Mitä järkeä on rakentaa omakotialueelle jollekin postimerkin kokoiselle tontille kun

Se talo postimerkkitontilla on helppo myydä ja arvo säilyy. Palvelut ovat lähellä ja lapsilla paljon kavereita. On mukava asua toisten perheiden lähellä hyvässä sovussa. Ei tarvitse kahta autoa. Pienikin tontti voi olla tosi kiva ja toimiva.

Vierailija kirjoitti:

Nyt vaan kaikki ylihintaisen savipeltoälvärin elinkautisella velalla ostaneet puolustelemaan miten oli hyvä hankinta ja lapset tykkää trampoliinista ja iskäkin tyytyväinen velkaoctaviaan.

Nuuh, nuuh.

Haistan pienen kateuden. Ehkä myös ripauksen katkeruutta.

Voi ostaa hehtaarin maata, jolle ei myönnetä rakennuslupaa, ellei tontilla ole ennestään ollut jotain tönöä.

No, saat vanhan asutustilan paikalle rakennettua sen talosi.

Ajatat rekkatolkulla soraa ja mursketta saviselle tilustielle.

Lumituiskuisena pakkasaamuna klo 4:00 huomaat, että vanha traktorinrämäsi ei olekaan kiehunut tarpeeksi roikan nokassa lähteäkseen käyntiin.

Menee puolille päivin, ennen kuin saat Fordsonin käyntiin ja kujasi auki ja pääset työmatkalle.

Töistä palatessa tuisku on tukkinut sen uudestaan, ja jäät kiinni...

En itse haluaisi tiiviille omakotialueelle, mutta ymmärrän täysin sellaisella asuvia.

Tässä kylän ympärillä lapset voivat kulkea itsenäisesti kouluun ja moniin harrastuksiin.

Peräkyliltä ollaan aina vanhempien kuskauksen varassa.

Yläasteikäisenä veivasin 10km/suunta polkupyörällä(ei tietenkään kevyenliikenteen väyliä eikä katuvaloja)

käsityökerhoihin, kirjastoon jne.

Myöhemmin mopolla.

Vierailija kirjoitti:

20-50 km päästä saa hehtaari tolkulla maata ja oman rauhan. Eikä tarvitse joka jumalan asiasta tapella naapurin kanssa.

Kaikki eivät vielä ole eläkkeellä tai työttöminä, niin kuin Sinä - osa tekee vielä normaaleja asioita:

- töitä

- lapsia

- harrastaa

Näin ollen asunnon pitää olla siellä, missä asiat ja paikat ovat suht lähekkäin toisiaan.

Sitä minäkin ihmettelen, eikö ok-talon ainoa hyvä puoli ole juuri oma piha. Jos ei ole pihaa, miksi kukaan muuttaisi ok-taloon. Riesaahan se vain teettää, kaikki pitää itse hoitaa, ja sitten ei voi edes pihalla rentoutua oluen kanssa kun on huhkinut paikkoja kuntoon.

Ei järjenhäivää.

Jostain syystä metsän keskelle muuttaneet pitävät elämäntapaansa ainoana oikeana.

Varsinkaan kerrostaloasujia ei ymmärretä ollenkaan.

Jokaisessa asumismuodossa on puolensa, eikä kaikki sovi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä juuri eilen, käydessäni Mannisenmäessä (vai Mäellä) Jyväskylässä. Talot joita sinne on rakennettu ja rakennetaan, ovat selvästi erittäin laadukkaita ja kalliita. Tontit puolestaan todella pieniä. Mutta näkymät monilta tonteilta ihan mielettömän kauniit.

Arvelin sitten mielessäni, että nämä ihmiset tosiaan haluavat talonsa lähelle palveluita (tuonne alueelle on esim. rakennettu uusi päiväkoti, mikä on avattu tänä vuonna, kaupat ovat kävelymatkan päässä jne), ovat yhteisöllisiä, mutta siitä huolimatta haluavat omakotitalon edut verrattuna esim. rivitaloon.

Mitähän ne "edut" sitten ovat, kun ei ole pihaa?

Yhtä hirveä asumismuoto kuin rivari.

Itse olen kerrostaloasumisen kannattaja, joten en ymmärrä miksi kukaan muuttaa ok-taloon missä kaikesta on itse vastuussa, jos siellä ei ole sitä mikä on se ok-talon isoin juttu, eli oma piha? 

Kerrostalossa saa sentään olla naapureilta rauhassa, niitä ei näe juuri koskaan, tuollasessa vieri vieressä ok-taloasumisessahan olisi oltava hyvää pataa naapurin kanssa.

Miksi ihmeessä muuttaisin"omaan rauhaan hehtaarien kokoiselle tontille"?

Jo pelkkä ajatus ahdistaa.

Olen vissiin jotenkin outo, mutta minusta kaupunkien pientaloalueet ovat hyvin viehättäviä kauniine taloineen ja pihoineen.

Vierailija kirjoitti:

Se talo postimerkkitontilla on helppo myydä ja arvo säilyy. Palvelut ovat lähellä ja lapsilla paljon kavereita. On mukava asua toisten perheiden lähellä hyvässä sovussa. Ei tarvitse kahta autoa. Pienikin tontti voi olla tosi kiva ja toimiva.

kuulostaa helvetiltä. :D

entä kun sopu särkyy?

ja miksi muuttaa mihinkään, minkä haluaa myydä. itse muutan vain sinne, missä haluan asua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä muuttaisin"omaan rauhaan hehtaarien kokoiselle tontille"?

