Miten taistella syömishimoja vastaan?

Ihmettelen, miksi aloitus on saanut niin paljon yläpeukkuja.

Kaikilla on se oma musta pointti.

Itse en syö vaan juon.

En syö juuri mitään.

Mutta jos jotain neuvoisin niin ehdottaisin syömään appelsiineja niin paljon kuin pystyt, makeanhimo liittyy c-vitamiinin tarpeeseen ja aplarit täyttää, ravisee ja helpottaa laihdutusta.

Sama addiktio, tarve olla paremmalla ja kodikkaammalla mielellä ja pärjätä seuraavaan päivään...

Noodeli...

vedä herkkuöverit - niin, että tulee oikeesti huono olo. Kerran kunnollinen repsahdus ei haittaa mitään (eikä kannata edes potea morkkista), mutta vie herkkuhimon pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

vedä herkkuöverit - niin, että tulee oikeesti huono olo. Kerran kunnollinen repsahdus ei haittaa mitään (eikä kannata edes potea morkkista), mutta vie herkkuhimon pitkäksi aikaa.

tästähän se vasta lapasesta lähteekin

Vierailija kirjoitti:

Syön siis ihan suositusten mukaan, normaalisti mutta silti herkkuhimoni on jotain ihan holtitonta ja koko ajan hirveä tarve muka napostella jotain, ihan vaikka tavallista ruokaakin hirveitä määriä. Vinkkejä miten saisin nämä hirveät himot kuriin?

Mikset katso Yotubesta Mikael Fogelholmin luentoa Painonhallinnan tutkitut ja hutkitut keinot? Epätasapainoinen ruokavalio aiheuttaa outoja himoja.

Vierailija kirjoitti:

Syön siis ihan suositusten mukaan, normaalisti mutta silti herkkuhimoni on jotain ihan holtitonta ja koko ajan hirveä tarve muka napostella jotain, ihan vaikka tavallista ruokaakin hirveitä määriä. Vinkkejä miten saisin nämä hirveät himot kuriin?

Kun syöt suositusten mukaan , niin siksi sulla on tarve napostella. Suositusruoka on sellaista, joka lisää nälkää ja ruuanhimoa.

Sama. Koko ikäni syönyt. Nyt Himoitsen paahdettua paahtoleipää non stop.

Mulla auttoi oksennustauti. Ei pystynyt Syömään mitään. No nyt siitä on jo aikaa ja olen palannut raiteilleni. Syön väsymykseen varmaan eniten. Sitten syön nälkään kun normiruokaa syön miten sattuu. Mutta ei se mitään. Olen normipainossa vielä.

Ihmettelen näitä - "lasken kalorit" -"mä vaan päätin että nyt syön 6 pientä annosta päivässä"

Voinhan mäkin. Mutta herkut voittaa aina!

Olen miettinyt, miksei ole jo keksitty antabustabletteja makeanhimoon. Minulla raskaana ollessa on herkut oksettaneet aina niin paljon, että laihdun noin kymmenen kiloa. Toki vauvan kasvattaminen siinä auttaa, mutta makea ällöttää niin paljon, etten yksinkertaisesti pysty enkä halua sitä syödä. Mikä auttaisi, kun en raskaanakaan enää voi olla?

Vierailija kirjoitti:

Sama. Koko ikäni syönyt. Nyt Himoitsen paahdettua paahtoleipää non stop.

Mulla auttoi oksennustauti. Ei pystynyt Syömään mitään. No nyt siitä on jo aikaa ja olen palannut raiteilleni. Syön väsymykseen varmaan eniten. Sitten syön nälkään kun normiruokaa syön miten sattuu. Mutta ei se mitään. Olen normipainossa vielä.

Ihmettelen näitä - "lasken kalorit" -"mä vaan päätin että nyt syön 6 pientä annosta päivässä"

Voinhan mäkin. Mutta herkut voittaa aina!

Jos herkut voittaa, niin varsinaisessa ruuassa on vikaa.

En jaksanut lukea ketjua läpi mutta juoksulenkit on ainoa joka mulla auttaa. Sali vaan pahentaa syömishimoa, mut jo 5 km juoksulenkin jälkeen ei koko iltana tee mieli mitään epäterveellistä tai ahtaa itseään täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, miksei ole jo keksitty antabustabletteja makeanhimoon. Minulla raskaana ollessa on herkut oksettaneet aina niin paljon, että laihdun noin kymmenen kiloa. Toki vauvan kasvattaminen siinä auttaa, mutta makea ällöttää niin paljon, etten yksinkertaisesti pysty enkä halua sitä syödä. Mikä auttaisi, kun en raskaanakaan enää voi olla?

Makeanhimoon ei ole antabusta, mutta oikea ruoka on keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Koko ikäni syönyt. Nyt Himoitsen paahdettua paahtoleipää non stop.

Mulla auttoi oksennustauti. Ei pystynyt Syömään mitään. No nyt siitä on jo aikaa ja olen palannut raiteilleni. Syön väsymykseen varmaan eniten. Sitten syön nälkään kun normiruokaa syön miten sattuu. Mutta ei se mitään. Olen normipainossa vielä.

Ihmettelen näitä - "lasken kalorit" -"mä vaan päätin että nyt syön 6 pientä annosta päivässä"

Voinhan mäkin. Mutta herkut voittaa aina!

Jos herkut voittaa, niin varsinaisessa ruuassa on vikaa.

