Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies kiukustuu helposti
17.10.2018 |
Onko muilla kokemusta tällaisesta? Mies hermostuu helposti sanomisistani ja tiuskii, korottaa ääntä jne. Välillä alkaa huutaa kurkku suorana, koska mä kuulemma "jankkaan" jostain, haluan vaan keskustella jostain aiheesta loppuun, joka ilmeisesti ärsyttää häntä. Sanoo joskus että lopetetaan ennen kuin tulee riita, mutta enhän mä riitele, kun keskustelen ihan normaalilla äänensävyllä. On myöntänyt että huutamisella yrittää lopettaa koko aiheesta keskustelun. Sitten vielä kaiken lisäksi monesti sanoo että olen liian herkkä ja ymmärsin väärin hänen sanomisiaan, itse joskus töksäyttelee asioista ja puhuu vihaisesti, se on kuulemma normaalia ja ei pidä ottaa niin vakavasti. Kyllä olen herkkä, muttei mulla missään ihmissuhteessa ole tällaista. Mies sanoo myös ettei hänenkään lähipiirissä ole yhtä herkkiä ihmisiä.
Hänen kotona on kuulemma ollut tapana korottaa toiselle ääntä että asia menee perille, eli on tottunut sellaiseen eikä ymmärrä miksi pahoitan mieltäni. Kun mies huutaa kovaan ääneen, se saa mut jossain vaiheessa ihan pois tolaltani, vaikka aluksi pysyn rauhallisena ja kysyn miksi se huutaa, alan lopulta itkemään ja myös huutamaan takaisin, mies kiukustuu siitä vaan lisää, lähden eri huoneeseen itkemään, ei tule lohduttaa, tai jos tulee niin se on sellaista vastahakoista, tuntuu ettei hänellä ole empatiakykyä, sanoi ettei voi lohduttaa kun on vihainen mulle. Itken myös sitäkin että ei voi lohduttaa mua ja tuntuu niin yksinäiseltä. Itse kyllä lohduttaisin itkevää.
Kyllä itsekin joskus tiuskin, mutta pyydän sitä anteeksi, mies väittää monesti ettei edes tiuskinut, eli mulla ilmeisesti ymmärtämisessä jotain ongelmia. Kyllähän jokainen normaali ihminen näkee toisesta jos se on vihainen? Sanoin myös että oon oppinut välillä huomaamaan milloin mies alkaa kiukustumaan ja vaihdan puheenaihetta tai lopetan aiheesta puhumisen, mies oli sitä mieltä että on älytöntä että väistelen konflikteja!? En enää tiedä mitä tehdä, hän on kyllä myöntänyt että pitäisi vähentää tuota huutamista, mutta sama vaan jatkuu ja tapellaankin n. kerran viikossa.
Aloin epäilemään että miehellä on joku persoonaallisuushäiriö, alan olla aika väsynyt tähän. Mies oli suhteen alussa ihan erilainen, tuli silloinkin riitoja ehkä kerran kuussa, mutta ajattelin että johtuu myös musta, silloin se myös aina pyyteli anteeksi ja sanoi että oli väsynyt tms, niin ajattelin että sellaista se on ja kaikki joskus riiteli. Kun muutimme yhteen 1,5v seurustelun jälkeen, niin tilanne paheni entisestään, en olisi toki muuttanut yhteen missään vaiheessa jos tällaista olisi ollut jo aiemmin. Muuten mies on todella mukava ja ihana, mutta muuttuu ihan erilaiseksi ja kaikki pienekin kinastelut muuttuu usein riidaksi, koska se ei vaan osaa riidellä rakentavasti keskustellen.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ärsyttävältä. Kyllä minullakin alkaisi pulssi ja volyymi nousemaan jos joutuisin tuota jankutusta kuuntelemaan. Ja kyllä, jankutat.