Jo pelkkä ajatus ahdistaa.

Olen vissiin jotenkin outo, mutta minusta kaupunkien pientaloalueet ovat hyvin viehättäviä kauniine taloineen ja pihoineen.

Tarkotat varmaan vanhoja rintamamiestaloalueita, niissä onkin kivat kunnon pihat, ei metri seuraavan talon seinään.

Oma talo , pieni, helppohpoitoinen tontti. Mikä voisi olla järkevämpää? Ei kaupungeissa ole tilaa isoille tonteille.

Itse asun kerrostalossa, kun se on halvempaa. Mökillä sitten teen puutarhatöitä.

Vierailija kirjoitti:

20-50 km päästä saa hehtaari tolkulla maata ja oman rauhan. Eikä tarvitse joka jumalan asiasta tapella naapurin kanssa.

Jos ei halua ajaa töihin joka päivä sitä 20-50km lisää?

Kaikkein parasta on kerrostaloasunto keskustassa ja mökki hehtaarin tontilla järven rannalla. Arki sujuu helposti, kaikki on lähellä, ei tarvita autoa, ei kuskaamista. Vapaa-aikana vapusta syyslomaan voi sitten halutessaan mennä sinne mökille nauttimaan hiljaisuudesta, saunomaan ja kalastamaan. Marraskuussa sinne korpeen ei halua kukaan. Olisi painajaismaista asua kaukana kaikesta kuten työ, koulu, huvit ja harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on postikortin kokoinen tontti? Ainakin osassa Helsingin on 500 m2 tontteja ne ovat aivan liian pieniä kun näkee naapurin ruokapöytään. syövät maksalaatikkoa..

Tuo on aika lailla kiinni siitä, miten talo sovitetaan tonttiin ja suhteessa naapureihin.

Vierailija kirjoitti:

Sitä minäkin ihmettelen, eikö ok-talon ainoa hyvä puoli ole juuri oma piha. Jos ei ole pihaa, miksi kukaan muuttaisi ok-taloon. Riesaahan se vain teettää, kaikki pitää itse hoitaa, ja sitten ei voi edes pihalla rentoutua oluen kanssa kun on huhkinut paikkoja kuntoon.

Ei järjenhäivää.

On ihmisiä, jotka haluavat asua asunto-osakeyhtiössä. On ihmisiä, jotka EIVÄT halua asua sellaisessa. Jos ei halua asua osakkeessa ja osallistua taloyhtiön kokouksiin (tai tehdä päätöstä olla osallistumatta, siten olla käyttämättä ääntään), on ok-talo ratkaisu, jossa kaikki korjaukset ja korjausten kustannukset ovat omassa päätösvallassa. 

En tarvitse suurta pihaa, joten pieni tontti on ihan kiva. Naapurit eivät kuitenkaan ole liian lähellä, joten en tiedä, mitä heillä syödään, elleivät grillaa ulkona. Asun lähellä palveluita ja töihin on 15 min. matka omalla autolla. Teen vuorotyötä, joten voin pestä pyykkiä, imuroida tai saunoa vaikka keskellä yötä, kukaan ei häiriinny. Jokainen elää niin kuin haluaa.

Me juuri etsitään isoa omakotitaloa keskustasta, eikä yhtään haittaa, vaikka olisi pienellä tontilla. Nyt asutaan rintamamiestalossa 15km keskustasta ja lääniä riittää silmän kantamattomiin. Toki pidetään tämä sitten kakkisasuntona , niin voi paeta tänne jos alkaa ahdistaa tai jos tekee mieli rapsutella puutarhaa.

Rivariin tai kerrostaloonkin voitaisiin muuttaa, mutta niitä on harvoin riittävän suuria tarjolla.

Mielestäni on mukava asua rintamamiestalossa, jossa on idyllinen vanha vehreä puutarha omenapuineen ja syreenihuvimajoineen... Lisäksi vanha puulämmitteinen pihasauna.

Tämä pari kilometriä Turun keskustasta, jossa työpaikkani on. Halpa joukkoliikenne kulkee lähellä kotia. Palvelut kotimme vieressä mutta silti omaa rauhaa. Kauppaan kävelee parissa minuutissa. Kun ystävämme käyvät kylässä, ovat he ihmeissään, sillä on kuin asuisimme maalla mutta kaupungissa (varmaan puutarhan vuoksi tulee vaikutelma siitä kuin olisi maalla). Tämän puutarhan vuoksi rakastankin kotiamme. Ja loistavan sijainnin vuoksi, bussilla 10 min keskustaan.

Tontti on 950 m2, eli ei paljoa ruohoa leikattavana ja vain vähän lumia kolailtavaksi (jalkakäytävän auraa kaupunki joka aamu aikaisin).

Lisäksi talo on hyvällä arvonsa säilyttävällä (jollei nousevalla) omalla tontilla.

Palvelut lähellä. Pieni piha voi silti olla suojaisa, jos on puita ja pensaita paljon tpnrin reunoilla.

Joitakin heikkoitsetuntoisia hivelee tolkuttomalla velalla hankittu minitontti ja pakettitalo.