Lue keskustelun säännöt.
Mitä on tapahtunut ihmiselle, joka ei oikeasti muista mitään lapsuudestaan?
17.10.2018 |
Voiko oikeasti olla noin? Siis ei kuulemma mitään muistikuvia. Vaikuttaa muuten ihan normaalilta ihmiseltä, ehkä vähän vetäytyvältä vain.
Kommentit (28)
Jollain lailla vaikea lapsuus, eikä tahdo puhua siitä? oletteko uusia tuttavia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräällä tutulla kyse oli seksuaalisesti hyväksikäytöstä lapsena. Aikuisena monet asiat lapsuudesta palautuivat mieleen.
Traumaattinen lapsuus. On hyvin mahdollista, ettei muista ollenkaan tai sitten vain välähdyksiä sieltä täältä.
Tai ei vaan halua kertoa sinulle asioistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en myöskään muista melkein mitään ja ihan hyvä lapsuus oli. Ei siis mitöön hyvöksikäyttöä ym. Muutettiin ja aloitin koulun ja siinä ne muistot on.
Normaali, ihana, turvallinen lapsuus ts. ei ole mitään muistettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko sellaisia, niin sanotusti normaaleja ihmisiä olevankaan, jotka eivät muista lapsuudestaan mitään. Onnettomuudet, aivovammat ja muut ovat tietysti oma lukunsa, mutta tarkoitan ihan tavallisia pulliaisia.
Vierailija kirjoitti:
En usko sellaisia, niin sanotusti normaaleja ihmisiä olevankaan, jotka eivät muista lapsuudestaan mitään. Onnettomuudet, aivovammat ja muut ovat tietysti oma lukunsa, mutta tarkoitan ihan tavallisia pulliaisia.
Se on hyvin tavallista. Ja hekin jotka muistavat, eivät oikeasti muista. Muistot tulee niistä tarinoista joita on kuullut ja valokuvista ja omista kuvitelmista. Muutenkaan muisti ei ole mikään totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kans viime aikoina miettinyt, että miksi en muista lapsuudestani oikein mitään. Pieniä paloja sieltä täältä, mutta vasta kouluajasta alkaa olla enemmän kokonaisvaltaisempia muistoja.
Mietin, että minussa on jotain vikaa.
Aloin kiinnittämään asiaan huomiota, kun tajusin miten hyvin 12-vuotias tyttäreni muistaa asioita, ihmisten nimiäkin vuosien takaa. En tiedä onko minulle sitten tapahtunut jotain pahaa mutta en tosiaan muista. Olen 36-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kans viime aikoina miettinyt, että miksi en muista lapsuudestani oikein mitään. Pieniä paloja sieltä täältä, mutta vasta kouluajasta alkaa olla enemmän kokonaisvaltaisempia muistoja.
Mietin, että minussa on jotain vikaa.Aloin kiinnittämään asiaan huomiota, kun tajusin miten hyvin 12-vuotias tyttäreni muistaa asioita, ihmisten nimiäkin vuosien takaa. En tiedä onko minulle sitten tapahtunut jotain pahaa mutta en tosiaan muista. Olen 36-vuotias.
Ei ole tapahtunut mitään. Asioista on pitkä aika. Tyttäresi lapsuudesta on vasta vähän aikaa tai se on nyt käsillä.
On aivan normaalia ettei vanhoja asioita muista yhtä hyvin kuin muutaman vuoden takaisia.
Sinäkin varmaan muistat kuuden vuoden takaisia asioita kuten tyttäresi
Vierailija kirjoitti:
Voiko oikeasti olla noin? Siis ei kuulemma mitään muistikuvia. Vaikuttaa muuten ihan normaalilta ihmiseltä, ehkä vähän vetäytyvältä vain.
Pahasti traumatisoitunut, ei muista tai ei kykene puhumaan. Tai sit on kohtelias ja ilmaisee, ettei halua puhua asiasta kanssasi. En tiedä, voisiko olla täysin normaalia, jos ei oikeasti muista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tämä on erittäin yksilöllinen asia. Itse nimittäin muistan ihan tarkasti monenlaisia yksityiskohtia, sellaisia, jotka eivät millään voi olla kenenkään kertomaa vaan jotka olen itse kokenut. En tietenkään muista lapsuuttani yhtenä kokonaisena jatkumona, ei kai kukaan voi muistaa, mutta jostain kolmevuotiaasta lähtien muistan hyvinkin paljon tapahtumia, tilanteita, matkoja, radio- ja tv-ohjelmia ja kaikenlaista.
Muistan, kun Jussi Himanka raportoi radion Aamun peilissä jostain Vietnamin sodasta, josta en tietenkään voinut mitään tajuta niin pienenä. Kaipa netistä löytyy tieto, milloin Himanka on esim. kertonut Hanoin pommituksista, sen täytyi olla joskus -72 tai -73.
Minulla on aina ollut (pakon sanelemana) erittäin hyvä kuulomuisti, ja ehkä se vaikuttaa osaltaan siihen, että muistan niin hyvin tapahtumia varhaislapsuudesta lähtien.
Olen huomannut, että jotkut eivät vaan muista. Itse muistan hirveästi asioita lapsuudestani, ja joitakin välähdyksiä hyvin varhaisestakin iästä. Sellaisia, joita kukaan ei ole minulle kertonut eikä olisikaan voinut kertoa.
Ei voi tietää. Voi olla aivan normaalia, toiset ei vain muista ja ehkä ei ole myöskään kerrottu lapsuudestaan aikuisena niinkun monille on. Tosin täydellinen muistikuvien puute sisältäen myös myöhäislapsuuden ja nuoruuden on harvinaista. Voi olla myös kyse siitä että jokin traumaattinen tekijä on lapsuudessa ollut eikä siksi muista, mutta sitä ei tosiaan voi ulkopuolinen ihminen tietää. Traumatisaatio tosiaan voi vaikuttaa siten että erilaisten psyyken suojamekanismien tähden ei muista odotetun verran, mutta tätä ei voi päätellä pelkästä muistamattomuudesta. Voi myös olla että henkilö sanoo ettei muista mitään, vaikka todellisuudessa muistaa vain yksittäisiä muistikuvia, mikä on normaalia mutta sanoo noin koska ei välttämättä muista niin paljon kuin toiset tai kysyjä. Eli ei voi päätellä mitään ainoastaan tuosta seikasta.
Mä muistan hyvin tarkkojakin yksityiskohtia noin kuusivuotiaaksi asti. Sitten on muutaman vuoden täyspimento, seuraavat muistikuvat on noin yhdeksänvuotiaana. En tiedä mitä siinä on tapahtunut, äiti sanoi joskus että pitäisi jutella siitä mutta on sen jälkeen väistellyt aihetta. :/
Vierailija kirjoitti:
Eräällä tutulla kyse oli seksuaalisesti hyväksikäytöstä lapsena. Aikuisena monet asiat lapsuudesta palautuivat mieleen.
Miksi tätä on alapeukutettu? Hänellä oli muutenkin rankka lapsuus, johon sisältyi paljon kaltoinkohtelua seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse en myöskään muista melkein mitään ja ihan hyvä lapsuus oli. Ei siis mitöön hyvöksikäyttöä ym. Muutettiin ja aloitin koulun ja siinä ne muistot on.
Jos et muista lapsuudesta juuri mitään, niin kuinka voit olla varma että lapsuus oli hyvä?
Jotain traumaattista.