Niin no jos parisuhteessa yhteisistä asioista puhuminen on aina jankuttamista eikä haluaa kuulla toisen mielipidettä, niin ehkä silloin kannattaa elää yksin? Jos ei toista voi sen verran ottaa huomioon vaan aina jyräten pitäisi saada oma tahtonsa läpi huutaen ja raivoten. En ymmärrä miten muuten se yhteiselo sujuisi jos kumpikin eläisi omaa elämäänsä ja tekisi mitä huvittaa saman katon alla toisesta välittämättä? Ihan sellainenkin asia kuin että olen monta kertaa pyytänyt kolistelematta kun meneen nukkumaan aiemmin, että hoitaisi syömiset yms ennen sitä (menen klo 22-22.30 nukkumaan), onko se liikaa pyydetty? Joudun nukkumaan arkisin korvatulpat korvissa koska aina tulee jotain kolinaa. Mies menee nukkuu 23-23.30 ja herää kuitenkin aina mun kanssa samaan aikaan kun menee töihin (tekee myös etänä), eli 6.40, ei ihmekään että aina väsynyt kun ei koskaan arkisin nuku tarpeeksi. Myös jotkut harrastukset päättyy myöhään illalla ja tulee vasta 22 jälkeen ja alkaa taas se kolina. Kyllä mä oon se paha jankuttaja, kun haluan nukkua rauhassa.
-Ap
No itse asiassa tämän viestisi perusteella olet kyllä melko itsekäs. Vain sinun nukkumisellasi ja päivärytmilläsi on merkitystä. Vain sinua on huomioitava. Jos miehesi tulee kotiin klo 22 niin hän ei saa käydä suihkussa, ei vaihtaa vaatteita, ei tehdä iltapalaa, ei mitään - kun kunungatar nukkuu. Kuulostat juuri niin ärsyttävältä oman navan tuijottajalta kuin vain voi
No eikö normaalisti ihmiset mene nukkumaan klo 22 maissa jos tekee päivätyötä? Millä tavalla tämä on itsekästä? Töitä on pakko tehdä, harrastuksissa voi käydä ihan ihmisten aikaan esim. töiden jälkeen. Jos itse valitsee sellaiset harrastukset jotka alkaa klo 21, niin voi vaikka toista huomioida ja koittaa tehdä hiljaa asiat kun tulee kotiin. Mies syö iltaruokaa kyllä ennen harrastukseen lähtemistä, käy siellä suihkussa, sitten tulee kotiin ja alkaa lämmittelemäät mikrossa jotain ruokia yms. Kertoo myös itsestäsi aika paljon tuo hyökkäävä asenne. Niin kuin olen kertonut, oon joutunut tämän miehen valvomisen takia käyttämään korvatulppia arkisin.
-Ap
jaxuhali toivottavasti ei ole ollut liian rankkaa käyttää tulppia.
No ei olekaan, mutta olen herkkäuninen ja nukahdan vaan täydessä hiljaisuudessa ja herään myös aluksi herkästi ääniin. Oon aiemmin kärsinyt "asumisen äänistä" kun naapurit riitelivät ja kolistelivat ja pitivät telkkaria päällä niin että koko rappu raikasi. Sitten muutettiin tähän hiljaisempaan taloon ja naapureista kuuluu harvemmin mitään, mutta nyt kun sain asumiskumppanin käytännössä joudun pitämään korvatulppia lähes koko ajan, verrattuna edelliseen tilanteeseen, niin kyllä se harmittaa. Olen myös kärsinyt uniongelmista näiden naapureiden takia ja ajattelin että vihdoin saa olla rauhassa omassa kodissa. Voi olla vaikea ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Mielestäni hiljaisuusaika kuuluu kaikille ja pitäisi muita huomioida. Korvatulpat on vaan satunnaista käyttöä varten, ei jatkuvaa.
-Ap
Luulisi tällaisten asioiden tulleen ilmi jo seurusteluaikana. Kai te silloinkin vietitte öitä yhdessä?
Onko miehen unirytmi muuttunut, kun muutitte yhteen? Vai miten hoiditte nämä nukkumisajat jos nyt on ongelmia?
