Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se siinä eniten ihmetyttää, että miten joku voi edes kuvitella omaavansa oikeuksia sekaantua toisen perheeseen? Sehän on ihan perustavasti outo ajatus. Kuitenkin näitä rajattomia mummoja on ilmeisesti aika paljon.
Heillähän on ihan rekisteröity yhdistyskin, joka ajaa lakia, joka takaisi isovanhemmille tällaiset oikeudet. Ihan omilla kasvoilla ja omalla nimellä ajavat tällaista asiaa.
Mikä yhdistys tuollainen on?
Hei! Toimintamme on paljon, paljon muutakin kuin vain juridisiin epäkohtiin keskittymistä :) Yhtenä keskeisimpänä tavoitteenamme on lapsiperheiden tukeminen, yhteistyössä vanhempien kanssa. Vanhempien voimavarojen turvaaminen on ensisijaista 😍 Järjestämme tapahtumia ja sijaisisovanhemmuus-toimintaa mm. m. muuttajille sekä sellaisten perheiden lapsille jotka eivät syystä tai toisesta ole aktiivisesti tekemisissä biologisten isovanhempiensa kanssa. Meihin voi tutustua paremmin omalla nettisivullamme: http://www.isovanhemmat.fi/etusivu/yhdistyksen-esittely/ tai sitten oman Facebook-sivumme kautta, sivun tykkäys (vasemman yläreunan painike) vaivattomana&maksuttomana toiminnan tukemisena on aina tervetullut😊☀️
Isovanhemmuus ei ole kilpajuoksua vanhempien kanssa vaan ihan oma osa-alueensa lapsen elämässä ja arjessa. Molemminpuolinen kunnioitus on tärkeää ❤️ Nuorilla on uusia ja raikkaita ajatuksia sekä internetti käytössään, joka on pohjaton kaivo ammentaa tietoa - me isovanhemmat voimme toimia kokemuspohjalta ja tarvittaessa viitoittaa tietä, jos ylenmääräinen tietomäärä vaikeuttaa juuri sen omalle lapselle sopivimman metodin löytämistä. Tämä on hirveän yleinen ongelma jonka tiimoilta saamme yhteydenottoja viikoittain.
Ihanaa loppukesää ja syysiltojen odottelua kaikille lapsille, isille, äideille, sekä sijais-sekä adoptiovanhemmille❤️🧡Miten neuvoisit selvittämään asiat täysin rajattoman mummun kanssa, joka kokee olevansa perheeni asioista päättävä henkilö?
Hei, adoptiovanhemmat ovat myöskin ilman muuta ihan "oikeita" vanhempia ❤️
Aina yhtä pätevä neuvoni jonka annan henkilökohtaisella tasolla, on puhuminen. Puhukaa! Reilusti ja rehellisesti, jo heti ristiriitatilanteessa eikä vasta kahden viikon päästä. Toisen ihmisen toimintaa ja ajattelua on helpompi ymmärtää kun ymmärtää itse ihmistä joten kysy, millainen mummon oma mummo oli ja mitä hän odottaa isovanhemmuuden tehtävältään? Risteävätkö odotukset? Jos risteävät, niin miksi? Mitkä asiat ovat sellaisia joissa olet valmis tulemaan vastaan, entä mitkä asiat vaativat rukkaamista? Pohdi näitä yhdessä kumppanisi kanssa ja istukaa sitten kahtena sukupolvena pyöreän pöydän ääreen. Pyöreä pöytä tarkoittaa tässä kielikuvaa tasa-arvoisesta, kunnioittavasta keskusteluilmapiiristä, siihen kelpaa ihan vaikka suorakulmainen pöytä 😉
Jokainen saa sanoa asiansa rauhassa, kenenkään keskeyttämättä.
Jos ilmapiiri on jännittynyt tai ikävä, niin kokeilkaapa "huoliboksia". Sitä käytetään ihan ammattilaistasolla purkamaan jännitteitä ja esimerkiksi meillä se on vakiintunut apuväline arjessa.
Tarvitset esimerkiksi vanhan kenkälaatikon, jossa on kansi. Leikkaa kanteen kapea, mutta riittävän leveä suorakulmainen aukko, samaan tapaan kuin vaaliuurnassa. Laske kansi laatikon päälle ja jaa pieniä paperiliuskoja kaikille jotka ottavat osaa keskusteluun. Pyydä kaikkia miettimään hetki rauhassa sellaisia huolia tai oletuksia jotka heitä vaivaavat liittyen siihen ristiriitaan, jota olette päättäneet lähteä yhdessä purkamaan.
Anna sitten jokaisen vuorollaan pudottaa taiteltu lappu huoliboksiin, muistuta ettei lappuun pidä kirjoittaa kirjoittajan nimeä. Nosta sieltä yksi lappu kerrallaan, lue se ääneen ja kysy, millaisia ajatuksia lapun kirjoitus herättää. Anna suunvuoro tasapuolisesti osallisille ja kerro oma mielipiteesi viimeisenä, jotta muut saavat vastata "puhtaalta pöydältä".
Laatikon koristelu ei ole kiellettyä! 😊 On ihan kehaistava että meidän huoliboksi lienee koristeluineen aatelistasoa, taiteilijoina toimivat 3 vuotiaat kaksoset ja saipa porukan pieninkin (10kk) toki aikuisen avustuksella, jättää pienen kädenjälkensä.
Jos omaksut lähtökohdaksi "riidat on tehty ratkaistavaksi" osaat alitajuisesti jo suhtautua asiaan rakentavasti ja osallisten näkökulmat tasapuolisesti huomioiden.
Jokainen perhe on omanlaisensa, teillä voi toimia jokin ihan muu juttu. Ole kuitenkin ylpeä siitä että ylipäätään suhtaudut ristiriitaanne ratkaisukeskeisesti. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi 🌞Tästä paistaa se täydellinen ymmärtämättömyys siihen, että isovanhemmat eivät ole lapsiperheen elämän keskipiste.
Lapsiperheessä on oikeasti muutakin tekemistä kuin jauhaa loputtomiin isovanhemman kanssa. He elävät ainutlaatuista aikaa, heillä on omiakin asioita. On se oma perhe ja omat asiat. Oma suhde ja oma aika.
Ei ole kohtuullista vaatia, että isovanhemman kanssa aletaan järjestää lapsellisia keskustelu/terapiasessioita.
Saati että lapsiperheeltä voisi "tilata" haluamaansa "isovanhemmuutta".
Koko näkökulma on täysin vinksallaan.
Meillä sairastettiin yksi talvi ihan koko ajan. Kuopuksella astma ja lääkitys yötä päivää kahden tunnin välein. Sairaalareissuja.
Molemmilla oli töissä yyteet. Minulla harvinaisen paska pomo joka nalkutti mm siitä etten ilmoittanut etukäteen astmakohtauksia.
Siihen päälle sitten se joutilas kultamummihäirikkö joka koko ajan tunki ilmoittamatta, kyttäsi viivaimen kanssa kenen sukulaisen kanssa lapsi oli ollut minuutin kauemmin ja lopulta järjesti draamakohtauksen siitä että hän ei saanut leipoa esikoisen synttärikakkua. Pelkästään tästä kehkeytyi viiden viikon draama.
Kukaan ihminen ei jaksa sen lapsiperhearjen päälle tällaista!
No ei todellakaan kestä.
