Muita jotka aikoo äidiksi vain sillä ehdolla että jää kotiäidiksi?

Joo sama.

Vierailija kirjoitti:

Joo sama.

Onko sulla jo mies ja jos ei, vaikuttaako päätös miehen etsintään? Eli etsitkö esimerkiksi vain rikkaita miehiä, uskovaisia, kysytkö heti alkuun olisiko mies valmis kantamaan yksin kodin talouden?

Minusta olisi kamalaa olla kotiäitinä.

Itse meinasin tulla hulluksi, kun olin ollut vajaan vuoden kotona. Sinnittelin vielä kuitenkin puoli vuotta ennen kuin palasin töihin. Lyhyt työpäivä ja joustava hoitovapaa on minulle sopiva yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Itse meinasin tulla hulluksi, kun olin ollut vajaan vuoden kotona. Sinnittelin vielä kuitenkin puoli vuotta ennen kuin palasin töihin. Lyhyt työpäivä ja joustava hoitovapaa on minulle sopiva yhdistelmä.

Luulen että riittää kun ulkoilee ja sosialisoi paljon eikä vain möllötä yksin lapsien kanssa neljän seinän sisällä.

Kunhan keskustelet asiasta etukäteen lasten isän kanssa niin että se on ok asia myös hänelle. Tiedänpä eräänkin (nyttemmin jo ex) pariskunnan, jossa rouva ilmoitti siinä jossain kolmatta lasta odottaessa että ”btw, en aio ikinä enää mennä töihin”. Perheen talous ei olisi mitenkään tätä kestänyt, varsinkin kun rouva edellytti edelleen kahden kovatuloisen ihmisen elintasoa yhden ihmisen palkalla. Luxusvaatteita, -matkoja, -autoja, kauneushoitoloita, siivoojaa, ravintolaruokaa, valtavalla asuntolaivalla ostettua taloa jne... eikä tietenkään ollut halukas tinkimään mistään.

Mutta jos olet valmis tinkimään elintasosta ja olemaan miehesi armoilla tulojen ja eläkkeiden ym. kanssa niin omahan on valintasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse meinasin tulla hulluksi, kun olin ollut vajaan vuoden kotona. Sinnittelin vielä kuitenkin puoli vuotta ennen kuin palasin töihin. Lyhyt työpäivä ja joustava hoitovapaa on minulle sopiva yhdistelmä.

Luulen että riittää kun ulkoilee ja sosialisoi paljon eikä vain möllötä yksin lapsien kanssa neljän seinän sisällä.

Lykkyä pyttyyn vaan tuon luulon kanssa :D

Vierailija kirjoitti:

Kunhan keskustelet asiasta etukäteen lasten isän kanssa niin että se on ok asia myös hänelle. Tiedänpä eräänkin (nyttemmin jo ex) pariskunnan, jossa rouva ilmoitti siinä jossain kolmatta lasta odottaessa että ”btw, en aio ikinä enää mennä töihin”. Perheen talous ei olisi mitenkään tätä kestänyt, varsinkin kun rouva edellytti edelleen kahden kovatuloisen ihmisen elintasoa yhden ihmisen palkalla. Luxusvaatteita, -matkoja, -autoja, kauneushoitoloita, siivoojaa, ravintolaruokaa, valtavalla asuntolaivalla ostettua taloa jne... eikä tietenkään ollut halukas tinkimään mistään.

Mutta jos olet valmis tinkimään elintasosta ja olemaan miehesi armoilla tulojen ja eläkkeiden ym. kanssa niin omahan on valintasi.

*asuntolainalla

Sitä ei voi tietää, miten itse sitten ajattelee, kun äitiysloma loppuu. Vannomatta paras jokaisessa tapauksessa.

Mä alkaisin äidiksi vain jos saisin 24/7 lasten/kodinhoitajan joka hoitais ne riesat ilman että mun pitää keskeyttää oma elämäni vuosiksi. Elämäni päämäärä ei ole koskaan ollut vain äitiys.

No mulle kyllä palkkatyössä käyminen ja se, että mies hoitaa 50% sen kodin ja perheen pyörittämisestä (en siis minä työpäivän päälle yksin!) on ehdoton edellytys äitiydelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse meinasin tulla hulluksi, kun olin ollut vajaan vuoden kotona. Sinnittelin vielä kuitenkin puoli vuotta ennen kuin palasin töihin. Lyhyt työpäivä ja joustava hoitovapaa on minulle sopiva yhdistelmä.

Luulen että riittää kun ulkoilee ja sosialisoi paljon eikä vain möllötä yksin lapsien kanssa neljän seinän sisällä.

Voi sinua. Matkustelin kolme kertaa ulkomaille lapsen kanssa, ja muutenkin reissattiin viikottain kotikaupunkimme ulkopuolella perus avoimen päiväkodin ym aktiviteetin lisäksi. Kävelin päivittäin yli 10 km vaunujen kanssa ja vietin ulkona tai kaupungilla jopa 8 tuntia päivässä. Siitä huolimatta kaipasin töihin.

