Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies kiukustuu helposti
17.10.2018 |
Onko muilla kokemusta tällaisesta? Mies hermostuu helposti sanomisistani ja tiuskii, korottaa ääntä jne. Välillä alkaa huutaa kurkku suorana, koska mä kuulemma "jankkaan" jostain, haluan vaan keskustella jostain aiheesta loppuun, joka ilmeisesti ärsyttää häntä. Sanoo joskus että lopetetaan ennen kuin tulee riita, mutta enhän mä riitele, kun keskustelen ihan normaalilla äänensävyllä. On myöntänyt että huutamisella yrittää lopettaa koko aiheesta keskustelun. Sitten vielä kaiken lisäksi monesti sanoo että olen liian herkkä ja ymmärsin väärin hänen sanomisiaan, itse joskus töksäyttelee asioista ja puhuu vihaisesti, se on kuulemma normaalia ja ei pidä ottaa niin vakavasti. Kyllä olen herkkä, muttei mulla missään ihmissuhteessa ole tällaista. Mies sanoo myös ettei hänenkään lähipiirissä ole yhtä herkkiä ihmisiä.
Hänen kotona on kuulemma ollut tapana korottaa toiselle ääntä että asia menee perille, eli on tottunut sellaiseen eikä ymmärrä miksi pahoitan mieltäni. Kun mies huutaa kovaan ääneen, se saa mut jossain vaiheessa ihan pois tolaltani, vaikka aluksi pysyn rauhallisena ja kysyn miksi se huutaa, alan lopulta itkemään ja myös huutamaan takaisin, mies kiukustuu siitä vaan lisää, lähden eri huoneeseen itkemään, ei tule lohduttaa, tai jos tulee niin se on sellaista vastahakoista, tuntuu ettei hänellä ole empatiakykyä, sanoi ettei voi lohduttaa kun on vihainen mulle. Itken myös sitäkin että ei voi lohduttaa mua ja tuntuu niin yksinäiseltä. Itse kyllä lohduttaisin itkevää.
Kyllä itsekin joskus tiuskin, mutta pyydän sitä anteeksi, mies väittää monesti ettei edes tiuskinut, eli mulla ilmeisesti ymmärtämisessä jotain ongelmia. Kyllähän jokainen normaali ihminen näkee toisesta jos se on vihainen? Sanoin myös että oon oppinut välillä huomaamaan milloin mies alkaa kiukustumaan ja vaihdan puheenaihetta tai lopetan aiheesta puhumisen, mies oli sitä mieltä että on älytöntä että väistelen konflikteja!? En enää tiedä mitä tehdä, hän on kyllä myöntänyt että pitäisi vähentää tuota huutamista, mutta sama vaan jatkuu ja tapellaankin n. kerran viikossa.
Aloin epäilemään että miehellä on joku persoonaallisuushäiriö, alan olla aika väsynyt tähän. Mies oli suhteen alussa ihan erilainen, tuli silloinkin riitoja ehkä kerran kuussa, mutta ajattelin että johtuu myös musta, silloin se myös aina pyyteli anteeksi ja sanoi että oli väsynyt tms, niin ajattelin että sellaista se on ja kaikki joskus riiteli. Kun muutimme yhteen 1,5v seurustelun jälkeen, niin tilanne paheni entisestään, en olisi toki muuttanut yhteen missään vaiheessa jos tällaista olisi ollut jo aiemmin. Muuten mies on todella mukava ja ihana, mutta muuttuu ihan erilaiseksi ja kaikki pienekin kinastelut muuttuu usein riidaksi, koska se ei vaan osaa riidellä rakentavasti keskustellen.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erwerwer kirjoitti:
Minä olen ollut tuollainen ainakin ennen. Minullakin oli syynä ihan se, että oli kotoa opittu malli miten asioista puhutaan ja väitellään aika voimakkaastikin. Siinä tottuu sellaiseen ympäristöön missä kaikki ovat välillä äänekkäitä ja kukaan ei kuitenkaan itke, koska kaikki ovat tottuneita siihen. Ymmärsin kuitenkin, että se ei ole kaikille sopivaa tai edes normaalia, joten olen yrittänyt muuttaa tuota tapaani kommunikoida.
Niin... mies on luvannut rauhoittua, mutta myös mun pitäisi kuulemma lopettaa jankuttaminen. Tämä jankuttaminenhan on käytännössä sitä että yritän sanoa asiani loppuun, muttei mun anneta, koska koko aihe jo valmiiksi ärsyttää (esim. siivoaminen tai jonkun paikan korjaaminen (jonka mä korjaan, mutta tarviin vähän apua kun en fyysisesti kykene)). Tai esim. kun mies teki ruokaa ja se meinasi palaa pohjaan ja sanoin että pitää varmaan lisätä vettä sinne paistinpannulle, niin alkoi riehua että hän tekee ruokaa, silloin saa tehdä niin kuin itse haluaa ja älä puutu tähän.
Mulla tosiaan stressitasot nousee hänen reaktioistaan ja sydän alkaa hakkaa, en voi mitenkään ottaa näitä purkauksia rauhallisesti, vaikka sitä hän toivoo.
Kuulostaa siltä, että teillä kummallakin on kommunikaatiossa sokeita pisteitä ja hieman haasteita. Olette varmasti sekä omaksuneet malleja että saaneet negatiivisia kokemuksia esimerkiksi lapsuudessa, ja ne heijastuvat nykyiseen käyttäytymiseen. Jos kummallakaan ei aiemmissa suhteissa ole ollut noin vaikeaa, voi olla että teidän kommunikaatiotapanne vain eroaa liikaa toisistaan. Toinen on tottunut kommunikoimaan tavalla, joka toiselle on se arka/sokea piste.
Jos aiotte panostaa suhteeseen ja jatkaa sitä, niin menkää ehdottomasti terapiaan, jossa opitte kommunikoimaan toistenne kanssa. Se voi kuitenkin olla kivinen tie, kun alkutilanteet eroavat noin paljon toisistaan. Jos suhde on tuore, voisi olla helpompaa vain löytää joku toinen kumppani, jonka kanssa luonteenlaadut sopivat paremmin yhteen?