Jos mummeli on kova leipomaan, niin voihan se harmittaa jos lapsenlapsen synttäreille ei saa leipoa. Mutta eikö hän ole saanut aikoinaan leipoa omien lasten synttäreille? Ja oikeasti, onko synttärikakun leipominen (tai leipomisen kieltäminen) aikuiselle ihmiselle niin vaikea paikka, että siitä pitää monta viikkoa draamailla? Jos jotain tuollaista pitäisi alkaa neuvottelemaan tuolla aiemmin saatujen ohjeiden mukaan, niin ei. Ei kai kenelläkään ole tuollaiseen kakusta keskusteluun aikaa? Jos tuosta aikoo draamailla, niin todennäköisesti taustalla on joku valtataistelu, mummu haluaa pitää itsensä vallan kahvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se siinä eniten ihmetyttää, että miten joku voi edes kuvitella omaavansa oikeuksia sekaantua toisen perheeseen? Sehän on ihan perustavasti outo ajatus. Kuitenkin näitä rajattomia mummoja on ilmeisesti aika paljon.
Heillähän on ihan rekisteröity yhdistyskin, joka ajaa lakia, joka takaisi isovanhemmille tällaiset oikeudet. Ihan omilla kasvoilla ja omalla nimellä ajavat tällaista asiaa.
Mikä yhdistys tuollainen on?
Hei! Toimintamme on paljon, paljon muutakin kuin vain juridisiin epäkohtiin keskittymistä :) Yhtenä keskeisimpänä tavoitteenamme on lapsiperheiden tukeminen, yhteistyössä vanhempien kanssa. Vanhempien voimavarojen turvaaminen on ensisijaista 😍 Järjestämme tapahtumia ja sijaisisovanhemmuus-toimintaa mm. m. muuttajille sekä sellaisten perheiden lapsille jotka eivät syystä tai toisesta ole aktiivisesti tekemisissä biologisten isovanhempiensa kanssa. Meihin voi tutustua paremmin omalla nettisivullamme: http://www.isovanhemmat.fi/etusivu/yhdistyksen-esittely/ tai sitten oman Facebook-sivumme kautta, sivun tykkäys (vasemman yläreunan painike) vaivattomana&maksuttomana toiminnan tukemisena on aina tervetullut😊☀️
Isovanhemmuus ei ole kilpajuoksua vanhempien kanssa vaan ihan oma osa-alueensa lapsen elämässä ja arjessa. Molemminpuolinen kunnioitus on tärkeää ❤️ Nuorilla on uusia ja raikkaita ajatuksia sekä internetti käytössään, joka on pohjaton kaivo ammentaa tietoa - me isovanhemmat voimme toimia kokemuspohjalta ja tarvittaessa viitoittaa tietä, jos ylenmääräinen tietomäärä vaikeuttaa juuri sen omalle lapselle sopivimman metodin löytämistä. Tämä on hirveän yleinen ongelma jonka tiimoilta saamme yhteydenottoja viikoittain.
Ihanaa loppukesää ja syysiltojen odottelua kaikille lapsille, isille, äideille, sekä sijais-sekä adoptiovanhemmille❤️🧡Apua tuolla sivuilla lukee, että haluavat tukea varhaiskasvatusta ja korostavat isovanhempien tärkeyttä. Sivuilla on myös miniöistä kirjoitettuja artikkeleita, joissa ilmeisesti mummeja on syrjitty. Aikamoinen kultamummelikerho, joka tekee yhteistyötä jopa KELAn kanssa? Miten sekin on mahdollista?
Kyllä ne täysjärkiset isovanhemmat ovat tärkeitä ja heistä on apua. Kaappeja nuuskiva jajuoruileva narsisti taas on vain haitaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se siinä eniten ihmetyttää, että miten joku voi edes kuvitella omaavansa oikeuksia sekaantua toisen perheeseen? Sehän on ihan perustavasti outo ajatus. Kuitenkin näitä rajattomia mummoja on ilmeisesti aika paljon.
Heillähän on ihan rekisteröity yhdistyskin, joka ajaa lakia, joka takaisi isovanhemmille tällaiset oikeudet. Ihan omilla kasvoilla ja omalla nimellä ajavat tällaista asiaa.
Mikä yhdistys tuollainen on?
Hei! Toimintamme on paljon, paljon muutakin kuin vain juridisiin epäkohtiin keskittymistä :) Yhtenä keskeisimpänä tavoitteenamme on lapsiperheiden tukeminen, yhteistyössä vanhempien kanssa. Vanhempien voimavarojen turvaaminen on ensisijaista 😍 Järjestämme tapahtumia ja sijaisisovanhemmuus-toimintaa mm. m. muuttajille sekä sellaisten perheiden lapsille jotka eivät syystä tai toisesta ole aktiivisesti tekemisissä biologisten isovanhempiensa kanssa. Meihin voi tutustua paremmin omalla nettisivullamme: http://www.isovanhemmat.fi/etusivu/yhdistyksen-esittely/ tai sitten oman Facebook-sivumme kautta, sivun tykkäys (vasemman yläreunan painike) vaivattomana&maksuttomana toiminnan tukemisena on aina tervetullut😊☀️
Isovanhemmuus ei ole kilpajuoksua vanhempien kanssa vaan ihan oma osa-alueensa lapsen elämässä ja arjessa. Molemminpuolinen kunnioitus on tärkeää ❤️ Nuorilla on uusia ja raikkaita ajatuksia sekä internetti käytössään, joka on pohjaton kaivo ammentaa tietoa - me isovanhemmat voimme toimia kokemuspohjalta ja tarvittaessa viitoittaa tietä, jos ylenmääräinen tietomäärä vaikeuttaa juuri sen omalle lapselle sopivimman metodin löytämistä. Tämä on hirveän yleinen ongelma jonka tiimoilta saamme yhteydenottoja viikoittain.
Ihanaa loppukesää ja syysiltojen odottelua kaikille lapsille, isille, äideille, sekä sijais-sekä adoptiovanhemmille❤️🧡Miten neuvoisit selvittämään asiat täysin rajattoman mummun kanssa, joka kokee olevansa perheeni asioista päättävä henkilö?
Hei, adoptiovanhemmat ovat myöskin ilman muuta ihan "oikeita" vanhempia ❤️
Aina yhtä pätevä neuvoni jonka annan henkilökohtaisella tasolla, on puhuminen. Puhukaa! Reilusti ja rehellisesti, jo heti ristiriitatilanteessa eikä vasta kahden viikon päästä. Toisen ihmisen toimintaa ja ajattelua on helpompi ymmärtää kun ymmärtää itse ihmistä joten kysy, millainen mummon oma mummo oli ja mitä hän odottaa isovanhemmuuden tehtävältään? Risteävätkö odotukset? Jos risteävät, niin miksi? Mitkä asiat ovat sellaisia joissa olet valmis tulemaan vastaan, entä mitkä asiat vaativat rukkaamista? Pohdi näitä yhdessä kumppanisi kanssa ja istukaa sitten kahtena sukupolvena pyöreän pöydän ääreen. Pyöreä pöytä tarkoittaa tässä kielikuvaa tasa-arvoisesta, kunnioittavasta keskusteluilmapiiristä, siihen kelpaa ihan vaikka suorakulmainen pöytä 😉
Jokainen saa sanoa asiansa rauhassa, kenenkään keskeyttämättä.
Jos ilmapiiri on jännittynyt tai ikävä, niin kokeilkaapa "huoliboksia". Sitä käytetään ihan ammattilaistasolla purkamaan jännitteitä ja esimerkiksi meillä se on vakiintunut apuväline arjessa.
Tarvitset esimerkiksi vanhan kenkälaatikon, jossa on kansi. Leikkaa kanteen kapea, mutta riittävän leveä suorakulmainen aukko, samaan tapaan kuin vaaliuurnassa. Laske kansi laatikon päälle ja jaa pieniä paperiliuskoja kaikille jotka ottavat osaa keskusteluun. Pyydä kaikkia miettimään hetki rauhassa sellaisia huolia tai oletuksia jotka heitä vaivaavat liittyen siihen ristiriitaan, jota olette päättäneet lähteä yhdessä purkamaan.