Mun on olosuhteista johtuen oikeastaan pakkokin jäädä kotiäidiksi ainakin siihen saakka että kaikki lapset on hankittu ja päässeet päiväkoti-ikään. Mutta eipä tuo haitanne, kun en kestäis semmosta "8 tuntia töissä-kauppaan-ruuanlaittoon-lasten nahistelun kuuntelemista-lapset nukkumaan-telkkarin katselua-nukkumaan-aikainen herätys", koko ajan vuodesta toiseen. Hirveän rasittavaa.

Toisaalta jänskättää miten meillä riittää rahat ja miten kestän olla koko ajan vain lasten kanssa kotona. Toisaalta on ihana ajatus ettei mulla edes olisi mitään työpaikkaa johon palata. Aion keskittyä täysillä äitiyteen ja nauttia kotona olemisesta.

Toivon, että joskus vähän alle nelikymppisenä pääsisin sitten taas työelämään ja ehkä ehtisin vielä luoda uraa.

Vierailija kirjoitti:

No mulle kyllä palkkatyössä käyminen ja se, että mies hoitaa 50% sen kodin ja perheen pyörittämisestä (en siis minä työpäivän päälle yksin!) on ehdoton edellytys äitiydelle.

On ollut monelle naiselle juu, mutta vauvan synnyttyä mies on käynyt kovin kiireiseksi ja väsyneeksi, eikä ole enää tehnyt osuuttaan.

Itse olen kotiäitinä ollut nyt kolme vuotta ja vielä haluaisin olla siihen asti, kunnes nuorimmainen on kolme. Eihän tämä aina mitään nautintoa ole todellakaan ja todellakin uskallan väittää, että mies pääsee paljon helpommalla töissä. Todella yksinäistä toisinaan, kun ketään äitikavereita ei ole, mutta onhan tässä paljon hyviäkin puolia. Mieheni on varmasti vain tyytyväinen, kun saa töitten jälkeen tulla puhtaaseen kotiin, jossa ruoka valmiina. Eikä hänenkään mielestä pienen lapsen paikka ole missään päiväkodissa.

Minulle tuo ei välttämättä ole ehdoton edellytys, mutta vahva toive kuitenkin.

En tajua miksi naiset kärsivät raskauden ja synnytyksen vaivat ja muuttuvat hormoneiltaan ja kognitiivisilta muutoksiltaankin siinä prosessissa äidilliseksi, mutta viheltävät pian pelin poikki ja laittavat lapsen vieraille kasvatettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo ei välttämättä ole ehdoton edellytys, mutta vahva toive kuitenkin.

En tajua miksi naiset kärsivät raskauden ja synnytyksen vaivat ja muuttuvat hormoneiltaan ja kognitiivisilta muutoksiltaankin siinä prosessissa äidilliseksi, mutta viheltävät pian pelin poikki ja laittavat lapsen vieraille kasvatettavaksi.

Tämä! Monet myös kitisee, kuinka ei rahat riittänyt ja piti heti 9kk ikäinen laittaa hoitoon. Ennen kuin lisääntyy kannattaisi miettiä valmiiksi onko sitten rahaa myös hoitaa lasta. Säästääkkin voi etukäteen. En käsitä miten joku voi laittaa oman pienen vauvan vieraalle hoitoon. Näkee lasta muutaman hassun tunnin päivässä. Kyllä tulee mieleen väkisellä, ettei kovin kummoinen äiti ole. Toki lapsen isäkin voisi jäädä kotiin.

Saahan sitä Suomessa(kin) nainen avoimesti ja vapaasti haaveilla ja unelmoida ryhtyvänsä kotiäidiksi. - olkoonkin, että verottaja kyllä usein muistuttaa, että potenttiaaliset kumppanit on aika harvassa ja heistäkin moni ymmärtää suojata varallisuutensa mm. avioehdolla eron varalta. - Vaan millaisen halveksunnan vyöryn saisi mies osakseen, jos hän rohkenisi kertomaan, että aikoisi heittäytyä koti-isäksi huolehtimaan lapsista ja yhteisestä kodista ja niin ettei hänen (miehen) tarvitse käydä kodin ulkopuolella töissä. Naine saisi olla se, joka toisi riittäväti rahaa kotiin ja yhteiseen talouteen. jotta tämä kaikki on mahdollista.

Meillä mies jää hoitovapaalle ja minä jatkan urallani.

En voisi kuvitellakkaan jääväni kotiäidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse meinasin tulla hulluksi, kun olin ollut vajaan vuoden kotona. Sinnittelin vielä kuitenkin puoli vuotta ennen kuin palasin töihin. Lyhyt työpäivä ja joustava hoitovapaa on minulle sopiva yhdistelmä.

Luulen että riittää kun ulkoilee ja sosialisoi paljon eikä vain möllötä yksin lapsien kanssa neljän seinän sisällä.

Ja siis niitä lapsiako on tällä hetkellä nolla?😂😂😂😂