Kiitos kommentistasi. Ollaan tosiaan aika erilaisia ja reagoimme asioihin eri tavalla. Siltikään tuo miehen käytös ei ole mielestäni asiallista. On sanonut että suhteen ei tarvitse olla täydellistä ja että välillä tulee erimielisyyksiä, olen samaa mieltä. Silti mies on huutanut lähes joka riidan yhteydessä että ehkä on parempi vaan erota. Ja pari kertaa on jättänytkin mut. Seuraavana päivänä perunut sanansa ja sanonut ettei oikeasti halua erota, vaan oli vaan vihainen. Viime aikoina on kuulemma tuntunut että ehkä se ero olisi oikea ratkaisu. Joten en usko että suostuu mihinkään terapiaan. Muiden seurustelukumppaneiden kanssa ei ollut koskaan mitään vastaavaa eikä ystävien.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: jos tuollainen mies on sinusta ihana, olet itse terapian tarpeessa.
Mieshän on täysi tyranni.
Sulle on sanottu jo moneen kertaan, että ei hyvä seuraa.
Meneekö se sulle yhtään perille?
Et ole kokenut rakkautta, jos siedät tuollaista käytöstä.
Toi voi edetä fyysiseksi väkivallaksi.
Ap, tuo ei nyt hyvältä kuulosta. Arki on varmasti raskasta. Turha odottaa, että mies tuosta paremmaksi muuttuu. Varmasti elämäsi olisi tasapainoisempaa erossa tuosta kiukuttelijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta miehen käytös vaikuttaa sellaiselta, että väsyneenä/stressaantuneena on lyhyt pinna ja sen vuoksi huutaa läheiselle.
Että ei sitä asiaa paranna se, että mies on tottunut kotona huutamaan.
Mutta tilanne kuulostaa huonolta. Mies ei mielestäni voi jatkaa noin, hän käyttää nyt sinua likasankona. Puhu asiasta.
Miehen suuttumisesta noissa tilanteissa tulee myös epäreilua vallankäyttöä, hän siis jyrää sinua asioissa, joista on eri mieltä (tai mikä syy nyt milloinkin, syythän aina löytyy). Että koska hän korottaa ääntään, pitäisi mennä hänen pillinsä mukaan. Ei tule vetelemään pitemmän päälle tuollainen homma.
Miehellä voi tietysti olla jokin vialla, joko teidän välinen juttu tai joku ihan muu elämän juttu ja sen vuoksi käyttäytyy noin. Se pitäisi nyt selvittää.
Kiitos kommentistasi, näin minäkin koen asian. Kerran se tuli työmatkalta valmiiksi vihaisen oloisena. Kun kysyin mikä on, sanoi että on väsynyt. Olisi pitänyt siis tajuta jättää se rauhaan. No en tajunnut. En ajatellut että jo se että kerron sille päivän kuulumisia ärsyttäisi sitä niin paljon. Ajattelin piristää sitä ja aloin kertomaan yhtä hauskaa juttua mikä sinä päivänä mulle tapahtui, johon se huusi yhtäkkiä että nyt riittää, ei jaksa kuunnella kun on väsynyt! Pahoitin mieleni ja sanoin että eikö siitä voinut kertoa ettei jaksa jutella, en mä osaa lukea sen ajatuksia. Siitä vaan jatkoi huutamista kun en taaskaan osannut lukea tilannetta ja lähdin itkien pois.
Ja just se että syyttää mua siitä että kaiken pitää mennä niin kuin mä haluan, kun käytännössä saa raivarit siitä jos pyydän tai ehdotan jotain.
-Ap
Ole kiltti älä tee lapsia tämän miehen kanssa. Jos itse haluat kärsiä niin älä lähde, mutta älä pakota lapsia kasvamaan tuollaisessa paikassa. Kokemuksesta puhun ja olen siitä edelleen katkera äidilleni.
Olet naimisissa vaimoni kanssa,
Kamalinta on kun saa paahansa, etta olen sanonut tai tehnyt jotain mita en ole tehnyt tai sanonut.
Riitelee moisesta ja haukkuu valehtelijaksi kun en suostu myontamaan valheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ärsyttävältä. Kyllä minullakin alkaisi pulssi ja volyymi nousemaan jos joutuisin tuota jankutusta kuuntelemaan. Ja kyllä, jankutat.
Niin no jos parisuhteessa yhteisistä asioista puhuminen on aina jankuttamista eikä haluaa kuulla toisen mielipidettä, niin ehkä silloin kannattaa elää yksin? Jos ei toista voi sen verran ottaa huomioon vaan aina jyräten pitäisi saada oma tahtonsa läpi huutaen ja raivoten. En ymmärrä miten muuten se yhteiselo sujuisi jos kumpikin eläisi omaa elämäänsä ja tekisi mitä huvittaa saman katon alla toisesta välittämättä? Ihan sellainenkin asia kuin että olen monta kertaa pyytänyt kolistelematta kun meneen nukkumaan aiemmin, että hoitaisi syömiset yms ennen sitä (menen klo 22-22.30 nukkumaan), onko se liikaa pyydetty? Joudun nukkumaan arkisin korvatulpat korvissa koska aina tulee jotain kolinaa. Mies menee nukkuu 23-23.30 ja herää kuitenkin aina mun kanssa samaan aikaan kun menee töihin (tekee myös etänä), eli 6.40, ei ihmekään että aina väsynyt kun ei koskaan arkisin nuku tarpeeksi. Myös jotkut harrastukset päättyy myöhään illalla ja tulee vasta 22 jälkeen ja alkaa taas se kolina. Kyllä mä oon se paha jankuttaja, kun haluan nukkua rauhassa.
-Ap
No itse asiassa tämän viestisi perusteella olet kyllä melko itsekäs. Vain sinun nukkumisellasi ja päivärytmilläsi on merkitystä. Vain sinua on huomioitava. Jos miehesi tulee kotiin klo 22 niin hän ei saa käydä suihkussa, ei vaihtaa vaatteita, ei tehdä iltapalaa, ei mitään - kun kunungatar nukkuu. Kuulostat juuri niin ärsyttävältä oman navan tuijottajalta kuin vain voi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erwerwer kirjoitti:
Minä olen ollut tuollainen ainakin ennen. Minullakin oli syynä ihan se, että oli kotoa opittu malli miten asioista puhutaan ja väitellään aika voimakkaastikin. Siinä tottuu sellaiseen ympäristöön missä kaikki ovat välillä äänekkäitä ja kukaan ei kuitenkaan itke, koska kaikki ovat tottuneita siihen. Ymmärsin kuitenkin, että se ei ole kaikille sopivaa tai edes normaalia, joten olen yrittänyt muuttaa tuota tapaani kommunikoida.
