Lue keskustelun säännöt.
Vielä sisarusten pienestä ikäerosta..
18.10.2018 |
Odotimme ystäväni kanssa esikoisia samaan aikaan kuusi vuotta sitten. Ystävälläni oli hyvin tarkka suunnitelma lasten (niinkuin elämän muutenkin) suhteen, ja hän sanoi että heille tulee ensin poika ja tasan kahden vuoden päästä tyttö (joo hän todella näin sanoi!). Sanoin että kaksi vuotta on aika tiukka väli, koska toinen on vielä niin pieni.
No niin kävi, ja ystäväni sai tasan kahden vuoden päästä tyttönsä. Sen jälkeen heistä ei hetkeen kuulunutkaan. Arki oli ilmeisesti hyvin rankkaa eikä hän suostunut tätä myöntämään. Nyt minullakin toinen viiden vuoden ikäerolla. Tuntuu että minä en tiedä rankasta vauva-arjesta mitään koska meillä sellaista ei ole ollut. Isoveli auttaa pienemmän hoidossa onaehtoisesti ja heillä on oikein hupaisaa yhdessä. Saimme panostaa esikoisen alkutaipaleisiin täysillä ja nyt on pienemmän vuoro saada sama. Lisäksi mietimme että harrastusmaksutkaan ei tule päällekkäin niin suurina kun toinen on paljon pienempi. Ystäväni on ihan pulassa riitelevien lastensa kanssa.
En sano tätä ilkeyttäni, vaan todellakin suosittelen jokaista miettimään tarkoin omat voimavaransa. Kaksi vuotta ikäerona on todalla vähän ja kun vauva-ajasta selviää, alkaa sisarusten riitely. (Ei toki kaikki riitele, mutta useimmat).
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on viiden vuoden ikäero siskooni. Ei mitään yhteistä, paitsi riitely.
Tuo riippuu niin paljon lapsista ja heidän kasvatuksesta. Meillä on pienellä ikäerolla lapset ja he ovat parhaat ystävät ja hyvää seuraa toisilleen. Helpottaa meidän vanhempien arkea paljon. Mutta on myös paljon tuttuja, joilla lapset tappelevat paljon, olivat he sitten pienellä tai isommalla ikäerolla.
Ap on ihanan lämminhenkinen ja toisten ratkaisuja arvostava ystävä... Tai sitten ei. Ymmärrän miksi on ollut
hiljaista,, enpä itsekään jaksaisi toisen kuittailua kuunnella.
Meillä tulee olemaan ikäero 4 vuotta. Tuntuu juuri nyt oikealta alkaa odottamaan toista kun esikoinen jo niin omatoiminen. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäerolla ei ole vaikutusta siihen, riitelevätkö sisarukset keskenään. Omasta kokemuksestani sanon, että pienellä ikäerolla sisaruksista tulee todennäköisemmin läheisiä keskenään. Suuren ikäeron sisaruksille ei välttämättä synny samanlaista yhteyttä, kun elämäntilanteet ovat koko lapsuuden ajan täysin erilaiset.
Itselläni on 3 lasta, esikoisen ja kuopuksen ikäero vähän vaille 4 vuotta. Lapset ovat kaikki erittäin läheisiä keskenään ja riitelevät hyvin harvoin. Pikkulapsiaika heidän kanssaan ei ollut mitenkään ylitsepääsemättömän vaikea, vaan useinmiten aivan ihanaa. Nyt kun lapset ovat kaikki jo koulussa, elämä heidän kanssaan on todella mahtavaa. Mutta jokainen toki tekee niinkuin itse parhaaksi näkee.
Meillä on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla. Eivät tappele koskaan ja ovat toistensa parhaat kaverit. Elämä on hyvin helppoa esim nyt, kun mökillä hommaavat yhdessä.
Viiden vuoden ikäero aiheuttaa sen, että mitään yhteistä ei ole. Ellei tee isommasta ilmaista piikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi ekaa lastani on 1v10kk ikäerolla, kolmas on paljon pitemmällä ikäerolla.
Kokemuksesta suosittelen pidempää ikäeroa, mutta valintoja on erilaisia ja lapsia on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on viiden vuoden ikäero siskooni. Ei mitään yhteistä, paitsi riitely.
Jaa, mulla on vuoden ikäero pikkusiskoon, eikä olla edes puheväleissä. Miehelläni on kymmenen vuotta nuorempi veli, jonka kanssa näkevät usein ja tuo veli on lapsemme kummi, toisin kuin siskoni. Näin ne sisarussuhteet kuule on erilaisia, oli ikäero mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisarusten välisellä riitelyllä on oma tarkoituksensa, vaikka se rasittavaa onkin.
Mun lapsilla ikäero 1v 4kk. Onneksi molemmat ovat olleet "helppoja" lapsia, yöt on nukuttu 10 viikon ikäiseisestä jne. Ensimmäinen vuosi oli kyllä aikamoista hulinaa, kun oli kaksi pientä vaipatettavaa. Nyt sitten on kaksi iloista kaverusta, jotka leikkivät kiltisti yhdessä. Mielenkiinnot kohtaavat ja viihtyvät yhdessä, reissullakin on aina kaveri mukana. En kadu lasten hankintaa pienellä ikäerolla, tämä on ollut meille hyvä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP. Jos siitä kaverista ei ole toisen lapsen syntymän jälkeen kuulunut mitään, niin mistä tiedät hänen olevan pulassa riitelevien lasten kanssa?
