Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, joilla on tosi alhainen "mukavuudenhalu"? Onko teillä motivaatio-ongelmia elämässä?
15.10.2018 |
Olenkohan vaan patalaiskaksi syntynyt. Sitä epäilen. Kun tosi vähä riittää, niin miksi tavoitella enempää? Tarkoitan siis sitä, ettei edes tarvitse sinänsä "uhrautua", eikä kärsi mitenkään, jos joutuu luopumaan jostain perusmukavuuksiksi laskettavista asioista. Jos olet samanlainen, niin ylläpidätkö jotain mukavuuksiksi laskettuja "turhia" asioita muiden ihmisten takia, vaikka itse olet ainoa, johon asia vaikuttaa?
Kaikilla on tietty juttuja, joita ei vaan siedä (mulla se on kuumuus), mutta mä olen tajunnut ylläpitäväni jotain mukavuuksia kodissani ihan vaan, koska sitä nyt vaan odotetaan ja esim. vanhemmat kauhistuisi liikaa muuten. Nykyisin esim. valehtelen, että mulla on kunnon patja rullattuna kaapissa, vaikka oikeasti nukun ohuella retkipatjalla lattialla. Joskus olen kääriytynyt vain peittoon lattialle yöksi ja sekin oli ok. Tyyny hikoontui kesällä niin, että heitin sen pois, enkä ole kaivannut enää mitään sellaistakaan.
Mulla on tietty aika terve kroppa ja olen suht nuori, eli noin kolmekymppinen. Se selittää jotain, mutta toisaalta taas ei. Vaivaa on ollut sen verran, että tiedän kestäväni fyysistäkin epämukavuutta todella pitkälle. Olen ollut isossa leikkauksessakin.
En tarvitsisi juuri mitään huonekaluja. En tarvitse mitään istuimia, mutta mulla on pari tyynyä ja jakkaraa vieraita varten. Pystyn itse istumaan kyykyssä niin pitkään kuin huvittaa ja laittamaan ruokaa, kirjoittamaan yms. sillä tavalla.
Tykkään hyvästä ruuasta, mutta en mä kärsi tylsästä, yksinkertaisesta, kuivasta, kylmästä tai mauttomasta ruuasta. Töissä mun eväitäni kauhistellaan, mutta ei asialla vaan ole mulle väliä, eikä oloni mitenkään parane tai huonone, jos se on parempaa. Joku kylmä tölkkihernekeitto suoraan purkista lusikoituna on ihan ok. Voin olla syömättäkin. Jos talvella tulee kylmä ulkona, niin yksin liikkuessa panen vaan juoksuksi. Seurassa en välitä, ellen ole oikeasti tekemässä itselleni vahinkoa. En välitä sateesta, eikä kastumisella ole mitään väliä. Suojaan itseäni sateelta joskus lähinnä muiden takia. Oloni ei mitenkään parane juuri minkäänlaisten mukavuuksien ansiosta. Sääolosuhteet on mulle aika samantekevä, ellei ole kuuma (se on mun "akilleen kantapääni").
Olen viettänyt paljon aikaa yksin (kuukausia putkeen joka vuodenaikaan ja usein) talossa, joka on syrjässä, ja jossa ei ole sähköä ja vesi tulee kaivosta. Ei mulla ole mitään tarvetta muuhun. En viitsinyt edes lämmittää vettä peseytyäkseni, ja se oli talvisin juuri ja juuri sulaa. Siihen tottuu. Kaikenlaiset askareet tuntui vain mukavalta kun oli hommaa ja sain liikuntaa. Ei mua kyllä haitannut esim. pakkanen sisälläkään, kun vaatetta ja peittoa oli niin, ettei paleltumia tule.
En vaan saa mitään mistään tuommoisista jutuista. Jos uskoisin olevani turvassa ihmisiltä tuolla ulkona, eikä ihmiset huolehtisi mun puolestani, niin en kai edes viitsisi asua sisällä ja maksaa vuokraa.