Niin... mies on luvannut rauhoittua, mutta myös mun pitäisi kuulemma lopettaa jankuttaminen. Tämä jankuttaminenhan on käytännössä sitä että yritän sanoa asiani loppuun, muttei mun anneta, koska koko aihe jo valmiiksi ärsyttää (esim. siivoaminen tai jonkun paikan korjaaminen (jonka mä korjaan, mutta tarviin vähän apua kun en fyysisesti kykene)). Tai esim. kun mies teki ruokaa ja se meinasi palaa pohjaan ja sanoin että pitää varmaan lisätä vettä sinne paistinpannulle, niin alkoi riehua että hän tekee ruokaa, silloin saa tehdä niin kuin itse haluaa ja älä puutu tähän.
Mulla tosiaan stressitasot nousee hänen reaktioistaan ja sydän alkaa hakkaa, en voi mitenkään ottaa näitä purkauksia rauhallisesti, vaikka sitä hän toivoo.
Kuulostaa siltä, että teillä kummallakin on kommunikaatiossa sokeita pisteitä ja hieman haasteita. Olette varmasti sekä omaksuneet malleja että saaneet negatiivisia kokemuksia esimerkiksi lapsuudessa, ja ne heijastuvat nykyiseen käyttäytymiseen. Jos kummallakaan ei aiemmissa suhteissa ole ollut noin vaikeaa, voi olla että teidän kommunikaatiotapanne vain eroaa liikaa toisistaan. Toinen on tottunut kommunikoimaan tavalla, joka toiselle on se arka/sokea piste.
Jos aiotte panostaa suhteeseen ja jatkaa sitä, niin menkää ehdottomasti terapiaan, jossa opitte kommunikoimaan toistenne kanssa. Se voi kuitenkin olla kivinen tie, kun alkutilanteet eroavat noin paljon toisistaan. Jos suhde on tuore, voisi olla helpompaa vain löytää joku toinen kumppani, jonka kanssa luonteenlaadut sopivat paremmin yhteen?
Kiitos kommentistasi. Ollaan tosiaan aika erilaisia ja reagoimme asioihin eri tavalla. Siltikään tuo miehen käytös ei ole mielestäni asiallista. On sanonut että suhteen ei tarvitse olla täydellistä ja että välillä tulee erimielisyyksiä, olen samaa mieltä. Silti mies on huutanut lähes joka riidan yhteydessä että ehkä on parempi vaan erota. Ja pari kertaa on jättänytkin mut. Seuraavana päivänä perunut sanansa ja sanonut ettei oikeasti halua erota, vaan oli vaan vihainen. Viime aikoina on kuulemma tuntunut että ehkä se ero olisi oikea ratkaisu. Joten en usko että suostuu mihinkään terapiaan. Muiden seurustelukumppaneiden kanssa ei ollut koskaan mitään vastaavaa eikä ystävien.
-Ap
Ilmeisesti olette kohtuu vähän aikaa sitten muuttaneet yhteen. Ehkä nyt on hyvä hetki todeta, että te ette kuitenkaan ole parhaat kumppanit ja kokeilu sen paljasti? Pienet vauriot korjaukseen ja kohti uusia seikkailuja! Mitä enemmän yrität ratkoa asiaa ja itse muokkautua miehen halujen mukaiseksi, sitä vaikeampaa lähteminen myöhemmin on.
Erityisesti jos sinulla ei vastaavia ongelmia ole aiemmin ollut suhteissa tai kavereiden kanssa, kertoo se siitä että sinun ja miehen kommunikaatio ei vain toimi. Mies ei tosiaankaan toimi asiallisesti ja valitettavasti käytös yleensä vain pahenee kun suhde etenee, eikä alkuihastumisen huuma ole tasaamassa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ärsyttävältä. Kyllä minullakin alkaisi pulssi ja volyymi nousemaan jos joutuisin tuota jankutusta kuuntelemaan. Ja kyllä, jankutat.
Niin no jos parisuhteessa yhteisistä asioista puhuminen on aina jankuttamista eikä haluaa kuulla toisen mielipidettä, niin ehkä silloin kannattaa elää yksin? Jos ei toista voi sen verran ottaa huomioon vaan aina jyräten pitäisi saada oma tahtonsa läpi huutaen ja raivoten. En ymmärrä miten muuten se yhteiselo sujuisi jos kumpikin eläisi omaa elämäänsä ja tekisi mitä huvittaa saman katon alla toisesta välittämättä? Ihan sellainenkin asia kuin että olen monta kertaa pyytänyt kolistelematta kun meneen nukkumaan aiemmin, että hoitaisi syömiset yms ennen sitä (menen klo 22-22.30 nukkumaan), onko se liikaa pyydetty? Joudun nukkumaan arkisin korvatulpat korvissa koska aina tulee jotain kolinaa. Mies menee nukkuu 23-23.30 ja herää kuitenkin aina mun kanssa samaan aikaan kun menee töihin (tekee myös etänä), eli 6.40, ei ihmekään että aina väsynyt kun ei koskaan arkisin nuku tarpeeksi. Myös jotkut harrastukset päättyy myöhään illalla ja tulee vasta 22 jälkeen ja alkaa taas se kolina. Kyllä mä oon se paha jankuttaja, kun haluan nukkua rauhassa.
-Ap
No itse asiassa tämän viestisi perusteella olet kyllä melko itsekäs. Vain sinun nukkumisellasi ja päivärytmilläsi on merkitystä. Vain sinua on huomioitava. Jos miehesi tulee kotiin klo 22 niin hän ei saa käydä suihkussa, ei vaihtaa vaatteita, ei tehdä iltapalaa, ei mitään - kun kunungatar nukkuu. Kuulostat juuri niin ärsyttävältä oman navan tuijottajalta kuin vain voi
No eikö normaalisti ihmiset mene nukkumaan klo 22 maissa jos tekee päivätyötä? Millä tavalla tämä on itsekästä? Töitä on pakko tehdä, harrastuksissa voi käydä ihan ihmisten aikaan esim. töiden jälkeen. Jos itse valitsee sellaiset harrastukset jotka alkaa klo 21, niin voi vaikka toista huomioida ja koittaa tehdä hiljaa asiat kun tulee kotiin. Mies syö iltaruokaa kyllä ennen harrastukseen lähtemistä, käy siellä suihkussa, sitten tulee kotiin ja alkaa lämmittelemäät mikrossa jotain ruokia yms. Kertoo myös itsestäsi aika paljon tuo hyökkäävä asenne. Niin kuin olen kertonut, oon joutunut tämän miehen valvomisen takia käyttämään korvatulppia arkisin.
