Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa itseään, kun apua ei saa?
14.10.2018 |
En pääse kuin juttelemaan kerran kuussa sairaanhoitajalle (joka saattaa olla joka kerta eri), Kelan tukemaan terapiaan en ole oikeutettu. Minulla ei ole varaa maksaa itse psykologille, saati psykiatrille. Lääkkeitä en halua aloittaa, sillä joka kerta kun sitä joskus kokeiltiin, oloni paheni myös fyysisesti pitkäksi aikaa.
Olen jo valmiiksi ulkona työelämästä, joten ei mitään väliä, kukaan ei odota missään. Mutta oma oloni on kamala. Pitäisi tehdä asioiden lista on pitkä. Pitäisi laihtua, pitäisi liikkua, pitäisi, pitäisi, pitäisi.
Yritän mennä ajoissa nukkumaan, siinä kymmenen pintaan, viimeistään ennen yhtätoista. Heräilen öisin monta kertaa, aamulla olen aina väsyneempi kuin nukkumaan mennessä. Yritän muistaa juoda vettä, ja joka päivä otan lisärautaa ja vitamiineja. Yritän edes kävellä kauppaan, yhdestä reissusta kertyy neljä kilometriä kävelyä. Yritän kirjoittaa murheet pois, yritän kannustaa itseäni, mutta ainoa mitä saan aikaiseksi, on alkeellisimmat kotityöt. Kaikki ylimääräinen on ponnistelujen takana, ja ponnisteluja joudun tekemään joka päivä, että meillä olisi suurin piirtein normaali arki.
Ystäviä ei ole, sukulaisia ei ole auttamassa. On mies ja lapsia. Koulutusta ei ole, ikää on liikaa. Huomaan välttäväni muiden seuraa, en jaksa selittää enää mitään. En jaksaisi hävetä, mutta häpeä seuraa aina.
Kommentit (31)
Tämä on ehkä kaukaa haettua, mutta kokeile itseapusovellusta kännykkään. Esim. fabulous, habitbull... Noita on paljon
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tarvitsisit rahaa? Ystävät tai sukulaisetkaan tuskin kustantaisivat sun terapiaasi. Onko mies niin pienituloinen, ettei ole varaa kustantaa edes kerran kuukaudessa sulle terapiaa? Toinen kerta sitten tuo psyk.sairaanhoitaja? Perheneuvolasta tosiaan kannattaa kysyä, löytyyko jotain muuta apua esim kotitöihin.
Huutelijoille voi sanoa, että meillä ihmisillä on niin erilaisia aloituspakkauksia (perinnölliset asiat, kasvattajat, kasvamisympäristö), että on todella vaikea verrata eri ihmisten elämäntilanteita ja niistä suoriutumista! Toisilla asiat sujuvat vähemmin ponnisteluin ja toisilla on myös enemmän mahdollisuutta ponnisteluihin siinä kun toisilla tie tasapainoisempaan elämään on pitkä, kivinen ja tehtävä vähin eväin. Myötätuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Huutelijoille voi sanoa, että meillä ihmisillä on niin erilaisia aloituspakkauksia (perinnölliset asiat, kasvattajat, kasvamisympäristö), että on todella vaikea verrata eri ihmisten elämäntilanteita ja niistä suoriutumista! Toisilla asiat sujuvat vähemmin ponnisteluin ja toisilla on myös enemmän mahdollisuutta ponnisteluihin siinä kun toisilla tie tasapainoisempaan elämään on pitkä, kivinen ja tehtävä vähin eväin. Myötätuntoa.
Niin ja lisätään tähän vielä myöhemminkin elämässä kohdalle osuvat tapahtumat, niin alkaa muuttujia olla elämänpolulla.
Ja noista eväistä: ne onneksi tuppaavat lisääntymään, kun käsittelee asioita esim. ammattilaisten kanssa ja opettelee keinoja hallita hankalia tuntemuksia ja tilanteita. Eli tärkeintä on nimenomaan se, että myöntää itselleen tarvitsevansa apua ja hakee sitä, ja juuri sitähän ap tässä aloituksessaan yrittää ratkaista!
Tällainen palvelu on myös olemassa, ammattilaisten laatimia itsehoito-ohjelmia eri tilanteisiin:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Pages/default.aspx
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnan diakonin kanssa keskustelut, sieltä voi saada monenlaista apua ja ei ole mikään pakko olla uskovainen seurakunnan avun piiriin hakeutuakseen! Laita vaikka sähköpostia oman seurakuntasi diakonille, Googlella löytynee. Seurakunnilla oli myös erilaisia pien- ja tukiryhmiä.
Tätä samaa olin ehdottamassa.
Täältäkin voi etsiä koulutuksessa olevia psykoterapeutteja (joiden pitäisi olla myös jonkin verran halvempia):
http://www.psyli.fi/psykoterapeuttiluettelo/hae_koulutuksessa_olevaa
Ja sieltä psykan pkl:ltakin voisi saada tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehoito oppaat kirjastosta? Itse kärsin helvetillisestä ahdistuksesta ja saan apua ja lääkkeitä. Mikään ei auta. Lääkekokeilut aiheuttaneet voimakkaita itsemurhahaluja. Koko sydämestäni toivon sulle tsemppiä. Jotenkin täällä vaan pärjätään.
Sinulla on kuitenkin se hoitokontakti ja jutteluaika kerran kuussa. Tiedän, että se on vähän, mutta monella ei ole sitäkään, vaan "hoitokontakti" on reseptin uusiminen tk:ssa.
Kolmannen sektorin paikoissa esim. mielenterveysyhdistyksissä on vertaistukiryhmiä ahdistuneille, masentuneille, yksinäisille jne. Suosittelen niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen mielenterveysseurasta saat varmaan ohjeita avusta ja tietoa esim. vertaistukiryhmistä. Keskustelu on tärkeää ja oman kokemukseni mukaan parasta on tapaaminen sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. Yritä löytää joka päivä joku asia mistä nautit, vaikka kuinka pieni.
Nolla viisi.