Olen 16-vuotias ja mulle määrättiin ketipinor

Mullekin määrättiin Ketipinoria kun olin 16. Pienin mahd. annos nukahtamiseen, muistaakseni 25 mg ja kyllä teki olon kauhean tokkuraiseksi, niinkuin en olisi tässä maailmassa lainkaan. Pelkäsin myös lihomista, mutta lääkärin mukaan lihoa voi pitkäaikasella käytöllä ja suurella annostuksella. Sen takia en suostunut jatkamaan koko lääkettä vaan sain eri kamaa.

Kuupeikko kirjoitti:

Musta se lääke teki ainakin zombin. Alottivat mulla myös Ketipinorin 16-vuotiaana ja nyt 19-vuotiaana lopetin puoli vuotta sitten koko paskan. Oli ihan hirveä lääke, en suosittele kenellekkään. Viimeisinä kuukausina taisi annos olla 100mg ja samalla söin Seronilia 75mg.

Voihan se toki joillakin toimia. 🤔

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko nuo vaivat ihan todellisia vai normaaliin kehitysikään kuuluvia?

Kysyppä mun lääkäriltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta Ketipinor teki zombien. Lopetin lääkkeen 10 päivän kokeilun jälkeen. Vuoden etsimisen jälkeen löytyi sopiva lääke. Onneksi en suostunut syömään Ketipinoria.

Joillekin se sopii, joten kannattaa kokeilla. Mutta älä jää kärsimään sivuvaikutuksista, jos ne alentavat toimintakykyäsi. Jotkut lääkärit vähättelevät sivuvaikutuksia, mutta sinä voit kieltäytyä lääkkeestä, joka ei ole sinulle sopiva. Kerrot siitä sitten lääkärillesi, ja saat toisen lääkkeen.

Tätä mä vähän pelkäänkin, että kaikki oireet vain pahenee. :/

Ap

Ketipinor on antipsykootti, jonka suurin sivuvaikutus on aivojen pieneneminen. Koska 16 vuotiaan aivot kehittyvät vielä, tulet todennäköisesti saamaan tuosta ikuisia vaurioita. Itse käytän tuota lääkettä 25mg vuorokaudessa, tuolla annoksella riski on pienempi, koska se on vain vahva anti histamiini. Yli 100mg annoksilla lääke on eri lääke eli isommat annokset sitovat aivoissa eri reseptoreita ja annoksen lisääminen on sama kuin lisäisi uuden lääkkeen. 

En suosittele tätä sinulle AP, koska et ole psykoottinen. Itse syön tätä koska mikään muu ei auta vuosia jatkuneeseen vaikeaan pitkään unettomuuteen. Olen kokeillut kaikkia mahdollisia lääkkeitä, koska minulla on hyvin vaikea lapsuus ja lukuisia ongelmia. Sinuna AP vaihtaisin lääkäriä ja kokeilin venlafaxinea. Se on hankala lopettaa, mutta vaikeasti lopettava lääke on parempi kuin pienentyneet aivot.

Vierailija kirjoitti:

Mullekin määrättiin Ketipinoria kun olin 16. Pienin mahd. annos nukahtamiseen, muistaakseni 25 mg ja kyllä teki olon kauhean tokkuraiseksi, niinkuin en olisi tässä maailmassa lainkaan. Pelkäsin myös lihomista, mutta lääkärin mukaan lihoa voi pitkäaikasella käytöllä ja suurella annostuksella. Sen takia en suostunut jatkamaan koko lääkettä vaan sain eri kamaa.

Joskus musta on vain mukava olla epätodellisuudessa, niin en ajattele liikoja. Mutta toivottavasti en tule lääkkeen seurauksena liian poissaolevaksi, etten voi enää tehdä normaaleja asioita. Aiheuttaako tuo muuten riippuvuutta?

Ap

Onko sinulla Ap traumaperäistä tämä, vaikeista kotioloista tms. johtuvaa vai oireet ovat "muuten vain" tulleet? Onko sinulla terapiakontakti?

Aika samanlaisilla oireilla sain myös reseptin 18-vuotiaana. Mulla oli myös heittelehtivät mielialat, jonka syystä epäiltiin kaksisuuntaista mielialahäiriötä. En kuitenkaan koskaan ollut esim. maaninen.