-Ap
Miehesi ei ole vähän erikoinen.
Hän on pelottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ärsyttävältä. Kyllä minullakin alkaisi pulssi ja volyymi nousemaan jos joutuisin tuota jankutusta kuuntelemaan. Ja kyllä, jankutat.
Niin no jos parisuhteessa yhteisistä asioista puhuminen on aina jankuttamista eikä haluaa kuulla toisen mielipidettä, niin ehkä silloin kannattaa elää yksin? Jos ei toista voi sen verran ottaa huomioon vaan aina jyräten pitäisi saada oma tahtonsa läpi huutaen ja raivoten. En ymmärrä miten muuten se yhteiselo sujuisi jos kumpikin eläisi omaa elämäänsä ja tekisi mitä huvittaa saman katon alla toisesta välittämättä? Ihan sellainenkin asia kuin että olen monta kertaa pyytänyt kolistelematta kun meneen nukkumaan aiemmin, että hoitaisi syömiset yms ennen sitä (menen klo 22-22.30 nukkumaan), onko se liikaa pyydetty? Joudun nukkumaan arkisin korvatulpat korvissa koska aina tulee jotain kolinaa. Mies menee nukkuu 23-23.30 ja herää kuitenkin aina mun kanssa samaan aikaan kun menee töihin (tekee myös etänä), eli 6.40, ei ihmekään että aina väsynyt kun ei koskaan arkisin nuku tarpeeksi. Myös jotkut harrastukset päättyy myöhään illalla ja tulee vasta 22 jälkeen ja alkaa taas se kolina. Kyllä mä oon se paha jankuttaja, kun haluan nukkua rauhassa.
-Ap
No itse asiassa tämän viestisi perusteella olet kyllä melko itsekäs. Vain sinun nukkumisellasi ja päivärytmilläsi on merkitystä. Vain sinua on huomioitava. Jos miehesi tulee kotiin klo 22 niin hän ei saa käydä suihkussa, ei vaihtaa vaatteita, ei tehdä iltapalaa, ei mitään - kun kunungatar nukkuu. Kuulostat juuri niin ärsyttävältä oman navan tuijottajalta kuin vain voi
No eikö normaalisti ihmiset mene nukkumaan klo 22 maissa jos tekee päivätyötä? Millä tavalla tämä on itsekästä? Töitä on pakko tehdä, harrastuksissa voi käydä ihan ihmisten aikaan esim. töiden jälkeen. Jos itse valitsee sellaiset harrastukset jotka alkaa klo 21, niin voi vaikka toista huomioida ja koittaa tehdä hiljaa asiat kun tulee kotiin. Mies syö iltaruokaa kyllä ennen harrastukseen lähtemistä, käy siellä suihkussa, sitten tulee kotiin ja alkaa lämmittelemäät mikrossa jotain ruokia yms. Kertoo myös itsestäsi aika paljon tuo hyökkäävä asenne. Niin kuin olen kertonut, oon joutunut tämän miehen valvomisen takia käyttämään korvatulppia arkisin.
-Ap
Edes teidän päivärytmit ja elintavat eivät vaikuta sopivan hyvin yhteen.
Miksi ihmeessä väkisin yrittää tehdä suhteesta toimivaa, kun taustalla on noin paljon kompromisseja vaativia juttuja? Suhteissa kuitenkin on tarpeeksi haasteita myös silloin, kun esimerkiksi päivärytmi ja temperamentit sopivat toisiinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ärsyttävältä. Kyllä minullakin alkaisi pulssi ja volyymi nousemaan jos joutuisin tuota jankutusta kuuntelemaan. Ja kyllä, jankutat.
Niin no jos parisuhteessa yhteisistä asioista puhuminen on aina jankuttamista eikä haluaa kuulla toisen mielipidettä, niin ehkä silloin kannattaa elää yksin? Jos ei toista voi sen verran ottaa huomioon vaan aina jyräten pitäisi saada oma tahtonsa läpi huutaen ja raivoten. En ymmärrä miten muuten se yhteiselo sujuisi jos kumpikin eläisi omaa elämäänsä ja tekisi mitä huvittaa saman katon alla toisesta välittämättä? Ihan sellainenkin asia kuin että olen monta kertaa pyytänyt kolistelematta kun meneen nukkumaan aiemmin, että hoitaisi syömiset yms ennen sitä (menen klo 22-22.30 nukkumaan), onko se liikaa pyydetty? Joudun nukkumaan arkisin korvatulpat korvissa koska aina tulee jotain kolinaa. Mies menee nukkuu 23-23.30 ja herää kuitenkin aina mun kanssa samaan aikaan kun menee töihin (tekee myös etänä), eli 6.40, ei ihmekään että aina väsynyt kun ei koskaan arkisin nuku tarpeeksi. Myös jotkut harrastukset päättyy myöhään illalla ja tulee vasta 22 jälkeen ja alkaa taas se kolina. Kyllä mä oon se paha jankuttaja, kun haluan nukkua rauhassa.
-Ap
No itse asiassa tämän viestisi perusteella olet kyllä melko itsekäs. Vain sinun nukkumisellasi ja päivärytmilläsi on merkitystä. Vain sinua on huomioitava. Jos miehesi tulee kotiin klo 22 niin hän ei saa käydä suihkussa, ei vaihtaa vaatteita, ei tehdä iltapalaa, ei mitään - kun kunungatar nukkuu. Kuulostat juuri niin ärsyttävältä oman navan tuijottajalta kuin vain voi
No eikö normaalisti ihmiset mene nukkumaan klo 22 maissa jos tekee päivätyötä? Millä tavalla tämä on itsekästä? Töitä on pakko tehdä, harrastuksissa voi käydä ihan ihmisten aikaan esim. töiden jälkeen. Jos itse valitsee sellaiset harrastukset jotka alkaa klo 21, niin voi vaikka toista huomioida ja koittaa tehdä hiljaa asiat kun tulee kotiin. Mies syö iltaruokaa kyllä ennen harrastukseen lähtemistä, käy siellä suihkussa, sitten tulee kotiin ja alkaa lämmittelemäät mikrossa jotain ruokia yms. Kertoo myös itsestäsi aika paljon tuo hyökkäävä asenne. Niin kuin olen kertonut, oon joutunut tämän miehen valvomisen takia käyttämään korvatulppia arkisin.