En puolustele miestä, mutta minun mieheni on myös sellainen, että jos on töistä tullessa väsynyt tai näen, että on ollut huono päivä, niin annan hänen olla rauhassa. En kysele päivästä enkä myöskään ala *piristämään* millään päivän aikana tapahtuneista hauskalla jutuilla.
Myös tuo, että joskus kannattaa olla *jankkaamatta*, eli parisuhteessa tulee olla pelisilmää.
Miehesi ei mielestäsi huomioi hiljaisuuden tarpeitasi, voi olla, että itse on hyväuninen ja ei ymmärrä. En minäkään välttämättä ymmärtäisi jos en kotonani saisi syödä tai käydä suihkussa kun toinen nukkuu.
Sinä tahdot, että mies ottaa joissain asioissa sinun *erityisyytesi* huomioon, mies taas ehkä ajattelee, että kun hän on sanonut, että hänelle ei kannata puhua määrätyssä tilanteessa, niin se on sitten taas hänen *eritysitarve*, antaa olla silloin rauhassa. Jota tahtoisi sinun noudattavan. Nyt nämä esimerkiksi.
Oletteko turhaantuneita puolin ja toisin? Kannattaa silloin jotenkin muuttaa keskustelumuotoa tai esimerkillä valottaa mitä toisen haluaa ymmärtävän.
Raivoaminen ja huutaminen ei ole oikein. Mutta kommunikoinnissa ja toistenne tuntemisessa on ongelmia, syyllistä en tässä halua etsiä lainkaan.
Oletteko kovin erilaisia muutenkin elämänrytmiltänne ja luonteeltanne? Jos mies on suurpiirteisempi ja nopea kiihtymään eikä niin herkkä, sinä pikkutarkka, herkkä ja tarvitset rutiineja arjessa, niin ette ymmärrä toisianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kattoisi päivääkään pitempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ärsyttävältä. Kyllä minullakin alkaisi pulssi ja volyymi nousemaan jos joutuisin tuota jankutusta kuuntelemaan. Ja kyllä, jankutat.
Niin no jos parisuhteessa yhteisistä asioista puhuminen on aina jankuttamista eikä haluaa kuulla toisen mielipidettä, niin ehkä silloin kannattaa elää yksin? Jos ei toista voi sen verran ottaa huomioon vaan aina jyräten pitäisi saada oma tahtonsa läpi huutaen ja raivoten. En ymmärrä miten muuten se yhteiselo sujuisi jos kumpikin eläisi omaa elämäänsä ja tekisi mitä huvittaa saman katon alla toisesta välittämättä? Ihan sellainenkin asia kuin että olen monta kertaa pyytänyt kolistelematta kun meneen nukkumaan aiemmin, että hoitaisi syömiset yms ennen sitä (menen klo 22-22.30 nukkumaan), onko se liikaa pyydetty? Joudun nukkumaan arkisin korvatulpat korvissa koska aina tulee jotain kolinaa. Mies menee nukkuu 23-23.30 ja herää kuitenkin aina mun kanssa samaan aikaan kun menee töihin (tekee myös etänä), eli 6.40, ei ihmekään että aina väsynyt kun ei koskaan arkisin nuku tarpeeksi. Myös jotkut harrastukset päättyy myöhään illalla ja tulee vasta 22 jälkeen ja alkaa taas se kolina. Kyllä mä oon se paha jankuttaja, kun haluan nukkua rauhassa.
-Ap
älä nyt trollia syötä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ärsyttävältä. Kyllä minullakin alkaisi pulssi ja volyymi nousemaan jos joutuisin tuota jankutusta kuuntelemaan. Ja kyllä, jankutat.