Söin lääkettä 2,5 vuotta. Siinä ajassa mun ahdistustilat muuttuivat itsetuhoisuudeksi ja masennus lievästä vakavaksi. Näin jälkeenpäin voin sanoa, etten ollut oikea minä koko aikana. Silti mua painostettiin jatkamaan lääkitystä ja saatiin uskomaan, että menin vain huonoon kuntoon lääkkeestä huolimatta. Lopulta olin 20-vuotias ja niin synkässä tilassa, etten jaksanut mennä apteekkiin. Olin siinä vaiheessa jo niin koukussa ketipinoriin, että murskasin lääkettä pikkuhiljaa pieniksi paloiksi, jotta se riittäisi ja saisin unta. Yhtenä päivänä kaikki murut oli syöty, mutta sain silti yhden yön nukuttua. Ja toisen. En enää mennyt apteekkiin. Kesti vajaa kuukausi, kun huomasin että jokin on muuttunut ja sumu väistynyt. Nousin ylös, hoidin koulurästit pois ja aloin taas elää.

Myöhemmin mulle on sanottu, ettei muka mikään ollut lääkkeen syytä. Olin kuulemma vaan herkässä kehitysvaiheessa. Kummasti vain tämä kehitysvaihe alkoi muuttua vakavaksi vasta, kun ketipinor alkoi vaikuttaa ja meni ohi, kun kaikki myrkky oli poistunut kropasta. Löysin netistä valtavat määrät vastaavia tarinoita, joissa mielenterveysongelmat olivat reilusti pahentuneet ketipinorilla.

En voi käsittää, että tuota voidaan määrätä alaikäiselle.

Tottakai voit kokeilla lääkettä. Mutta kuuntele itseäsi. Jos olosi alkaa vajaan kuukauden kuluttua mystisesti huonontua ja muutut synkäksi, ymmärrä yhdistää se ketipinoriin. Äläkä anna kenekään uskotella sulle, että sun on pakko jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullekin määrättiin Ketipinoria kun olin 16. Pienin mahd. annos nukahtamiseen, muistaakseni 25 mg ja kyllä teki olon kauhean tokkuraiseksi, niinkuin en olisi tässä maailmassa lainkaan. Pelkäsin myös lihomista, mutta lääkärin mukaan lihoa voi pitkäaikasella käytöllä ja suurella annostuksella. Sen takia en suostunut jatkamaan koko lääkettä vaan sain eri kamaa.

Joskus musta on vain mukava olla epätodellisuudessa, niin en ajattele liikoja. Mutta toivottavasti en tule lääkkeen seurauksena liian poissaolevaksi, etten voi enää tehdä normaaleja asioita. Aiheuttaako tuo muuten riippuvuutta?

Ap

Kaikki mielenterveyslääkkeet pitää lopettaa  vähitellen, jos sitä tarkoitat. Mutta ei se ole mikään kipulääke/opiaatti, josta tulee euforiaa ja ratkeaa syömään enemmän.  

Mikään lääke ei kuitenkaan tee sellaista oloa, mikä estäisi liikojen ajattelun. Se on asia, jonka joudut opetella treenaamalla aivojasi. Näin olen toiminut itse hyvin pitkälti, omat  ongelmani ovat olleet erittäin vaikeita ja lamaannuttavia. 

Vierailija kirjoitti:

Ketipinor on antipsykootti, jonka suurin sivuvaikutus on aivojen pieneneminen. Koska 16 vuotiaan aivot kehittyvät vielä, tulet todennäköisesti saamaan tuosta ikuisia vaurioita. Itse käytän tuota lääkettä 25mg vuorokaudessa, tuolla annoksella riski on pienempi, koska se on vain vahva anti histamiini. Yli 100mg annoksilla lääke on eri lääke eli isommat annokset sitovat aivoissa eri reseptoreita ja annoksen lisääminen on sama kuin lisäisi uuden lääkkeen. 

En suosittele tätä sinulle AP, koska et ole psykoottinen. Itse syön tätä koska mikään muu ei auta vuosia jatkuneeseen vaikeaan pitkään unettomuuteen. Olen kokeillut kaikkia mahdollisia lääkkeitä, koska minulla on hyvin vaikea lapsuus ja lukuisia ongelmia. Sinuna AP vaihtaisin lääkäriä ja kokeilin venlafaxinea. Se on hankala lopettaa, mutta vaikeasti lopettava lääke on parempi kuin pienentyneet aivot.

Oletko nyt aivan varma, että aivot pienentyvät tuosta?

Venlafaxin on ilmeisesti vain masennuslääke, ja lääkärini määräsi mulle ketipinoria juuri epävakauden takia.