Ehkä tämä on vaan laiskuutta parhaimmillaan. On tosi vaikeaa löytää motivaatiota mihinkään sen kummempaan.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mitä asumiseen tulee.. niin mihin oikeastaan edes olohuonetta tarvitaan? Tietokoneelta voi katsoa tarpeellisen. Miksi tarvitaan huone "olemista" varten? Haaveilen kirjastosta lukutuolilla, pöydällä ja kirjankannatintuella. Tai työhuone/kehittelyhuone keskelle taloa!
Suurin osahan sisustaa ja elää, kun asioita "pitää kunnon ihmisellä olla".
Mä kaipaan kirjoja myöskin, ja mulla on itsellänikin niitä aika kokoelma. Näin tulee aina olemaankin, ellen menetä kokonaan kattoa pääni päältä ja silloinkin tulen aina arvostamaan kirjoja. Lopulta mun ei ole pakko itse omistaa niitä, mutta ne on yksi mulle tärkeä juttu. Se on ehkä mukavuus, josta pidän.
Mä asun pienessä yksiössä ja näin yhdelle ihmiselle se riittää. Perheelliset ovat asia erikseen, ja jos mulla olisi lapsi niin huolehtisin hänen tarpeesta yksityisyyteen etenkin tietyn iän jälkeen. Yksityisyys on toinen mukavuus, jota arvostan. (Jestas kun niitä löytyykin) Eihän ihminen oikeasti tarvitse paljoakaan sisätilaa ympärilleen, mutta ymmärrän myös sitä, jos mielenrauhansa vuoksi niin on oltava.
Olisi jännää nähdä, millaisia ihmiset olisivat ja miten kukin eläisi ja asuisi jotenkin "valaistuneena" tai tarpeettoman unohtaneina. Uskon, että moni kuitenkin sisustaisi ja hommaisi mukavuuksia,eikä se väärin ole. Ihminen pitää aina kauneudesta. Joku sisustaa, toinen tekee taidetta ja kolmas etsii sitä ympäriltään ja neljäs tekee niitä kaikkia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Millaisista asioista nautit? Elätkö unelmaelämääsi nyt? Tulevaisuuden haaveita?
Mä nautin taiteesta ja ylipäänsä ihmisten luovuudesta, myös omastani. Tulevaisuuden haaveeni liittyvät lähinnä siihen, että tuottaisin muille iloa ja pystyisin vaikuttamaan maailmaan niin, että ihmisten kärsimys vähenisi, tulisin viisaammaksi ja oppisin piirtämään ja maalaamaan paremmin. Tällä hetkellä koitan vain tulla viisaammaksi ja kartoittaa keinoja vaikuttaa asioihin muuten kuin puhumalla ihmisten kanssa netissä, baareissa ja ties missä. Ja koitan oppia maalaamaan...
Ulkoisesti elän ihan hyvää elämää mielestäni. Mulle hyvää elämää. Mulla on kaikki, mitä tarvitsen ja pärjäisin vähemmälläkin. En ole tyytyväinen siihen, miten vähän olen oikeasti saanut aikaan, vaikka olen välillä onnistunutkin yksittäisten ihmisten kanssa. Haluan olemassaolollani parantaa mailmaa. Tosi kliseistä, mutta ihan oikeasti mua ahdistaa se, miten huonosti ihmiset voivat ja miten lukossa moni on.
Kun politiikkaan tutustuu jne., huomaa myös, että asiat ei ole mustavalkoisia myöskään. En ole ottanut omakseni mitään aatesuuntausta, filosofiaa tai uskontoakaan, vaikka usein niissä onkin jotain hyvää. Ihmiset on myös jatkuvasti väärässä, enkä itsekään tiedä, milloin ehkä olen väärässä. Siksi haluan tulla viisaammaksi ja kerätä kokemuksia.
