Tuttavan jatkuva huomauttelu
Olen tietyllä tavalla aika sählä. Unohtelen asioita ja tavaroita. Aikaa kuulu monesti ylipäätään kaikkeen turhaan, joka vie todella paljon omaa energiaa. Olen siis ollut aina tällainen, vaikka yritänkin nykyään minimoida kaiken ylimääräisen, suunnitella hyvin keskittyen olennaiseen.
Läheiset tottakai tuntevat minut ja osaavat ottaa sähläykseni huumorilla. En välttämättä kovinkaan helposti yritä syventää tuttavuutta "säntillisten" henkilöiden kanssa, kun oletuksena on, että seurani voi kenties pidemmän päälle ärsyttää.
Nyt olen kuitenkin olosuhteiden pakosta pidempään erään henkilön kanssa tekemisissä ja on suoraan sanottuna ärsyttämään se miten hän kohtelee minua. En koe, että olisin ylipäätään hänen seurassaan sen kummemmin mitään sähläillyt, eli onkohan hän määritellyt minut jonkun ennakkokäsityksen mukaan.
Hän puhuu alentuvaan sävyyn ja kaikki hänen sanomisensa ovat melkeinpä jotakin huomauttelua. "No niin, muistitkos ottaa ne avaimet"? "Varo nyt ettet kaada sitä ym."
Ymmärrän aidosti, jos esim. avaimien unohtaminen liittyisi jotenkin häneen mutta ihan itse siitä kärsisin, joten en sikälikään ymmärrä tätä jatkuvaa tarvetta huomautella. Olen kuitenkin aina kaikkia kohtaan mukava ja ysätävällinen. Sen sijaan esim. hänen käytöksessään olisi enemmänkin huomauttamisen varaa mutta en koe oikeudekseni näpäytellä tai huomauttaa häntä mistään. Koen, että läheisille ihmisille voi huomauttaa näiden käytöksestä mutta ei- niin läheisille vastaava on aika töykeää. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (30)
No rupea huomauttelemaan. Koe se oikeudeksesi. Jos et aseta rajoja itse, hän asettaa ne, miten sinua voi kohdella. "Läheiseni tietävät millainen olen", eli läheisesi vain joutuvat kärsimään sinusta? Toivottavasti mahdollisimman moni ei ole tekemisissä kanssasi, jos kärsii.
Mikä aivosairaus sinulla on todettu?
Saatko lääkitystä tarkkaavaisuus häiriöön?
Vierailija kirjoitti:
No rupea huomauttelemaan. Koe se oikeudeksesi. Jos et aseta rajoja itse, hän asettaa ne, miten sinua voi kohdella. "Läheiseni tietävät millainen olen", eli läheisesi vain joutuvat kärsimään sinusta? Toivottavasti mahdollisimman moni ei ole tekemisissä kanssasi, jos kärsii.
Kärsimään minusta? Olipa kauniisti sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rupea huomauttelemaan. Koe se oikeudeksesi. Jos et aseta rajoja itse, hän asettaa ne, miten sinua voi kohdella. "Läheiseni tietävät millainen olen", eli läheisesi vain joutuvat kärsimään sinusta? Toivottavasti mahdollisimman moni ei ole tekemisissä kanssasi, jos kärsii.
Kärsimään minusta? Olipa kauniisti sanottu.
Ymmärrän tuonkin sanonnan, koska työskentelen hutiluksen kanssa työparina, ja hänen jatkuvat virheet vaikeuttavat yhteistyötä ja työn vieminen onnistuneesti valmiiksi on siten vaikeampaa, kuin huolellisen tekijän kanssa. Mutta hän on ihmisenä ihana, enkä halua häntä loukata, mutta on pakko välillä puuttua jatkuvaan hutilointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rupea huomauttelemaan. Koe se oikeudeksesi. Jos et aseta rajoja itse, hän asettaa ne, miten sinua voi kohdella. "Läheiseni tietävät millainen olen", eli läheisesi vain joutuvat kärsimään sinusta? Toivottavasti mahdollisimman moni ei ole tekemisissä kanssasi, jos kärsii.
Kärsimään minusta? Olipa kauniisti sanottu.
Ymmärrän tuonkin sanonnan, koska työskentelen hutiluksen kanssa työparina, ja hänen jatkuvat virheet vaikeuttavat yhteistyötä ja työn vieminen onnistuneesti valmiiksi on siten vaikeampaa, kuin huolellisen tekijän kanssa. Mutta hän on ihmisenä ihana, enkä halua häntä loukata, mutta on pakko välillä puuttua jatkuvaan hutilointiin.