-Ap
jaxuhali toivottavasti ei ole ollut liian rankkaa käyttää tulppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ärsyttävältä. Kyllä minullakin alkaisi pulssi ja volyymi nousemaan jos joutuisin tuota jankutusta kuuntelemaan. Ja kyllä, jankutat.
Niin no jos parisuhteessa yhteisistä asioista puhuminen on aina jankuttamista eikä haluaa kuulla toisen mielipidettä, niin ehkä silloin kannattaa elää yksin? Jos ei toista voi sen verran ottaa huomioon vaan aina jyräten pitäisi saada oma tahtonsa läpi huutaen ja raivoten. En ymmärrä miten muuten se yhteiselo sujuisi jos kumpikin eläisi omaa elämäänsä ja tekisi mitä huvittaa saman katon alla toisesta välittämättä? Ihan sellainenkin asia kuin että olen monta kertaa pyytänyt kolistelematta kun meneen nukkumaan aiemmin, että hoitaisi syömiset yms ennen sitä (menen klo 22-22.30 nukkumaan), onko se liikaa pyydetty? Joudun nukkumaan arkisin korvatulpat korvissa koska aina tulee jotain kolinaa. Mies menee nukkuu 23-23.30 ja herää kuitenkin aina mun kanssa samaan aikaan kun menee töihin (tekee myös etänä), eli 6.40, ei ihmekään että aina väsynyt kun ei koskaan arkisin nuku tarpeeksi. Myös jotkut harrastukset päättyy myöhään illalla ja tulee vasta 22 jälkeen ja alkaa taas se kolina. Kyllä mä oon se paha jankuttaja, kun haluan nukkua rauhassa.
-Ap
No itse asiassa tämän viestisi perusteella olet kyllä melko itsekäs. Vain sinun nukkumisellasi ja päivärytmilläsi on merkitystä. Vain sinua on huomioitava. Jos miehesi tulee kotiin klo 22 niin hän ei saa käydä suihkussa, ei vaihtaa vaatteita, ei tehdä iltapalaa, ei mitään - kun kunungatar nukkuu. Kuulostat juuri niin ärsyttävältä oman navan tuijottajalta kuin vain voi
No eikö normaalisti ihmiset mene nukkumaan klo 22 maissa jos tekee päivätyötä? Millä tavalla tämä on itsekästä? Töitä on pakko tehdä, harrastuksissa voi käydä ihan ihmisten aikaan esim. töiden jälkeen. Jos itse valitsee sellaiset harrastukset jotka alkaa klo 21, niin voi vaikka toista huomioida ja koittaa tehdä hiljaa asiat kun tulee kotiin. Mies syö iltaruokaa kyllä ennen harrastukseen lähtemistä, käy siellä suihkussa, sitten tulee kotiin ja alkaa lämmittelemäät mikrossa jotain ruokia yms. Kertoo myös itsestäsi aika paljon tuo hyökkäävä asenne. Niin kuin olen kertonut, oon joutunut tämän miehen valvomisen takia käyttämään korvatulppia arkisin.
-Ap
Edes teidän päivärytmit ja elintavat eivät vaikuta sopivan hyvin yhteen.
Miksi ihmeessä väkisin yrittää tehdä suhteesta toimivaa, kun taustalla on noin paljon kompromisseja vaativia juttuja? Suhteissa kuitenkin on tarpeeksi haasteita myös silloin, kun esimerkiksi päivärytmi ja temperamentit sopivat toisiinsa?
Niinpä....mies tekee kuitenkin myös päivätyötä ja myös herää mun kanssa saman aikaan joskus silloinkin kun on tullut vasta klo 22 jälkeen treeneistä ja valvonut puolen yöhön asti. No omapa on asiansa ja saan nukuttua korvatulpat päässä nykyään ihan ok. Olet oikeassa, alkaa olla liian vaikeeta ja mietin miten ihmeessä voin koskaan perustaa perheen tuollaisen ihmisen kanssa. Eipä mulla ole ennen ollut perheenperustamishaaveita, mutta alkanut iän myötä tulevan ja ikää tulee koko ajan lisää, oon päälle kolmekymppinen. Pelottaa myös etten löydä ketään parempaakaan näin "vanhana" kun kaikki hyvät varattu ja jään lapsettomaksi. No ei varmaan auta muu kuin ero, jos ei tilanne muutu :/
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ärsyttävältä. Kyllä minullakin alkaisi pulssi ja volyymi nousemaan jos joutuisin tuota jankutusta kuuntelemaan. Ja kyllä, jankutat.
Niin no jos parisuhteessa yhteisistä asioista puhuminen on aina jankuttamista eikä haluaa kuulla toisen mielipidettä, niin ehkä silloin kannattaa elää yksin? Jos ei toista voi sen verran ottaa huomioon vaan aina jyräten pitäisi saada oma tahtonsa läpi huutaen ja raivoten. En ymmärrä miten muuten se yhteiselo sujuisi jos kumpikin eläisi omaa elämäänsä ja tekisi mitä huvittaa saman katon alla toisesta välittämättä? Ihan sellainenkin asia kuin että olen monta kertaa pyytänyt kolistelematta kun meneen nukkumaan aiemmin, että hoitaisi syömiset yms ennen sitä (menen klo 22-22.30 nukkumaan), onko se liikaa pyydetty? Joudun nukkumaan arkisin korvatulpat korvissa koska aina tulee jotain kolinaa. Mies menee nukkuu 23-23.30 ja herää kuitenkin aina mun kanssa samaan aikaan kun menee töihin (tekee myös etänä), eli 6.40, ei ihmekään että aina väsynyt kun ei koskaan arkisin nuku tarpeeksi. Myös jotkut harrastukset päättyy myöhään illalla ja tulee vasta 22 jälkeen ja alkaa taas se kolina. Kyllä mä oon se paha jankuttaja, kun haluan nukkua rauhassa.
-Ap
Meillä miehellä uniongelmia ja raivostuu heti, jos ei saa nukkua jonkun muun kuin itsensä aiheuttamana.
