetta naapurin kanssa, mutta kyllä jakaisin sen OMIEN lasten kanssa.
Sori mutta kuulostat aika negatiiviselta kun vastaat ystävällisiin kommentteihin sanomalla niitä lässytykseksi.
Fakta: jos toinen osapuoli olisi nainen eikä mies, tulisi täältä ohjeeksi vain että jo lapsen hoitaminen on tarpeeksi iso homma ja ettei siinä ohessa ehi siivoamaankin niin että kun tulet kotiin olisi lapsi hoidettu ja koti siisti. Alenna vähän vaatimustasoasi. Teette molemmat nyt paljon asioita ja teillä on pieni lapsikin. Vähempikin riittää tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kuulostaa lapselliselta ja raivostuttavalta, mutta aika usein näissä tilanteissa on vikaa molemmissa. Kuulostaa siltä kuin miehesi protestoisi jotain. Eli joku asia ottaa häntä päähän eikä hän osaa puhua siitä. Mikä se voisi olla? Pystyttekö tosiaan jakamaan kaikki perheenne kustannukset tasan, jos sinä opiskelet ja hän käy töissä? Siis asumiskulut, ruoan, laskut, vaatteet jne. Nyppiikö miestä se, että hän käy töissä ja mahdollistaa sinun opiskelusi, ja silti hänen pitäisi osallistua kotihommiin yhtä paljon kuin sinun? Olitteko sopineet, että perhevapaan jälkeen sinä et mene töihin vaan alat opiskella? Miten rahoitat opiskelusi? Kyselen, koska minusta lähtökohtaisesti perheen ainoan elättäjän pitäisi saada vähän helpotusta kotitöistä.
Opiskeletko alaa, joka oikeasti työllistää, vai opiskeletko joksikin taiteilijaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsihan ei ole sinun,? Jos on niin puolet lapsen sotkuista on sun! Tottakai mies käyttäytyy sua kohtaan välinpitämättömästi koska käytännössä hylkäsit hänet,! Etkä edes neuvotellut asiasta joka muuttaa kaikkien elämän. Mies teki vastaavan tempun aikoinaan , paiskasi sen puhelimen lattialle,! Kun ollaan parisuhteessa ja on lapsia isoista asioista neuvotellaan etukäteen! Kurppa tunnekeskeisestä pariterapiasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pyörittää arkea ja sinun pitää saada viikonloppuna ottaa rennosti raskaan opiskelurupeaman jälkeen? Jätät tietenkin sen sian.
Noi kaikki kun ovat suurin osa miehen ja lapsen sotkuja, eivät minun.
Lapsen sotkut ovat puoliksi sinun. Jos/kun mies hoitaa lapsen yksin kun sinä olet poissa, on ihan reilua että sinä hoidat lasta yksin saman verran. Kuulostaa siltä että pidät lasta miehen vastuulla olevana, et sinun.
Aikuistuminen, miettisin kokeeko miehesi tulleensa hylätyksi
No totta kai tämän tiedän, että pitää, mutta minusta sinäkin olet nyt hakoteillä. Minulla on monen tonnin välineet, joista mies on varsin hyvin tietoinen kun yhteistä asuntoa lähdettiin hankkimaan. Hänelle tuli kiire hankkia lapselle huonetta, kun hän sai tietää että jatkan opintojani joihin nuo välineet kuuluvat, joten en tajua mitä sinäkin selität etten saisi vaatia niille säilytystilaa mikä ei ole varastossa eikä ulkotiloissa. Meillä on siis ongelmana se, että tämä asunto on alun alkaenkin liian pieni ja miehen aivopierujen takia se pienenee entisestään. Sitä paitsi logiikkasi on todella kummallinen - ethän sinäkään koko päivää vietä kylpyhuoneessa, mutta et silti jakaisi sitä naapureiden kanssa? Ap