Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko meillä rahaa lapseen? Paljonko lapsi maksaa?
13.10.2018 |
Tää on ehkä tyhmä kysymys, mutta kaipaan kokemuksia ja näkemyksiä. Ollaan kolmekymppisiä ja vakiduunissa. Vauvakuume on, mutta ei vielä mikään järjetön. Mietittiin miehen kanssa, että onko meillä ihan oikeasti rahaa tarjota lapselle hyvä lapsuus ja ok elintaso. Tällä tarkoitan sitä, että ei tarvitse kaupassa laskea joka senttiä ja voisi vaikka lapselle ostaa luistimet ilman, että joutuu sitten nipistämään kaikesta muusta. Säästöön ois kiva jäädä edes jotain, että joskus pääsis vaikka mummolaan tai ulkomaillakin käymään.
Tällä hetkellä mulla jää omiin menoihin n.300-400e/kk. Yhteisiksi menoiksi lasken auton + kustannukset, vakuutukset, asuntolainan lyhennys, vastike, ruuat, bussikortit jne. Tuon 300e siis voin käyttää vaatteisiin, lääkärikäynteihin, kaverin kanssa kahvitteluun, lääkkeisiin tai vaikka kampaajaan. Joudun käymään 3kk välein yksityislääkärillä ja ostamaan n. 250e maksavan lääkkeen. Eli periaatteessa tollasina kuukausina ei jää mitään muihin menoihin, ellei sitten jäänyt muilta kuukausilta yli. Miehellä jää n. 500e omiin juttuihinsa.
Elinkustannukset tulee nousemaan, koska asuntolainan korot nousee. Onko meillä realistisesti mahdollista edes miettiä yhtä tai kahta lasta? Pieni vauva ei toki paljoa vaadi rahallisesti eikä ehkä taaperokaan, mutta tällöinhän ollaan äitiyslomalla tai hoitovapaalla eli ihan tosi pienillä tuloilla. Ainakin teineihin uppoaa järjettömästi rahaa.
Paljon siis pitäisi oikein "varata" rahaa lapseen? Paljonko esim. teille maksaa koululainen? Itselläni ei ole ihan totta oikein käsitystä paljonko perheen kasvattaminen tulee maksamaan. Jos miettii tilannettamme nyt ja tähän vaikka pari päiväkoti-ikäistä niin sehän ois jo monta sataa pelkät hoitomaksut!
Mä olen siis matalapalkka-alalla, miehellä palkka on hyvä. Ei mun palkka edes ole paskimmasta päästä, nettona n. 1800e/kk. Meillä ei oo mitään järjetöntä asuntolainaa edes ja silti joutuu tällaisia miettimään. Miten pienituloiset oikein rahoittavat elämänsä jos on lapsia? Mitään tulosidonnaisia tukia ei todellakaan saada tai tulla samaan jos tulot pysyvät tällaisena.
Kommentit (48)
No mä olin ns. hyvätuloinen ennen lasta, mutta tilanteet saattavat muuttua yllättäen ja jäin työttömäksi. Jos raha ja helppous on tärkeämpää kuin perheen perustaminen, niin kannattaa todella miettiä, että haluaako lapsia ollenkaan. Mielestäni lapset ovat vähän niinkuin osa sinua, eikä niitä voi tai kannata ajatella siltä kannalta, olisiko taloudellisempaa elää ilman. Ajatuksena se tuntuu samalta, kun laskisi ruokamenoja energiankulutuksen kannalta, mikäli luopuisi kaikista raajoistaan tms. Elämä ja menot muuttuvat, mutta noh, se on vain elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tekisi kuinka tarkkoja ja järkeviä laskelmia, niin totuus on se, että budjetti ylittyy aina sadoilla euroilla. Aina tulee jotain, mihin menee ylimääräistä rahaa. Jotain hajoaa, vaatteita katoaa, lapset sairastuu jne. Ruokabudjettiinkin on hyvä varautua reilusti yli huntilla, koska stressaantuneena ja väsyneenä on joskus mahdotonta tehdä vain harkittuja ostoksia. Yleensä aikuiset säästävät omista menoistaan, vaatteista, kampaamokäynneistä ja muusta luksuksesta, mikä kuuluu vanhemmuuteen.
Jos saisi valita uudelleen, niin en ikinä tekisi lapsia. Se ei ole ollut helppoa.