Et näe siis mitään eroa sillä, jos joku suoranaisesti hutiloi työstä ja toiset joutuvat paikkalemaan virheitä, ja sillä, että unohtelen joskus läheisten seurassa esim. avaimet kotiin. Tottakai huolimattomasti tehdystä työstä pitää voida sanoa mutta tässä nyt ei ollut kyse mistään työnteosta.
Kaikkea ei tarvitse ymmärtää ja tämä koskee teitä molempia. Sinä voisit esimerkiksi kasvattaa hieman selkärankaa ja käyttäytyä kuin aikuinen. Olet ilmeisesti niin sählä, että toisella menee oikeasti hermot epämääräiseen touhottamiseesi ja siksi hän on ottanut tuollaisen ennakoivan asenteen, että hänen aikaa ei kuluisi hukkaan sinun takiasi. Jos et ole tähän mennessä opetellut mitään elämääsi helpottavia muistisääntöjä ja -tapoja, niin tee se nyt. Ihan itsesi takia. Yksikään ihminen ei jaksa mitään kaoottista sählääjää, eikä tarvitsekaan.
Sitten kun olet oppinut pitämään tavarasi, työsi ja kaikki kasassa, voit sanoa toiselle, että hän voi lopettaa sinun vahtimisen. Sen voi sanoa myös ystävällisesti ja sen jälkeen pitää huolta, että niin myös tapahtuu. Aikuistu.
Ilmeisesti olet kuitenkin sen verran hänen läsnäollessaan sählännyt, että hän on asian pannut merkille. Rupea keskittymään tekemisiisi. Ei sählääminen ole mitenkään viehättävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rupea huomauttelemaan. Koe se oikeudeksesi. Jos et aseta rajoja itse, hän asettaa ne, miten sinua voi kohdella. "Läheiseni tietävät millainen olen", eli läheisesi vain joutuvat kärsimään sinusta? Toivottavasti mahdollisimman moni ei ole tekemisissä kanssasi, jos kärsii.
Kärsimään minusta? Olipa kauniisti sanottu.
Ymmärrän tuonkin sanonnan, koska työskentelen hutiluksen kanssa työparina, ja hänen jatkuvat virheet vaikeuttavat yhteistyötä ja työn vieminen onnistuneesti valmiiksi on siten vaikeampaa, kuin huolellisen tekijän kanssa. Mutta hän on ihmisenä ihana, enkä halua häntä loukata, mutta on pakko välillä puuttua jatkuvaan hutilointiin.
Et näe siis mitään eroa sillä, jos joku suoranaisesti hutiloi työstä ja toiset joutuvat paikkalemaan virheitä, ja sillä, että unohtelen joskus läheisten seurassa esim. avaimet kotiin. Tottakai huolimattomasti tehdystä työstä pitää voida sanoa mutta tässä nyt ei ollut kyse mistään työnteosta.
Jos unohdat vaikka avaimesi kotiin, niin pidät asiasta tur-pasi kiinni ja keskityt itse asiaan! Hyi, en varmaan jaksaisi minuuttia kauempaa sinua.
Sellainen ihminen, jolle avainten unohtaminen on iso asia, saattaa kokea ahdistavana sen, että unohtelet niitä jatkuvasti. Tunsin joskus tällaisen unohtelijan ja itse tarkkana ihmisenä yritin tavallaan suojella häntä ja itseäni kaikesta hässäkästä, joka seuraa unohtelua. Jälkeenpäin olen tajunnut, että toisten elämästä ei tarvitse eikä pidäkään kantaa vastuuta.
Kaikkea ei voi ottaa huumorilla. Huumori loppuu nopeasti ja se vaihtuu ketutukseksi pysyvästi, jos sählääminen ei lopu. Et voi odottaa kenenkään jaksavan ymmärtää sinua ja ilmeisesti hommat pelaavat edes suurinpiirtein nyt, kun toinen on ottanut sinusta jonkunlaisen huolen. Hän ei tee sitä selkeästi mielellään ja hän varmasti toivoo joka ikinen päivä, että tilallesi tulisi joku tavallinen ihminen.
Sinun pitää ansaita toisen ihmisen kunnioitus.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ei tarvitse ymmärtää ja tämä koskee teitä molempia. Sinä voisit esimerkiksi kasvattaa hieman selkärankaa ja käyttäytyä kuin aikuinen. Olet ilmeisesti niin sählä, että toisella menee oikeasti hermot epämääräiseen touhottamiseesi ja siksi hän on ottanut tuollaisen ennakoivan asenteen, että hänen aikaa ei kuluisi hukkaan sinun takiasi. Jos et ole tähän mennessä opetellut mitään elämääsi helpottavia muistisääntöjä ja -tapoja, niin tee se nyt. Ihan itsesi takia. Yksikään ihminen ei jaksa mitään kaoottista sählääjää, eikä tarvitsekaan.