Olen vähän puunhalaaja ehkä.
ap
Tosi mielenkiintoista, olet henkinen ihminen jota fyysiset tarpeet eivät rajoita yhtä paljon kuin muita keskimäärin. Koska kylmä ja märkä eivät häiritse sinua niin kiinnostaisi tietää mikä on suhtautumisesi ruumiillisuuteen noin ylipäätään. Kiinnostaako seksi?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa uskomattomalta, ja kiinnostavalta. Itse olen myös laiska, ja muutenkin mukavuudenhaluinen. Tykkään lämpimästä asunnosta, kivasta sängystä, silmäämiellyttävästä sisustuksesta, hyvästä ruuasta, mukavista vaatteista... Ja saan nautintoa noista. Mutta minä myös tarvitsen aikaa pohdiskeluun, mielikuvituksessa vellomiseen ja sen sellaiseen, enkä jaksa nykyaikaista työelämää, joten en sitten tavoittele kuitenkaan mahdottomia. Pidän mukavuuksista, mutta sellaisista jotka ovat mielestäni ihan perusjuttuja kuitenkin. Joskus mukavuudenhaluni ärsyttää, sillä tuntuu heikolta, kun kokee tarvetta esim valittaa jostain vaatteiden kastumisesta. Haluaisin olla enemmän tuollainen kuin kuvailit aloituksessa olevasi.
Ehkä mukavuudenhalu tosiaan juuri vie ihmisiä eteenpäin. Kun kärsii kylmästä vedestä, tekee kaikkensa lämmittääkseen sen jne. Ihmiset ovat päässeet tähän pisteeseen tällaisen mukavuudenhalun takia. Ei se siis ole mikään negatiivinen asia. Lisäksi sun kannattaa nauttia siitä tunteesta, että saat noista asioista mielihyvää.
Jos zombit hyökkäisi, niin et sä välttämättä olisi muita heikompi tai huonompi selviytyjä. Sun kaltaiset ihmiset rakentaisi mukavan linnoituksen yhdessä ja olisi turvassa. Mä juoksisin metsissä veren, hien ja kuolan peitossa.
Mulle sosiaalisuus on välillä hankala juttu ihan siksikin kun on niin vähän, mihin samaistua. Olen huomannnut sen tässä. Monet pitävät mua niin outona, että olen helposti joku "ekstratyyppi", joka on välillä vähän karmivakin. Viime kesänä istuin mieluummin rankkasateessa kuin menin katoksen alle muiden kanssa, koska siellä oli tungosta, enkä oikeasti edes välitä kastumisesta. Se porukka veti musta paljon omia johtopäätöksiään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva avaus. Piristävää ajatellakin, että kaikki eivät yritä hankkia kaikkea. Olen itsekin sellainen. Hyvin vähällä selviää ja jää aikaa mm. lukemiseen. Hankin älypuhelimenkin vasta pari viikkoa sitten, koska 10 vuotta vanha nokia riitti ihan hyvin tarpeisiini. En vieläkään selaa nettiä puhelimella.
Mullakaan ei ole älypuhelinta ja akun kestävyysjuttujen takia ajattelin, että kun vanha kännykkä hajoaa, niin otan jonkun vastaavan tilalle. Otan osaa vanhan hajoamisen takia. Omani on myös menossa ja samaa ikää se on. Näitä ei enää valmisteta.
Mä ajattelen, että ihmisen täytyy toki tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä, kunhan se . Maailmasta on toki tullut liian internetriippuvainen. Koko Suomen saisi aivan sekaisin pelkästään netin sulkemalla.
Onhan mustakin hauskaa jutella ihmisten kanssa myös netissä, esim. täällä. Se internetissä on mukavaa. Toki sekin voi muuttua aika myrkylliseksi.
ap
Haiseeko kämppäsi kainalo ja nivuseritteillesi?
nuuhkitko itseäsi hurmiossa?