Niin no jos parisuhteessa yhteisistä asioista puhuminen on aina jankuttamista eikä haluaa kuulla toisen mielipidettä, niin ehkä silloin kannattaa elää yksin? Jos ei toista voi sen verran ottaa huomioon vaan aina jyräten pitäisi saada oma tahtonsa läpi huutaen ja raivoten. En ymmärrä miten muuten se yhteiselo sujuisi jos kumpikin eläisi omaa elämäänsä ja tekisi mitä huvittaa saman katon alla toisesta välittämättä? Ihan sellainenkin asia kuin että olen monta kertaa pyytänyt kolistelematta kun meneen nukkumaan aiemmin, että hoitaisi syömiset yms ennen sitä (menen klo 22-22.30 nukkumaan), onko se liikaa pyydetty? Joudun nukkumaan arkisin korvatulpat korvissa koska aina tulee jotain kolinaa. Mies menee nukkuu 23-23.30 ja herää kuitenkin aina mun kanssa samaan aikaan kun menee töihin (tekee myös etänä), eli 6.40, ei ihmekään että aina väsynyt kun ei koskaan arkisin nuku tarpeeksi. Myös jotkut harrastukset päättyy myöhään illalla ja tulee vasta 22 jälkeen ja alkaa taas se kolina. Kyllä mä oon se paha jankuttaja, kun haluan nukkua rauhassa.
-Ap
No itse asiassa tämän viestisi perusteella olet kyllä melko itsekäs. Vain sinun nukkumisellasi ja päivärytmilläsi on merkitystä. Vain sinua on huomioitava. Jos miehesi tulee kotiin klo 22 niin hän ei saa käydä suihkussa, ei vaihtaa vaatteita, ei tehdä iltapalaa, ei mitään - kun kunungatar nukkuu. Kuulostat juuri niin ärsyttävältä oman navan tuijottajalta kuin vain voi
No eikö normaalisti ihmiset mene nukkumaan klo 22 maissa jos tekee päivätyötä? Millä tavalla tämä on itsekästä? Töitä on pakko tehdä, harrastuksissa voi käydä ihan ihmisten aikaan esim. töiden jälkeen. Jos itse valitsee sellaiset harrastukset jotka alkaa klo 21, niin voi vaikka toista huomioida ja koittaa tehdä hiljaa asiat kun tulee kotiin. Mies syö iltaruokaa kyllä ennen harrastukseen lähtemistä, käy siellä suihkussa, sitten tulee kotiin ja alkaa lämmittelemäät mikrossa jotain ruokia yms. Kertoo myös itsestäsi aika paljon tuo hyökkäävä asenne. Niin kuin olen kertonut, oon joutunut tämän miehen valvomisen takia käyttämään korvatulppia arkisin.
-Ap
jaxuhali toivottavasti ei ole ollut liian rankkaa käyttää tulppia.
No ei olekaan, mutta olen herkkäuninen ja nukahdan vaan täydessä hiljaisuudessa ja herään myös aluksi herkästi ääniin. Oon aiemmin kärsinyt "asumisen äänistä" kun naapurit riitelivät ja kolistelivat ja pitivät telkkaria päällä niin että koko rappu raikasi. Sitten muutettiin tähän hiljaisempaan taloon ja naapureista kuuluu harvemmin mitään, mutta nyt kun sain asumiskumppanin käytännössä joudun pitämään korvatulppia lähes koko ajan, verrattuna edelliseen tilanteeseen, niin kyllä se harmittaa. Olen myös kärsinyt uniongelmista näiden naapureiden takia ja ajattelin että vihdoin saa olla rauhassa omassa kodissa. Voi olla vaikea ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Mielestäni hiljaisuusaika kuuluu kaikille ja pitäisi muita huomioida. Korvatulpat on vaan satunnaista käyttöä varten, ei jatkuvaa.
-Ap
Luulisi tällaisten asioiden tulleen ilmi jo seurusteluaikana. Kai te silloinkin vietitte öitä yhdessä?
Onko miehen unirytmi muuttunut, kun muutitte yhteen? Vai miten hoiditte nämä nukkumisajat jos nyt on ongelmia?