Jos minä taas nukun, niin voi ihan vapaasti tulla laittamaan valoja huoneeseen ja tonkimaan kaappeja. Tai kuunnella telkkaria kovalla tai keskustella muiden kanssa äänekkäästi. Tai tulla jopa minulta kyselemään, että missä hänen se ja se on.
Ja niin, meillä olen minä, joka käy töissä ja herää aamulla aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ärsyttävältä. Kyllä minullakin alkaisi pulssi ja volyymi nousemaan jos joutuisin tuota jankutusta kuuntelemaan. Ja kyllä, jankutat.
Niin no jos parisuhteessa yhteisistä asioista puhuminen on aina jankuttamista eikä haluaa kuulla toisen mielipidettä, niin ehkä silloin kannattaa elää yksin? Jos ei toista voi sen verran ottaa huomioon vaan aina jyräten pitäisi saada oma tahtonsa läpi huutaen ja raivoten. En ymmärrä miten muuten se yhteiselo sujuisi jos kumpikin eläisi omaa elämäänsä ja tekisi mitä huvittaa saman katon alla toisesta välittämättä? Ihan sellainenkin asia kuin että olen monta kertaa pyytänyt kolistelematta kun meneen nukkumaan aiemmin, että hoitaisi syömiset yms ennen sitä (menen klo 22-22.30 nukkumaan), onko se liikaa pyydetty? Joudun nukkumaan arkisin korvatulpat korvissa koska aina tulee jotain kolinaa. Mies menee nukkuu 23-23.30 ja herää kuitenkin aina mun kanssa samaan aikaan kun menee töihin (tekee myös etänä), eli 6.40, ei ihmekään että aina väsynyt kun ei koskaan arkisin nuku tarpeeksi. Myös jotkut harrastukset päättyy myöhään illalla ja tulee vasta 22 jälkeen ja alkaa taas se kolina. Kyllä mä oon se paha jankuttaja, kun haluan nukkua rauhassa.
-Ap
No itse asiassa tämän viestisi perusteella olet kyllä melko itsekäs. Vain sinun nukkumisellasi ja päivärytmilläsi on merkitystä. Vain sinua on huomioitava. Jos miehesi tulee kotiin klo 22 niin hän ei saa käydä suihkussa, ei vaihtaa vaatteita, ei tehdä iltapalaa, ei mitään - kun kunungatar nukkuu. Kuulostat juuri niin ärsyttävältä oman navan tuijottajalta kuin vain voi
No eikö normaalisti ihmiset mene nukkumaan klo 22 maissa jos tekee päivätyötä? Millä tavalla tämä on itsekästä? Töitä on pakko tehdä, harrastuksissa voi käydä ihan ihmisten aikaan esim. töiden jälkeen. Jos itse valitsee sellaiset harrastukset jotka alkaa klo 21, niin voi vaikka toista huomioida ja koittaa tehdä hiljaa asiat kun tulee kotiin. Mies syö iltaruokaa kyllä ennen harrastukseen lähtemistä, käy siellä suihkussa, sitten tulee kotiin ja alkaa lämmittelemäät mikrossa jotain ruokia yms. Kertoo myös itsestäsi aika paljon tuo hyökkäävä asenne. Niin kuin olen kertonut, oon joutunut tämän miehen valvomisen takia käyttämään korvatulppia arkisin.
-Ap
jaxuhali toivottavasti ei ole ollut liian rankkaa käyttää tulppia.
No ei olekaan, mutta olen herkkäuninen ja nukahdan vaan täydessä hiljaisuudessa ja herään myös aluksi herkästi ääniin. Oon aiemmin kärsinyt "asumisen äänistä" kun naapurit riitelivät ja kolistelivat ja pitivät telkkaria päällä niin että koko rappu raikasi. Sitten muutettiin tähän hiljaisempaan taloon ja naapureista kuuluu harvemmin mitään, mutta nyt kun sain asumiskumppanin käytännössä joudun pitämään korvatulppia lähes koko ajan, verrattuna edelliseen tilanteeseen, niin kyllä se harmittaa. Olen myös kärsinyt uniongelmista näiden naapureiden takia ja ajattelin että vihdoin saa olla rauhassa omassa kodissa. Voi olla vaikea ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Mielestäni hiljaisuusaika kuuluu kaikille ja pitäisi muita huomioida. Korvatulpat on vaan satunnaista käyttöä varten, ei jatkuvaa.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ärsyttävältä. Kyllä minullakin alkaisi pulssi ja volyymi nousemaan jos joutuisin tuota jankutusta kuuntelemaan. Ja kyllä, jankutat.
Niin no jos parisuhteessa yhteisistä asioista puhuminen on aina jankuttamista eikä haluaa kuulla toisen mielipidettä, niin ehkä silloin kannattaa elää yksin? Jos ei toista voi sen verran ottaa huomioon vaan aina jyräten pitäisi saada oma tahtonsa läpi huutaen ja raivoten. En ymmärrä miten muuten se yhteiselo sujuisi jos kumpikin eläisi omaa elämäänsä ja tekisi mitä huvittaa saman katon alla toisesta välittämättä? Ihan sellainenkin asia kuin että olen monta kertaa pyytänyt kolistelematta kun meneen nukkumaan aiemmin, että hoitaisi syömiset yms ennen sitä (menen klo 22-22.30 nukkumaan), onko se liikaa pyydetty? Joudun nukkumaan arkisin korvatulpat korvissa koska aina tulee jotain kolinaa. Mies menee nukkuu 23-23.30 ja herää kuitenkin aina mun kanssa samaan aikaan kun menee töihin (tekee myös etänä), eli 6.40, ei ihmekään että aina väsynyt kun ei koskaan arkisin nuku tarpeeksi. Myös jotkut harrastukset päättyy myöhään illalla ja tulee vasta 22 jälkeen ja alkaa taas se kolina. Kyllä mä oon se paha jankuttaja, kun haluan nukkua rauhassa.