Anna sitten jokaisen vuorollaan pudottaa taiteltu lappu huoliboksiin, muistuta ettei lappuun pidä kirjoittaa kirjoittajan nimeä. Nosta sieltä yksi lappu kerrallaan, lue se ääneen ja kysy, millaisia ajatuksia lapun kirjoitus herättää. Anna suunvuoro tasapuolisesti osallisille ja kerro oma mielipiteesi viimeisenä, jotta muut saavat vastata "puhtaalta pöydältä".
Laatikon koristelu ei ole kiellettyä! 😊 On ihan kehaistava että meidän huoliboksi lienee koristeluineen aatelistasoa, taiteilijoina toimivat 3 vuotiaat kaksoset ja saipa porukan pieninkin (10kk) toki aikuisen avustuksella, jättää pienen kädenjälkensä.
Jos omaksut lähtökohdaksi "riidat on tehty ratkaistavaksi" osaat alitajuisesti jo suhtautua asiaan rakentavasti ja osallisten näkökulmat tasapuolisesti huomioiden.
Jokainen perhe on omanlaisensa, teillä voi toimia jokin ihan muu juttu. Ole kuitenkin ylpeä siitä että ylipäätään suhtaudut ristiriitaanne ratkaisukeskeisesti. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi 🌞Tästä paistaa se täydellinen ymmärtämättömyys siihen, että isovanhemmat eivät ole lapsiperheen elämän keskipiste.
Lapsiperheessä on oikeasti muutakin tekemistä kuin jauhaa loputtomiin isovanhemman kanssa. He elävät ainutlaatuista aikaa, heillä on omiakin asioita. On se oma perhe ja omat asiat. Oma suhde ja oma aika.
Ei ole kohtuullista vaatia, että isovanhemman kanssa aletaan järjestää lapsellisia keskustelu/terapiasessioita.
Saati että lapsiperheeltä voisi "tilata" haluamaansa "isovanhemmuutta".
Koko näkökulma on täysin vinksallaan.
Meillä sairastettiin yksi talvi ihan koko ajan. Kuopuksella astma ja lääkitys yötä päivää kahden tunnin välein. Sairaalareissuja.
Molemmilla oli töissä yyteet. Minulla harvinaisen paska pomo joka nalkutti mm siitä etten ilmoittanut etukäteen astmakohtauksia.
Siihen päälle sitten se joutilas kultamummihäirikkö joka koko ajan tunki ilmoittamatta, kyttäsi viivaimen kanssa kenen sukulaisen kanssa lapsi oli ollut minuutin kauemmin ja lopulta järjesti draamakohtauksen siitä että hän ei saanut leipoa esikoisen synttärikakkua. Pelkästään tästä kehkeytyi viiden viikon draama.
Kukaan ihminen ei jaksa sen lapsiperhearjen päälle tällaista!
No ei todellakaan kestä.
Jos mummeli on kova leipomaan, niin voihan se harmittaa jos lapsenlapsen synttäreille ei saa leipoa. Mutta eikö hän ole saanut aikoinaan leipoa omien lasten synttäreille? Ja oikeasti, onko synttärikakun leipominen (tai leipomisen kieltäminen) aikuiselle ihmiselle niin vaikea paikka, että siitä pitää monta viikkoa draamailla? Jos jotain tuollaista pitäisi alkaa neuvottelemaan tuolla aiemmin saatujen ohjeiden mukaan, niin ei. Ei kai kenelläkään ole tuollaiseen kakusta keskusteluun aikaa? Jos tuosta aikoo draamailla, niin todennäköisesti taustalla on joku valtataistelu, mummu haluaa pitää itsensä vallan kahvassa.
Hän oli saanut leipoa ne VIISI edellistä. Hänen mielestään siitä oli muodostunut HÄNEN OIKEUTENSA.
Hän ei suostunut tulemaan edes koko synttäreille sitten vaan purjehti kaksi päivää myöhemmin oman kakun kanssa meille. Se oli kuulemma se kakku jonka lapsi oikeasti halusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkka-Pohjalainen -lehden tekstari-osastolla tänään:
"Minulla yli 50-vuotiaalla oli uusi parisuhde. Siinä tuli mukana iäkäs, kaikki tietävä anoppi, joka huushollasi talossani tehden omin päin päätöksiä ja asioita. Sitä en sietänyt, sen asiallisesti sanoin, minkä seurauksena parisuhdekin päättyi. Kyllä, tällaista tapahtuu vielä tänä päivänä!"
No eipä tainnut tuo paljoa menettää, jos kumppani on vielä tuossa iässä täysin äitinsä vietävissä.
Joissain kulttuureissa vanhuksia ja heidän elämänviisauttaan vielä kunnioitetaan. Suomessa vanhukset unohdetaan hoitokoteihin sänkyihinsä märissä vaipoissaan makaamaan.
Mitä elämänviisautta on se, että syöttää lapsenlapselle ruokaa, jolle lapsi on allerginen?
Elämänviisautta taisi olla sekin, kun anoppi jahtasi ja ajoi takaa karkuun pyrkivää lasta. Yritti nimittäin väkisin survoa maitoallergisen lapsen suuhun voileipää. Voi on niin terveellistä, eikä siinä ole maitoa.
Koko näkökulma on täysin vinksallaan. [/quote]
Meillä sairastettiin yksi talvi ihan koko ajan. Kuopuksella astma ja lääkitys yötä päivää kahden tunnin välein. Sairaalareissuja.
Molemmilla oli töissä yyteet. Minulla harvinaisen paska pomo joka nalkutti mm siitä etten ilmoittanut etukäteen astmakohtauksia.
Siihen päälle sitten se joutilas kultamummihäirikkö joka koko ajan tunki ilmoittamatta, kyttäsi viivaimen kanssa kenen sukulaisen kanssa lapsi oli ollut minuutin kauemmin ja lopulta järjesti draamakohtauksen siitä että hän ei saanut leipoa esikoisen synttärikakkua. Pelkästään tästä kehkeytyi viiden viikon draama.
Kukaan ihminen ei jaksa sen lapsiperhearjen päälle tällaista![/quote]
No ei todellakaan kestä.
Jos mummeli on kova leipomaan, niin voihan se harmittaa jos lapsenlapsen synttäreille ei saa leipoa. Mutta eikö hän ole saanut aikoinaan leipoa omien lasten synttäreille? Ja oikeasti, onko synttärikakun leipominen (tai leipomisen kieltäminen) aikuiselle ihmiselle niin vaikea paikka, että siitä pitää monta viikkoa draamailla? Jos jotain tuollaista pitäisi alkaa neuvottelemaan tuolla aiemmin saatujen ohjeiden mukaan, niin ei. Ei kai kenelläkään ole tuollaiseen kakusta keskusteluun aikaa? Jos tuosta aikoo draamailla, niin todennäköisesti taustalla on joku valtataistelu, mummu haluaa pitää itsensä vallan kahvassa.[/quote]
Hän oli saanut leipoa ne VIISI edellistä. Hänen mielestään siitä oli muodostunut HÄNEN OIKEUTENSA.
Hän ei suostunut tulemaan edes koko synttäreille sitten vaan purjehti kaksi päivää myöhemmin oman kakun kanssa meille. Se oli kuulemma se kakku jonka lapsi oikeasti halusi.[/quote]
Meillä mummo vain arvosteli kaikki leivonnaiset mitä tein. Kun en antanut mummon tehdä enkä totellut kun mummo kertoi, että ristiäisissä on ruoka ja kermakakku, muuta ei tarvita. Mussutus loppui siihen kun PAPPI totesi, että olipa juustokakku hyvää, hän ottaa sitä lisää.
Mutta oikeasti mitä liikkuu näillä mummoilla päässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko näkökulma on täysin vinksallaan.
Meillä sairastettiin yksi talvi ihan koko ajan. Kuopuksella astma ja lääkitys yötä päivää kahden tunnin välein. Sairaalareissuja.