En puolustele miestä, mutta minun mieheni on myös sellainen, että jos on töistä tullessa väsynyt tai näen, että on ollut huono päivä, niin annan hänen olla rauhassa. En kysele päivästä enkä myöskään ala *piristämään* millään päivän aikana tapahtuneista hauskalla jutuilla.
Myös tuo, että joskus kannattaa olla *jankkaamatta*, eli parisuhteessa tulee olla pelisilmää.
Miehesi ei mielestäsi huomioi hiljaisuuden tarpeitasi, voi olla, että itse on hyväuninen ja ei ymmärrä. En minäkään välttämättä ymmärtäisi jos en kotonani saisi syödä tai käydä suihkussa kun toinen nukkuu.
Sinä tahdot, että mies ottaa joissain asioissa sinun *erityisyytesi* huomioon, mies taas ehkä ajattelee, että kun hän on sanonut, että hänelle ei kannata puhua määrätyssä tilanteessa, niin se on sitten taas hänen *eritysitarve*, antaa olla silloin rauhassa. Jota tahtoisi sinun noudattavan. Nyt nämä esimerkiksi.
Oletteko turhaantuneita puolin ja toisin? Kannattaa silloin jotenkin muuttaa keskustelumuotoa tai esimerkillä valottaa mitä toisen haluaa ymmärtävän.
Raivoaminen ja huutaminen ei ole oikein. Mutta kommunikoinnissa ja toistenne tuntemisessa on ongelmia, syyllistä en tässä halua etsiä lainkaan.
Oletteko kovin erilaisia muutenkin elämänrytmiltänne ja luonteeltanne? Jos mies on suurpiirteisempi ja nopea kiihtymään eikä niin herkkä, sinä pikkutarkka, herkkä ja tarvitset rutiineja arjessa, niin ette ymmärrä toisianne.
Kiitos viestistäsi. Mies on juurikin sellainen, kuten kuvailet viimeisessä lauseessasi. Itse olen tarkempi ja rauhallisempi. ja en todellakaan tykkää konflikteista, mutta hän väittää että hakemalla haen niitä. Ei ole vaikea hänen kanssa jos joka asiaan reagoidaan noin voimakkaasti. Koen myös että mies enemmän esitti suhteen alkuaikoina ja nyt ei enää tarvitse esittää. Toki kaikki esittää alussa parempaa kuin mitä on. Mutta esim. mun ystävät ja sukulaiset on kehunut miestäni tosi paljon ja että oon kuulemma löytänyt niin hyvän miehen. Ainoastaan äitini nyt tietää ongelmistamme ja sekin kehotti eroamaan. Hän on erittäin hurmaava ja seurallinen uusien ihmisten kanssa ja saa heidät heti puolelleen. Itse olen varovaisempi ja ujompi ja ajan myötä avaudun enemmän ihmisille. En kyllä tiedä edes miksi kirjoitan tämän, varmaan kertoakseni että ollaan temperamentiltamme aika erilaisia. Mies myös näyttää toipuvan konflikteistamme paljon nopeammin, kun mulla on paha mieli vielä seuraavana päivänäkin.
-Ap
Mitä te teette yhdessä ja miksi muutitte yhteen?
Teidän parisuhde kuulostaa huonosti toimivalta kämppäkaveruudelta.
Molemmat pitää tiukasti kiinni omista rutiineistaan.
Älkää nyt herran tähden ainakaan lapsia tehkö!
Vasta yhteenmuuttanut pari joka syö, nukkuu, peseytyy ja harrastaa eri aikoihin.... ja kaikki on vaikeeta, puhuminen on riitelyä.
Jos/kun teille tulee oikeita vastoinkäymisiä, olette toistenne tukassa tai mies häipyy ja sä jäät itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta miehen käytös vaikuttaa sellaiselta, että väsyneenä/stressaantuneena on lyhyt pinna ja sen vuoksi huutaa läheiselle.