Sitten kun olet oppinut pitämään tavarasi, työsi ja kaikki kasassa, voit sanoa toiselle, että hän voi lopettaa sinun vahtimisen. Sen voi sanoa myös ystävällisesti ja sen jälkeen pitää huolta, että niin myös tapahtuu. Aikuistu.
Miten tämä liittyy selkärankaan tai aikuisuuteen? Nimenomaanhan kerroin aloituksessa, että yritän minimoida ylimäärisen ja keskittyä olennaiseen. En koe, että tarkkaavaisuushäiriöllä on aikuisuuden kanssa juurikaan tekemistä. Vaikka kuinka olen aikuistunut niin tarkkaavaisuushäiriö pysyy. Tokikaan en piiloudu minkään tarkkaavaisuushäirön taakse, vaan olen opetellut eri keinoja arjenhallintaan. Sikäli tällaiset "ryhdistäydy" "aikuistu" kommentit ovat vähän tökeröitä. Tämä avaimien unohtaminen oli vain esimerkki. Nämä sähläykset eivät ole ylipäätään liittyneet häneen. Saatan olla tekemässä jotakin itsenäisti, kun hän kokee tarpeekseen huomauttaa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rupea huomauttelemaan. Koe se oikeudeksesi. Jos et aseta rajoja itse, hän asettaa ne, miten sinua voi kohdella. "Läheiseni tietävät millainen olen", eli läheisesi vain joutuvat kärsimään sinusta? Toivottavasti mahdollisimman moni ei ole tekemisissä kanssasi, jos kärsii.
Kärsimään minusta? Olipa kauniisti sanottu.
Ymmärrän tuonkin sanonnan, koska työskentelen hutiluksen kanssa työparina, ja hänen jatkuvat virheet vaikeuttavat yhteistyötä ja työn vieminen onnistuneesti valmiiksi on siten vaikeampaa, kuin huolellisen tekijän kanssa. Mutta hän on ihmisenä ihana, enkä halua häntä loukata, mutta on pakko välillä puuttua jatkuvaan hutilointiin.
Et näe siis mitään eroa sillä, jos joku suoranaisesti hutiloi työstä ja toiset joutuvat paikkalemaan virheitä, ja sillä, että unohtelen joskus läheisten seurassa esim. avaimet kotiin. Tottakai huolimattomasti tehdystä työstä pitää voida sanoa mutta tässä nyt ei ollut kyse mistään työnteosta.
Miksi toinen sitten on sinun kanssasi, jos ei ole pakko?
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ei voi ottaa huumorilla. Huumori loppuu nopeasti ja se vaihtuu ketutukseksi pysyvästi, jos sählääminen ei lopu. Et voi odottaa kenenkään jaksavan ymmärtää sinua ja ilmeisesti hommat pelaavat edes suurinpiirtein nyt, kun toinen on ottanut sinusta jonkunlaisen huolen. Hän ei tee sitä selkeästi mielellään ja hän varmasti toivoo joka ikinen päivä, että tilallesi tulisi joku tavallinen ihminen.
Sinun pitää ansaita toisen ihmisen kunnioitus.
Kyse ei edelleenkään ollut mistään työtehtävästä. Mielestäni vain aika ylimielistä kokea tarpeelliseksi huomauttaa toisen "sähläyksestä." Nämä asiat eivät ylipäätään vaikuta millään lailla häneen. Jos kokee tarpeelliseksi arvostella toisen käytöstä niin voi olettaa, että ehkä sillä toisellakin on jotakin ärsytyksen aiheita itseä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rupea huomauttelemaan. Koe se oikeudeksesi. Jos et aseta rajoja itse, hän asettaa ne, miten sinua voi kohdella. "Läheiseni tietävät millainen olen", eli läheisesi vain joutuvat kärsimään sinusta? Toivottavasti mahdollisimman moni ei ole tekemisissä kanssasi, jos kärsii.
Kärsimään minusta? Olipa kauniisti sanottu.
Ymmärrän tuonkin sanonnan, koska työskentelen hutiluksen kanssa työparina, ja hänen jatkuvat virheet vaikeuttavat yhteistyötä ja työn vieminen onnistuneesti valmiiksi on siten vaikeampaa, kuin huolellisen tekijän kanssa. Mutta hän on ihmisenä ihana, enkä halua häntä loukata, mutta on pakko välillä puuttua jatkuvaan hutilointiin.
