Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

kunnollinen anoppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva on tosiaan tärkeä... Minut on anoppi käskenyt pois valokuvasta oman vauvani ristiäisissä, hän otatti kuvan vain omasta suvustaan eli anopin äiti, anoppi, mieheni ja meidän vauvamme. Hän sanoi, että varmasti ymmärrän kuvasta poistamisen kun en ole heille sukuakaan. Sellaista. Tulipahan muisto mieleen jutuistanne.

Eikö tässä kuvassa ollut kysymys 4 sukupolven ikuistamisesta samaan kuvaan. Olisitko itse kokenut, että paikkasi olisi ollut ao kuvassa. Varmaan ristiäisissä olitte monissa kuvissa perheenä: sinä, miehesi ja lapsesi. Tarvitseeko kaikesta hermostua.

Älä nyt viitsi. Ei ristiäisissä voi sulkea lapsen äitiä pois kuvista.

Miksei se mummo jäänyt pois. Vaari edustanut ko sukupolvea.

Minä halusin ristiäisissä lapsista serkusten kuvat ja vauvan vanhimman serkun syliin. En minä halunnut lapsen äitiä siihen kuvaan vaikka ristiäisistä oli kysymys.

Jos otetaan vaikka kuvaan vaari, isä ja pojanpoika eli vauva niin pitääkö ottaa äiti kuvaan? Jos halutaan kuva vauva ja koira niin äiti myös kuvaan? Jos halutaan kuva vauva ja karvalankamatto niin äiti myös kuvaan ja ilmeisesti myös nakuna? Ja passikuvaan vauvan äiti? Jatkossa luokkakuvassa, rippikuvassa ja ylioppilaskuvsssa on äiti. Hääkuvassa aikanaan on myös äiti, siis tuleva anoppi.

Täällä aiemmin mainitussa rippikuvauksessa vain se lapsen äiti oli estetty tulemasta kuvaan.

Miksi sinusta juuri sen anopin piti saada pidellä lasta kuin omaansa kun otetaan ns yhteiskuva ja jätetään äiti pois koko kuvasta? Tääkö on sinusta asiallista? Minusta asiatonta on jo se, että yhteiskuvassa vauvaa pitelee joku muu kuin äiti/isä/kummi/sisarus.

Et oo tosissas, ei yhden kuvan ottaminen voi olla noin vaikeaa ja niin tärkeää kuka sitä vauvaa siinä pitää.

Edelliselle kommentoijalle tuntuu olevan tärkeintä, että anoppi ei saa pitää sitä vauvaa sen minuutin, mikä kuluu kuvan napsautukseen. Saastuuko se vauva siitä, vai miksei se saa olla mumminsa sylissä ??? Tuo pysyy mulle täytenä mysteerinä.

Tai on vaan provo joka ärsyttää tahallaan anoppeja täällä.

Samaa mietin. En ymmärrä miksi miniä loukkaantui, kun löin häntä naamaan. Sehän kesti vain pari sekuntia!

Sinänsä geeneilleen ei voi mitään, mutta onhan puhdas tyhmyys aika vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.

Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.

Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Kun ei kaikilla se mummo ole hoitanut niitä omiansakaan hyvin..

Aika usein pariskunnat puhuvat lapsuudestaan ja siitä mitä haluavat siirtää jälkipolvilleen, kun perustavat perheen.

Miniä/vävy saattaa tietää appivanhemmistaan yhtä sun toista. Sitä ei välttämättä anoppi tule ajatelleeksikaan, että se on oma poika/tytär, joka ei luota hänen lapsenhoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.

Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.

Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.

Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Kun ei kaikilla se mummo ole hoitanut niitä omiansakaan hyvin..

Aika usein pariskunnat puhuvat lapsuudestaan ja siitä mitä haluavat siirtää jälkipolvilleen, kun perustavat perheen.

Miniä/vävy saattaa tietää appivanhemmistaan yhtä sun toista. Sitä ei välttämättä anoppi tule ajatelleeksikaan, että se on oma poika/tytär, joka ei luota hänen lapsenhoitoon.

Menee saivarteluksi, lopeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.

Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.

Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.

Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D 

Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.

Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.

Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.

Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D 

Eikun pitää poistua ketjusta jos on erilainen mielipide kun täällä ketjussa on hyväksyttyä ja sitten pitää puhua vaan otsikon aiheesta paitsi jos keskustelun aiheena onkin rajattomat ja ne nyt voi olla ihan keitä vaan koska vertaistuki mutta syyllistää ei tietenkään saa koska yleensä argumentit ovat syyllistyjältä loppuneet ja uhriutuminen alkaa. Nämä ovat keskustelun säännöt kaikille niille, jotka yrittää muuta kuin yksioikoista näkökulmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

IsoÄITI on lapsen toisen vanhemman Äiti ja sitä kaikkein lähintä lähisukua lapselle. Niin kauan kun isoäidin tuomat ruoat ja rahat kelpaa, on isoäidilläkin joku oikeus omaan tapaansa muodostaa suhde oman lapsenlapsensa kanssa. Mistään ei tule mitään jos miniä on periaatteesta jo koko ajan hampaat irvessä ja tarkkailee jokaista elettä ja sanaa. Huumoria kehiin kunhan kyse ei ole väkivallan uhasta. Ärsyttää tämä vaahtoaminen tässä keskustelussa, pikkusen mittasuhdetta näihin mielensä pahoittamisiin. Kyllä sillä mummollakin nousee karvat pystyyn jos lähtökohtaisesti pidetään vieraana ihmisenä ja vauva tarvitsee mummon läsnä ollessa koko ajan miniän valvovan katseen. Kun ei tarvitse eikä siitä kukaan nauti. Miniä voi ihan todella rentoutua ja muistaa itsekin että lapsenlasta on odotettu kauan ja ilo katoaa jos miniän elämäntehtävä on estää vauvan rakkaus isoäitiään kohtaan. Vauva ei vierasta kun on nähnyt tarpeeksi mummoa ja mummo ja vauva tekee OMAN kiintymyssuhteensa johon se miniä ei liity. Tuntuu että tuo on se asia joka nuoria äitejä kiukuttaa vaan ei kehdata sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

IsoÄITI on lapsen toisen vanhemman Äiti ja sitä kaikkein lähintä lähisukua lapselle. Niin kauan kun isoäidin tuomat ruoat ja rahat kelpaa, on isoäidilläkin joku oikeus omaan tapaansa muodostaa suhde oman lapsenlapsensa kanssa. Mistään ei tule mitään jos miniä on periaatteesta jo koko ajan hampaat irvessä ja tarkkailee jokaista elettä ja sanaa. Huumoria kehiin kunhan kyse ei ole väkivallan uhasta. Ärsyttää tämä vaahtoaminen tässä keskustelussa, pikkusen mittasuhdetta näihin mielensä pahoittamisiin. Kyllä sillä mummollakin nousee karvat pystyyn jos lähtökohtaisesti pidetään vieraana ihmisenä ja vauva tarvitsee mummon läsnä ollessa koko ajan miniän valvovan katseen. Kun ei tarvitse eikä siitä kukaan nauti. Miniä voi ihan todella rentoutua ja muistaa itsekin että lapsenlasta on odotettu kauan ja ilo katoaa jos miniän elämäntehtävä on estää vauvan rakkaus isoäitiään kohtaan. Vauva ei vierasta kun on nähnyt tarpeeksi mummoa ja mummo ja vauva tekee OMAN kiintymyssuhteensa johon se miniä ei liity. Tuntuu että tuo on se asia joka nuoria äitejä kiukuttaa vaan ei kehdata sanoa.

Isoäidillä ei ole mitään oikeutta lapsenlapseen. Se on lapsenlapsen oikeus isoäitiin. Isoäidin ei tarvitse muodostaa yhtään mitään kiintymyssuhdetta VAUVAAN sen ehtii myöhemminkin. Mitä tulee vierastamiseen. Meidän lapsi ei alle 2v vierastanut ketään kunnes yhtäkkiä rupes vierastamaan ihan kaikkia, jopa niitä isovanhempiaan ketä on tavannut viikottain koko elämänsä ajan, sillä että viettääkö aikaa isovanhempien kanssa ei ole mitään tekemistä vierastamisen kanssa.