Molemmilla oli töissä yyteet. Minulla harvinaisen paska pomo joka nalkutti mm siitä etten ilmoittanut etukäteen astmakohtauksia.
Siihen päälle sitten se joutilas kultamummihäirikkö joka koko ajan tunki ilmoittamatta, kyttäsi viivaimen kanssa kenen sukulaisen kanssa lapsi oli ollut minuutin kauemmin ja lopulta järjesti draamakohtauksen siitä että hän ei saanut leipoa esikoisen synttärikakkua. Pelkästään tästä kehkeytyi viiden viikon draama.
Kukaan ihminen ei jaksa sen lapsiperhearjen päälle tällaista!
No ei todellakaan kestä.
Jos mummeli on kova leipomaan, niin voihan se harmittaa jos lapsenlapsen synttäreille ei saa leipoa. Mutta eikö hän ole saanut aikoinaan leipoa omien lasten synttäreille? Ja oikeasti, onko synttärikakun leipominen (tai leipomisen kieltäminen) aikuiselle ihmiselle niin vaikea paikka, että siitä pitää monta viikkoa draamailla? Jos jotain tuollaista pitäisi alkaa neuvottelemaan tuolla aiemmin saatujen ohjeiden mukaan, niin ei. Ei kai kenelläkään ole tuollaiseen kakusta keskusteluun aikaa? Jos tuosta aikoo draamailla, niin todennäköisesti taustalla on joku valtataistelu, mummu haluaa pitää itsensä vallan kahvassa.
Hän oli saanut leipoa ne VIISI edellistä. Hänen mielestään siitä oli muodostunut HÄNEN OIKEUTENSA.
Hän ei suostunut tulemaan edes koko synttäreille sitten vaan purjehti kaksi päivää myöhemmin oman kakun kanssa meille. Se oli kuulemma se kakku jonka lapsi oikeasti halusi.
Meillä mummo vain arvosteli kaikki leivonnaiset mitä tein. Kun en antanut mummon tehdä enkä totellut kun mummo kertoi, että ristiäisissä on ruoka ja kermakakku, muuta ei tarvita. Mussutus loppui siihen kun PAPPI totesi, että olipa juustokakku hyvää, hän ottaa sitä lisää.
Mutta oikeasti mitä liikkuu näillä mummoilla päässä?
Ei varmaan muuta kuin: "minä minä minä minä, minä tiedän paremmin, minä teen ja hoidan kun et sinä osaa, minäminäminä..." loputtomasti. Ja kun ei järkevät vanhemmat lähde tuohon mukaan vaan tekevät omien aatteidensa mukaan, niin johan on aihetta draamailla ja vuodattaa krokotiilin kyyneleitä vuolaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se siinä eniten ihmetyttää, että miten joku voi edes kuvitella omaavansa oikeuksia sekaantua toisen perheeseen? Sehän on ihan perustavasti outo ajatus. Kuitenkin näitä rajattomia mummoja on ilmeisesti aika paljon.
Heillähän on ihan rekisteröity yhdistyskin, joka ajaa lakia, joka takaisi isovanhemmille tällaiset oikeudet. Ihan omilla kasvoilla ja omalla nimellä ajavat tällaista asiaa.
Mikä yhdistys tuollainen on?
Hei! Toimintamme on paljon, paljon muutakin kuin vain juridisiin epäkohtiin keskittymistä :) Yhtenä keskeisimpänä tavoitteenamme on lapsiperheiden tukeminen, yhteistyössä vanhempien kanssa. Vanhempien voimavarojen turvaaminen on ensisijaista 😍 Järjestämme tapahtumia ja sijaisisovanhemmuus-toimintaa mm. m. muuttajille sekä sellaisten perheiden lapsille jotka eivät syystä tai toisesta ole aktiivisesti tekemisissä biologisten isovanhempiensa kanssa. Meihin voi tutustua paremmin omalla nettisivullamme: http://www.isovanhemmat.fi/etusivu/yhdistyksen-esittely/ tai sitten oman Facebook-sivumme kautta, sivun tykkäys (vasemman yläreunan painike) vaivattomana&maksuttomana toiminnan tukemisena on aina tervetullut😊☀️
Isovanhemmuus ei ole kilpajuoksua vanhempien kanssa vaan ihan oma osa-alueensa lapsen elämässä ja arjessa. Molemminpuolinen kunnioitus on tärkeää ❤️ Nuorilla on uusia ja raikkaita ajatuksia sekä internetti käytössään, joka on pohjaton kaivo ammentaa tietoa - me isovanhemmat voimme toimia kokemuspohjalta ja tarvittaessa viitoittaa tietä, jos ylenmääräinen tietomäärä vaikeuttaa juuri sen omalle lapselle sopivimman metodin löytämistä. Tämä on hirveän yleinen ongelma jonka tiimoilta saamme yhteydenottoja viikoittain.
Ihanaa loppukesää ja syysiltojen odottelua kaikille lapsille, isille, äideille, sekä sijais-sekä adoptiovanhemmille❤️🧡Miten neuvoisit selvittämään asiat täysin rajattoman mummun kanssa, joka kokee olevansa perheeni asioista päättävä henkilö?
Hei, adoptiovanhemmat ovat myöskin ilman muuta ihan "oikeita" vanhempia ❤️
Aina yhtä pätevä neuvoni jonka annan henkilökohtaisella tasolla, on puhuminen. Puhukaa! Reilusti ja rehellisesti, jo heti ristiriitatilanteessa eikä vasta kahden viikon päästä. Toisen ihmisen toimintaa ja ajattelua on helpompi ymmärtää kun ymmärtää itse ihmistä joten kysy, millainen mummon oma mummo oli ja mitä hän odottaa isovanhemmuuden tehtävältään? Risteävätkö odotukset? Jos risteävät, niin miksi? Mitkä asiat ovat sellaisia joissa olet valmis tulemaan vastaan, entä mitkä asiat vaativat rukkaamista? Pohdi näitä yhdessä kumppanisi kanssa ja istukaa sitten kahtena sukupolvena pyöreän pöydän ääreen. Pyöreä pöytä tarkoittaa tässä kielikuvaa tasa-arvoisesta, kunnioittavasta keskusteluilmapiiristä, siihen kelpaa ihan vaikka suorakulmainen pöytä 😉
Jokainen saa sanoa asiansa rauhassa, kenenkään keskeyttämättä.
Jos ilmapiiri on jännittynyt tai ikävä, niin kokeilkaapa "huoliboksia". Sitä käytetään ihan ammattilaistasolla purkamaan jännitteitä ja esimerkiksi meillä se on vakiintunut apuväline arjessa.
Tarvitset esimerkiksi vanhan kenkälaatikon, jossa on kansi. Leikkaa kanteen kapea, mutta riittävän leveä suorakulmainen aukko, samaan tapaan kuin vaaliuurnassa. Laske kansi laatikon päälle ja jaa pieniä paperiliuskoja kaikille jotka ottavat osaa keskusteluun. Pyydä kaikkia miettimään hetki rauhassa sellaisia huolia tai oletuksia jotka heitä vaivaavat liittyen siihen ristiriitaan, jota olette päättäneet lähteä yhdessä purkamaan.
Anna sitten jokaisen vuorollaan pudottaa taiteltu lappu huoliboksiin, muistuta ettei lappuun pidä kirjoittaa kirjoittajan nimeä. Nosta sieltä yksi lappu kerrallaan, lue se ääneen ja kysy, millaisia ajatuksia lapun kirjoitus herättää. Anna suunvuoro tasapuolisesti osallisille ja kerro oma mielipiteesi viimeisenä, jotta muut saavat vastata "puhtaalta pöydältä".