Vihdoinkin päästään tähän. Kieltämättä käyn suihkussa liian harvoin, jos olen vain itsekseni, mutta en pakota ketään haistelemaan mun kroppani eritteitä. Käyn pesulla niin usein, etten haise, ellen sitten ole olosuhteissa, joissa se ei ole mahdollista, mutta sittenkin käytän esim. vauvapyyhkeitä ja leikkauksesta toipuessa pesin itseäni taloussienellä ja tiskiaineella kun pelkäsin haisevani. En saanut käydä suihkussa viikkoihin.
En tykkää haista muiden nenään, vaikken itse välitä. Muiden mukavuus on usein mielessäni.
ap
No minäkin tykkään elellä "alkeellisesti" välillä mökillä, kantaa vettä, tehdä tulet, käydä ulkovessassa. Toisaalta en jaksaisi sitä koko ajan varmaan, on mukava kun asunnossa on tasainen lämpö ja pääsee suihkuun, ja yöllä vessaan mennessä ei tarvitse taskulamppua eikä tarvitse varoa käärmeitä...Puolensa kaikella.
Minulla on vaatimattomat huonekalut, enkä jaksa miettiä mitä muut ajattelee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Millaisista asioista nautit? Elätkö unelmaelämääsi nyt? Tulevaisuuden haaveita?
Mä nautin taiteesta ja ylipäänsä ihmisten luovuudesta, myös omastani. Tulevaisuuden haaveeni liittyvät lähinnä siihen, että tuottaisin muille iloa ja pystyisin vaikuttamaan maailmaan niin, että ihmisten kärsimys vähenisi, tulisin viisaammaksi ja oppisin piirtämään ja maalaamaan paremmin. Tällä hetkellä koitan vain tulla viisaammaksi ja kartoittaa keinoja vaikuttaa asioihin muuten kuin puhumalla ihmisten kanssa netissä, baareissa ja ties missä. Ja koitan oppia maalaamaan...
Ulkoisesti elän ihan hyvää elämää mielestäni. Mulle hyvää elämää. Mulla on kaikki, mitä tarvitsen ja pärjäisin vähemmälläkin. En ole tyytyväinen siihen, miten vähän olen oikeasti saanut aikaan, vaikka olen välillä onnistunutkin yksittäisten ihmisten kanssa. Haluan olemassaolollani parantaa mailmaa. Tosi kliseistä, mutta ihan oikeasti mua ahdistaa se, miten huonosti ihmiset voivat ja miten lukossa moni on.
Kun politiikkaan tutustuu jne., huomaa myös, että asiat ei ole mustavalkoisia myöskään. En ole ottanut omakseni mitään aatesuuntausta, filosofiaa tai uskontoakaan, vaikka usein niissä onkin jotain hyvää. Ihmiset on myös jatkuvasti väärässä, enkä itsekään tiedä, milloin ehkä olen väärässä. Siksi haluan tulla viisaammaksi ja kerätä kokemuksia.
Olen vähän puunhalaaja ehkä.
ap
Tosi mielenkiintoista, olet henkinen ihminen jota fyysiset tarpeet eivät rajoita yhtä paljon kuin muita keskimäärin. Koska kylmä ja märkä eivät häiritse sinua niin kiinnostaisi tietää mikä on suhtautumisesi ruumiillisuuteen noin ylipäätään. Kiinnostaako seksi?
Mä olen seksistä aika vähän kiinnostunut kieltämättä. Olen mies, vaikka tiedän, että monet olettavat mun olevan nainen. En ole täysin aseksuaali, tosin aseksuaalinen suhde olisi mulle ihan ok, eikä vaatisi mitään erityistä. En myöskään välitä toisen sukupuolesta. Olen siis bi/panseksuaali.