-Ap
No itse asiassa tämän viestisi perusteella olet kyllä melko itsekäs. Vain sinun nukkumisellasi ja päivärytmilläsi on merkitystä. Vain sinua on huomioitava. Jos miehesi tulee kotiin klo 22 niin hän ei saa käydä suihkussa, ei vaihtaa vaatteita, ei tehdä iltapalaa, ei mitään - kun kunungatar nukkuu. Kuulostat juuri niin ärsyttävältä oman navan tuijottajalta kuin vain voi
No eikö normaalisti ihmiset mene nukkumaan klo 22 maissa jos tekee päivätyötä? Millä tavalla tämä on itsekästä? Töitä on pakko tehdä, harrastuksissa voi käydä ihan ihmisten aikaan esim. töiden jälkeen. Jos itse valitsee sellaiset harrastukset jotka alkaa klo 21, niin voi vaikka toista huomioida ja koittaa tehdä hiljaa asiat kun tulee kotiin. Mies syö iltaruokaa kyllä ennen harrastukseen lähtemistä, käy siellä suihkussa, sitten tulee kotiin ja alkaa lämmittelemäät mikrossa jotain ruokia yms. Kertoo myös itsestäsi aika paljon tuo hyökkäävä asenne. Niin kuin olen kertonut, oon joutunut tämän miehen valvomisen takia käyttämään korvatulppia arkisin.
-Ap
Edes teidän päivärytmit ja elintavat eivät vaikuta sopivan hyvin yhteen.
Miksi ihmeessä väkisin yrittää tehdä suhteesta toimivaa, kun taustalla on noin paljon kompromisseja vaativia juttuja? Suhteissa kuitenkin on tarpeeksi haasteita myös silloin, kun esimerkiksi päivärytmi ja temperamentit sopivat toisiinsa?
En minäkään ymmärrä miksi tämä pariskunta on yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ärsyttävältä. Kyllä minullakin alkaisi pulssi ja volyymi nousemaan jos joutuisin tuota jankutusta kuuntelemaan. Ja kyllä, jankutat.
Niin no jos parisuhteessa yhteisistä asioista puhuminen on aina jankuttamista eikä haluaa kuulla toisen mielipidettä, niin ehkä silloin kannattaa elää yksin? Jos ei toista voi sen verran ottaa huomioon vaan aina jyräten pitäisi saada oma tahtonsa läpi huutaen ja raivoten. En ymmärrä miten muuten se yhteiselo sujuisi jos kumpikin eläisi omaa elämäänsä ja tekisi mitä huvittaa saman katon alla toisesta välittämättä? Ihan sellainenkin asia kuin että olen monta kertaa pyytänyt kolistelematta kun meneen nukkumaan aiemmin, että hoitaisi syömiset yms ennen sitä (menen klo 22-22.30 nukkumaan), onko se liikaa pyydetty? Joudun nukkumaan arkisin korvatulpat korvissa koska aina tulee jotain kolinaa. Mies menee nukkuu 23-23.30 ja herää kuitenkin aina mun kanssa samaan aikaan kun menee töihin (tekee myös etänä), eli 6.40, ei ihmekään että aina väsynyt kun ei koskaan arkisin nuku tarpeeksi. Myös jotkut harrastukset päättyy myöhään illalla ja tulee vasta 22 jälkeen ja alkaa taas se kolina. Kyllä mä oon se paha jankuttaja, kun haluan nukkua rauhassa.
-Ap
No itse asiassa tämän viestisi perusteella olet kyllä melko itsekäs. Vain sinun nukkumisellasi ja päivärytmilläsi on merkitystä. Vain sinua on huomioitava. Jos miehesi tulee kotiin klo 22 niin hän ei saa käydä suihkussa, ei vaihtaa vaatteita, ei tehdä iltapalaa, ei mitään - kun kunungatar nukkuu. Kuulostat juuri niin ärsyttävältä oman navan tuijottajalta kuin vain voi
No eikö normaalisti ihmiset mene nukkumaan klo 22 maissa jos tekee päivätyötä? Millä tavalla tämä on itsekästä? Töitä on pakko tehdä, harrastuksissa voi käydä ihan ihmisten aikaan esim. töiden jälkeen. Jos itse valitsee sellaiset harrastukset jotka alkaa klo 21, niin voi vaikka toista huomioida ja koittaa tehdä hiljaa asiat kun tulee kotiin. Mies syö iltaruokaa kyllä ennen harrastukseen lähtemistä, käy siellä suihkussa, sitten tulee kotiin ja alkaa lämmittelemäät mikrossa jotain ruokia yms. Kertoo myös itsestäsi aika paljon tuo hyökkäävä asenne. Niin kuin olen kertonut, oon joutunut tämän miehen valvomisen takia käyttämään korvatulppia arkisin.
-Ap
jaxuhali toivottavasti ei ole ollut liian rankkaa käyttää tulppia.
No ei olekaan, mutta olen herkkäuninen ja nukahdan vaan täydessä hiljaisuudessa ja herään myös aluksi herkästi ääniin. Oon aiemmin kärsinyt "asumisen äänistä" kun naapurit riitelivät ja kolistelivat ja pitivät telkkaria päällä niin että koko rappu raikasi. Sitten muutettiin tähän hiljaisempaan taloon ja naapureista kuuluu harvemmin mitään, mutta nyt kun sain asumiskumppanin käytännössä joudun pitämään korvatulppia lähes koko ajan, verrattuna edelliseen tilanteeseen, niin kyllä se harmittaa. Olen myös kärsinyt uniongelmista näiden naapureiden takia ja ajattelin että vihdoin saa olla rauhassa omassa kodissa. Voi olla vaikea ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Mielestäni hiljaisuusaika kuuluu kaikille ja pitäisi muita huomioida. Korvatulpat on vaan satunnaista käyttöä varten, ei jatkuvaa.
-Ap
Luulisi tällaisten asioiden tulleen ilmi jo seurusteluaikana. Kai te silloinkin vietitte öitä yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ärsyttävältä. Kyllä minullakin alkaisi pulssi ja volyymi nousemaan jos joutuisin tuota jankutusta kuuntelemaan. Ja kyllä, jankutat.