Laatikon koristelu ei ole kiellettyä! 😊 On ihan kehaistava että meidän huoliboksi lienee koristeluineen aatelistasoa, taiteilijoina toimivat 3 vuotiaat kaksoset ja saipa porukan pieninkin (10kk) toki aikuisen avustuksella, jättää pienen kädenjälkensä.
Jos omaksut lähtökohdaksi "riidat on tehty ratkaistavaksi" osaat alitajuisesti jo suhtautua asiaan rakentavasti ja osallisten näkökulmat tasapuolisesti huomioiden.
Jokainen perhe on omanlaisensa, teillä voi toimia jokin ihan muu juttu. Ole kuitenkin ylpeä siitä että ylipäätään suhtaudut ristiriitaanne ratkaisukeskeisesti. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi 🌞Tästä paistaa se täydellinen ymmärtämättömyys siihen, että isovanhemmat eivät ole lapsiperheen elämän keskipiste.
Lapsiperheessä on oikeasti muutakin tekemistä kuin jauhaa loputtomiin isovanhemman kanssa. He elävät ainutlaatuista aikaa, heillä on omiakin asioita. On se oma perhe ja omat asiat. Oma suhde ja oma aika.
Ei ole kohtuullista vaatia, että isovanhemman kanssa aletaan järjestää lapsellisia keskustelu/terapiasessioita.
Saati että lapsiperheeltä voisi "tilata" haluamaansa "isovanhemmuutta".
Koko näkökulma on täysin vinksallaan.
Meillä sairastettiin yksi talvi ihan koko ajan. Kuopuksella astma ja lääkitys yötä päivää kahden tunnin välein. Sairaalareissuja.
Molemmilla oli töissä yyteet. Minulla harvinaisen paska pomo joka nalkutti mm siitä etten ilmoittanut etukäteen astmakohtauksia.
Siihen päälle sitten se joutilas kultamummihäirikkö joka koko ajan tunki ilmoittamatta, kyttäsi viivaimen kanssa kenen sukulaisen kanssa lapsi oli ollut minuutin kauemmin ja lopulta järjesti draamakohtauksen siitä että hän ei saanut leipoa esikoisen synttärikakkua. Pelkästään tästä kehkeytyi viiden viikon draama.
Kukaan ihminen ei jaksa sen lapsiperhearjen päälle tällaista!
No ei todellakaan kestä.
Jos mummeli on kova leipomaan, niin voihan se harmittaa jos lapsenlapsen synttäreille ei saa leipoa. Mutta eikö hän ole saanut aikoinaan leipoa omien lasten synttäreille? Ja oikeasti, onko synttärikakun leipominen (tai leipomisen kieltäminen) aikuiselle ihmiselle niin vaikea paikka, että siitä pitää monta viikkoa draamailla? Jos jotain tuollaista pitäisi alkaa neuvottelemaan tuolla aiemmin saatujen ohjeiden mukaan, niin ei. Ei kai kenelläkään ole tuollaiseen kakusta keskusteluun aikaa? Jos tuosta aikoo draamailla, niin todennäköisesti taustalla on joku valtataistelu, mummu haluaa pitää itsensä vallan kahvassa.
Hän oli saanut leipoa ne VIISI edellistä. Hänen mielestään siitä oli muodostunut HÄNEN OIKEUTENSA.
Hän ei suostunut tulemaan edes koko synttäreille sitten vaan purjehti kaksi päivää myöhemmin oman kakun kanssa meille. Se oli kuulemma se kakku jonka lapsi oikeasti halusi.
Mummuhan sen päättää, mitä lapsi oikeasti haluaa. Marttyyrin kruunu loistaa kauas kirkkaana tuon mummun käytöksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko näkökulma on täysin vinksallaan.
Meillä sairastettiin yksi talvi ihan koko ajan. Kuopuksella astma ja lääkitys yötä päivää kahden tunnin välein. Sairaalareissuja.
Molemmilla oli töissä yyteet. Minulla harvinaisen paska pomo joka nalkutti mm siitä etten ilmoittanut etukäteen astmakohtauksia.
Siihen päälle sitten se joutilas kultamummihäirikkö joka koko ajan tunki ilmoittamatta, kyttäsi viivaimen kanssa kenen sukulaisen kanssa lapsi oli ollut minuutin kauemmin ja lopulta järjesti draamakohtauksen siitä että hän ei saanut leipoa esikoisen synttärikakkua. Pelkästään tästä kehkeytyi viiden viikon draama.
Kukaan ihminen ei jaksa sen lapsiperhearjen päälle tällaista!
No ei todellakaan kestä.
Jos mummeli on kova leipomaan, niin voihan se harmittaa jos lapsenlapsen synttäreille ei saa leipoa. Mutta eikö hän ole saanut aikoinaan leipoa omien lasten synttäreille? Ja oikeasti, onko synttärikakun leipominen (tai leipomisen kieltäminen) aikuiselle ihmiselle niin vaikea paikka, että siitä pitää monta viikkoa draamailla? Jos jotain tuollaista pitäisi alkaa neuvottelemaan tuolla aiemmin saatujen ohjeiden mukaan, niin ei. Ei kai kenelläkään ole tuollaiseen kakusta keskusteluun aikaa? Jos tuosta aikoo draamailla, niin todennäköisesti taustalla on joku valtataistelu, mummu haluaa pitää itsensä vallan kahvassa.
Hän oli saanut leipoa ne VIISI edellistä. Hänen mielestään siitä oli muodostunut HÄNEN OIKEUTENSA.
Hän ei suostunut tulemaan edes koko synttäreille sitten vaan purjehti kaksi päivää myöhemmin oman kakun kanssa meille. Se oli kuulemma se kakku jonka lapsi oikeasti halusi.
Meillä mummo vain arvosteli kaikki leivonnaiset mitä tein. Kun en antanut mummon tehdä enkä totellut kun mummo kertoi, että ristiäisissä on ruoka ja kermakakku, muuta ei tarvita. Mussutus loppui siihen kun PAPPI totesi, että olipa juustokakku hyvää, hän ottaa sitä lisää.
Mutta oikeasti mitä liikkuu näillä mummoilla päässä?
Ei varmaan muuta kuin: "minä minä minä minä, minä tiedän paremmin, minä teen ja hoidan kun et sinä osaa, minäminäminä..." loputtomasti. Ja kun ei järkevät vanhemmat lähde tuohon mukaan vaan tekevät omien aatteidensa mukaan, niin johan on aihetta draamailla ja vuodattaa krokotiilin kyyneleitä vuolaasti.
Juurikin näin, minä ja oma erinomaisuutensa. Onhan se rankkaa, kun muut eivät tyhmyyksissään ymmärrä kuinka se mummu on paras kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Koko näkökulma on täysin vinksallaan.
Meillä sairastettiin yksi talvi ihan koko ajan. Kuopuksella astma ja lääkitys yötä päivää kahden tunnin välein. Sairaalareissuja.
Molemmilla oli töissä yyteet. Minulla harvinaisen paska pomo joka nalkutti mm siitä etten ilmoittanut etukäteen astmakohtauksia.
Siihen päälle sitten se joutilas kultamummihäirikkö joka koko ajan tunki ilmoittamatta, kyttäsi viivaimen kanssa kenen sukulaisen kanssa lapsi oli ollut minuutin kauemmin ja lopulta järjesti draamakohtauksen siitä että hän ei saanut leipoa esikoisen synttärikakkua. Pelkästään tästä kehkeytyi viiden viikon draama.
Kukaan ihminen ei jaksa sen lapsiperhearjen päälle tällaista!
No ei todellakaan kestä.