Jos et tiennyt niin n. 2v asti lapsi on omasta näkökulmastaan yhtä äidin kanssa ja vasta 2-3v alkaa hahmottamaan että on erillinen äidistä. Ennen tätä kiintymyssuhde muodostuu äidin ja vauvan sekä isän ja vauvan välille. Siinä ei ole mitään "isoäidin oma kiintymyssuhde"-juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Ihan mielenkiinnosta, mikä siinä on niin kauheaa, jos haluaa olla hetken kahdestaan lapsen kanssa? Toki ketjussa on paljon häiriintynyttäkin käytöstä tämän suhteen, mutta jos joskus haluaa olla? Ennen kuin haukutte minut otsasuonet pullistellen, niin koittakaa vastata? Jos se mummo on ihan normaali? Onko silloinkin kauheaa, jos haluaa olla joskus kaksin lapsen kanssa? Haluatte jokainen itsekin ajoittain olla kahdestaan lapsen, puolison, oman vanhemman tai vaikka kaverin kanssa. Miksi? Onko siinäkin jotain perverssiä mt-vivahdetta taustalla?

Riippuu varmaan parista asiasta: Kuinka epätoivoista se haluaminen on. Jos kahdestaan oleminen on mummolle ehdotonta, silloin on syytä olla huolissaan. Jos se on tasoa olisi kiva, mutta katsellaan isompana, en näkisi huolta. Ja lapsen ikä on tietysti toinen juttu, isomman lapsen kanssa on helpompi tehdäkin niitä "mummojuttuja" vaikka leipoa pullaa tai viedä teatteriin tms., toisin kuin vauvan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.

Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.

Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.

Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D 

Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.

Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.

Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.

Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.

Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.

Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D 

Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.

Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.

Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.

Tuo on sinäänsä saivartelua että hyvin harvalla on nykyään mummoa joka hoitaisi lasta silloin kun oikeasti tarvitaan eli virka-aikaan päiväkodin sijasta. Lapset on nykyään niin paljon hoidossa (päiväkoti) ettei niitä tee mieli enää ylimääräisiin hoitoihin antaa.

Entisaikaan ne mummot antoivat oikeasti hoitoapua. Nykyään se on sellaista huvihoitoa kun päiväkoti on se hoitoapu.

Mikä ihmeen tarve ihmisillä on tehdä lapsia ja lykätä ne jo parin kk iässä yökylään mummolaan, että itse pääsee tuulettumaan vauva-arjesta? Kannattaisiko remuta ja ryypätä vielä pari vuotta jos ei ole sellaista elämää jo nähnyt tarpeeksi, eikä tehdä sitä vauvan kustannuksella? Itselläni 5 kk ikäinen vauva enkä tuntiakaan ole ollut hänestä erossa, en vain ole kokenut tarpeelliseksi dumpata kauan toivomaani lasta pois kotoa, että mami sais omaa aikaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.

Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.

Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.

Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D 

Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.

Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.

Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.

Tottakai kyse on vastavuoroisuudesta ja mummolla on myös oikeus sanoa ettei nyt ole hoitoapua tarjolla. Lähinnä ehkä ajan takaa sitä että tarve lapsen hoitamiseen tulee vanhempien tarpeesta, ei siitä että mummo käskee vanhempia poistumaan paikalta jotta saa olla lapsen kanssa kahden. Esim. me miehen kanssa pyrimme sopimaan omat menomme niin että jos toisella on menoa niin toinen hoitaa lasta. Harvoin käymme kahden missään ja jos käymme niin pyydämme hoitoapua, aina apua ei ole joten sovitamme menomme sen mukaan miten hoitoapua on saatavilla. Anoppi toki yrittää viikottain passittaa meitä ties minne jotta saisi olla kahden lapsemme kanssa. Anopille ei millään meinaa mennä perille että pyydämme apua kun sitä tarvitsemme. En koe että minun pitäis keksimällä keksiä menoja jotta anoppi saisi tyydyttää halunsa olla lapsemme kanssa. Nyt olemme joutuneet jättää useita menoja väliin koska lapsemme vierastaa ja kärsii todella pahasta eroahdistuksesta. Anopin mukaan meidän kuitenkin pitäisi silti lähteä ja jättää lapsi hänelle koska kyllähän hän huutoa kestää, hän ei vaan pysty ymmärtämään sitä ettemme me miehen kanssa halua saattaa lastamme tilanteeseen jossa lapsella on paha olla ja pelko että vanhemmat jättää. Anopin mukaan olen ilkeä kun mietin mikä on lapselleni paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.

Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.

Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.

Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D 

Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.

Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.

Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.

