Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko rakkaus tärkein asia elämässä?
Moni hukkaa elämänsä työhön, tavaran ja tulevaisuuden havitteluun. Silti kaikilla on perustavanlaatuinen tarve rakkauteen - ei pelkästään parisuhdetakkauteen, vaan täydelliseen, kokonaisvaltaiseen, juuri oman minuuden hyväksyntään ja rakastamiseen jonkun toisen taholta.
Onko elämä aina vaillinainen jos jää paitsi todellisesta rakkaudesta?
Kommentit (132)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on tärkeintä. Ihmiset, jotka elää väljähtyneissä parisuhteissa, hekin sisimmissään etsivät kokoajan sitä oikeaa. Kaikki etsivät, muuten ei ole sielulla rauhaa..
On, mutta se ei rajoitu parisuhteeseen. Rakkaus on oikeaa lähimmäisyyttä jokaista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on tärkeintä. Ihmiset, jotka elää väljähtyneissä parisuhteissa, hekin sisimmissään etsivät kokoajan sitä oikeaa. Kaikki etsivät, muuten ei ole sielulla rauhaa..
Tämä. Jokin ihmisessä - sielu, tai miksi sitä nyt kutsuisikaan - on aina ”paitsi” ellei tule koskaan kokonaisuvaltaisesti ja täysin rakastetuksi, kohtaa todellista ja aitoa rakkautta.
Nämä ihmiset ovat aina ”vailla” jotakin.
Vierailija kirjoitti:
On, mutta se ei rajoitu parisuhteeseen. Rakkaus on oikeaa lähimmäisyyttä jokaista kohtaan.
Aloituksessa ei keskitytty parisuhderakkauteen, mutta tuollainen ”kaikkien rakastaminen” on raamatusta ulkoa opeteltua huttua joka ei ketään (ihmistä) lämmitä. Todellinen rakkaus toisesta olennosta sinuun kyllä järisyttää ihmisen ydintä myöten. Siitä on libido ja ego kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minusta rakkaus, vaan onnellisuus. Toki monille onnellisuus tulee rakkauden myötä, mutta jos olet elämässäsi onnellinen ilman rakastumista, ei siinä ole mitään pahaa ja siksi onnellisuus on minusta tärkeintä.
Ei. Perhe on tärkein. No, tietysti rakastankin perhettäni. Ei tulisi mieleenkään jättää kaikkea jonkin typerän rakkauden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Perhe on tärkein. No, tietysti rakastankin perhettäni. Ei tulisi mieleenkään jättää kaikkea jonkin typerän rakkauden takia.
Sotket rakkauden ja rakastumisen ja tämän lisäksi supistat rakkauden tunteeksi. Kukaan ei ole vaatimassa perheen jättöä, eikä tässä puhuta parisuhderakkaudesta.
Perhe on vain biologiaa.
Kyllähän se on. Rakkautta on niin monenlaista - turhan moni mieltää rakkauden vain romanttiseksi rakkaudeksi, vaikka se on vain yksi rakkauden laji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on. Rakkautta on niin monenlaista - turhan moni mieltää rakkauden vain romanttiseksi rakkaudeksi, vaikka se on vain yksi rakkauden laji.
Tämä. Tämän lisäksi ”rakkauden lajit” kumpuavat samasta lähteestä, yksiköstä, joten oikeasti niitäkään ei voi erotella teennäisesti - mutta sitä ihmisyys ikävä kyllä tekee.
Olen kohta kuusikymmentä, enkä koskaan tullut todellisesti rakastetuksi. Olen toki ollut naimisissa, lapsiakin on.
Kyllä, rakkauden uupuminen tuntuu luissa ja ytimissä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä pahemmin. Hirvittävä tragedia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mutta se ei rajoitu parisuhteeseen. Rakkaus on oikeaa lähimmäisyyttä jokaista kohtaan.
Aloituksessa ei keskitytty parisuhderakkauteen, mutta tuollainen ”kaikkien rakastaminen” on raamatusta ulkoa opeteltua huttua joka ei ketään (ihmistä) lämmitä. Todellinen rakkaus toisesta olennosta sinuun kyllä järisyttää ihmisen ydintä myöten. Siitä on libido ja ego kaukana.
Ei lähimmäisenrakkaus sulje pois parisuhderakkautta. Päinvastoin, itse kun uskoon viittasit, parisuhderakkaudesta puhutaan Raamatussa paljon samoin kuin itsensä rakastamisesta.
Rakkaus on sanana vahva ja mielestäni se tarkoittaa ihmisten oikeaa kohtelua ja asennetta. se ei ole ulkoaopittua juttua. Olen sen elämässäni kokenut. Joku taas ei. Kiihkeä rakkauden etsiminen ei tuo rakkautta elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On!
Suurin on rakkaus, kuten raamattukin kertoo.
Tämä. Millään muulla ei todellisuudessa ole mitään merkitystä. Eikä tähän tarvitse edes raamattua, jokaisen ihmisen sisin sen tunnistaa. Myös ”väärän” ja teeskennellyn välittämisen ja ”rakauden”.
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. 3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, 10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. 12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta kuusikymmentä, enkä koskaan tullut todellisesti rakastetuksi. Olen toki ollut naimisissa, lapsiakin on.
Kyllä, rakkauden uupuminen tuntuu luissa ja ytimissä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä pahemmin. Hirvittävä tragedia.
❤️
Vierailija kirjoitti:
On!
Suurin on rakkaus, kuten raamattukin kertoo.
Kirja sanoo rakasta lähimmäisiä mutta uskovaiset on sitten etunenässä julistamassa vihaa kun joku on vähän erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On!
Suurin on rakkaus, kuten raamattukin kertoo.
Kirja sanoo rakasta lähimmäisiä mutta uskovaiset on sitten etunenässä julistamassa vihaa kun joku on vähän erilainen.
Raamatussa on hyviä kertomuksia rakkaudesta, mutta uskovaisten ja ”kirkkoväen” ”rakkaus” on rakkauden irvikuvaa. En olisi tästä kuitenkaan katkera, jättäisin omaan arvoonsa ja etsisin oman polkuni.
Rakkaus aidoimmillaan on rakkautta omaa lastaan kohtaan. Paremmasta en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus aidoimmillaan on rakkautta omaa lastaan kohtaan. Paremmasta en tiedä.
Oh dear. Oletpa pinnallinen. Mutta sitähän ihmisyys on.
Alue: Aihe vapaa
On.