Jos mummeli on kova leipomaan, niin voihan se harmittaa jos lapsenlapsen synttäreille ei saa leipoa. Mutta eikö hän ole saanut aikoinaan leipoa omien lasten synttäreille? Ja oikeasti, onko synttärikakun leipominen (tai leipomisen kieltäminen) aikuiselle ihmiselle niin vaikea paikka, että siitä pitää monta viikkoa draamailla? Jos jotain tuollaista pitäisi alkaa neuvottelemaan tuolla aiemmin saatujen ohjeiden mukaan, niin ei. Ei kai kenelläkään ole tuollaiseen kakusta keskusteluun aikaa? Jos tuosta aikoo draamailla, niin todennäköisesti taustalla on joku valtataistelu, mummu haluaa pitää itsensä vallan kahvassa.
Hän oli saanut leipoa ne VIISI edellistä. Hänen mielestään siitä oli muodostunut HÄNEN OIKEUTENSA.
Hän ei suostunut tulemaan edes koko synttäreille sitten vaan purjehti kaksi päivää myöhemmin oman kakun kanssa meille. Se oli kuulemma se kakku jonka lapsi oikeasti halusi.
Meillä mummo vain arvosteli kaikki leivonnaiset mitä tein. Kun en antanut mummon tehdä enkä totellut kun mummo kertoi, että ristiäisissä on ruoka ja kermakakku, muuta ei tarvita. Mussutus loppui siihen kun PAPPI totesi, että olipa juustokakku hyvää, hän ottaa sitä lisää.
Mutta oikeasti mitä liikkuu näillä mummoilla päässä?
Voi ei, vieläpä pappi kehui! Vastaava oli meidän esikoisen ristiäisissä, kun pappi, joka on vielä muun hyvän lisäksi anopin hyvä tuttava, kehui tarjoiluja ja koristeluja. Nämä kaikki oli anoppi etukäteen haukkunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko näkökulma on täysin vinksallaan.
Meillä sairastettiin yksi talvi ihan koko ajan. Kuopuksella astma ja lääkitys yötä päivää kahden tunnin välein. Sairaalareissuja.
Molemmilla oli töissä yyteet. Minulla harvinaisen paska pomo joka nalkutti mm siitä etten ilmoittanut etukäteen astmakohtauksia.
Siihen päälle sitten se joutilas kultamummihäirikkö joka koko ajan tunki ilmoittamatta, kyttäsi viivaimen kanssa kenen sukulaisen kanssa lapsi oli ollut minuutin kauemmin ja lopulta järjesti draamakohtauksen siitä että hän ei saanut leipoa esikoisen synttärikakkua. Pelkästään tästä kehkeytyi viiden viikon draama.
Kukaan ihminen ei jaksa sen lapsiperhearjen päälle tällaista!
No ei todellakaan kestä.
Jos mummeli on kova leipomaan, niin voihan se harmittaa jos lapsenlapsen synttäreille ei saa leipoa. Mutta eikö hän ole saanut aikoinaan leipoa omien lasten synttäreille? Ja oikeasti, onko synttärikakun leipominen (tai leipomisen kieltäminen) aikuiselle ihmiselle niin vaikea paikka, että siitä pitää monta viikkoa draamailla? Jos jotain tuollaista pitäisi alkaa neuvottelemaan tuolla aiemmin saatujen ohjeiden mukaan, niin ei. Ei kai kenelläkään ole tuollaiseen kakusta keskusteluun aikaa? Jos tuosta aikoo draamailla, niin todennäköisesti taustalla on joku valtataistelu, mummu haluaa pitää itsensä vallan kahvassa.
Hän oli saanut leipoa ne VIISI edellistä. Hänen mielestään siitä oli muodostunut HÄNEN OIKEUTENSA.
Hän ei suostunut tulemaan edes koko synttäreille sitten vaan purjehti kaksi päivää myöhemmin oman kakun kanssa meille. Se oli kuulemma se kakku jonka lapsi oikeasti halusi.
Meillä mummo vain arvosteli kaikki leivonnaiset mitä tein. Kun en antanut mummon tehdä enkä totellut kun mummo kertoi, että ristiäisissä on ruoka ja kermakakku, muuta ei tarvita. Mussutus loppui siihen kun PAPPI totesi, että olipa juustokakku hyvää, hän ottaa sitä lisää.
Mutta oikeasti mitä liikkuu näillä mummoilla päässä?
Voi ei, vieläpä pappi kehui! Vastaava oli meidän esikoisen ristiäisissä, kun pappi, joka on vielä muun hyvän lisäksi anopin hyvä tuttava, kehui tarjoiluja ja koristeluja. Nämä kaikki oli anoppi etukäteen haukkunut.
Olisin halunnut olla näkemässä anopin ilmeen.
Meillähän tosiaan yritän tehdä liian hienoja ja outoja leivonnaisia, kun kermakakusta kuitenkin tykkää kaikki ja jos jotain muuta pitää muka olla niin sitten pullaa. Tätä mieltä on anoppini 61 v. Tein siis lapsen ristiäisiin kolmensuklaanjuustokakun, kermakakun mansikoilla ja tuulihattuja poro- ja lohitäytteellä. Lisäksi oli lusikkaleipiä ja cocktailpiirakoita ja munavoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko näkökulma on täysin vinksallaan.
Meillä sairastettiin yksi talvi ihan koko ajan. Kuopuksella astma ja lääkitys yötä päivää kahden tunnin välein. Sairaalareissuja.
Molemmilla oli töissä yyteet. Minulla harvinaisen paska pomo joka nalkutti mm siitä etten ilmoittanut etukäteen astmakohtauksia.
Siihen päälle sitten se joutilas kultamummihäirikkö joka koko ajan tunki ilmoittamatta, kyttäsi viivaimen kanssa kenen sukulaisen kanssa lapsi oli ollut minuutin kauemmin ja lopulta järjesti draamakohtauksen siitä että hän ei saanut leipoa esikoisen synttärikakkua. Pelkästään tästä kehkeytyi viiden viikon draama.
Kukaan ihminen ei jaksa sen lapsiperhearjen päälle tällaista!
No ei todellakaan kestä.
Jos mummeli on kova leipomaan, niin voihan se harmittaa jos lapsenlapsen synttäreille ei saa leipoa. Mutta eikö hän ole saanut aikoinaan leipoa omien lasten synttäreille? Ja oikeasti, onko synttärikakun leipominen (tai leipomisen kieltäminen) aikuiselle ihmiselle niin vaikea paikka, että siitä pitää monta viikkoa draamailla? Jos jotain tuollaista pitäisi alkaa neuvottelemaan tuolla aiemmin saatujen ohjeiden mukaan, niin ei. Ei kai kenelläkään ole tuollaiseen kakusta keskusteluun aikaa? Jos tuosta aikoo draamailla, niin todennäköisesti taustalla on joku valtataistelu, mummu haluaa pitää itsensä vallan kahvassa.
Hän oli saanut leipoa ne VIISI edellistä. Hänen mielestään siitä oli muodostunut HÄNEN OIKEUTENSA.
Hän ei suostunut tulemaan edes koko synttäreille sitten vaan purjehti kaksi päivää myöhemmin oman kakun kanssa meille. Se oli kuulemma se kakku jonka lapsi oikeasti halusi.
Meillä mummo vain arvosteli kaikki leivonnaiset mitä tein. Kun en antanut mummon tehdä enkä totellut kun mummo kertoi, että ristiäisissä on ruoka ja kermakakku, muuta ei tarvita. Mussutus loppui siihen kun PAPPI totesi, että olipa juustokakku hyvää, hän ottaa sitä lisää.
Mutta oikeasti mitä liikkuu näillä mummoilla päässä?
Voi ei, vieläpä pappi kehui! Vastaava oli meidän esikoisen ristiäisissä, kun pappi, joka on vielä muun hyvän lisäksi anopin hyvä tuttava, kehui tarjoiluja ja koristeluja. Nämä kaikki oli anoppi etukäteen haukkunut.