Tottakai kyse on vastavuoroisuudesta ja mummolla on myös oikeus sanoa ettei nyt ole hoitoapua tarjolla. Lähinnä ehkä ajan takaa sitä että tarve lapsen hoitamiseen tulee vanhempien tarpeesta, ei siitä että mummo käskee vanhempia poistumaan paikalta jotta saa olla lapsen kanssa kahden. Esim. me miehen kanssa pyrimme sopimaan omat menomme niin että jos toisella on menoa niin toinen hoitaa lasta. Harvoin käymme kahden missään ja jos käymme niin pyydämme hoitoapua, aina apua ei ole joten sovitamme menomme sen mukaan miten hoitoapua on saatavilla. Anoppi toki yrittää viikottain passittaa meitä ties minne jotta saisi olla kahden lapsemme kanssa. Anopille ei millään meinaa mennä perille että pyydämme apua kun sitä tarvitsemme. En koe että minun pitäis keksimällä keksiä menoja jotta anoppi saisi tyydyttää halunsa olla lapsemme kanssa. Nyt olemme joutuneet jättää useita menoja väliin koska lapsemme vierastaa ja kärsii todella pahasta eroahdistuksesta. Anopin mukaan meidän kuitenkin pitäisi silti lähteä ja jättää lapsi hänelle koska kyllähän hän huutoa kestää, hän ei vaan pysty ymmärtämään sitä ettemme me miehen kanssa halua saattaa lastamme tilanteeseen jossa lapsella on paha olla ja pelko että vanhemmat jättää. Anopin mukaan olen ilkeä kun mietin mikä on lapselleni paras.

Vähän ohiksena minun anopin perustelu miksei anna vierastavaa lasta minun tai isänsä syliin kun itku alkaa - voi, kyllä minä huutoa kestän! Ihan kuin ajattelisin siinä tilanteessa hänen tunteitaan ja mukavuuttaan? Jotenkin hämärtynyt muutenkin se tosiasia että vauva ihan oikeasti tarvitsee meitä, vanhempiaan. Naurahtaa aidosti hämillään ja tokaisee höpsis pöpsis jos lapsi tavoittelee minun syliäni ja ojentaa käsiään minua kohti. Vierastusitku ei koskaan ole vierastusta vaan janoa tai "kärttyä". On ehdottanut viime aikoina toistuvasti miehelleni että tulisi yökylään vauvan kanssa heille, ja minulle suunnitellut illanvieton muualla. Yritti jopa että lähtisin miehen serkun kanssa ostoksille toiseen kaupunkiin ja kun en lähtenyt, soitti että serkku on kyllä aika pettynyt... Ihan kuin olisin 5-vuotias, täysin johdateltava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.

Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.

Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.

Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D 

Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.

Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.

Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.

Tottakai kyse on vastavuoroisuudesta ja mummolla on myös oikeus sanoa ettei nyt ole hoitoapua tarjolla. Lähinnä ehkä ajan takaa sitä että tarve lapsen hoitamiseen tulee vanhempien tarpeesta, ei siitä että mummo käskee vanhempia poistumaan paikalta jotta saa olla lapsen kanssa kahden. Esim. me miehen kanssa pyrimme sopimaan omat menomme niin että jos toisella on menoa niin toinen hoitaa lasta. Harvoin käymme kahden missään ja jos käymme niin pyydämme hoitoapua, aina apua ei ole joten sovitamme menomme sen mukaan miten hoitoapua on saatavilla. Anoppi toki yrittää viikottain passittaa meitä ties minne jotta saisi olla kahden lapsemme kanssa. Anopille ei millään meinaa mennä perille että pyydämme apua kun sitä tarvitsemme. En koe että minun pitäis keksimällä keksiä menoja jotta anoppi saisi tyydyttää halunsa olla lapsemme kanssa. Nyt olemme joutuneet jättää useita menoja väliin koska lapsemme vierastaa ja kärsii todella pahasta eroahdistuksesta. Anopin mukaan meidän kuitenkin pitäisi silti lähteä ja jättää lapsi hänelle koska kyllähän hän huutoa kestää, hän ei vaan pysty ymmärtämään sitä ettemme me miehen kanssa halua saattaa lastamme tilanteeseen jossa lapsella on paha olla ja pelko että vanhemmat jättää. Anopin mukaan olen ilkeä kun mietin mikä on lapselleni paras.