Et näe siis mitään eroa sillä, jos joku suoranaisesti hutiloi työstä ja toiset joutuvat paikkalemaan virheitä, ja sillä, että unohtelen joskus läheisten seurassa esim. avaimet kotiin. Tottakai huolimattomasti tehdystä työstä pitää voida sanoa mutta tässä nyt ei ollut kyse mistään työnteosta.
Jos unohdat vaikka avaimesi kotiin, niin pidät asiasta tur-pasi kiinni ja keskityt itse asiaan! Hyi, en varmaan jaksaisi minuuttia kauempaa sinua.
Älä huoli, tuskin minäkään jaksaisin sinua. Kommenttisi perusteella tuskin kovin moni muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ei tarvitse ymmärtää ja tämä koskee teitä molempia. Sinä voisit esimerkiksi kasvattaa hieman selkärankaa ja käyttäytyä kuin aikuinen. Olet ilmeisesti niin sählä, että toisella menee oikeasti hermot epämääräiseen touhottamiseesi ja siksi hän on ottanut tuollaisen ennakoivan asenteen, että hänen aikaa ei kuluisi hukkaan sinun takiasi. Jos et ole tähän mennessä opetellut mitään elämääsi helpottavia muistisääntöjä ja -tapoja, niin tee se nyt. Ihan itsesi takia. Yksikään ihminen ei jaksa mitään kaoottista sählääjää, eikä tarvitsekaan.
Sitten kun olet oppinut pitämään tavarasi, työsi ja kaikki kasassa, voit sanoa toiselle, että hän voi lopettaa sinun vahtimisen. Sen voi sanoa myös ystävällisesti ja sen jälkeen pitää huolta, että niin myös tapahtuu. Aikuistu.
Miten tämä liittyy selkärankaan tai aikuisuuteen? Nimenomaanhan kerroin aloituksessa, että yritän minimoida ylimäärisen ja keskittyä olennaiseen. En koe, että tarkkaavaisuushäiriöllä on aikuisuuden kanssa juurikaan tekemistä. Vaikka kuinka olen aikuistunut niin tarkkaavaisuushäiriö pysyy. Tokikaan en piiloudu minkään tarkkaavaisuushäirön taakse, vaan olen opetellut eri keinoja arjenhallintaan. Sikäli tällaiset "ryhdistäydy" "aikuistu" kommentit ovat vähän tökeröitä. Tämä avaimien unohtaminen oli vain esimerkki. Nämä sähläykset eivät ole ylipäätään liittyneet häneen. Saatan olla tekemässä jotakin itsenäisti, kun hän kokee tarpeekseen huomauttaa asiasta.
Toisen tarina voisi olla erilainen ja varmasti onkin. Pidä hermosi kurissa tai hakeudu kauemmaksi sitä toisesta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ei tarvitse ymmärtää ja tämä koskee teitä molempia. Sinä voisit esimerkiksi kasvattaa hieman selkärankaa ja käyttäytyä kuin aikuinen. Olet ilmeisesti niin sählä, että toisella menee oikeasti hermot epämääräiseen touhottamiseesi ja siksi hän on ottanut tuollaisen ennakoivan asenteen, että hänen aikaa ei kuluisi hukkaan sinun takiasi. Jos et ole tähän mennessä opetellut mitään elämääsi helpottavia muistisääntöjä ja -tapoja, niin tee se nyt. Ihan itsesi takia. Yksikään ihminen ei jaksa mitään kaoottista sählääjää, eikä tarvitsekaan.
Sitten kun olet oppinut pitämään tavarasi, työsi ja kaikki kasassa, voit sanoa toiselle, että hän voi lopettaa sinun vahtimisen. Sen voi sanoa myös ystävällisesti ja sen jälkeen pitää huolta, että niin myös tapahtuu. Aikuistu.
Miten tämä liittyy selkärankaan tai aikuisuuteen? Nimenomaanhan kerroin aloituksessa, että yritän minimoida ylimäärisen ja keskittyä olennaiseen. En koe, että tarkkaavaisuushäiriöllä on aikuisuuden kanssa juurikaan tekemistä. Vaikka kuinka olen aikuistunut niin tarkkaavaisuushäiriö pysyy. Tokikaan en piiloudu minkään tarkkaavaisuushäirön taakse, vaan olen opetellut eri keinoja arjenhallintaan. Sikäli tällaiset "ryhdistäydy" "aikuistu" kommentit ovat vähän tökeröitä. Tämä avaimien unohtaminen oli vain esimerkki. Nämä sähläykset eivät ole ylipäätään liittyneet häneen. Saatan olla tekemässä jotakin itsenäisti, kun hän kokee tarpeekseen huomauttaa asiasta.
