Nuorten liikenneonnettomuudet pelottaa
On nää liikenneonnettomuudet ikäviä asioita. Kahden teinin äitinä saan pelätä että milloin sattuu. Kyllä pistää ajattelemaan,kun kuulee ikäviä uutisia aiheesta. Meilläkin molemmat on mopojen kanssa liikenteessä. Onneksi mitään vakavampaa ei ole sattunut. Joskus joku normi kaatuminen. Miten paljon pelkäätte lastenne puolesta? Tai onko lapsenne joutunut liikenneonnettomuuteen? Meidän mopo on pidetty kunnossa,ja virityksiä ei sallita.!! Turvallista syksyn jatkoa.
Kommentit (123)
Haluan kaikkien vanhempien miettivän sitä reaktiotaan vähän etukäteen. Koska itse oltuani kolarissa ja käytyä käsi paketoimassa ja pyörä talutettua ranne vinossa parkkiin, kaikista eniten vaivaavin asia oli silti vanhempien reaktiot. Isä mulkaisi vain ja kysyi piikin perään (kerroin vasta kotiin päästyä ja sairaalassa käytyä tilanteesta) ja äiti taas hysteerisenä tuli kyselemään kaikkea asiaan liittyen.
Rauhallisena pysyminen. Hali. Tarpeiden kysyminen (jos haluaa esim suklaata tai jotain). Asiallinen mutta huolta ja välittämistä osoittava puhuminen asiasta. Näitä asioita kaipaisin itse, mutta en saanut. Toivon muiden vanhempien oppivan omani virheistä.
T. 50km/h kolarista selviytynyt poika
Mopoilijat: Kiinnittäkää kypärän hihna!
Tyttärellä (27v) ensimmäinen oma auto, ja ajoi tänään yli 7 tunnin matkan ei missään ihan parhaassa kelissä. Onneksi pääsi perille ilman muita ongelmia kuin väsymys.
Vaikkei ole mistään teinistä enää kyse, niin kyllä äitinä on aina pieni huoli kun lapsi on liikenteessä.