Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VIII

runooja kirjoitti:

Heräsin tänään uneen sinusta. Siinä unessa sinä olit juuri sellainen kuin oletkin, mutta tahdoit myös minut itsellesi. Viimeaikaiset keskustelumme ovat luoneet toivoa siitä, että olisit vielä kiinnostunut. Keskustelu kanssasi on kuitenkin jo pelkästään ihanaa, enkä malta odottaa, että kohtaamme taas. Sitä sinussa kaipaankin eniten. Seuraasi, juttujasi ja lopulta syliäsi. Voin kertoa, että olen kaivannut sinua niin paljon, että se sattuu. Kaivannut ja itkenyt myös, hetken jopa toivonut, etten tuntisikaan sinua, kun ikävä sattuu niin kovin. Jaksan kuitenkin taistella vuoksesi ja mielumin koen ikävää, kuin etten saisi tuntea sinunlaistasi ihanaa ihmistä. Ikävä sinua K, toivon että myös sinulla minua.

Kukas oot? Runoiletko sää?

Yksipuolisesti rakastuneenakin voi toivoa ettei olisi tavannut, jos saa pakit ja jää itsekseen kaipailemaan. Toisen ei tarvitse välttämättä olla varattu. Kunpa pystyisi nauttimaan hienoista tunteista yksikseenkin.

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V*ttu mitä uikutusta taas. "Kunpa emme olisi tavanneet". Säälittävää.

Hivenen karkeahkoa kielenkäyttöä mutta äimistelen myöskin?

Kunpa emme olisi tavanneet on kyllä aika mystinen lause. Liekö sitten viittaa siihen että varattuja ovat molemmat osapuolet kun mitään muuta selitystä ei tule mieleen miksi moista lausetta käyttäisi?

Mm. tätä. Miksi pitää olla ikävä ja tuntea niitä tunteita, kun ei siitä mitään hyötyä ole. Päinvastoin haittaa vaan elämää. Toinen on luultavimmin jo unohtanut, että olen edes olemassa. Tiedän siitä, että mm. elämänsä on mennyt aikalailla uusksi, joten ei varmasti ole aikaa edes minua pohdiskella, kun on keskityttävä ihan muihin asioihin.

Mutta lause "Kunpa emme olisi tavanneet" pitää sisällä oletuksen pahasta! 

Luo kuvan ettei aamun ensisäteitä ole koskaan nähnyt, ei aurinkoista päivää valon lapsena. Jos mitään positiivista ei ole ollutkaan niin miksi kaivata?

Suomalaista hienoa lyriikkaa tuossa ja ehkä miettimisen aihetta? :
"Aurinko kun päätti retken,

siskoistaan jäi jälkeen hetken päivänsäde viimeinen.

-

Hämärä jo metsään hiipi,

päivänsäde kultasiipi aikoi juuri lentää eestä sen,

-

Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;

se juuri oli noussut luolastaan.

Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi milloinkaan olla päällä maan.

-

Katselivat toisiansa menninkäinen rinnassansa tunsi kummaa leiskuntaa.

Sanoi: "Poltat silmiäni, mutten ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa!

-

Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa on pimeässä hyvä asustaa.

Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien ja sinut armaakseni vien!"

-

Mut säde vastas: "Peikko kulta, pimeys vie hengen multa, enkä toivo kuolemaa.

-

Pois mun täytyy heti mennä, ellen kohta valoon lennä niin en hetkeäkään elää saa!"

-

Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin kun menninkäinen öisin tallustaa,

hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa."

Rakastatko minua mies?

Elämässä tapahtuu kivoja asioita, tapaa ihania ihmisiä, kun vaan antaa itsensä elää täysillä.

Ihastunut N

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V*ttu mitä uikutusta taas. "Kunpa emme olisi tavanneet". Säälittävää.

Hivenen karkeahkoa kielenkäyttöä mutta äimistelen myöskin?

Kunpa emme olisi tavanneet on kyllä aika mystinen lause. Liekö sitten viittaa siihen että varattuja ovat molemmat osapuolet kun mitään muuta selitystä ei tule mieleen miksi moista lausetta käyttäisi?

Mm. tätä. Miksi pitää olla ikävä ja tuntea niitä tunteita, kun ei siitä mitään hyötyä ole. Päinvastoin haittaa vaan elämää. Toinen on luultavimmin jo unohtanut, että olen edes olemassa. Tiedän siitä, että mm. elämänsä on mennyt aikalailla uusksi, joten ei varmasti ole aikaa edes minua pohdiskella, kun on keskityttävä ihan muihin asioihin.

Mutta lause "Kunpa emme olisi tavanneet" pitää sisällä oletuksen pahasta! 

Luo kuvan ettei aamun ensisäteitä ole koskaan nähnyt, ei aurinkoista päivää valon lapsena. Jos mitään positiivista ei ole ollutkaan niin miksi kaivata?

Suomalaista hienoa lyriikkaa tuossa ja ehkä miettimisen aihetta? :
"Aurinko kun päätti retken,

siskoistaan jäi jälkeen hetken päivänsäde viimeinen.

