Introvertti: missä tilanteissa tapaat mielelläsi uusia ihmisiä?

Jos tapaan rauhallisen, luotettavan oloisen vanhemman ihmisen. Jolla on jotain mielenkiintoista kerrottavaa suurella elämänkokemuksellaan ja ehdottomasti ei ole minä minä-ihminen. Kun oikein mietin, tällaista ihmistä ei ole tullut vastaan vielä.

Ulkomailla, suomalaiset kun ovat tosi tylyjä, tekopirteitä ja kuppikuntia muodostavia. 

Sellaisessa tilanteessa, että tästä uudesta tuttavasta voisi tulla ystävä. En jaksa small talkia pitkiä aikoja.

Vaikka olen introvertti, en silti väittäisi että introvertit ei tahdo tavata uusia ihmisiä. Teemme sen vain toisin.

Kävin joku aika sitten klassisen musiikin konsertissa kirkossa ja introvertina kun tapaan valita viimeisen penkkirivin, niin siellä sitten oli toinen introvertti, jonka kanssa kävimme  keskustelua väliajalla. Se oli ihan kiva paikka tavata: ei ollut mitään hirveää hälyä ympärillä, yksikään ekstrovertti ei ollut pyörimässä ympyrää  ja vouhottamassa katsokaaminuakatsokaaminua tuu mukaan mun selfieen mistäootmitätuutmitäsitätätäkukatuomitähän (minulla on tällainen ekstroverttituttava....). Kiitos noiden konserttien etiketin, siellä ei kauheasti ekstrovertteja ole, kun pitää käyttäytyä hillitysti ja puhua hiljaa ja huomiota herättämättömästi. Oikeastaan oli aika ihanteellinen tilanne tavata uusi ihminen, kun näin jälkikäteen ajattelen.

Joudun työni takia olemaan sosiaalinen ja jopa puhelias ja tapaan päivittäin uusia ihmisiä mäissä merkeissä. Asiapitoinen keskustelu sujuu ihan sulavasti ja perus small-talkingkin pystyn tarvittaessa. En koe sitä mitenkään mukavana. Vapaa-ajalla en kyllä välitä tutustua yhteenkään uuteen ihmiseen.

Yksi kerrallaan, isot porukat ovat kauhistus.

Teen kesällä työtä,jossa tapaa yksittäisiä uusia ihmisiä ja vain hetkittäin.Se on jopa mukavaa.

Talven olen taas hoitoalalla,jolloin joutuu jo pinnistelemään, että jaksaa olla sosiaalinen. Mutta kesän "huilaus" ihmisistä auttaa jaksamaan talven työt.

Enn pidä itseäni inntroverttinä. Yleensää olen tunneilla se jokaa ideoi eniten. See on hienoa kuun asiat rulllaavat jatkuvasti eteeenpäin jolllakin tavalla.

Kaikista mieluiten kun olen tarpeeksi kännissä. Muuten ei juuri kiinnosta.

Enpä ole asiaa aikaisemmin ajatellutkaan, mutta uusien ihmisten tapaaminen vapaa-ajalla on melko vastenmielinen ajatus. En vaan jaksa mitään small-talkia tai yrittää ymmärtää jonkun tuntemattoman ajatuskuvioita. Pahinta on joku kovaääninen , typerähkö kaakattaja, joka on omasta mielestään hauska. Menee hermo ja tulee epätoivo.

Töissä uusien ihmisten tapaaminen ei ole ongelma, koska fokuksessa ei ole mikään "uusi ystävyys" vaan puhtaasti työasiat.

Töissä. voin piiloutua työrooliini, eikä tuttavuutta tarvitse syvällistää. En kaipaa uusia läheisiä ihmisiä elämääni.

Olen mollosilmäinen luikero ambivertti

Työkuvioissa yleensä tapaan ihmisiä ihan mielellään. Olen varsin puhelias muutaman hengen porukoissa ja työporukassakin. Paitsi jos seurani koostuu introverteista, niin puhuminen on oikeastaan tyyliä "vain merkitykselliset asiat" eli emme puhu small talkia. En ole extrovertti vaikka moni kuvitteleekin niin, koska tulen ihmisten kanssa soljuvasti toimeen. Ihmisseura väsyttää minua voimakkaasti ja tarvitsen pitkän yksinoloajan, jotta jaksan taas. Pahimpia tilanteita ihmisten tutustumiseen ovat tilanteet, joissa on paljon porukkaa ja tunnen siitä porukasta vain muutaman tai jopa vain yhden. Silloin tutustuminen saattaa jopa jäädä kokonaan ja yritän vain kestää tilanteen kuormittavuuden. Paras ja ideaali tilanne on, että olemme luonteeltamme samalaisia tutustuttavan henkilön kanssa ja puheen aiheet ovat syvällisiä tai muuten vain samaa mielenkiinnon luokkaa. Small talk kaveruus on pahinta.

Vierailija kirjoitti:

Menisitkö tapaamaan jotain uutta ihmistä, jos elämäsi olisi kovin hektistä vai olisitko mieluummin silloin hetken itseksesi?

Kyllä olen pitää olla rento ja akkujen ladattuina ennen kuin lähden oikein tarkoituksella tapaamaan uutta ihmistä. Ei missään nimessä suoraan työpäivän jälkeen!

Vierailija kirjoitti:

Keskustelen mielelläni spontaanisti tuntemattomien ihmisten kanssa. Olen jopa lähtenyt usein kahveille kirjastossa tapaamieni ihmisten kanssa.

Kaikki pönötystilaisuudet ovat sen sijaan kärsimystä koska niissä ei keskustella mielenkiintoisista asioista ja muiden kommentit ovat muutenkin ennalta-arvattavia.

Kaikista mielenkiintoisinta/hauskinta lienee kuitenkin, että tuntemattomien ihmisten kanssa voi käydä usein hyvinkin syvällisiä keskusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelen mielelläni spontaanisti tuntemattomien ihmisten kanssa. Olen jopa lähtenyt usein kahveille kirjastossa tapaamieni ihmisten kanssa.

Kaikki pönötystilaisuudet ovat sen sijaan kärsimystä koska niissä ei keskustella mielenkiintoisista asioista ja muiden kommentit ovat muutenkin ennalta-arvattavia.

Mistä yleensä keskustelet tuntemattomien ihmisten kanssa? Vaikka siellä kirjastossa?

Kirjastossa on kirjoja, lehtiä, filmejä ja musiikkia sekä pelejä. Kyllä niistä keskusteltavaa löytyy.

En missään. 99%:sti äärimmäisen stressaavaa, tylsää, pakotettua, ärsyttävää, väsyttävää, turhaa. Vihaan ihmisiä.