Vähän ohiksena minun anopin perustelu miksei anna vierastavaa lasta minun tai isänsä syliin kun itku alkaa - voi, kyllä minä huutoa kestän! Ihan kuin ajattelisin siinä tilanteessa hänen tunteitaan ja mukavuuttaan? Jotenkin hämärtynyt muutenkin se tosiasia että vauva ihan oikeasti tarvitsee meitä, vanhempiaan. Naurahtaa aidosti hämillään ja tokaisee höpsis pöpsis jos lapsi tavoittelee minun syliäni ja ojentaa käsiään minua kohti. Vierastusitku ei koskaan ole vierastusta vaan janoa tai "kärttyä". On ehdottanut viime aikoina toistuvasti miehelleni että tulisi yökylään vauvan kanssa heille, ja minulle suunnitellut illanvieton muualla. Yritti jopa että lähtisin miehen serkun kanssa ostoksille toiseen kaupunkiin ja kun en lähtenyt, soitti että serkku on kyllä aika pettynyt... Ihan kuin olisin 5-vuotias, täysin johdateltava.

Kuulostaa niin tutulta, oma anoppi harrastaa samaa.. Nyt viimesimpänä meidän häissä otti asiakseen muistuttaa että hänen sanansa on laki ja hän määrää kuinka toimitaan ja että minun pitää vaan hyväksyä tämä. Naurahdin vaan mielessäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.

Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.

Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.

Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D 

Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.

Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.

Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.

Onneksi minun oma äiti hoitaa, kun pyydämme ja hänelle sopii. Samoin siskoni.

Anoppi olisi halunnut hoitaa jo kun kotiin tulimme vauvan kanssa. Ei ole saanut hoitaa. Oma poikansa ei halua hänelle jättää lastamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.

Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.

Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.

Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D 

Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.

Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.

Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.

Silloin kun puhutaan toisten ihmisten lasten hoitamisesta niin hoitaja ei määrittele ajankohtaa. Hän on toki täysin oikeutettu kieltäytymään jos vanhempien ehdottama ajankohta ei sovi ja viimeistään rahallahan saa tällöin hankittua toisen hoitajan. Lasten hoitaminen tapahtuu lapsiperheen tarpeista, ei mummon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.

Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.

Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.

Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D 

Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.

Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.

Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.

Silloin kun puhutaan toisten ihmisten lasten hoitamisesta niin hoitaja ei määrittele ajankohtaa. Hän on toki täysin oikeutettu kieltäytymään jos vanhempien ehdottama ajankohta ei sovi ja viimeistään rahallahan saa tällöin hankittua toisen hoitajan. Lasten hoitaminen tapahtuu lapsiperheen tarpeista, ei mummon.

Japanissa saa myös rahalla ostettua näyttelijän kotiin käymään vierailulla kun oma aikuinen lapsi ei ehdi. Ehkä tämä rantautuu myös Suomeen niin vanhemmat voivat sitten rahalla ostaa mummut ja papat, serkut ja ystävät. Ehkä joku tunti kuukaudessa riittää. Japanissa voi vuokrata kokonaisen perheen tai poikaystävän ja yksinäisille on muumiravintoloita missä pöydässä on iso muumihahmo niin ei tarvitse tuntea itseään yksinäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MollyMinerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri

Samaa mieltä ja samantapainen tilanne (äitini ja ex-anoppini molemmat näyttelevät ihanaa isoäitiä ulospäin -- toisiaan eivät kuitenkaan siedä, sen kaikki suvussa tietävät samoin kuin sen ettei äitini siedä aidosti lapsirakasta kummitätiäni -- mutta riittävän pienessä piirissä sitten käyttäytyvät rajattomasti, puhuvat pahaa selän takana, pelaavat perheenjäseniä toisiaan vastaan ja kiusaavat; enempi vähempi narsistiset ex-appeni, isäni, isänisäni ja äitini vanhemmat ovat jo onneksi ehtineet kuolla; vastapainona edesmenneen isänäitini rakastava ja hyväksyvä kotipäivähoito 0-2 ikävuosieni ajan todennäköisesti pelasti henkeni).

Se mikä mulle ei vieläkään, vuosikymmenien pähkäilyn jälkeen aukea / mene jakeluun, vaikka jo lasten taaperoiässä opin tunnistamaan tilanteen ja siihen hyvin varautumaan / reagoimaan: MIKSI narskuisoäiti tahtoisi järjestää likimain kaiken lastenlastensa kanssa yhteisen ohjelman ILMAN vanhempien läsnäoloa? Ja heittää kuvaannollisesti volttia takaperin (käyttää paljon aikaa ja/tai rahaa) että saisi juuri noita valvomattomia tilanteita aikaiseksi? *puistatus*

Minun oli pakko ihan kysyä kun mummu taas valitti ettei ole saanut hoitaa vauvaa tarpeeksi, että etkös sinä eilen täällä käynyt ja hoidit..? Ei kuulemma lasketa koska minä olin paikalla. On tuotu kalenterista leikeltyjä jonninjoutavia meno ideoita, yritetty lähes pakottaa lähtemään yksin kauppareissulle tai ainakin nukkumaan, "ennen viittä et nouse" saatesanoin. Ei ole vaikea arvata kiinnostaako pakotetut aikarajatut päikkärit tai menemiset. Mummu saanut vaihdella vaippaa ja sylitellä vapaasti minun läsnäollenkin mutta ei riitä eikä kelpaa!

