Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin miesystäväni muuttamaan kanssani yhteen?
16.10.2018 |
Olen seurustellut miesystäväni kanssa jo yli kolme vuotta. Olen varma, että hän on se mies, kenen kanssa tulen viettämään loppuelämäni, mutta on vain yksi ongelma: Mies ei nimittäin suostu millään muuttamaan kanssani yhteen. Kuitenkin hän sanoo rakastavansa minua ja haluaa viettää loppuelämänsä minun kanssani, mutta minä haluaisin myös sen yhteisen kodin. Se säästäisi miehenkin kannalta aikaa ja rahaa. Nyt hän on noin vuoden ajan lähes yksinomaan järjestänyt ja kustantanut meidän tapaamisemme (joko tullut itse tapaamaan minua minun asuinpaikkakunnalleni tai sitten maksanut minun matkani hänen paikkakunnalleen), mutta silti hän ei ole avoin yhteenmuutolle, koska hänellä on muka huonoja kokemuksia yhteenmuutoista ja hän tarvitsee oman tilansa.....
Miten saisin hänet suostumaan yhteenmuuttoon kanssani? Haluaisin jo kovasti jotain pysyvämpää hänen kanssaan enkä jaksa tätä kaukosuhdetta kauempaa, vaikka minun ei tarvitsekaan sinänsä tehdä suhteemme eteen läheskään yhtä paljon kuin mies tekee. Avioliitto tai lapset eivät kiinnosta kumpaakaan, mutta kyllä minä nyt haluan kuitenkin asua yhdessä.
Kommentit (47)
Ihmiset on erilaisia. Me ollaan kohta 5 vuotta seurusteltu eikä aikomustakaan muuttaa yhteen. Ja tää on nimenomaan molempien kannalta. Varmaan ois jo erottu jos ois samat luukut. Aina välillä ollaan ukon kämpillä yhdessä viikot. Oon opiskelija, joten pystyn joustamaan paremmin aikataulusta. Varmasti miehelläsi on jokin syy miksei muuta, kunnioita sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on joutunut kustantamaan kaikki tapaamiset niin ehkä.pelkää et sama jatkuu yhteen muutettaessa. Sinä sisustat sun tyylillä, mut hänen rahoillaan. Ehkä ootat hänen ostavan ruuat. Jne.
Olen minäkin aiemmin maksanut meidän treffejämme, ja hän ihan omasta tahdostaan on nyt kustantanut meidän tapaamisemme. Olen kyllä puhunut hänelle ettei hänen tarvitsisi aina maksaa minun puolestani, joten mistään mainitsemastasi ei voi olla kyse.
AP
Vierailija kirjoitti:
Minusta sun kannattais ap vielä reflektoida omia tunteitasi. Jos rakastat miestä niin hyväksyt hänet ja ymmärrät hänen näkökulmansa. Ja samalla jos sulle on hyvin tärkeää kumppanin kanssa asuminen niin ehkä ymmärrät ettei tämä mies sitten välttämättä ole sinulle se loppuelämän kumppani. Anna ajan kulua. Ei kannata etsiä keinoja painostaa toista, mieluummin kunnioitat. Aika sitten näyttää miten käy. Minulle ei kuulosta onnistuneelta suhteelta jos kyselet vinkkejä toisen mielipiteen muuttamiseen asiassa mikä on hänelle selvästikin tärkeä.
Rakastan häntä ja olen yrittänyt ymmärtää hänen näkökantaansa, mutta en minä vain voi jaksa odottaa vuosikausia, josko hän olisi kuitenkin valmis muuttamaan yhteen kanssani.
AP
Mun anoppi ja sen mies ovat asuneet aina eri osoitteissa. Toki mies on usein anopin luona. Kaikki aina vähän kummastelee asiaa, mutta ihan normaalia ja toimivaa heille.
Suhteita on erilaisia. Mutta eihän toi toimi ellette oo samalla aaltopituudella.
Joko eroatte tai tyydytte.
Et varmaan SAA häntä mitenkään pakotettua sellaiseen, mitä hän ei tahdo.
Aika huolestuttavaa olisi, jos saisitkin. Luuletko, että hän olisi onnellinen? Tykkäisitkö sinä, jos sinulla olisi komenneltavissa oleva nössökkä siellä?
Hän ei halua. Ainakaan sinun kanssasi. Jatkatte näin tai eroatte. Tai odotat, muuttuuko tilanne joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajattelet, että vain yhdessä asuminen on oikea suhde ja sitoutumista, eihän teillä ole tulevaisuutta. Siksi että teillä on eri näkemys parisuhteesta. Hän on selvästi sanonut että hän ei halua sitä yhdessä asumista, ymmärrän häntä koska meilläkin on eri asunnot. Kun ei tehdä enää lapsia, ei tarvitse asua yhdessä.
Nyt takerrun tuohon kun kerroit miehen sanoneen että hän tarvitsee sitä "omaa tilaa."
Yksi tuttavani (nainen) tarvitsi myös paljon tilaa, vaikka naimisissa olikin. Hän järjesti itselleen pienen yksiön työpaikkakunnalleen, jossa oleskeli silloin tällöin yön yli. Se tuntui hassulta, kun oli aina tottunut siihen, että naimisiin menevät sitten kihnuttavat kylki kyljessä.
Silloin käsitin että toisille se oman tilan tarve näyttäytyy eri lailla, mitä omaan kokemusmaailmani tuota ennen kuului. Jotkut tarvitsevat sitä tilaa usein tai vain erityisen paljon. Jos tuollaisesta oman tilan kaipaamisesta ei ole aikaisempaa esimerkkiä omassa elinpiirissä, voi tulla yllätyksenä kuinka paljon tai minkälaista omaa tilaa joku toinen voi todella haluta.
Minä olen antanut puolisolleni tilaa olla Lapissa 3kk ilman minua. Ja minä olen ollut 3kk vapaaehtoistyössä ulkomailla ilman puolisoa. Jotkut muut omat tilamme ovat kestäneet ehkä sen viikon oman harrastuksen tai muun menon merkeissä.
Myös eri elämänvaiheissa ihminen kaipaa enemmän seuraa tai enemmän yksinoloa. Ennen kovin ulkospäinsuuntautunut ihminen voi jossain vaiheessa kaivata paljonkin omaa tilaa eikä kauheasti kaipaa seuraa. Ymmärrän kyllä sen, että haluaa jakaa yhteisen kodin. Voisit kyllä käydä mielenkiintoisen keskustelun tämän miehen kanssa tuosta omasta tilasta. Mitä kaikkea siihen liittyy jne?
N43