Että ei sitä asiaa paranna se, että mies on tottunut kotona huutamaan.
Mutta tilanne kuulostaa huonolta. Mies ei mielestäni voi jatkaa noin, hän käyttää nyt sinua likasankona. Puhu asiasta.
Miehen suuttumisesta noissa tilanteissa tulee myös epäreilua vallankäyttöä, hän siis jyrää sinua asioissa, joista on eri mieltä (tai mikä syy nyt milloinkin, syythän aina löytyy). Että koska hän korottaa ääntään, pitäisi mennä hänen pillinsä mukaan. Ei tule vetelemään pitemmän päälle tuollainen homma.
Miehellä voi tietysti olla jokin vialla, joko teidän välinen juttu tai joku ihan muu elämän juttu ja sen vuoksi käyttäytyy noin. Se pitäisi nyt selvittää.
Kiitos kommentistasi, näin minäkin koen asian. Kerran se tuli työmatkalta valmiiksi vihaisen oloisena. Kun kysyin mikä on, sanoi että on väsynyt. Olisi pitänyt siis tajuta jättää se rauhaan. No en tajunnut. En ajatellut että jo se että kerron sille päivän kuulumisia ärsyttäisi sitä niin paljon. Ajattelin piristää sitä ja aloin kertomaan yhtä hauskaa juttua mikä sinä päivänä mulle tapahtui, johon se huusi yhtäkkiä että nyt riittää, ei jaksa kuunnella kun on väsynyt! Pahoitin mieleni ja sanoin että eikö siitä voinut kertoa ettei jaksa jutella, en mä osaa lukea sen ajatuksia. Siitä vaan jatkoi huutamista kun en taaskaan osannut lukea tilannetta ja lähdin itkien pois.
Ja just se että syyttää mua siitä että kaiken pitää mennä niin kuin mä haluan, kun käytännössä saa raivarit siitä jos pyydän tai ehdotan jotain.
-Ap
No älä sitten enää puhu miehellesi mitään, vastaile lyhyesti ja ilman kiinnostusta jos kysyy jotain. Jos kysyy miksei enää mistään keskustella, niin vastaa: "En minä enää viitsi sinulle mitään sanoa kun sinä vain huudat kaikesta". Saisi mieskin vähän miettiä omaa käytöstään. Tai vaihtoehtoisesti rupeaa huutamaan, jolloin kannattaa suosiolla pakata laukut ja lähteä. Mies joka suuttuu kaikesta haluaa mykän koti/seksiorjan sinusta, eikä kunnioita mielipiteitäsi tai itsenäistä olemassaoloasi ollenkaan. Saisi olla yksin lopun ikäänsä, tuollainen sika.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te teette yhdessä ja miksi muutitte yhteen?
Teidän parisuhde kuulostaa huonosti toimivalta kämppäkaveruudelta.
Molemmat pitää tiukasti kiinni omista rutiineistaan.
Älkää nyt herran tähden ainakaan lapsia tehkö!
Vasta yhteenmuuttanut pari joka syö, nukkuu, peseytyy ja harrastaa eri aikoihin.... ja kaikki on vaikeeta, puhuminen on riitelyä.
Jos/kun teille tulee oikeita vastoinkäymisiä, olette toistenne tukassa tai mies häipyy ja sä jäät itkemään.
Emme kaikesta riitele eikä koko ajan, niin kuin kirjoitin 1-2 vkon välein on nyt ollut näitä riitoja. Muuten menee hyvin siinä välissä. Ja ihan normaaleja asioita tehdään, mitä muutkin pariskunnat tekee. Mies on kyllä kertonut että ei tiedä haluaako mun kanssa koskaan lapsia ja naimisiin, kun koko ajan riidellään. Sanoin että mielestäni meillä menee myös hyvin silloin kun ei riidellä ja itse oon vaan toivonut että riidat vähenee ja voimme jatkaa yhdessä. Ehkä se on vaan hyväksyttävä että tästä ei mitään tule. Välillä vaan kun on mennyt tosi hyvin mietin että miten ikinä oon halunnut luopua tästä miehestä. Kunnes tulee uusi räjähdys, ja ihan puskista.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta miehen käytös vaikuttaa sellaiselta, että väsyneenä/stressaantuneena on lyhyt pinna ja sen vuoksi huutaa läheiselle.