Ehkä mä olen kehostani tavallaan irrallaan henkisesti. En välitä siitä, miltä näytän ja mua oikeasti naurattaa, jos en vastaa näitä ulkonäköihanteita. Mä näytän hassulta ja arvostan sitä, kpska se naurattaa mua ja mulle tärkeitä ihmisiä. Mun ihanteeni on minä hyväkuntoisena ja terveenä. En vastaa muita ihanteita lainkaan. Mua kiusattiin paljon koulussa ja joskus edelleen kuulen joistain jutuista, mutta se vain olen minä ja kullakin on oikeus kokea oma ja toisten olemassaolo kuten haluaa. Mun fyysisessä olemuksessani on tärkeintä se, että olen tarpeeksi vahva ja ketterä ja arvostan sitä, että olen tällä hetkellä suht terve, eikä sairauteni oireile.
En ole ikinä kokenut paljon paineita olla tietyn näköinen ehkä senkin takia, että mua koulukiusattiin niin paljon ja se oli niin naurettavaa. Mä säälin jo tosi nuorena niitä kiusaajia. Sen kyllä sanon, että onneksi silloin ei ollut somea.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minäkin tykkään elellä "alkeellisesti" välillä mökillä, kantaa vettä, tehdä tulet, käydä ulkovessassa. Toisaalta en jaksaisi sitä koko ajan varmaan, on mukava kun asunnossa on tasainen lämpö ja pääsee suihkuun, ja yöllä vessaan mennessä ei tarvitse taskulamppua eikä tarvitse varoa käärmeitä...Puolensa kaikella.
Minulla on vaatimattomat huonekalut, enkä jaksa miettiä mitä muut ajattelee...
Mä luulen, että sä olet saavuttanut jonkinlaisen tasapainon elämässäsi ja se on hyvä. :)
Mä uskoisin selviäväni kyykäärmeen puremasta, joskin kannustan ehdottomasti varovaisuuteen, jos on paljon allergioita.
ap
Ihana avaus! <3
Mä olen jotenkin liian pelokas, että uskaltaisin elää noin, mutta jostain vastaavasta haaveilen. Taidan kaivata sinua enemmän mukavuuksia.
Kaipaan lämpöä, vettä peseytymiseen, puhtaat vaatteet, jne.
Todella monia asioita teen ihan vain yhteiskunnan painostuksesta. Esim. akateemisessa työssä eteneminen ei kiinnosta, mieluiten menisin siivoamaan tai tekemään jotain muuta, jossa saa ajatella omiaan.
En sisusta, ei kiinnosta muu kuin tietty "rauha" ympäristössä. En kerää roskaa ympärilleni.
En kaipaa hienoja vaatteita (mutta pukeudun siististi muiden painostuksesta ja myös arvostuksesta muita kohtaan).
En jaksa innostua mistään suorittamisesta enää, ennen tein sitä urheilussa, opinnoissa, jne.
Luulen, että tietty tavoitteiden puute tällä hetkellä johtuu siitä, että se, mitä tavoittelen, on ristiriidassa sen kanssa, mitä pitäisi tavoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okei. Sä olet hullu. :)
Todennäköisesti.
Luin jostain kirjasta tällaisen tarinan:
Noita myrkytti kaivon ja kaikki muut kuningasta lukuunottamatta joivat kaivosta. Koska parannuskeinoa ei ollut, myös kuningas joi kaivosta ja tuli hulluksi.
Kuka tässä oli oikeasti hullu?
ap
Vierailija kirjoitti:
Ihana avaus! <3
Mä olen jotenkin liian pelokas, että uskaltaisin elää noin, mutta jostain vastaavasta haaveilen. Taidan kaivata sinua enemmän mukavuuksia.
Kaipaan lämpöä, vettä peseytymiseen, puhtaat vaatteet, jne.
Todella monia asioita teen ihan vain yhteiskunnan painostuksesta. Esim. akateemisessa työssä eteneminen ei kiinnosta, mieluiten menisin siivoamaan tai tekemään jotain muuta, jossa saa ajatella omiaan.
En sisusta, ei kiinnosta muu kuin tietty "rauha" ympäristössä. En kerää roskaa ympärilleni.
En kaipaa hienoja vaatteita (mutta pukeudun siististi muiden painostuksesta ja myös arvostuksesta muita kohtaan).
