Tekisitteko kolmannen lapsen, jos sektio pitäisi tehdä viimeistään rv 34-35

Ja jos kolmaskin olisi tyttö, tervetuloa vaan!

Selviämisprosentti on sama kuin myöhemmin syntyneellä, ellei sitten ole jotain erityistä syytä, miksi kehittyminen olisi normaalia hitaampaa (esim. raskausdiabetes hidastaa keuhkojen kehittymistä). Pienimmät saattavat tarvita syömisessä apua (esim. nenä-mahaletkua) ja mahdollisesti sinivalohoitoa, sairaalassaolo keskimäärin 2 vk.

2-vuotiaana ei ole enää mitään tilastollista eroa täysiaikaisina syntyneisiin.

Toinen juttu sitten on se, onko äiti (ja muu perhe) todella valmis läpikäymään tällaisen riskiraskauden kolmannen lapsen vuoksi.

t 3:n ihanan tytön äiti

Kaikki on mennyt muuten hyvin, pojat terveitä ja reippaita, 6- ja 5- vuotiaat. Olen onnellinene että uskalsin (heillä on kaksi isoa sisarusta myös).

Lääkärit sanovat että raskaus on mahdollinen, mutta vaatii erittäin tarkkaa seurantaa, ja saattaa vaatia sairaalassa oloa esim. puolivälistä lähtien. Harkinta jatkuu. lisää kommentteja?



ap

Jos vaikka sairaalaan rv 20 ja sitten siellä seuraavat 15 viikkoa niin aika rankkaa lapsille. Ja kun on tiedossa jo valmiiksi, että ongelmia on edessä, niin mitä jos lapsi syntyykin todella ennenaikaisesti kaikesta hoidosta huolimatta, oletko valmis siihen, ettei tulekaan tervettä poikaa, vaan kenties kehitysvammainen tyttö?



Kaikkea hyvää teille ja ihanaa kesää! Harkitse tarkoin, aika kova päätös teillä edessä!

No, odotetaan jos vauvakuume menisi ohi!



ap

Ja kukaan ei tiedä, normaalissakaan raskaudessa, että onko kaikki kunnossa. Joka raskaudessa on riskinsä.



Tälläisiä pohti ap

Vai siksikö että poika olisi kiva, mutta ei tyttökään harmittaisi?



t. mölö-ap

Ja kyllä, adoptoidessa saa esittää aika tarkkojakin toiveita.

Toisesta oli täydellisessa vuodelevossa viikolta 16. En uskalla missään nimessä edes harkita kolmatta.

Kannattaako riskeerata lapsilta äiti??? Sukupuolikin kun voi olla kumpi tahansa.



nim. itsellä kolme tyttöä ja miehen siskolla 4 poikaa...

Sukupuolta saa joissain maissa toivoa, toisissa ei. Mutta adoptio ei ole minusta oikea tapa saada lapsi joka on puuttuvaa sukupuolta.... Adoptio vaatii perheeltä paljon eikä aina kaikki todellakaan mene niinkuin on suunniteltu. Itse suosittelisin adoptiota niille, jotka ovat siitä kiinnostuneita ja innostuneita. Tärkeintä on kuitenkin että perhe oikeasti toivoo adoptiolasta eikä adoptoi biolapsen korvikkeeksi kun raskaus olisi vaikea tms. Adoptiolapsilla voi olla suuriakin sopeutumisvaikeuksia ja tarvitsevat perheen joka jaksaa niiden vaikeuksien kanssa.



Meillä on 3v tullut adoptiolapsi ja alku on ollut hyvinkin erilaista kuin syntymästään asti kotona olleen biologisen lapsen kanssa.

Keskosuudessa ja enneaikaisuudessa on niin isot riskit sekä isoihin että lieviin, mutta elämänlaatuun merkittävästi vaikuttaviin vaikeuksiin.

t. lasten neurologisen osaston työntekijä