Että ei sitä asiaa paranna se, että mies on tottunut kotona huutamaan.
Mutta tilanne kuulostaa huonolta. Mies ei mielestäni voi jatkaa noin, hän käyttää nyt sinua likasankona. Puhu asiasta.
Miehen suuttumisesta noissa tilanteissa tulee myös epäreilua vallankäyttöä, hän siis jyrää sinua asioissa, joista on eri mieltä (tai mikä syy nyt milloinkin, syythän aina löytyy). Että koska hän korottaa ääntään, pitäisi mennä hänen pillinsä mukaan. Ei tule vetelemään pitemmän päälle tuollainen homma.
Miehellä voi tietysti olla jokin vialla, joko teidän välinen juttu tai joku ihan muu elämän juttu ja sen vuoksi käyttäytyy noin. Se pitäisi nyt selvittää.
Kiitos kommentistasi, näin minäkin koen asian. Kerran se tuli työmatkalta valmiiksi vihaisen oloisena. Kun kysyin mikä on, sanoi että on väsynyt. Olisi pitänyt siis tajuta jättää se rauhaan. No en tajunnut. En ajatellut että jo se että kerron sille päivän kuulumisia ärsyttäisi sitä niin paljon. Ajattelin piristää sitä ja aloin kertomaan yhtä hauskaa juttua mikä sinä päivänä mulle tapahtui, johon se huusi yhtäkkiä että nyt riittää, ei jaksa kuunnella kun on väsynyt! Pahoitin mieleni ja sanoin että eikö siitä voinut kertoa ettei jaksa jutella, en mä osaa lukea sen ajatuksia. Siitä vaan jatkoi huutamista kun en taaskaan osannut lukea tilannetta ja lähdin itkien pois.
Ja just se että syyttää mua siitä että kaiken pitää mennä niin kuin mä haluan, kun käytännössä saa raivarit siitä jos pyydän tai ehdotan jotain.
-Ap
No älä sitten enää puhu miehellesi mitään, vastaile lyhyesti ja ilman kiinnostusta jos kysyy jotain. Jos kysyy miksei enää mistään keskustella, niin vastaa: "En minä enää viitsi sinulle mitään sanoa kun sinä vain huudat kaikesta". Saisi mieskin vähän miettiä omaa käytöstään. Tai vaihtoehtoisesti rupeaa huutamaan, jolloin kannattaa suosiolla pakata laukut ja lähteä. Mies joka suuttuu kaikesta haluaa mykän koti/seksiorjan sinusta, eikä kunnioita mielipiteitäsi tai itsenäistä olemassaoloasi ollenkaan. Saisi olla yksin lopun ikäänsä, tuollainen sika.
Joskus kokeilin tuota että sain sanottua asiani loppuun jämäkästi ilman että rupesin itsemään, pointtini tuli ilmeisesti selväksi ja mies hiljeni. Hetken päästä juteltiin jo normaalisti. Silti jäi paha mieli ja melkein tärisin, kai mä sitten pelkään sitä sen huutoa. Yleensä kyllä murrun ja alan itkemään tai huudan takaisin jolloin riita vaan pahenee ja mies muuttuu entistä vihaiseksi ja viimeistään silloin itken. Meillä on aika yhteensopiva huumorin taju sekä kemiaa, näillä siis mennään eteenpäin. Eli kyllä nauretaan myös paljon silloin kun on hyvä kausi. Mä en käsitä miten oon joutunut tällaiseen suhteeseen. Edellisen miehen kanssa suhde muuttui tylsäksi ja olimme kuin sisko ja veli, seksi loppui. Pitää ilmeisesti tosissaan varoa mitä toivoo.