En jaksa innostua mistään suorittamisesta enää, ennen tein sitä urheilussa, opinnoissa, jne.
Luulen, että tietty tavoitteiden puute tällä hetkellä johtuu siitä, että se, mitä tavoittelen, on ristiriidassa sen kanssa, mitä pitäisi tavoitella.
Eihän ihminen jaksa tavoitella asioita, joita ei halua. Ihmisen aika on pääomaa, jota vaihdetaan tarvittaviin asioihin. Oikeasti raha on pelkkä illuusio, ja oikea pääoma on aika. Ihminen elää vain tietyn ajan ja työtä tekemällä me käytännössä vaihdetaan elinaikaamme joihinkin asioihin. Oikea valuutta on elinaika, ei euro, dollari tai markka.
Mua on aina pidetty lahjakkaana tietyillä älyllisillä aloilla. Ne vaativat multa paljon uhrauksia. Olen valmis tekemään fyysistä työtä, koska silloin mieleni on vapaa lentämään ties missä. Mutta viime aikoina on käynyt selväksi, etten oikeasti ole lahjakas tai edes keskiverron tasolla, jos pitää tehdä fyysisiä juttuja. Olen niissä todella huono, vaikka mieluummin tekisin niitä. Voisin saada isoa palkkaa uhraamalla aikaani, mutten haluaisi. Ja jos en tee sitä, en saa työtä, enkä tule toimeen.
Pärjään luonnossa, ilman sähköä ja juoksevaa vettä, mutten työelämässä.
Joskus aikanaan olisin voinut mennä tehtaan linjastolle tai siivoamaan, muttei se enää ole niin helppoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisella budjetilla elät nyt ja mistä hankit rahat siihen?
Olen nykyisin opiskelija, tosin vietin paljon aikaa työttömänä. Inhoan tätä, että joudun nostamaan tukia.
Mulle jää käteen 350€ kuussa vuokran jälkeen, mikä on ihan hyvin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon monta vuotta elänyt ns alkeellisesti(kantovesi,ulkosauna jne)myös lasten kanssa.Olimme suhteellisen omavaraisia.Tällä hetkellä mukavuussyistä ja muksujen lukumäärän tähden asumme sivilisaation keskellä,vaikka lapset kaipaakin takaisin korpeen.Niin kaipaan minäkin.En jaksa ajatella sisustusta,vaatteita tai gourmet ruokia,ne ei vaan kiinnosta.Muutama vuosi että lapset on isompia ja sitten takas mettään.Siellä minä löydän tarkoituksellisuuden ja onnen,rämpiminen sadesäässä puskissa on juuri parasta: )..onneksi lastenkin mielestä!
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mitä asumiseen tulee.. niin mihin oikeastaan edes olohuonetta tarvitaan? Tietokoneelta voi katsoa tarpeellisen. Miksi tarvitaan huone "olemista" varten? Haaveilen kirjastosta lukutuolilla, pöydällä ja kirjankannatintuella. Tai työhuone/kehittelyhuone keskelle taloa!
Suurin osahan sisustaa ja elää, kun asioita "pitää kunnon ihmisellä olla".
Sitä voisi ihan hyvin asua sellaisessa kapselissa, jonka pinta-ala olis ehkä 3-4 neliömetriä. Sellaisessa, kuin Nipponissa on ne kapselihotellit.
Hahaa, aivan mahtava avaus ap! Pystyn samaistumaan niin moneen asiaan. Itsekään en tarvitse juuri mitään ollakseni tyytyväinen. Olin kuulema jo vauvana tämmöinen. Mua usein kuvaillaan vaatimattomaksi ja tottahan se onkin. En keksi ikinä mitään lahjatoiveitakaan itselleni - en tarvitse mitään.