Ap

Olen siis nainen ja nykyään 30-vuotias. Edelleen on paniikkihäiriö, mutta

muuten olen psyykkisesti terve ja onnellinen. :)

-Viestin 29 kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla Ap traumaperäistä tämä, vaikeista kotioloista tms. johtuvaa vai oireet ovat "muuten vain" tulleet? Onko sinulla terapiakontakti?

Ainakin osittain traumaperäistä. Ollaan vasta haettu terapiaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aika samanlaisilla oireilla sain myös reseptin 18-vuotiaana. Mulla oli myös heittelehtivät mielialat, jonka syystä epäiltiin kaksisuuntaista mielialahäiriötä. En kuitenkaan koskaan ollut esim. maaninen.

Söin lääkettä 2,5 vuotta. Siinä ajassa mun ahdistustilat muuttuivat itsetuhoisuudeksi ja masennus lievästä vakavaksi. Näin jälkeenpäin voin sanoa, etten ollut oikea minä koko aikana. Silti mua painostettiin jatkamaan lääkitystä ja saatiin uskomaan, että menin vain huonoon kuntoon lääkkeestä huolimatta. Lopulta olin 20-vuotias ja niin synkässä tilassa, etten jaksanut mennä apteekkiin. Olin siinä vaiheessa jo niin koukussa ketipinoriin, että murskasin lääkettä pikkuhiljaa pieniksi paloiksi, jotta se riittäisi ja saisin unta. Yhtenä päivänä kaikki murut oli syöty, mutta sain silti yhden yön nukuttua. Ja toisen. En enää mennyt apteekkiin. Kesti vajaa kuukausi, kun huomasin että jokin on muuttunut ja sumu väistynyt. Nousin ylös, hoidin koulurästit pois ja aloin taas elää.

Myöhemmin mulle on sanottu, ettei muka mikään ollut lääkkeen syytä. Olin kuulemma vaan herkässä kehitysvaiheessa. Kummasti vain tämä kehitysvaihe alkoi muuttua vakavaksi vasta, kun ketipinor alkoi vaikuttaa ja meni ohi, kun kaikki myrkky oli poistunut kropasta. Löysin netistä valtavat määrät vastaavia tarinoita, joissa mielenterveysongelmat olivat reilusti pahentuneet ketipinorilla.

En voi käsittää, että tuota voidaan määrätä alaikäiselle.

Tottakai voit kokeilla lääkettä. Mutta kuuntele itseäsi. Jos olosi alkaa vajaan kuukauden kuluttua mystisesti huonontua ja muutut synkäksi, ymmärrä yhdistää se ketipinoriin. Äläkä anna kenekään uskotella sulle, että sun on pakko jatkaa.

Mua ihan oikeasti alkoi pelottaa. En oikeasti tiedä johtuuko se sitten lääkkeestä, jos mulla alkaa mennä huonommin, kun mulla on välillä masennuskausia. Mutta ainakin osaan sitten epäillä ketipinoria.

Ap

Tuo lääke on silkkaa myrkkyä.

Söin kyseistä tuotetta kolme vuotta, jona aikana paino nousi 10kg, aamuisin ei saanut silmä auki kun vasta puolen päivän jälkeen ja silti väsymys oli sietämätön.

En suosittele edes täysi-ikäisille.

N30

Vierailija kirjoitti:

Tuo lääke on silkkaa myrkkyä.

Söin kyseistä tuotetta kolme vuotta, jona aikana paino nousi 10kg, aamuisin ei saanut silmä auki kun vasta puolen päivän jälkeen ja silti väsymys oli sietämätön.

En suosittele edes täysi-ikäisille.

N30

Niin ja lisään vielä että on todella koukuttava ja annosta joutuu jatkuvasti nostamaan kun muuten illalla ei saa unta.

Järkyttävää, että jo lapset ja nuoret altistetaan näille myrkyille. Etkö selviä elämästäsi, esim. koulusta vai miksi sulle tuota on määrätty? Omalla tyttärelläni oli voimakasta ahdistuneisuutta, uneetomuuttaa ja jatkuvaa lievää masennusta koko yläkouluajan. Painostus lääkkeisiin oli todella kovaa, meille vanhemmille sanottiin suoraan, että pilaamme lapsen elämän. Luojan kiitos, olimme varmoja, että kykenemme hoitamaan asian muuten. Unettomuuteen auttoi melatoniini aika hyvin, ahdistusta lievitti vyöhyketerapia ja masennusta kunnon hikiliikunta, sekä kaikenlainen mukava tekeminen. Välillä tyttö oli koulusta pois useamman viikon, mutta opiskeli kotona ja kävi tekemässä kokeet. Hyvän todistuksen sai ja kun lukio alkoi, kaikki oireet olivat taaksejäänyttä elämää. 