En keksi mitään muuta syytä kuin seksuaalnen hyväksikäyttö, miksi kukaan haluaisi olla toisen ihmisen lapsen kanssa keskenään, vailla valvovia silmiä. Isomman lapsen kanssa kyse voisi olla myös mahdollisuudesta manipuloida lasta, puhua asioita, joihin ei halua vanhempien puuttuvan tai niitä kuulevan. Muuten hyvin outo toivomus. ”En halua, että näet, kun olen lapsesi kanssa.”

Tai sitten vauvakuumeisen mummon iltatähti-illuusio särkyy kun lapsen oikea äiti on paikalla. Eikä silloin saa olla se ykkönen, lohduttaja, tarpeisiin vastaaja.

Tämä ketju on ollut itselleni todella hyödyllinen, juurikin tällaisten pienten - mutta minulle suurten - oivallusten vuoksi. Minulla on vasta yksi lapsi, joka on vajaan vuoden vanha, mutta olen kamppaillut anoppini suhteen monien samanlaisten asioiden kanssa kuin ketjuun kirjoittaneet.

Kaikkea en jaksa selittää, mutta tuohon kommenttiin liittyen, minunkin anoppini on selvästi harmissaan, jos olen kotona kun hän tulee käymään/menen mukaan hänen luo kahville. Yhdessä vaiheessa hän yritti kovasti saada miestä käymään kylässä täysimetyksellä olevan kanssa ilman minua, mutta tähän mies puuttui ihan pyytämättäkin kun hänelläkin alkoi se ärsyttämään kaiken muun päälle.

Jotain tuollaista mielikuvitusleikkiä varmaan anopillani on, sillä hän juurikin tätä tyyppiä, joka "vahingossa" kutsuu itseä äidiksi lapsenlapselle, puhuu "minun tytöstä" kun puhuu lapsestamme jne.

No mitään anoppi ei ole tehnyt, jota ketjussa ei olisi jo puitu, mutta yksi ilmiö itseäni on ihmetyttänyt, sillä kuitenkin olen aina pitänyt anoppiani kuitenkin ihan henkisesti terveenä. Hän nimittäin selvästi ilahtuu ja innostuu, jos kuulee että minä en ole lapseni seurassa! Siis vaikka ei itsekään olisi tämän seurassa. En siis kuvittele tätä, sillä mieheni tämän ensin huomasi ja minulle kertoi, että käyttäytyypä äitinsä asian suhteen oudosti. Jos mies sanoo äidilleen, että torstaina x (minä) menee jumppaan ja hän on yksin lapsen kanssa, niin anoppi aivan silminnähden innostuu ja ilahtuu asiasta ja soittaa heti kärppänä miehelle kun minun jumppa alkaa. Jos esim. mies laittaa hänelle kuvan lapsestamme, niin vastaus on lähes aina: missä x on, onko x kotona teidän kanssa? Tai jos hän soittaa, niin kysyy ensimmäisenä mieheltä, onko x kotona? Minusta aika epäkohteliastakin..

Siitä ilosta ja innosta en edes aloita, kun lapsemme menee hoitoon hänen tyttärelle.. soittelee tyttärelleen koko hoidossa olo ajan ja haluaa että käly lähettää hänelle kokoajan kuvia hänestä ja lapsesta jne. Kellään muulla tällaista? Mistä tuollainen ilo ja into johtuu? Ei siis selvästi ole minun "oman ajan" vuoksi iloinen, vaan sen vuoksi etten ole lapseni seurassa. Emme ole mitenkään riidoissa, mutta etäiset välit on em. asioiden vuoksi luonnollisesti.

Miehen äiti tekee juuri tuota. Alle vuotias meilläkin eikä kyläile anoppilassa ilman minua, just siksi kun anoppi on jopa pakkomielteinen näkemään lasta niin etten minä ole läsnä. En koe että hänelle pitää se ilo antaa.