Niin no jos parisuhteessa yhteisistä asioista puhuminen on aina jankuttamista eikä haluaa kuulla toisen mielipidettä, niin ehkä silloin kannattaa elää yksin? Jos ei toista voi sen verran ottaa huomioon vaan aina jyräten pitäisi saada oma tahtonsa läpi huutaen ja raivoten. En ymmärrä miten muuten se yhteiselo sujuisi jos kumpikin eläisi omaa elämäänsä ja tekisi mitä huvittaa saman katon alla toisesta välittämättä? Ihan sellainenkin asia kuin että olen monta kertaa pyytänyt kolistelematta kun meneen nukkumaan aiemmin, että hoitaisi syömiset yms ennen sitä (menen klo 22-22.30 nukkumaan), onko se liikaa pyydetty? Joudun nukkumaan arkisin korvatulpat korvissa koska aina tulee jotain kolinaa. Mies menee nukkuu 23-23.30 ja herää kuitenkin aina mun kanssa samaan aikaan kun menee töihin (tekee myös etänä), eli 6.40, ei ihmekään että aina väsynyt kun ei koskaan arkisin nuku tarpeeksi. Myös jotkut harrastukset päättyy myöhään illalla ja tulee vasta 22 jälkeen ja alkaa taas se kolina. Kyllä mä oon se paha jankuttaja, kun haluan nukkua rauhassa.
-Ap
No itse asiassa tämän viestisi perusteella olet kyllä melko itsekäs. Vain sinun nukkumisellasi ja päivärytmilläsi on merkitystä. Vain sinua on huomioitava. Jos miehesi tulee kotiin klo 22 niin hän ei saa käydä suihkussa, ei vaihtaa vaatteita, ei tehdä iltapalaa, ei mitään - kun kunungatar nukkuu. Kuulostat juuri niin ärsyttävältä oman navan tuijottajalta kuin vain voi
No eikö normaalisti ihmiset mene nukkumaan klo 22 maissa jos tekee päivätyötä? Millä tavalla tämä on itsekästä? Töitä on pakko tehdä, harrastuksissa voi käydä ihan ihmisten aikaan esim. töiden jälkeen. Jos itse valitsee sellaiset harrastukset jotka alkaa klo 21, niin voi vaikka toista huomioida ja koittaa tehdä hiljaa asiat kun tulee kotiin. Mies syö iltaruokaa kyllä ennen harrastukseen lähtemistä, käy siellä suihkussa, sitten tulee kotiin ja alkaa lämmittelemäät mikrossa jotain ruokia yms. Kertoo myös itsestäsi aika paljon tuo hyökkäävä asenne. Niin kuin olen kertonut, oon joutunut tämän miehen valvomisen takia käyttämään korvatulppia arkisin.
-Ap
jaxuhali toivottavasti ei ole ollut liian rankkaa käyttää tulppia.
No ei olekaan, mutta olen herkkäuninen ja nukahdan vaan täydessä hiljaisuudessa ja herään myös aluksi herkästi ääniin. Oon aiemmin kärsinyt "asumisen äänistä" kun naapurit riitelivät ja kolistelivat ja pitivät telkkaria päällä niin että koko rappu raikasi. Sitten muutettiin tähän hiljaisempaan taloon ja naapureista kuuluu harvemmin mitään, mutta nyt kun sain asumiskumppanin käytännössä joudun pitämään korvatulppia lähes koko ajan, verrattuna edelliseen tilanteeseen, niin kyllä se harmittaa. Olen myös kärsinyt uniongelmista näiden naapureiden takia ja ajattelin että vihdoin saa olla rauhassa omassa kodissa. Voi olla vaikea ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Mielestäni hiljaisuusaika kuuluu kaikille ja pitäisi muita huomioida. Korvatulpat on vaan satunnaista käyttöä varten, ei jatkuvaa.
-Ap
Luulisi tällaisten asioiden tulleen ilmi jo seurusteluaikana. Kai te silloinkin vietitte öitä yhdessä?
Niin luulisi, mutta nähtiin yleensä viikonloppuisin ja arkisin nähtiin niinä päivinä kun harrastuksia ei ollut ja söimme samaan aikaan, mies jäi sitten katsomaan telkkaria hiljaisella ja harjasi hampaat, sain nukkua rauhassa. Moni asia tuli yllätyksenä yhteenmuuton jälkeen ja mietin miten enää uskallan muuttaa kenenkään kanssa yhteen tämän jälkeen. Jotenkin musta tuntuu että miehelle on liikaa että nyt kun asutaan yhdessä hänellä on enemmän vastuuta meidän suhteesta, yhteisiä talouden, asumisen yms asioita joita pitää hoitaa. Se sanoi että ei voi alkaa luopumaan asioista, esim. harrastuksista mun takia, no en pyytänytkään, mutta kompromisseja täytyy tehdä ja vähän mukautua kun elää jonkun kanssa, ei voi enää ajatella vaan itseään. Ja että kyllä mä tiesin että hän on kiireinen jne, mutta kun käytös muuttuu niin dramaattisesti, sitä en ymmärrä.
-Ap
Omani on nykyään saman lainen, ap. Emme kylläkään asu vielä yhdessä, emmekä tätä menoa tule asumaankaan. Kerran juttelimme kaikessa rauhassa autoista ja kulkuyhteyksistä yleensä, jolloin totesin, että olisipa mukavaa, jos lähiöstäni rakennettaisiin suorempi kulkuyhteys keskustaan. Siitä mies kiukustui ja sanoi, että missään nimessä sellaisia ei tarvita, mitäs muutin juuri siihen lähiöön. Sanoin vain, että "no, kyllä minä sitä nopeampaa reittiä kuitenkin ajattelin käyttää, jos sellainen tulee", jolloin mies vasta hurjistuikin. Hän alkoi korotetulla äänellä kiroillen paasaamaan siitä, miten typerää se olisi rakentaa ja parjata minua aivan kuin minä olisin jollakin tavalla syypää siihen, että veronmaksajien rahat kuluvat tällaiseen tiehankkeeseen. En juurikaan suoraan sanottuna edes uskalla enää keskustella hänen kanssaan tietyistä aiheista, ettei hän saisi niistä kimmoketta haukkua minua.
Alue: Aihe vapaa
Tee kuten haluat.
Jokaisen täytyy saada tehdä omat virheensä.
Mä erosin 4 vuotta sitten pitkästä liitosta arvaamattoman puolison kanssa. Pari vuosikymmentä yritin selittää hänen käytöstään parhain päin. Siinä touhussa meni terveys ja oma minä.
Aloin häpeillä miestä, itseäni ja eristäydyin kavereistani. Miehen oikkujen tarkkailusta tuli elämäntehtäväni. Unohdin mitä itse halusin.
Olen masentunut ja nyt syön vaikka mitä lääkkeitä.
Tavatessamme olin terve, iloinen ja aktiivinen.
Kuulostaako houkuttelevalta?