Koulussa on mennyt oikein hyvin, on kavereita, harrastuksia jne. Elämä hymyilee. Onneksi pysyimme tiukkoina, emmekä lähteneet puoskarointilinjalle epämääräisiä mömmöjä syöttämään. Onko sinulla vanhemmat tukena? Uskon, että sinä ja kutakuinkin kaikki muutkin nuoret selviävät ilman lääkkeitä näistä oireista. Syöthän terveellisesti ja suolistosi on kunnossa? Tähän kyllä tarvitsee aikuisen tukea ja apua, toivon, että sinulla sitä on. Muutennkin toivon sinulle kaikkea mahdollista hyvää elämääsi!

Ei, yhtäkään pilleriä et ota. Ensinnäkin, tuo annostus on aivan liian suuri. Toisekseen, ketipinoria ei ole tarkoitettu kuvaamiesi oireiden hoitoon. Kolmanneksi, tuolla annoksella kun syöt ketipinoria, olet viiden vuoden päästä lihonut 30kg ja olet täysin kyvytön normaaliin elämää. Vaadi toinen lääkäri, jos eivät sinua usko käske vanhempiasi vaatimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketipinor on antipsykootti, jonka suurin sivuvaikutus on aivojen pieneneminen. Koska 16 vuotiaan aivot kehittyvät vielä, tulet todennäköisesti saamaan tuosta ikuisia vaurioita. Itse käytän tuota lääkettä 25mg vuorokaudessa, tuolla annoksella riski on pienempi, koska se on vain vahva anti histamiini. Yli 100mg annoksilla lääke on eri lääke eli isommat annokset sitovat aivoissa eri reseptoreita ja annoksen lisääminen on sama kuin lisäisi uuden lääkkeen. 

En suosittele tätä sinulle AP, koska et ole psykoottinen. Itse syön tätä koska mikään muu ei auta vuosia jatkuneeseen vaikeaan pitkään unettomuuteen. Olen kokeillut kaikkia mahdollisia lääkkeitä, koska minulla on hyvin vaikea lapsuus ja lukuisia ongelmia. Sinuna AP vaihtaisin lääkäriä ja kokeilin venlafaxinea. Se on hankala lopettaa, mutta vaikeasti lopettava lääke on parempi kuin pienentyneet aivot.

Oletko nyt aivan varma, että aivot pienentyvät tuosta?

Venlafaxin on ilmeisesti vain masennuslääke, ja lääkärini määräsi mulle ketipinoria juuri epävakauden takia.

Ap

kyllä ihan 100% varma. Se on yleisin tiedossa oleva "sivuoire", ihan tieteellisesti tutkittu. Löydät googlettamalla lukuisia tuloksia aiheesta. 

https://www.madinamerica.com/2013/06/antipsychotics-and-brain-shrinkage…

Masennuslääke tasaa mielialoja kyllä. 

Jos et ole psykoottinen, niin harkitse tarkkaan alatko syödä lääkettä. Antipsykoottiset lääkkeet ovat aika vahvoja ja niillä on ikäviä sivuvaikutuksia. Itse joudun syömään antipsykoottia, koska olen sairastanut psykoosin, mutta elämänlaatu on kyllä kärsinyt sivuvaikutuksista.

[/quote]

Mua ihan oikeasti alkoi pelottaa. En oikeasti tiedä johtuuko se sitten lääkkeestä, jos mulla alkaa mennä huonommin, kun mulla on välillä masennuskausia. Mutta ainakin osaan sitten epäillä ketipinoria.

Ap[/quote]

Just tuosta syystä en itsekään tajunnut täysin varmasti yhdistää niitä oireita lääkkeeseen. Näin jälkikäteen voi todeta, että se masennus mitä ketipinor aiheutti oli jotenkin väsyneempää ja välinpitämättömämpää. Sellaista "ihan sama olenko elossa"-fiilistä.

Suosittelen, että pidät päiväkirjaa ja kerrot jollekin läheiselle lääkityksen aloittamisesta. Voit myös pyytää läheistä kertomaan, jos muutut erilaiseksi.

-29