Olisin halunnut olla näkemässä anopin ilmeen.
Meillähän tosiaan yritän tehdä liian hienoja ja outoja leivonnaisia, kun kermakakusta kuitenkin tykkää kaikki ja jos jotain muuta pitää muka olla niin sitten pullaa. Tätä mieltä on anoppini 61 v. Tein siis lapsen ristiäisiin kolmensuklaanjuustokakun, kermakakun mansikoilla ja tuulihattuja poro- ja lohitäytteellä. Lisäksi oli lusikkaleipiä ja cocktailpiirakoita ja munavoita.
Mun anoppi on katkera, kun mä olen melko hyvä leipomaan, ja itse täysin toistaitoinen. Mäkin kuulemma teen kummallisuuksia tarjottavaksi, mutta hyvin ovat kelvanneet anopillekin. Itse tarjoaa juhlissa kinuskikakkua, jossa poikkeuksetta kinuskit valuvat päältä liian lyhyen keittoajan vuoksi, ja onpa siellä jouluna ollut tarjolla pipareita, jotka ovat käytännössä pelkkää hiiltä. Kukin tavallaan, mieluummin tarjoan kummallista kuin roskiskamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko näkökulma on täysin vinksallaan.
Meillä sairastettiin yksi talvi ihan koko ajan. Kuopuksella astma ja lääkitys yötä päivää kahden tunnin välein. Sairaalareissuja.
Molemmilla oli töissä yyteet. Minulla harvinaisen paska pomo joka nalkutti mm siitä etten ilmoittanut etukäteen astmakohtauksia.
Siihen päälle sitten se joutilas kultamummihäirikkö joka koko ajan tunki ilmoittamatta, kyttäsi viivaimen kanssa kenen sukulaisen kanssa lapsi oli ollut minuutin kauemmin ja lopulta järjesti draamakohtauksen siitä että hän ei saanut leipoa esikoisen synttärikakkua. Pelkästään tästä kehkeytyi viiden viikon draama.
Kukaan ihminen ei jaksa sen lapsiperhearjen päälle tällaista!
No ei todellakaan kestä.
Jos mummeli on kova leipomaan, niin voihan se harmittaa jos lapsenlapsen synttäreille ei saa leipoa. Mutta eikö hän ole saanut aikoinaan leipoa omien lasten synttäreille? Ja oikeasti, onko synttärikakun leipominen (tai leipomisen kieltäminen) aikuiselle ihmiselle niin vaikea paikka, että siitä pitää monta viikkoa draamailla? Jos jotain tuollaista pitäisi alkaa neuvottelemaan tuolla aiemmin saatujen ohjeiden mukaan, niin ei. Ei kai kenelläkään ole tuollaiseen kakusta keskusteluun aikaa? Jos tuosta aikoo draamailla, niin todennäköisesti taustalla on joku valtataistelu, mummu haluaa pitää itsensä vallan kahvassa.
Hän oli saanut leipoa ne VIISI edellistä. Hänen mielestään siitä oli muodostunut HÄNEN OIKEUTENSA.
Hän ei suostunut tulemaan edes koko synttäreille sitten vaan purjehti kaksi päivää myöhemmin oman kakun kanssa meille. Se oli kuulemma se kakku jonka lapsi oikeasti halusi.
Meillä mummo vain arvosteli kaikki leivonnaiset mitä tein. Kun en antanut mummon tehdä enkä totellut kun mummo kertoi, että ristiäisissä on ruoka ja kermakakku, muuta ei tarvita. Mussutus loppui siihen kun PAPPI totesi, että olipa juustokakku hyvää, hän ottaa sitä lisää.
Mutta oikeasti mitä liikkuu näillä mummoilla päässä?
Voi ei, vieläpä pappi kehui! Vastaava oli meidän esikoisen ristiäisissä, kun pappi, joka on vielä muun hyvän lisäksi anopin hyvä tuttava, kehui tarjoiluja ja koristeluja. Nämä kaikki oli anoppi etukäteen haukkunut.
Olisin halunnut olla näkemässä anopin ilmeen.
Meillähän tosiaan yritän tehdä liian hienoja ja outoja leivonnaisia, kun kermakakusta kuitenkin tykkää kaikki ja jos jotain muuta pitää muka olla niin sitten pullaa. Tätä mieltä on anoppini 61 v. Tein siis lapsen ristiäisiin kolmensuklaanjuustokakun, kermakakun mansikoilla ja tuulihattuja poro- ja lohitäytteellä. Lisäksi oli lusikkaleipiä ja cocktailpiirakoita ja munavoita.
Mun anoppi on katkera, kun mä olen melko hyvä leipomaan, ja itse täysin toistaitoinen. Mäkin kuulemma teen kummallisuuksia tarjottavaksi, mutta hyvin ovat kelvanneet anopillekin. Itse tarjoaa juhlissa kinuskikakkua, jossa poikkeuksetta kinuskit valuvat päältä liian lyhyen keittoajan vuoksi, ja onpa siellä jouluna ollut tarjolla pipareita, jotka ovat käytännössä pelkkää hiiltä. Kukin tavallaan, mieluummin tarjoan kummallista kuin roskiskamaa.
Mä kans teen anopin mielestä ihan kummallisia kakkuja. Hän on ammatiltaan leipuri-kondiittori ja sitä mieltä että kyllä nyt pitää joka juhlissa olla mansikkakermakakku tai muuten juhlat on pilalla. Useampana vuonna on kovaan ääneen lasten synttäreillä valittanut puuttuvasta mansikkakakusta ja haukkunut mun tekemät lasten toiveiden mukaiset kreemikakut. Kuitenkin sitä mun tekemää kakkua vetää kaksin käsin monta palaa.
Minä ”en saa” osata leipoa enkä tehdä käsitöitä. Ne on ”kiintiöity” multa kysymättä mun lapsettomille siskoille.
Nyt olin niin sika että tein omille lapsilleni itse peitot.
Tää kuulostaa järjettömäktä kun tän kirjoittaa auki..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko näkökulma on täysin vinksallaan.
Meillä sairastettiin yksi talvi ihan koko ajan. Kuopuksella astma ja lääkitys yötä päivää kahden tunnin välein. Sairaalareissuja.
Molemmilla oli töissä yyteet. Minulla harvinaisen paska pomo joka nalkutti mm siitä etten ilmoittanut etukäteen astmakohtauksia.
Siihen päälle sitten se joutilas kultamummihäirikkö joka koko ajan tunki ilmoittamatta, kyttäsi viivaimen kanssa kenen sukulaisen kanssa lapsi oli ollut minuutin kauemmin ja lopulta järjesti draamakohtauksen siitä että hän ei saanut leipoa esikoisen synttärikakkua. Pelkästään tästä kehkeytyi viiden viikon draama.
Kukaan ihminen ei jaksa sen lapsiperhearjen päälle tällaista!
No ei todellakaan kestä.
Jos mummeli on kova leipomaan, niin voihan se harmittaa jos lapsenlapsen synttäreille ei saa leipoa. Mutta eikö hän ole saanut aikoinaan leipoa omien lasten synttäreille? Ja oikeasti, onko synttärikakun leipominen (tai leipomisen kieltäminen) aikuiselle ihmiselle niin vaikea paikka, että siitä pitää monta viikkoa draamailla? Jos jotain tuollaista pitäisi alkaa neuvottelemaan tuolla aiemmin saatujen ohjeiden mukaan, niin ei. Ei kai kenelläkään ole tuollaiseen kakusta keskusteluun aikaa? Jos tuosta aikoo draamailla, niin todennäköisesti taustalla on joku valtataistelu, mummu haluaa pitää itsensä vallan kahvassa.
Hän oli saanut leipoa ne VIISI edellistä. Hänen mielestään siitä oli muodostunut HÄNEN OIKEUTENSA.