Mulla on veljeni kanssa 7 vuoden ikäero. Aina tapeltiin pienenä, mutta suurimmaksi osaksi se oli sellaista sisarusten välistä leikkimielistä nahinointia. Kyllä me myös leikittiin yhdessä vaikka tietenkin veljellä meni sitten hermot kun en ymmärtänyt leikin sääntöjä. Kouluikäisenä pystyin aina kysymään isoveljeltä apua kouluhommissa ja hän myös osallistui mun kasvattamiseen. Koulun jälkeen en koskaan käynyt missään iltapäiväkerhossa kuten muut ikäiseni vaan menin kotiin kun veli kuitenkin tulisi sitten hetken päästä itsekin koulusta. Samoin jos vanhemmat lähti matkalle ei välttämättä tarvittu mitään lastenvahtia kun me veljen kanssa pidettiin huolta toisistamme. Veli on aina ollut mulle tärkein ihminen maailmassa. Pienenä ihailin häntä tosi paljon ja harmitti kun ei oltu silleen samalla tavalla läheisiä kuin mitä vaikka serkkuni ja kaverini olivat pienemmällä ikäerolla varustettujen sisarustensa kanssa. Olisi ollut kiva jos kotona olisi ollut leikkikaveri kun koulussakkaan ei oikein kavereita ollut. Mutta sitten taas se meidän riitely oli sellanen leikki mihin molemmat pystyi ikäerosta huolimatta. Lukion jälkeen meistä sitten tuli vielä läheisempiä koska sitten oltiin ensimmäisen kerran samassa elämäntilanteessa ikäerosta huolimatta. Nyt molemmat asutaan omillamme, molemmat opiskellaan yliopistossa ja opinnot suurinpiirtein samassa vaiheessa menossa. Tuntuu että aikuistumisen jälkeen ikäero hävisi kokonaan, mutta ei se koskaan muutenkaan mitään haitannut. Ainoastaan se veljen murrosikä oli sellasta räjähdysherkkää aikaa kun minä olisin halunut vielä leikkiä ja veli taas oli jo kasvanut siitä leikki-iästä ohi ja piti mua lähinnä ärsyttävänä pikkusiskona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on viiden vuoden ikäero siskooni. Ei mitään yhteistä, paitsi riitely.
Jaa, mulla on vuoden ikäero pikkusiskoon, eikä olla edes puheväleissä. Miehelläni on kymmenen vuotta nuorempi veli, jonka kanssa näkevät usein ja tuo veli on lapsemme kummi, toisin kuin siskoni. Näin ne sisarussuhteet kuule on erilaisia, oli ikäero mikä tahansa.
No daa. Sitähän minä juuri yritin kertoa. Ap väittää että suuri ikäero suojelee riitelyltä ja että pieni aiheuttaa sitä.
Naisen kroppa palautuu synnytyksestä noin kolmessa vuodessa. Tämä oli vastaus minulle kun neuvolassa kysyin mikä on hyvä ikäero lapsille. Eli kun esikoinen kolme vuotta täyttää, alan vasta harjoitella lapsen tekoa!!
Nämä tiheään synnyttävät "lapset pois alta"-tyypit eivät kestä kuulla totuutta.
Mun lapsilla (tyttö ja poika) on ikäeroa viisi minuuttia. Eivät juurikaan riidelleet. Olivat pienenä parhaat kaverit ja yhteistä tekemistä löytyi aina. Koskaan eivät marisseet, että eiolemitääntekemistä. Jos toinen ei keksinyt tekemistä, niin toinen keksi kyllä. Aikuisten ei tarvinnut olla mitään yleisviihdyttäjiä.
Oman siskoni kanssa on kuuden vuoden ikäero. Ei juuri riidelty, mutta eipä oltu kovin läheisiäkään, ymmärrettävistä syistä.
Teet yleistävän johtopäätöksen ikäerojen eroista ystävän ja oman perheesi perusteella? Olet ihan hakoteillä. Meillä kolme lasta, joista kaksi vanhempaa (nyt jo teinejä) syntyivät vuoden ikäerolla. Esikoinen oli vaativa vauva, mutta kun sisarus syntyi muuttui arki helpommaksi. Ovat aina olleet hyvin läheisiä, "eläneet samaa ikävaihetta" yhtä aikaa. Perheen kuopus syntyi viisi vuotta myöhemmin ja vaikka täydensikin perheemme, on aina hakenut paikkaansa sisaruskatraassa. Kadehtinut kun toiset isompina osaavat ja saavat tehdä erilaisia asioita, vaatii itseltään liikaa.
Että vaikka sinä koet tehneesi juuri oikean ratkaisun lapsien ikäeron suhteen, se ei ole ainoa oikea ratkaisu eikä missään nimessä vaikuta siihen, millaisen lapsuuden ja sisarussuhteen lapset saavat.
En ymmärrä, kuka uhraa omaa jaksamistaan, että olisi "läheinen suhde" sisarukseen. Itsellänikin on sisko, enkä kyllä koe, että sillä on ollut mitään suurta merkitystä itselleni ja olisi ihan sama, minkä ikäinen tuo sisar on. Huomattavasti tärkeämpää onnelliseen lapsuuteen on energinen ja jaksava äiti. Äidille on tärkeää, että keho palautuu kokonaan ja voi hyvin. Parisuhde myös kiittää, ellei sitten ole huolissaan siitä yhtään
Ap on todellinen ystävä.
Miksiköhän se ent ystävä ei pidä yhteyttä...