-

Hämärä jo metsään hiipi,

päivänsäde kultasiipi aikoi juuri lentää eestä sen,

-

Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;

se juuri oli noussut luolastaan.

Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi milloinkaan olla päällä maan.

-

Katselivat toisiansa menninkäinen rinnassansa tunsi kummaa leiskuntaa.

Sanoi: "Poltat silmiäni, mutten ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa!

-

Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa on pimeässä hyvä asustaa.

Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien ja sinut armaakseni vien!"

-

Mut säde vastas: "Peikko kulta, pimeys vie hengen multa, enkä toivo kuolemaa.

-

Pois mun täytyy heti mennä, ellen kohta valoon lennä niin en hetkeäkään elää saa!"

-

Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin kun menninkäinen öisin tallustaa,

hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa."

Menninkäinen vai päivänsäde?

Niin, kyllä noi "kunpa emme olisi koskaan tavanneet" jutut kertovat kirjoittajasta valtavasti. Edes ole munaa (oli sukupuoli sitten kumpi tahansa) ottaa vastuuta omista tunteistaan.

Meillä on jo juuret punoutuneet yhteen. Me ollaan kuin puut jotka alkaa kasvamaan vierekkäin. Samaa tahtia rakkauden kanssa. Kaikki alkoi ystävyydestä, kuin puolivahingossa. Voidaan sitten vuosien päästä kuunnella Juha Tapion - Kaksi puuta

Vierailija kirjoitti:

Niin, kyllä noi "kunpa emme olisi koskaan tavanneet" jutut kertovat kirjoittajasta valtavasti. Edes ole munaa (oli sukupuoli sitten kumpi tahansa) ottaa vastuuta omista tunteistaan.

Jos toinen ei tykkää kuin itse, tottakai se joka ikävöi, toivoo ettei ois tavannut eikä tarvis ikävöidä. Elämäntilanne voi olla sellainen ettei toinen halua erota, silloin taas kaipaava ihminen kärsii. Voi olla niinkin että toinen esim pettää ja ajatus on tuo. Monta syytä on toivoa tuota.

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V*ttu mitä uikutusta taas. "Kunpa emme olisi tavanneet". Säälittävää.

Hivenen karkeahkoa kielenkäyttöä mutta äimistelen myöskin?

Kunpa emme olisi tavanneet on kyllä aika mystinen lause. Liekö sitten viittaa siihen että varattuja ovat molemmat osapuolet kun mitään muuta selitystä ei tule mieleen miksi moista lausetta käyttäisi?

No mulla syynä mm. nämä:

-ennen hänen tapaamistaan mulla meni ihan hyvin

-kaipasin yhtä toista miestä joka lähti koska oli pakko, mutta pyysi ystäväänsä huolehtimaan minusta (eli hyvä mies)

-hänen tapaamisen myötä tunteet tuota lähtijää kohtaan kokivat huomattavan hiipumisen ja kun lähtijä neljän kuukauden päästä tuosta tapaamisesta palasi, en halunnut enää lähtijää elämääni kuin satunnaisen fyysistelyn muodossa —> tragedia molemmille —> lähtijä luovutti elämän suhteen

—> minä lamaannuin totaalisesti ja koin melkein pari vuotta putkeen päivittäistä tuskaa

Paljon elämää meni oikeasti ohi siinä kaikessa paskassa velloessa.

Niin ja tämä ”kaivattu” jota en koskaan olisi halunnut tavata, ei ollut mitenkään hyvä mies vaan päinvastoin tuhoava ja pahaa oloa ympärilleen luova ihminen.

Lisäksi hän nöyryytti minua.

Ja kuka nyt ylipäätään haluaa turhaan kenestäkään tykätä, vaikka asiaan ei liittyisikään mitään sen ihmeempää?

runooja kirjoitti:

Heräsin tänään uneen sinusta. Siinä unessa sinä olit juuri sellainen kuin oletkin, mutta tahdoit myös minut itsellesi. Viimeaikaiset keskustelumme ovat luoneet toivoa siitä, että olisit vielä kiinnostunut. Keskustelu kanssasi on kuitenkin jo pelkästään ihanaa, enkä malta odottaa, että kohtaamme taas. Sitä sinussa kaipaankin eniten. Seuraasi, juttujasi ja lopulta syliäsi. Voin kertoa, että olen kaivannut sinua niin paljon, että se sattuu. Kaivannut ja itkenyt myös, hetken jopa toivonut, etten tuntisikaan sinua, kun ikävä sattuu niin kovin. Jaksan kuitenkin taistella vuoksesi ja mielumin koen ikävää, kuin etten saisi tuntea sinunlaistasi ihanaa ihmistä. Ikävä sinua K, toivon että myös sinulla minua.

Onko K mies vai nainen, jotain tunnisteita... kuten monta kirjainta hänen etu- ja sukunimessä yhteensä?