Hän ei suostunut tulemaan edes koko synttäreille sitten vaan purjehti kaksi päivää myöhemmin oman kakun kanssa meille. Se oli kuulemma se kakku jonka lapsi oikeasti halusi.
Meillä mummo vain arvosteli kaikki leivonnaiset mitä tein. Kun en antanut mummon tehdä enkä totellut kun mummo kertoi, että ristiäisissä on ruoka ja kermakakku, muuta ei tarvita. Mussutus loppui siihen kun PAPPI totesi, että olipa juustokakku hyvää, hän ottaa sitä lisää.
Mutta oikeasti mitä liikkuu näillä mummoilla päässä?
Voi ei, vieläpä pappi kehui! Vastaava oli meidän esikoisen ristiäisissä, kun pappi, joka on vielä muun hyvän lisäksi anopin hyvä tuttava, kehui tarjoiluja ja koristeluja. Nämä kaikki oli anoppi etukäteen haukkunut.
Olisin halunnut olla näkemässä anopin ilmeen.
Meillähän tosiaan yritän tehdä liian hienoja ja outoja leivonnaisia, kun kermakakusta kuitenkin tykkää kaikki ja jos jotain muuta pitää muka olla niin sitten pullaa. Tätä mieltä on anoppini 61 v. Tein siis lapsen ristiäisiin kolmensuklaanjuustokakun, kermakakun mansikoilla ja tuulihattuja poro- ja lohitäytteellä. Lisäksi oli lusikkaleipiä ja cocktailpiirakoita ja munavoita.
Mun anoppi on katkera, kun mä olen melko hyvä leipomaan, ja itse täysin toistaitoinen. Mäkin kuulemma teen kummallisuuksia tarjottavaksi, mutta hyvin ovat kelvanneet anopillekin. Itse tarjoaa juhlissa kinuskikakkua, jossa poikkeuksetta kinuskit valuvat päältä liian lyhyen keittoajan vuoksi, ja onpa siellä jouluna ollut tarjolla pipareita, jotka ovat käytännössä pelkkää hiiltä. Kukin tavallaan, mieluummin tarjoan kummallista kuin roskiskamaa.
Mä kans teen anopin mielestä ihan kummallisia kakkuja. Hän on ammatiltaan leipuri-kondiittori ja sitä mieltä että kyllä nyt pitää joka juhlissa olla mansikkakermakakku tai muuten juhlat on pilalla. Useampana vuonna on kovaan ääneen lasten synttäreillä valittanut puuttuvasta mansikkakakusta ja haukkunut mun tekemät lasten toiveiden mukaiset kreemikakut. Kuitenkin sitä mun tekemää kakkua vetää kaksin käsin monta palaa.
Mä olin kerran leiponut ihan liikaa, kun yksi iso perhe (ja isoruokainen sellainen) perui tulonsa viime hetkellä. Siinä jengin lähtiessä tyrkytin leipomuksia vieraille "matkaevääksi". Anoppi hoksasin tilaisuutensa vähän myöhässä, eikä hänelle jäänyt kotiin viemiseksi täytekakkua. Sitä samaa kakkua, josta oli alle kaksi tuntia aiemmin kovaäänisesti kommentoinut, että "on se miniä taas ihan turhaan nähnyt vaivaa". Oli muuten aika priceless ilme anopilla, kun tuohon myrkkypiikkiin totesin, että "ai, mun mielestä Henkka on tuohon käytetyn ajan arvoinen". Oli kyllä mennyt pari iltaa sokerimassalla taiteiluun, mutta se on mulle mieluista hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitelli Kultsimummin huolilootaan kirjoittamat aiheet:
"En saa hoitaa yksin Jaana-Erkkiä koskaan!" (= miksi pitäisi?)
" En näe häntä niin usein kun haluaisin" (= haluan nähdä minimissään päivittäin monen tunnin ajan)
"Ajattelen vain perheen parasta auttamalla hoitamalla vauvaa, apuani ei arvosteta." (=hyödytön apu)
"Koen ettei vauvan hoito-osaamistani arvosteta (=35 vuotta sitten vanhentunutta osaamista)
"Minä tietäisin, mikä Mirkkulipetterille on parasta, mutta vanhemmat eivät arvosta" (= allergiaa ei ole olemassakaan, vanhemmat vain kuvittelevat turhia)
Mitä kuvittelisi oman anopin kirjoittavan:
-lapset toistuvasti liian vähissä vaatteissa ja ilman villasukkia ulkona!
-miniä ei tottele vanhempaa ihmistä missään asiassa.
-miten lapset oppivat syömään kunnollista (=peruna) ruokaa, kun syötetään vain erikoisruokia! (Esim parsakaali)
-lapset viettävät liikaa aikaa sen toisen mummun kanssa
-miksi en saa etukäteen tietää lomasuunnitelmista tai isommista (yli 100€) hankinnoista, nämä salataan minulta perustetta!
-miniä ei hyväksy sisustussuunnutelmiani
-miniä kääntänyt poikani minua vastaan, ei tottele enää jokaista käskyä välittömästi
Meidän häirikön lista:
- en pidä siitä että liikkumisiani ja tekemisiäni rajoitetaan
- en pidä siitä että minä en saa päättää lasten hoitopaikoista, kouluista, harrastuksista
- kavereista, asumisesta, lomanvietosta, vaatteista, silmälaseista
- siedätyshoidoista, lääkäreistä, neuvolasta, kutsumanimistä
- leluista, leikeistä, lempiväreistä, juhlatarjoiluista
- vanhempiensa työpaikoista, jatko-opinnoista, entisistä opinnoista
- talosta, sisustuksesta, koulureitistä, pihanlaitosta, pihan puista
- leikkivälineistä ulkona, sisällä, joka puolella, leikkipuistoista
- aikatauluista, ruokavalioista, lempiruoista
Vierailija kirjoitti:
Meidän häirikön lista:
- en pidä siitä että liikkumisiani ja tekemisiäni rajoitetaan
- en pidä siitä että minä en saa päättää lasten hoitopaikoista, kouluista, harrastuksista
- kavereista, asumisesta, lomanvietosta, vaatteista, silmälaseista
- siedätyshoidoista, lääkäreistä, neuvolasta, kutsumanimistä
- leluista, leikeistä, lempiväreistä, juhlatarjoiluista
- vanhempiensa työpaikoista, jatko-opinnoista, entisistä opinnoista
- talosta, sisustuksesta, koulureitistä, pihanlaitosta, pihan puista
- leikkivälineistä ulkona, sisällä, joka puolella, leikkipuistoista
- aikatauluista, ruokavalioista, lempiruoista
Mun listasta jäi selkeästi puuttumaan jotain, kun näistä joka kohta kuulostaa tutulta.
Lisää:
- Minun huoleni on se etten saa päättää lastenlasten hiuksista
Lisää:
- minua häiritsee että minä en (peruskoulun sentään käyneenä) saa tehdä lastenlapsille diagnooseja
Alue: Aihe vapaa
Meillä sairastettiin yksi talvi ihan koko ajan. Kuopuksella astma ja lääkitys yötä päivää kahden tunnin välein. Sairaalareissuja.
Molemmilla oli töissä yyteet. Minulla harvinaisen paska pomo joka nalkutti mm siitä etten ilmoittanut etukäteen astmakohtauksia.
Siihen päälle sitten se joutilas kultamummihäirikkö joka koko ajan tunki ilmoittamatta, kyttäsi viivaimen kanssa kenen sukulaisen kanssa lapsi oli ollut minuutin kauemmin ja lopulta järjesti draamakohtauksen siitä että hän ei saanut leipoa esikoisen synttärikakkua. Pelkästään tästä kehkeytyi viiden viikon draama.
Kukaan ihminen ei jaksa sen lapsiperhearjen päälle tällaista!