Toisen tarina voisi olla erilainen ja varmasti onkin. Pidä hermosi kurissa tai hakeudu kauemmaksi sitä toisesta ihmisestä.
Hermoni kurissa? Luitko aloitusta ollenkaan. Eikö nimenomaan tämän tuttavan pitäisi pitää hermot kurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rupea huomauttelemaan. Koe se oikeudeksesi. Jos et aseta rajoja itse, hän asettaa ne, miten sinua voi kohdella. "Läheiseni tietävät millainen olen", eli läheisesi vain joutuvat kärsimään sinusta? Toivottavasti mahdollisimman moni ei ole tekemisissä kanssasi, jos kärsii.
Kärsimään minusta? Olipa kauniisti sanottu.
Ymmärrän tuonkin sanonnan, koska työskentelen hutiluksen kanssa työparina, ja hänen jatkuvat virheet vaikeuttavat yhteistyötä ja työn vieminen onnistuneesti valmiiksi on siten vaikeampaa, kuin huolellisen tekijän kanssa. Mutta hän on ihmisenä ihana, enkä halua häntä loukata, mutta on pakko välillä puuttua jatkuvaan hutilointiin.
Et näe siis mitään eroa sillä, jos joku suoranaisesti hutiloi työstä ja toiset joutuvat paikkalemaan virheitä, ja sillä, että unohtelen joskus läheisten seurassa esim. avaimet kotiin. Tottakai huolimattomasti tehdystä työstä pitää voida sanoa mutta tässä nyt ei ollut kyse mistään työnteosta.
Jos unohdat vaikka avaimesi kotiin, niin pidät asiasta tur-pasi kiinni ja keskityt itse asiaan! Hyi, en varmaan jaksaisi minuuttia kauempaa sinua.
Älä huoli, tuskin minäkään jaksaisin sinua. Kommenttisi perusteella tuskin kovin moni muukaan.
No löytyyhän sinusta jotakin, kun hieman ärsyttää! Pidä tuo asenne ja yritä pärjätä. Me muut emme voi tehdä puolestasi sitä, joten sinä olet nyt itse käytöksen muuttumisen avain. Ei siis se toinen, vaan sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rupea huomauttelemaan. Koe se oikeudeksesi. Jos et aseta rajoja itse, hän asettaa ne, miten sinua voi kohdella. "Läheiseni tietävät millainen olen", eli läheisesi vain joutuvat kärsimään sinusta? Toivottavasti mahdollisimman moni ei ole tekemisissä kanssasi, jos kärsii.
Kärsimään minusta? Olipa kauniisti sanottu.
Ymmärrän tuonkin sanonnan, koska työskentelen hutiluksen kanssa työparina, ja hänen jatkuvat virheet vaikeuttavat yhteistyötä ja työn vieminen onnistuneesti valmiiksi on siten vaikeampaa, kuin huolellisen tekijän kanssa. Mutta hän on ihmisenä ihana, enkä halua häntä loukata, mutta on pakko välillä puuttua jatkuvaan hutilointiin.
Et näe siis mitään eroa sillä, jos joku suoranaisesti hutiloi työstä ja toiset joutuvat paikkalemaan virheitä, ja sillä, että unohtelen joskus läheisten seurassa esim. avaimet kotiin. Tottakai huolimattomasti tehdystä työstä pitää voida sanoa mutta tässä nyt ei ollut kyse mistään työnteosta.
Jos unohdat vaikka avaimesi kotiin, niin pidät asiasta tur-pasi kiinni ja keskityt itse asiaan! Hyi, en varmaan jaksaisi minuuttia kauempaa sinua.
Älä huoli, tuskin minäkään jaksaisin sinua. Kommenttisi perusteella tuskin kovin moni muukaan.
No löytyyhän sinusta jotakin, kun hieman ärsyttää! Pidä tuo asenne ja yritä pärjätä. Me muut emme voi tehdä puolestasi sitä, joten sinä olet nyt itse käytöksen muuttumisen avain. Ei siis se toinen, vaan sinä.
En usko, että mun tarvitsee ottaa vastaan käytösneuvoja henkilöltä, joka on edellisessä viestissä käskenyt mm. pitää turvan kiinni. Koitapa itse muuttaa hiukan asennetta niin ei niin ala ärsyttämään tuntemattomat keskustelijat.
Up