Eli periaatteesta ja vallanhalusta estät mummon ja lapsen tapaamiset ilman sinua. Ihan vaan koska sinä haluat ja voit. Turha ihmetellä jos anoppi ei sinua jaksa,peili voi auttaa kun syypäätä haet, kun on huonot välit. Ärsyttävää lapsellista touhua.

Millä lailla? Mummon käytöshän on ihan sairasta ja silti saa lasta tavata.

Meillä samanlainen häirikkö. Istuu pimeellä pihalla ollakseen lapsen kanssa kahden.

Tuliko lapselle trauma ulkona istumisesta? Asian ydin on suhteellisuuden taju. Mitä kauheata seuraa jos joskus tehään mummon mieliksi kuten miniä jää kotiin rauhassa jos tällanen toive on ollut. Ketä haittaa, lasta ei eli turha vastata sitä.

Antaisitko sinä lapses mulle hoitoon vaan jos mä haluan, lapselle ei tapahtuisi mitään ikävää, mulla on kaksi omaakin lasta, mutta sua mä en halua nähdä?

Tai jos sisaruksesi kumppani haluaisi lapsesi hoitoon itselleen niin ettei kukaan muu ole paikalla?

Tai lapsen täti tai setä tai isovaari. Mitään kauheaa ei tapahtuisi mutta kovasti lastasi haluttais saada hoitoon, mutta vain niin ettei kukaan muu ole paikalla etenkään sinä.

Miksi se lapsi pitäisi antaa kenellekkään hoitoon, etenkin jos pyynnöt ja halut on noin outoja?

Vastaus on että kyllä antaisin ja lepäilisin itse sen aikaa. Meillä lapsia saa hoitaa kaikki innokkaat, ei tulisi mieleenkään alkaa tivaamaan että ai etkö halua minua paikalle, miksi en saa tulla paikalle jos lapsi pyydetään nimen omaan mummu-ajalle eli mummun ja lapsen omaa aikaa. Leipovat, leikkivät, kauheata tosiaan.

Lapsia ei kannata hankkia liikaa ja sitten panna niitä kiertopalkinnoiksi.

Eikä kannata myöskään kuvitella että muut on laiskoja ja huonoja äitejä vaikka itse on. Mikä helvetti edes on ”mummuaika” ja miten sellasta voidaan pyytää?

Luetun ymmärtäminen.. Mummu aika on sanan mukaisesti mummun ja lapsen kahden keskistä aikaa. Minä ainakin ymmärrän että kivempi lapsen kanssa on höpsötellä ilman että joku huohottaa niskaan ja kiljuu vääristä sana valinnoista ja väärät sukatkin meni jalkaan jne. Mummu on hoitanut omansa ihan hyvin ja minä arvostan omaa aikaa, koko elämän ei tarvitse olla äitikuplaa. Kertoo paljon sinusta kun sanot minua huonoksi äidiksi, oisko sinulla ongelmaa ihan sen itsetunnon kanssa. Kukaan muu ei saa olla lapsille tärkeä kuin äiti, niinkö? Lapset kiittää?

Entäs kun se juurikin on se mummu joka huohottaa äidin niskaan ja kiljuu vääristä vaatteista ja tavoista hoitaa lasta? Ei täällä kukaan ole väittänyt ettikö lapselle kukaan muu saa olla tärkeä kuin äiti. Kyse on siitä että mummo vähättelee vanhempia jolloin vanhempien ei todellakaan tarvitse antaa lasta mummuaikaa viettämään kahden kesken.

-eri

Entäs entäs entäs entäs eipä juupa mutta kun MUN mielestä entäs.

Nyt_puhutiin_vanhemmista jotka ovat haukkana paikalla. Huohottavat mummot on teilattu jo meneen kertaan ketjussa.

Ja tässä ketjussa oli nimenomaan puhe niistä mummoista. Perusta oma ketju vanhemmista jos niin kovasti haluat heistä keskustella. Tänne on ihan turha tulla syyttämään vanhempia hulluista isonvanhemmista.

