Suomalainen avioliitto

Ei kaikki, mutta valtaosa suomalaisista avioliitoista on lasten tai lainojen takia yhdessä väkisten potkurilla potkuttelemista hiekoitetulla jäällä ja vielä ylämäkeen-räntäsateessa. Sinnitellään niin perkleesti suomalaisella sisulla ja unohdetaan oikeasti rakastaa. Sitten lapset lentää pesästä, tilanne ikäänkuin rauhoittuu, hiekotus vähenee, mutta räntäsade jatkuu. Hommataan kesämökki, siellä saa rauhassa tissutella kalsareissa ja kännissä jaksaa paremmin katsoa sitä puolisonkin naamaa. Juhlitaan yhteistä taivalta viiden vuoden välein viinapullolla ja mansikkakakulla. Välillä pannaan, koska se kuuluu avioliittoon, mutta sitä syvää aitoa seksin himoa tai halua rakastaa ei enää ole. Tunnen noin viisikymppisen italialaisen pariskunnan, ovat olleen yhdessä n.20 vuotta. Ihailen ja arvostan heitä. He eivät sinnittele, vaan nauttivat toisistaan ja toistensa seurasta. Rakkaus heidän välillään näkyy joka hetkessä. Siinä, miten mies auttaa vaimoaan ja miten koskettaa ja katsoo tätä. Vaimon ihana hoivaava (ei suomalainen passaava) auttaminen esim.ruokapöydässä. Onko se kulttuuriero? Mistä se johtuu? Alan huomenna italialaiseksi ja hommaan italialaisen miehen. Minun rakkauden kaipuu on niin suurta, ettei se voi olla suomalaista. Onkohan minut pienenä adoptoitu italiasta. Hmmmmm