Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa tajusit puolisostasi, että "tämä on se ihminen jonka kanssa haluan elää loppuelämäni"?
Kommentit (9)
Laskin että taloudellisesti kannattava siirto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilin Jeesukselta johdatusta ja siinä vaiheessa kun papin edessä sanottiin aamenet olin varma että haluan yrittää parhaani elää tämän ihmisen kanssa lopun elämääni.
Hyvin pian, noin 1-2 kuukautta tapaamisemme jälkeen. :) Hän tuntui alusta asti todella lupaavalta, jotenkin erilaiselta. Olin tapaillut paljon miehiä ja ollut monta kertaa (huonommassa) suhteessa, joten oli jotain mihin peilata.
Seurustelun alku ei ollut pelkästään ihanaa, vaan oli pelottavaakin tajuta, että tää on todennäköisesti mun tuleva aviomies ja lasteni isä. Aloin rakastua syvemmin kuin koskaan ennen. Tajusin, että mulla on samalla hirveästi menetettävää, jos tämä juttu menisi mönkään.
So far kaikki hyvin, suhde on koko ajan ollut vakaalla pohjalla ja nyt on ensimmäinen lapsikin tulossa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan tähän mennessä ei ole vielä tullut aika pitkäksi. En usko löytäväni mistään yhtä sopivaa puolisoa vaikka joku on joskus murjaissut, että meitä jokaista varten on maapallolla viisi täydellisesti sopivaa parteneria. Tuntuisi oudoltakin olla jonkun muun kanssa kaikkien näiden vuosien jälkeen vaikka vieras olisi sitten kuinka täydellinen match hyvänsä.
Ei minulla koskaan ole ollut aviomiehestäni tuota tunnetta. Tapasimme sopivan ikäisinä, ihastuimme toisiimme ja totesimme, että jos meillä olisi lapsia olisimme hyvä tiimi. Osuimme oikeaan 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan tähän mennessä ei ole vielä tullut aika pitkäksi. En usko löytäväni mistään yhtä sopivaa puolisoa vaikka joku on joskus murjaissut, että meitä jokaista varten on maapallolla viisi täydellisesti sopivaa parteneria. Tuntuisi oudoltakin olla jonkun muun kanssa kaikkien näiden vuosien jälkeen vaikka vieras olisi sitten kuinka täydellinen match hyvänsä.
Kumman monella ne viisi partnreria on osunut kotimaahan, ainakin kun naapurin yh-äitien lapsilukua miettii...
En missään, oikeastaan en usko ikuiseen rakkauteen, eikä koskaan yksikään suhde ole toiminut omalla painollaan, vaan aina on joutunut tekemään töitä sen eteen, mutta kannataa huomioida itsensä myös ja mihin on valmis toisen takia, on järjen köyhyyttä pilata elämänsä vaan koska "rakkaus", mikä todella on lähinnä läheisyysriippuvuutta joissain suhteissa.