Joo, 220 sivua kaikukammiota edes yrittämättä ymmärtää eri puolia. Tuon tason puusilmäisyydestä pitäisi antaa tuomio. On tässä jo vertaistukea kerrakseen :D 

Itse ymmärän hyvinkin kumpaakin puolta asiasta. On olemassa vanhempia ketkä toimivat väärin isovanhempia kohtaan ja on olemassa isovanhempia ketkä toimivat väärin vanhempia kohtaan. Tässä ketjussa on nimenomaan kyse niistä väärin toimivista isovanhemmista. Oletko itse edes yrittänyt ymmärtää näitä tapauksia joissa isoäiti jyrää äidin yli surutta vaan tyydyttääkseen oman mielihalunsa? Tulitko miettineeksi mitä se isoäidin toiminta aiheuttaa sille isoäidin omalle lapselle? Miltä tuntuu kun oma äiti ei luota sinuun vanhempana vaan pitää sinua edelleen keskenkasvuisena lapsena? Miltä tuntuu kun oma äiti yrittää tuhota sinun parisuhteesi ja perheesi? Luottaisitko oman lapsesi sellaiselle henkilölle joka ei ole sinullekaan koskaan ollut kunnollinen tai edes välttävä äiti? Luottaisitko oman lapsesi seuraan jossa sinua ja puolisoasi haukutaan lapselle? Onneksi on olemassa kunnollisiakin isovanhempia ja sellaisia isovanhempia kelle voi huoletta luottaa oman lapsensa hoitoon sillon kun on tarve. Mutta kun se tarve lähtee niistä vanhemmista ja niistä lapsista, ei siitä isoäidin tarpeesta saada olla lapsen kanssa kahden.

Jäin miettimään tuota tarvetta. Jos vanhemmista sillä ei ole mitään merkitystä, että mummolla on tarve nähdä ja olla lastenlasten kanssa (vanhempien seurassa tai ilman, nyt ei tarvitse miettiä kuinka usein) niin onko mummun kunnioitettava vanhempien tarvetta saada lapsi hoitoon. Minusta ei ole eli jos mummon tarpeella ei ole merkitystä niin ei ole vanhempienkaan tarpeella. Lapsi jää siis väliinputoajaksi kun vanhemmat ja mummo väittelee onko ihmisillä ja heidän tarpeillaan merkitystä vain yhteen suuntaan.

Jos minun lapseni olisivat minua kohtaan ehdottomia tyyliin "meidän lapsi me päätämme milloin me tarvitsemme hänelle hoitajaa" niin fine, minulla on taas oikeus päättää ajastani milloin hoitaminen sopii minulle tyyliin "minun aikani minä päätän ajastani". En minä halua tyydyttää ainoastaan lasten vanhempien tarpeita nyt me mennään sinne ja tänne ja tarvitaan mummosta hoitajaa ellei koskaan ole kyse siitä, että hei vietetään aikaa yhdessä, lapsen on hyvä tavata mummoa ja lapsen tarve on saada ympärilleen hänestä välittäviä ihmisiä ja tuntea yhteys sukuunsa. Jos vanhempien pyytämä hoitoapu lähtee vain vanhempien itsekeskeisestä tarpeesta huomioimatta lapsen tarvetta tai mummun tarvetta niin minun aikani olisi valitettavasti kortilla.

Onneksi minun oma äiti hoitaa, kun pyydämme ja hänelle sopii. Samoin siskoni.

Anoppi olisi halunnut hoitaa jo kun kotiin tulimme vauvan kanssa. Ei ole saanut hoitaa. Oma poikansa ei halua hänelle jättää lastamme.

Tultiin synnäriltä nopeasti käymään matkan varrella anoppilassa. Ei ehtinyt edes onnitella meitä, kun kiljaisi MUMMIN KULTA ja asettui sohvalle vauva rintaansa vasten, ei kuullut eikä nähnyt mitään. Sanoi kireästi "menkää kauppaan, me ollaan nyt tässä" kun istuimme vain hiljaa ja vilkuilimme toisiamme. Eka yöhoitovaatimus tuli alle viikon kuluttua tästä. Oma äitini katseli rauhassa etäältä ensin ja otti vauvan syliin kun tarjosimme. Piti koko ajan vauvaa niin että tämä näki meidät, puheli vauvalle kuinka äiti ja isä on tässä ihan lähellä, voi kun olet sievä, isäsi näköinen jne. Jostain kumman syystä äitini on saanut hoitaa lasta enemmän kuin anoppi. Anoppi irvisteli kun annoin tuttipullon jossa oli omaa maitoani, sanoi "eikö kuitenkin tuttelia..." Ei myöntänyt vauvan itkeneen hänen hoidossaan, oli alle tunnin, ja kun haimme vauva nikotteli kasvot laikukkaina ja takertui minuun. Oli luvannut soittaa heti jos itku alkaa, olimme lähistöllä kävelyllä.