- Ap
Itsellä kuolis tunteet tommosta ihmistä kohtaan aika pian. Oon tosi herkkä, ja jos mulle huudetaan ja ääntä korotetaan niin alan hyvin helposti itkeä ja sulkeudun ja alkaa ahdistaa. Mua on lapsuus koulukiusattu ja kotona isä etenkin tuppas huutamaan paljon äidille riitojen aikana ja joskus meille lapsillekkin (mitään muuta väkivaltaa tms ei toki onneks ollut ja isääni rakastan ihan sydämen pohjasta silti, mutta tiedostan että tuosta tullut herkkyys huutamiselle) joten oon herkkä. Oon nyt parisuhteessa sellasen tyypinkaa joka kyllä suuttuessaan raivostuu ja on kovaääninen, mutta ei ole kertaakaan mulle sillä tavalla suuttunut onneksi. Välillä mietin että mitä jos suuttuisi niin, niin varmaan kyllä pelästyisin kovasti. Mutta se ero ap:n tilanteeseen olis että tiedän, että jos alkaisin itkeä niin hän varmaan tulis tolkkuihinsa ja lohduttas. Sentakia hänen kaa on turvallinen olo. En vois kuitenkaa olla hänenkää kanssa jos tommonen olis jokaviikkoista. En vaan kestäisi ja olis parempi lähteä pois semmosesta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa... Mitä mieltä olette siitä että kun mies saa seksiä, niin seuraavat päivät on oikein rakastuneen oloinen ja huomioi, sanoo rakastavansa. Tämä on aika silmiinpistävää, kun ei normaalisti nykyään edes sano rakastavansa. Sanoin että tää on loukkaavaa, että vain seksin jälkeenkö oon rakas, muuten sitä ei voi sanoa/huomioida. Nyt kun olen ollut kipeänä ja pyytänyt hoitamaan yhtä pikku asiaa ja tänään esim. laittaa ruokaa kun en itse jaksa, niin huusi että "pitääkö mun kaiken hoitaa yksin" ja "miksi mun pitää sulle laittaa ruokaa". En ymmärrä tuollaista empatiakyvyttömyyttä, loukkaannuin taas. Pari viikkoa menikin hyvin. Sanoi että hän itse kyllä hoitaisi kipeänä omat asiansa, ei pyytäisi keneltäkään apua. Kyllä mäkin laitoin sille ruokaa ja kävin kaupassa kun sillä oli kova krapula, oli ilmeisesti turhaa. Multa tuommoiset tulee luonnostaan, kun haluan pitää toisesta huolta ja että sillä on hyvä olla. Eikö parisuhteessa voi odottaa toiselta tällaista, en ymmärrä?? Sitten myös kun se lähtee kevyillä vaatteilla ulos ja siellä on pakkanen, sitten palelee ja ei muka tajunnut miten kylmä siellä on. Vaikka kotona sanoin että pukisi kunnolla päälle, siellä on kylmä, kuulemma tietää itse miten pukea eikä häntä tarvitse neuvoa ja paapoa.
-Ap
Lukeeko kukaan enää tätä ketjua?
-Ap
Alue: Aihe vapaa
Minunkin mieheni kiukustuu helposti, eikä hänen kanssaan lähes koskaan pysty keskustelemaan erityisesti vaikeista asioista, koska alkaa heti etsimään minusta syyllistä, korottamaan ääntä ja puhumaan epäkunnioittavasti. Se on todella kurjaa, koska muuten meillä on oikeasti mukavaa ja olemme sopivasti samanlaisia ja sopivsti erilaisia. Eikä sekään auta, että itse olen juuri tuossa keskustelu/riitely/sopimis-asiassa aivan täysin erilainen kuin hän. Kokisin kuitenkin hölmöksi ratkaisuksi erota YHDEN ongelman vuoksi. Tulin vain kertomaan että pystyn ap ymmärtämään sua hyvin.