Haluaisin muuttaa metsään

Ei menisi kuin viikko pari, niin olisit jo taas yhteiskuntamme vaivoina.

Kaikenlaisine tauteinesi - ensimmäisenä, vaan ei viimeisenä olisit tullut hulluksi hiljaisuudesta ja kuulisit jo omiasi.

Kesä kun tulisi, et uskaltaisi liikkua kömmänästäsi minnekään punkkipelossasi.

Tosin: lienisit kuollut nälkään jo ennen kesää.

Thihiihihihihiihiii... kirjoitti:

Ei menisi kuin viikko pari, niin olisit jo taas yhteiskuntamme vaivoina.

Kaikenlaisine tauteinesi - ensimmäisenä, vaan ei viimeisenä olisit tullut hulluksi hiljaisuudesta ja kuulisit jo omiasi.

Kesä kun tulisi, et uskaltaisi liikkua kömmänästäsi minnekään punkkipelossasi.

Tosin: lienisit kuollut nälkään jo ennen kesää.

Eiköhän sitä metsässä asuessaankin kuulu terveydenhuollon pariin.Ja luulenpa että olen verorahoja tuonut tähän yhteiskuntaan tähän mennessä jo paaaaaaljon enemmän kuin sinä.Thhhiihhhhhiiiiii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metoo.

Metsään tai tuntureille. Lapissa ei olisi puhdas juomavesi ongelmana, sitä riittäisi.

Ja voidan jossain pöpelikkötuvassa elää niin, että sieltä kömyää sinne terveyskeskukseen jos se jalka tulehtuu ja tavii lääkitystä.

Niin että ihmiset ja maallisuus ja oravanpyörä ei kiinnosta tippaakaan, paitsi heti sitten kun oikeasti tarvitseekin jotain?

Kuulostaa varsin... tekopyhältä.

Miksi, jos maallisuudella ja oravanpyörällä tarkoitetaan kerskakulutusjuhlaa ja sitä että työ=elämä? Se, että haluaa muuttaa metsään ei välttämättä tarkoita että kuvittelisi elävänsä jotain hiiriä ja juuria syöden, vaan että tavoite olisi osittainen omavaraisuus ja loppujen välttämättömyyksien ostaminen. Niitä varten voi tehdä töitä, mutta tarve on melkoisesti pienempi kuin ihmisellä joka shoppailee, käyttää jatkuvasti maksullisia palveluita (esim. kampaaja, ravintolat ja teatteri), matkustelee jne. Miksi on tekopyhää sanoa, että en halua osallustua ylenpalttiseen kuluttamiseen, vaan ainoastaan siihen mikä on oikeasti tarpeellista?

Asun ihan kaupungissa, mutta papa-kokeita lukuunottamatta olen viimeisten 10 v aikana käynyt lääkärissä kerran. Eli eivät kaikki siellä joudu alvariinsa juoksemaan, miksi ihmeessä se että joskus tarvitsee lääkäriä tarkoittaisi että on tekopyhää haluta asua luonnon keskellä?

En vihaa tupakoitsijoita, vaan tupakkaa.

tappava koukuttaja kirjoitti:

En vihaa tupakoitsijoita, vaan tupakkaa.

XD, sori väärä ketju. Mitä jos ottais vielä toisen kupin kahvia.:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metoo.

Metsään tai tuntureille. Lapissa ei olisi puhdas juomavesi ongelmana, sitä riittäisi.

Ja voidan jossain pöpelikkötuvassa elää niin, että sieltä kömyää sinne terveyskeskukseen jos se jalka tulehtuu ja tavii lääkitystä.

Niin että ihmiset ja maallisuus ja oravanpyörä ei kiinnosta tippaakaan, paitsi heti sitten kun oikeasti tarvitseekin jotain?

Kuulostaa varsin... tekopyhältä.

Miksi, jos maallisuudella ja oravanpyörällä tarkoitetaan kerskakulutusjuhlaa ja sitä että työ=elämä? Se, että haluaa muuttaa metsään ei välttämättä tarkoita että kuvittelisi elävänsä jotain hiiriä ja juuria syöden, vaan että tavoite olisi osittainen omavaraisuus ja loppujen välttämättömyyksien ostaminen. Niitä varten voi tehdä töitä, mutta tarve on melkoisesti pienempi kuin ihmisellä joka shoppailee, käyttää jatkuvasti maksullisia palveluita (esim. kampaaja, ravintolat ja teatteri), matkustelee jne. Miksi on tekopyhää sanoa, että en halua osallustua ylenpalttiseen kuluttamiseen, vaan ainoastaan siihen mikä on oikeasti tarpeellista?

Tuo ei ole metsään muuttamista vaan  noin elää jo melko suuri osa suomalaisista. Sanoisin että 10%

Mä kirjoittelin jonkin aikaa sitten tänne siitä, että olen ehkä jäämässä asunnottomaksi.

Tuo unelma saattaa siis käydä toteen, joskin mulla ei ole mitään mökkiä. Sinne mökkiin muuttaisin mielelläni, mutta ajatus talvesta ulkona vähän ahdistaa. Kesä vielä menisi.

Minäkin haluaisin. Innostuin jo, kun joku tuossa mainitsi 100 vuotta vanhan mökkinsä. En minä kuitenkaan tykkänään haluaisi, enkä voisi erakoitua. En osaa viljellä maata enkä kalastaa saati sitten metsästää. Enkä minä ihmisiä vihaa, minähän suorastaan kaipaan heitä, vaikka usein viihdyn yksin enkä ole seuran keskipiste. Luokseni saisi kyllä tulla käymään, läheiset saisivat jopa viipyä yön yli - mutta vain yhden.

Kyse on siis enemmän sosiaalisen tilan tarpeesta kuin pettymyksestä ihmisiin ja yhteiskuntaan. Oravanpyörästä ei pääse. Pakolla tehtävän työn luonne tosin voi erakoituneella olla toinen. Vaan varmaan rakentaminen työn tekeminen itselleen palkitsee eri tavalla kuin hektinen säntäily jonkun kasvottoman yrittäjän eduksi.