Narsisti vanhempana. Miten te narsistien lapset pärjäätte?

Oma vanhempani oli luultavasti narsisti. En mä voi ketään diagnosoida, mutta todennäköisesti hän oli narsisti. Mua hoitaneet psykologit ja psykiatrit on välillä sanoneet, että se on erittäin todennäköistä. Tämä ihminen ei ole enää elämässäni ja mulle hän on yhtä kuin kuollut.

Mulla on edelleen aikuisena ongelmia sen kanssa, etten osaa pitää puoliani, enkä oikein tiedä, miltä tuntuu itse haluta jotain tai pitää jostain. En oikein tiedä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä pahalta. En tiedä, mitä haluan, mutta olen edelleen jatkuvasti ahdistunut ja saan paniikkikohtauksia. En osaa olla ihmisten kanssa tasapuolisissa suhteissa, enkä luota kehenkään. Uskon, että kaikki pohjimmiltaan tavoittelevat vain omaa etuaan mun kustannuksellani. Tämä vanhempi opetti mulle näin. Vain hän oli kuulemma mun puolellani, vaikka hänkin esim. piti yllä tiukkaa hierarkiaa meidän sisarusten kesken. Mä olin toisiksi alimpana. Alimpana ollut asui meidän toisen vanhemman luona, eikä siis onneksi altistunut tälle kuviolle niin paljon.

Tämä vanhempi puhui musta jatkuvasti näille "korkeammalla" oleville ja käytti mua huonona esimerkkinä. Samoin hän puhui mulle tästä "mustimmasta lampaasta". Elämä oli todella arvaamatonta ja jokainen päivä oli todella raskas kunnes mut "pahuuteni" vuoksi heitettiin pois kotoa. Se oli onnenpotku. Olin 16-vuotias. Olin halunnut lähteä jo aikaisemmin, mutta mun ei annettu, koska mun toinen vanhempani ei osaisi "käsitellä" mua. Mun muut vanhempani on aina sanoneet, että mä olin todella kiltti ja rauhallinen lapsi.

Mä yritin vain olla näkymätön ja tehdä sen, mitä multa vaadittiin. Usein otin tämän hierarkiassa alempana olevan sisaruksen tekoja omalle kontolleni, koska häntä pelotti niin paljon ja halusin suojella häntä. Ne jutut ei edes olleet kovin suuria. Hän oli oikeasti myös ihan normaali kiltti lapsi.

Olen alkoholisti nykyisin ja mulla on diagnosoitu dissosiaatiohäiriö. Epäilen myös PTSD:tä, koska mulle tapahtui muutakin karseaa lapsena. Näen yhä painajaisia ja mulla oli vuosia kuuloharhoja. Tuon vanhemman ääni kritisoi mua jatkuvasti vuosien ajan, vaikka me ei edes oltu missään tekemisissä.

Jos sulla on samoja kokemuksia, niin miten olet kasvanut omaksi itseksesi? Miten olet löytänyt oman tahtosi?

Tämä perheen mustin lammas ja mun sisarukseni on nykyään mun hyvä ystäväni. Hän on erittäin vahva ihminen ja voi hyvin. Mä olen ihan raunioina.