Löytyykö YHTÄKÄÄN naista joka sietää hiljaisuutta eikä vaadi jatkuvaa "keskustelua"?

Löytyy. Hyvä suhde on just semmonen, ettei hiljaisuus ole vaivaannuttavaa. Yhtä tärkeää on myös saaada sanoa ääneen tunteensa ja ajatuksensa. Ja se, että voi luottaa, että tulee ymmärretyksi, jos on vaikka huonolla tuulella. Se menee ohi...

Emme ole satuolentoja. Me vain monesti ollaan varattuja, suhteet ovat kestäviä ja pitkiä. Niitä pakonomaisesti hölpöttäviä lienee enemmän kierrossa, ei siksi että se puhuminen olisi sinänsä ongelma vaan koska se monesti esiintyy muiden ongelmien kanssa yhdessä.

Meillä ollaan aika hiljaa kotona, sellaista smalltalkia (turhanpäiväistä höpinää) on varmaan max 15min per vrk miehen ja mun välillä. Eikä niitä pakollisiakaan asioita joka päivä ole keskusteltavaksi. Tällä hetkellä mies istuu yksikseen toisessa huoneessa, mä lapsen kanssa olkkarissa eikä kukaan puhu mitään. Kyse ei ole siitä, että pidettäisiin mykkäkoulua tai kieltäydyttäisiin puhumasta, inhottaisiin toisiamme tai muutakaan negatiivista, ei vain juuri nyt ole puhuttavaa.

No, ei ole kaikki varattuja! Ainakin minun on ollut vaikea löytää hiljaista ja introverttiä miestä ja olen siksi luovuttanut. Kaikki aiemmat mieheni olleet ekstroverttejä ja olen hävennyt etten jaksa puhua ja seurustella vuorokauden ympäri. Olen aiemminkin kirjoittanut tänne että perustakaa deittipalvelu introverteille, kiitos!

Hyvä piirrehän tuo jos läsnäolo ilman sanoja  on mielekästä oloa.

No todellakin Suomesta löytyy (ja monesta muustakin maasta). Tultiin juuri miehen kanssa kotiin; alkumatkasta vaihdettiin päivän kuulumiset ja sen jälkeen kommentoitiin vain kun oli jotain huomioita muista tiellä liikkujista tai kelistä (usva oli paikoin aika sankkaa). Tunnin matkasta oltiin varmaan lähes puolet ihan hiljaa.

Voi kyllä, minä voin olla vaikka kokonaisen vuorokauden hiljaa ihan helposti. Inhoan jatkuvaa pälpätystä ja meteliä. Puhe vain tyhjyyden täyttämiseksi on kauheaa.

Löytyy. Mutta saattaa olla, että kuuntelevat ja ajattelevat edelleen noina hiljaisuuden hetkinä, jolloin saattavat arvioida tehokkaammin pariskunnan yhteensopivuutta, ja kaikki miehet eivät ehkä pidä sitä ihan toivottavana.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ex mies joka tauotta höpisi pakkomielteenomaisesti harrastuksestaan vs työstään. Ai että kävi hermoille. Ja yhtä paasausta. Ahhh hiljaisuus. Ja kunnolliset fiksut miehet, joilla on tunneälyä sekä tilaa Muidenkin ajatuksille! Ja hiljaisuudelle!!!

Meillä on varmaan sama ex mies : D

Se puhui puhui ja puhui itsestään itsestään ja itsestään. Kun erottiin, se ei edes tiennyt mitä teen työkseni. Ei sitä kiinnostanut kuunnella koskaan mua.

Minä en jaksa turhaa lätinää. Olen mieluummin hiljaa kuin puhun / kuuntelen turhaa höpinää. Aamuisin en haluaisi kuulla yhtään mitään, joten "huomenta" on jo melkein liikaa :D . 

Mutta olen sosiaalinen ja töissä koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä, mutta ei turhia.

Onhan niitä mykkiäkin naisia, hommaa sellanen.

Täällä. En ole koskaan ymmärtänyt tunteista lässyttämistä ja ylipäätänsä sitä miksi kaikki mitä päähän pälkähtää pitää suusta pulputtaa ulos. Mies on samanlainen, ei me paljon jutella, ei edes silloin alkuaikoina. Nyt meillä on kolme lasta, joista yksi on ihan samanlainen kuin me, ei paljon juttele. Jos on asiaa niin silloin tulee juttelemaan (ei siis eristäydy mutta tykkää olla rauhassa), juttelee tarvittaessa vaikeistakin asioista mutta mieluiten on vain hiljaa. Hän on tyttö, joten jonain päivänä joku saa hänestä hiljaisen puolison.

Vierailija kirjoitti:

Juu löytyy. Ja muutettiin erilleen miehen kanssa koska tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta. Olis pitänyt muuttaa erilleen jo aikoja sitten, suhde voi paljon paremmin kun ei tartte kattella ja varsinkaan kuunnella toista joka päivä.

Tää on just hyvä. Pitää tehdä tilanteeseen sopivia ratkaisuja, eikä miettiä mitä perinteisesti asiasta oltaisiin ajateltu. Jos on mahdollisuus valita miten asuu, niin siitä vaan rohkeesti miettimään mitkä ne arkipäivän tarpeet suhteelle ja kummankin hyvinvoinnille on.

Mikä on ääri-introvertti hissukka??? Kysyn sinulta ap.