Jotkut satuttamista harrastavat henkilöt voisivat miettiä, kuinka montaa ihmistä välillisesti satuttavat toimillaan ja mihin kaikkeen se vaikuttaa.:)))

Vierailija kirjoitti:

Jotkut satuttamista harrastavat henkilöt voisivat miettiä, kuinka montaa ihmistä välillisesti satuttavat toimillaan ja mihin kaikkeen se vaikuttaa.:)))

Sama paska jatkuu, että syytetään jotain ihmistä vaikka omalla ullakolla on monta pahvilaatikollista rikkinäisiä leluja. Joo, ei jaksa lukea enää tänään näitä juttuja. Huomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Näin unta, että me olimme me. Rakastimme toisiamme niin paljon ja meillä oli valtavasti läheisyyttä ja hellyyttä.

Minä mietin usein, millaista se olisi jos olisimme me.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut satuttamista harrastavat henkilöt voisivat miettiä, kuinka montaa ihmistä välillisesti satuttavat toimillaan ja mihin kaikkeen se vaikuttaa.:)))

Sama paska jatkuu, että syytetään jotain ihmistä vaikka omalla ullakolla on monta pahvilaatikollista rikkinäisiä leluja. Joo, ei jaksa lukea enää tänään näitä juttuja. Huomiseen.

Ei kukaan tietenkään yksin ole vastuussa kenestäkään (edes itsestään), mutta kyllä pistäisin pari miestä menneisyydestä heti junalla Siperiaan jos voisin.

Tai jättäisin oikeastaan vaan tapaamatta.

Aiheuttivat pelkkää tuhoa ja pilasivat huolella minun elämäni lisäksi vielä muutaman muunkin ”sivullisen” elämää.

Tätä on sellaisten ihmisten vaikea ymmärtää, joille läheisistä huolehtiminen ja sydämellä kantaminen ei kuulu elämään.

Aiheuttavat muille äidistään lähtien tuskaa ja surua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin unta, että me olimme me. Rakastimme toisiamme niin paljon ja meillä oli valtavasti läheisyyttä ja hellyyttä.

Minä mietin usein, millaista se olisi jos olisimme me.

Olisitpa se mies, josta näin unta.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut satuttamista harrastavat henkilöt voisivat miettiä, kuinka montaa ihmistä välillisesti satuttavat toimillaan ja mihin kaikkeen se vaikuttaa.:)))

Ei täällä ole ihmisillä samoja sääntöjä. Kyllä sinun täytyy osata tehdä oman kumppanin kanssa teille yhteiset säännöt.

Kuulostaa kurjalta jos olet pettynyt, mutta ei siitä voi kuin elää omaa elämää ja lopettaa toisen haukkuminen. Tahdotte eri asioita, mitä sitten?

Jokainen saa elää kuten tahtoo, sinun säännöt eivät ole pakotettuja toiselle. Sinä sairastutat vain omalla katkeruudella itsesi, anna sen jonkun olla.

En ole pettänyt kumppaniani, vaan säännöt elämässä, parisuhteessa ovat oman itseni suojaksi. Jos tahtoo muuta, se on ok.

Joskus seksi tulee ennen eroa. Itse olen huomannut että ihmiset jotka yllättyy toisen lähdöstä tai pettämisestä ja puhuu siitä miten suhde on ollut hyvä -kertoo vain sen ettei tiedä miten huonosti se kumppani on voinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut satuttamista harrastavat henkilöt voisivat miettiä, kuinka montaa ihmistä välillisesti satuttavat toimillaan ja mihin kaikkeen se vaikuttaa.:)))

Ei täällä ole ihmisillä samoja sääntöjä. Kyllä sinun täytyy osata tehdä oman kumppanin kanssa teille yhteiset säännöt.

Kuulostaa kurjalta jos olet pettynyt, mutta ei siitä voi kuin elää omaa elämää ja lopettaa toisen haukkuminen. Tahdotte eri asioita, mitä sitten?

Jokainen saa elää kuten tahtoo, sinun säännöt eivät ole pakotettuja toiselle. Sinä sairastutat vain omalla katkeruudella itsesi, anna sen jonkun olla.

En ole pettänyt kumppaniani, vaan säännöt elämässä, parisuhteessa ovat oman itseni suojaksi. Jos tahtoo muuta, se on ok.

Joskus seksi tulee ennen eroa. Itse olen huomannut että ihmiset jotka yllättyy toisen lähdöstä tai pettämisestä ja puhuu siitä miten suhde on ollut hyvä -kertoo vain sen ettei tiedä miten huonosti se kumppani on voinut.

Öh, ei ole kyse mistään tuollaisesta.

Ja minä olen aika narsistinen henkilö; en unohda koskaan, jos minua on nöyryytetty.

Täytyy oikeasti ryömiä edessäni ja vähän päälle, ennen kuin voin sen tehdä. Ja tarkoitan kirjaimellisesti ryömiä, en kuvainnollisesti.

Tai en sitä toista mihinkään Siperiaan kyllä toivoisi tai ylipäätään mitään pahaa.

Se on kokenut jo elämässä liikaa pahaa ja siksi siitä tuli sellainen kuin tuli, enkä toivo sille mitään pahaa.

Jättäisin vaan tapaamatta.

Sen toisen myös. Ja tapaisin vain sen hyvän.