Koulussa olen pärjännyt aina hyvin ja mulla on suht hyvä palkka. Saan helposti joka kk 1000-2000 e säästöön, kun en keksi mitään ostettavaa. Monet asiat jotka tuottavat muille mielihyvää, ei tuota mulle mitään iloa/lisäarvoa. En ole kuitenkaan masentunut. Iloa tuottaa mulle perhe ja työ, jossa koen olevani hyvä. Sisustus/vaatteet/perusarkiruoka on mulle aivan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mitä asumiseen tulee.. niin mihin oikeastaan edes olohuonetta tarvitaan? Tietokoneelta voi katsoa tarpeellisen. Miksi tarvitaan huone "olemista" varten? Haaveilen kirjastosta lukutuolilla, pöydällä ja kirjankannatintuella. Tai työhuone/kehittelyhuone keskelle taloa!
Suurin osahan sisustaa ja elää, kun asioita "pitää kunnon ihmisellä olla".
Sitä voisi ihan hyvin asua sellaisessa kapselissa, jonka pinta-ala olis ehkä 3-4 neliömetriä. Sellaisessa, kuin Nipponissa on ne kapselihotellit.
Itseäni viehättäisi asua ympärivuotisesti siirtolapuutarhamökissä. Olen vähän sellainen urbaani erakko, joka viihtyy itsekseen, mutta tykkää, että on (tuntemattomia) naapureita.
En tajua mitään isoja lukaaleita. Tuntisin itseni yksinäiseksi sellaisessa.
Ollaan aika eri maailmoista. Minä olen tosi mukavuudenhaluinen. Inhoan märkää, kylmää ja tuulta. Inhoan fyysistä ponnistelua.
Olen myös tosi laiska, mutta mukavuudenhalu tietyissä asioissa pakottaa minut ponnistelemaan toisissa.
En juurikaan tee asioita yhteiskunnan painostuksesta, vaan siksi, että pyrin kaikessa omaan mukavuuteeni.
Syön mieluiten hyvää ruokaa josta tulee hyvä olo fyysisesti, joskaan en jaksaisi kokata ikinä eli joskus syön huonoakin ruokaa. Harrastan vain liikuntaa, josta ihan oikeasti nautin, eli joukkuelajeja höntsätasolla ilman tavoitteita. Vietän paljon aikaa kotona telkun edessä sohvalla viltin alla köllien, koska on ihanaa vain maata lämpimässä ja pehmeässä dokumentteja katsoen. Siivoan vasta, kun on ns. pakko. Eli kun on niin likaista, että itseänikin ällöttää.
En tykkää sisustaa tai shoppailla vaatteita, mutta nautin jossain määrin arjen estetiikasta. Kaikki vaatteeni ja kodin tavarani ovat ajattomia ja pelkistettyjä, jotta voin käyttää aina samoja niin kauan kun ovat käyttökelpoisia (=ehjiä).
En jaksaisi tehdä mitään fyysistä tai vuorotyötä. Siksi opiskelen, jotta voisin tehdä jotain toimistossa suoritettavaa päivätyötä. Palkka saa olla suht pienikin, kunhan työ on fyysisesti kevyttä eikä ihan hirveän stressaavaa. Opiskelu on aika rankkaa, mutta tulevaisuuden mukavuus motivoi tähän hetkelliseen ponnisteluun.
Nautin hyvistä ihmissuhteista, tykkään siitä kun voi jakaa elämää samanhenkisten ihmisten kanssa. En jaksa nähdä vaivaa etsiäkseni samanhenkisiä ihmisiä tai ylläpitää suhteita hyvänpäiväntuttuihin, joten minulla on vain muutama hyvä ystävä. Mutta olen tyytyväinen niin kauan kuin minulla on heidät.
Kaikessa minulla on tavoitteena fyysinen mukavuus ja samalla viihtyminen. Kun fyysiset puitteet on kunnossa ja ihmissuhteet voi hyvin, olen erittäin onnellinen. Säröt näissä aiheuttavat helposti mielipahaa. Pitäisi ehkä karaistua vähän, mutta en jaksa.
Alue: Aihe vapaa
suihkussa käymällä vähennät ympäristön kärsimystä heti