Miksi buddhalaisuutta ihaillaan länsimaissa?
Monet kirjakauppojen myydyimmistä psykologiaa käsittelevistä kirjoista ovat ottaneet paljon oppia buddhalaisuudesta. Kaikki buddhalaisuuteen liittyvä nykytieteen kanssa ristiriidassa oleva aines on jätetty sivuun, mutta sekin on tehty yleensä kunnioittavaan sävyyn.
Miksi buddhalaisuus nähdään länsimaissa suuren viisauden lähteenä, ja muut u,sko.nnot pelkkänä taakkana yhteiskunnalle? Miksei esim k_ristin.usko saa osakseen samanlaista kunnioitusta, vaikka länsimainen kulttuuri on sille paljon velkaa? Onko buddhalaisuus sitten lähempänä nykyistä at.eistista maailmankuvaa ja kenties paremmin yhteensovitettavissa vallitsevan ns. tasa-arvoajattelun kanssa?
Kommentit (24)
Vastasit itse kysymykseen, eli buddhalaisuudesta on otettu psykologiseen tietoon se aines mikä on tieteellisesti todistettavissa parantamaan mielenhallintaa.
Uskontoa ei ihannoida.
Harva tiedostaakaan, että keskittymisharjoitukset juontavat juurensa buddhalaisiin harjoituksiin. Mutta nekin ovat jo aiemmin sekoittuneet kri stinuskoon mm. jesuiittojen rukouskäytäntöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaadi tai käske, kuten monet uskonnot.
On se buddhismi aika vaativaa. Sinun pitää ryhtyä askeetikoksi, kerjätä ruokasi, sateella ei saa kävellä nurmikolla ettet murskaa vahingossa ötököitä tai matoja ja päällimmäisajatuksena on että hylkäät kaiken maallisen eli et välitä tuskasta, surusta, rakkaudesta etkä lähimmäisistä vaan keskityt sen tyhjyyden etsimiseen. Valaistumisen voi saada ilmankin asketismia mutta se on erittäin epätodennäköistä.
Kuulostaa kyllä aika kaukaiselle ainakin zen-buddhalaisuuden näkökulmasta. Mun käsityksen mukaan lähtökohta on myötätunto, lempeys, ystävällisyys, rakkaus ja ns. hyveellisyys (eli ei olla paskoja mulkkuja millään mittakaavalla) - myös itseä kohtaan. Tietysti pohdiskellaan myös sitä, mitä haluaminen merkitsee ja miksi siitä luopuminen on helpottavaa. Mutta samaan aikaan ymmärretään, että olemme nykyajan ihmisiä nykyajan yhteiskunnassa, meillä on lapsia, työpaikat, harrastuksia ym. ja normaali elämä. Kyse on pyrkimyksestä kohti kaikkea sitä hyvää, mistä buddhlaisuudessa on kyse. Ei pakosta, ei siitä ettei saisi kävellä nurmikolla, ei siitä ettet saisi omistaa yhtään mitään. Asenteesta ja ajatusmaailmasta, lähinnä. Se sitten heijastuu sun käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Kivipeltokyntäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaadi tai käske, kuten monet uskonnot.
On se buddhismi aika vaativaa. Sinun pitää ryhtyä askeetikoksi, kerjätä ruokasi, sateella ei saa kävellä nurmikolla ettet murskaa vahingossa ötököitä tai matoja ja päällimmäisajatuksena on että hylkäät kaiken maallisen eli et välitä tuskasta, surusta, rakkaudesta etkä lähimmäisistä vaan keskityt sen tyhjyyden etsimiseen. Valaistumisen voi saada ilmankin asketismia mutta se on erittäin epätodennäköistä.
En ole asiantuntija, mutta mulla on myös käsitys ettei asioita saa edes haluta, mukaanlukien valaistumista.
Muttaa kaikki tapahtuu ihmisen omassa tahdissa. Ei pelottelua h*lvetillä. Vai olenko käsittänyt väärin?
Juuri siksi se ei tunnu niin vaativalta vaikka olisikin.
Olet ymmärtänyt väärin. Buddhalaisuus ja helvetti/taivas eivät liity toisiinsa millään tavalla.
Up