Tänään söin lohta vihanneksilla ja nuudeleilla. Usein syön pihvin, salaattia, perunaa tai riisiä. Syön mahani täyteen. Ja silti tilaa löytyy makealle. Enkä tiedä tekeekö edes aina mieli. Enemmän tapa. Ja se on vielä vaikeampi saada hallintaan.

Minä en myöskään siedä hiilareita juurikaan. Nyt en ole syönytkään niitä kuukauteen lähes 5g päivässä enempää. Hiilihydraatit alkaa jotenkin huimaamaan aina, jos niitä syö liikaa.

Säännöllinen ateriarytmi, säännöllinen ateriarytmi! Kohtuullisia annoksia riittävän usein ja säännöllisesti.

Aamiainen on tärkein. Aamiaiseksi ei riitä 1 kuppi kahvia tai 1 banaani. Aamiaiseksi esimerkiksi kaurapuuro marjoilla tai kuningatarsmoothie, jossa jogurttia, mustikoita, vadelmia, banaania, kauraleseitä ja tuoretta minttua.

Lounaaksi esim. lihaa / kalaa / kanaa ja tuore salaatti. Voi käyttää yrttejä ja satokauden kasviksia. Mitä vihreämpi lehti, sitä ravinteikkaampaa se on. Amerikansalaatti ei täytä kenenkään vatsaa tai tarjoa vitamiineja.

Välipalaksi esim. pähkinöitä, hedelmiä, jogurttia / rahkaa.

Illalliseksi riittää kevyt kasviskeitto tai vastaava.

Hiilihydraatit ovat ihmiselle tärkeitä. Aivot tarvitsevat niitä ihan jo järjenjuoksuun ja muistamiseen. Eivät viljatuotteet ole vaarallisia, jos niitä syö kohtuudella ja ihminen vain sietää gluteiinia. Täysjyväviljoissa on myös vatsalle tärkeitä kuituja. Ehkäisevät kohtuullisesti käytettynä mm. suolistosyöpää. Valkoista viljaa ja sokeria kannattaa välttää.

Jos makeanhimo iskee, siihen kannattaa syödä kirsikkatomaatteja, marjoja tai ”vakavimmillaan” pala tai kaksi tummaa suklaata.

Myös unirytmillä on oleellinen merkitys syömiseen. Jos nukkuu jonain yönä (saati sitten joka yö) vain 5-6 tunnin unet ja herää aamulla väsyneenä töihin / kouluun, kroppa ja aivot jäävät väsyneiksi. Työpäivän jaksaa painaa, mutta iltapäivällä kotimatkalla silmät saattavat lupata ja aivot huutavat sokeria. Mennäkö siinä sitten karkkihyllyn kautta kotiin? Oikeasti aivot huutavat väsymystään: nyt heti sokeria (eli energiaa), jotta jaksan valvoa. Parempi idea olisi mennä nukkumaan. Ajoissa, joka ilta. Joillekin sopivat myös pienet päikkärit. Itse olen huono sellaisia nukkumaan, vaikka kuinka väsyttäisi.

Jos säännöllinen ruoka- ja unirytmi, kauppalistan tekeminen ja ateriasuunnittelu ei auta naposteluun, oikea osoite on ravitsemusterapeutilla tai psykologilla. Joillain ihmisillä on mielenterveyden häiriöksi laskettava ahmimishäiriö. Lisäksi monetkin oman mielen möröt voivat vaikuttaa siten, että ihminen kokee tarvetta syödä suruunsa, ahdistukseensa, traumoihinsa. Siihen ei tarvitse alistua. Siihen kannattaa hakea apua.

Säännöllinen liikunta oikeasti auttaa ruokasuhteen normalisoinnissa. Ei siis 1 krt/vko zumbaa, vaan joka päivä vähintään reippaalle kävelylle.

Miksi kukaan luottaisi Fogelholmiin tai Puskaan ravitsemuksessa? Ettekö te s-a-a-t-a-n-a lue edes ulkomaisia medioita? Mikä estää lluottamasta vaikka The Times lehteen tai BBC:hen tiedonvälityksessä? Tällöin voisitte saada erilaisia virallisia suosituksia, jotka siis poikkeavat Suomen coca-cola miesten suosituksista.

Himo on usein vain se maun himo. Minulla se on aina ruisleipään joskus yöllä, jolloin syöminen lihottaa. Ennen otin usein kokonaisen leivän, nyt olen yrittänyt ottaa aina vaikka kolmanneksen tai neljänneksen kokonaisesta. Sekin auttaa himoon, olen huomannut. Maun himo siis, koska nälän tunnetta ei ole juuri koskaan, kun olen ennen ottanutkin sen kokonaisen leivän palan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan luottaisi Fogelholmiin tai Puskaan ravitsemuksessa? Ettekö te s-a-a-t-a-n-a lue edes ulkomaisia medioita? Mikä estää lluottamasta vaikka The Times lehteen tai BBC:hen tiedonvälityksessä? Tällöin voisitte saada erilaisia virallisia suosituksia, jotka siis poikkeavat Suomen coca-cola miesten suosituksista.

Suomalaiset uskoo tittelin voimaan. Viis siitä, mitä äijät höpisee, kunhan on "hieno" titteli :)

Syömishimoja vastaan ei voi taistella. Ne voittaa kuitenkin, jos ei nyt niin jossain vaiheessa. Millaista elämä' tuollainen jatkuva taistelu on? Anna itsellesi lupa syödä. Elämä helpottuu kummasti kun ei koko ajan kiellä itseltään ruokaa. Hassusti se syömishimokin ajan kanssa vähenee kun se ei ole enää pakkomielle.