Kuusinumeroinen summa euroja ja parisuhteenne. Sen verran ainakin joudutte maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tekisi kuinka tarkkoja ja järkeviä laskelmia, niin totuus on se, että budjetti ylittyy aina sadoilla euroilla. Aina tulee jotain, mihin menee ylimääräistä rahaa. Jotain hajoaa, vaatteita katoaa, lapset sairastuu jne. Ruokabudjettiinkin on hyvä varautua reilusti yli huntilla, koska stressaantuneena ja väsyneenä on joskus mahdotonta tehdä vain harkittuja ostoksia. Yleensä aikuiset säästävät omista menoistaan, vaatteista, kampaamokäynneistä ja muusta luksuksesta, mikä kuuluu vanhemmuuteen.
Jos saisi valita uudelleen, niin en ikinä tekisi lapsia. Se ei ole ollut helppoa.
Yllättävänä rahanmenona kannattaa muistaa myös se tosiasia, ettei ikinä tiedä millaisen lapsen saa. Onko lapsi terve, tuleeko paljon lääkärikuluja, lääkekuluja, terapiamaksuja? Entä ruokavalio, entäs jos lapsella on pahoja allergioita ja tiukka ruokavalio, eikä voikaan mennä sillä, mikä olisi järkevintä taloudellisesti? Entä jos sattuu jokin onnettomuus? Entä, jos lapsi on vaikeasti vammainen ja tarvitsee 24/7 omaishoitajan apua? Entä, jos lapsi onkin teini-ikään asti terve ja hyvinvoiva, mutta sairastuu teini-iässä esim. vakavaan masennukseen?
Aina kannattaa laskea kaikki varmuuden varalta sen kaikkein pahimman skenaarion kautta. Että selvitäänkö, jos se kaikkin pahin osuukin meidän perheeseen. Parempi hyvin varustautuneena ja realistisena kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoihin kuin parasta onnea toivoen. Sitten on helpompaa, jos/kun mitään vakavaa ei tapahdu, vaan lapsi ja perhe-elämä menee ihan oppikirjamaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se tunnu vähän julmalta hankkia lapsia tähän maailmaan, joka todennäköisesti on enemmän tai vähemmän lopullisesti tuhottu seuraavan parinkymmenen vuoden sisällä. Siinä ei raha juuri tunnu missään, mutta itse ainakin kadun lasten tekoa ihan sen takia, että kuvottaa tämä maailma, jossa nuo viattomat joutuvat elämään (ja mahdollisesti kuolemaan ennen aikojaan).
Tämä. Mulla on yksi lapsi ja kadun että synnytin hänet tähän maailmaan, tulee olemaan tuskien taival tämän päivän lapsilla. Enää ei tulisi mieleenkään lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten on mahdollista, että monilla työttömillä tietyn taustaisilla ma mu illa on suurperheet?!
Täällä joku suomalainen miettii, onko yhteenkään lapseen varaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tekisi kuinka tarkkoja ja järkeviä laskelmia, niin totuus on se, että budjetti ylittyy aina sadoilla euroilla. Aina tulee jotain, mihin menee ylimääräistä rahaa. Jotain hajoaa, vaatteita katoaa, lapset sairastuu jne. Ruokabudjettiinkin on hyvä varautua reilusti yli huntilla, koska stressaantuneena ja väsyneenä on joskus mahdotonta tehdä vain harkittuja ostoksia. Yleensä aikuiset säästävät omista menoistaan, vaatteista, kampaamokäynneistä ja muusta luksuksesta, mikä kuuluu vanhemmuuteen.
Jos saisi valita uudelleen, niin en ikinä tekisi lapsia. Se ei ole ollut helppoa.
Yllättävänä rahanmenona kannattaa muistaa myös se tosiasia, ettei ikinä tiedä millaisen lapsen saa. Onko lapsi terve, tuleeko paljon lääkärikuluja, lääkekuluja, terapiamaksuja? Entä ruokavalio, entäs jos lapsella on pahoja allergioita ja tiukka ruokavalio, eikä voikaan mennä sillä, mikä olisi järkevintä taloudellisesti? Entä jos sattuu jokin onnettomuus? Entä, jos lapsi on vaikeasti vammainen ja tarvitsee 24/7 omaishoitajan apua? Entä, jos lapsi onkin teini-ikään asti terve ja hyvinvoiva, mutta sairastuu teini-iässä esim. vakavaan masennukseen?
Aina kannattaa laskea kaikki varmuuden varalta sen kaikkein pahimman skenaarion kautta. Että selvitäänkö, jos se kaikkin pahin osuukin meidän perheeseen. Parempi hyvin varustautuneena ja realistisena kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoihin kuin parasta onnea toivoen. Sitten on helpompaa, jos/kun mitään vakavaa ei tapahdu, vaan lapsi ja perhe-elämä menee ihan oppikirjamaisesti.
Juuri näin. Itse olin säästänyt puoli vuotta todella tiukalla budjetilla ja sitten pesukone hajosi, mikä on lapsiperheessä ihan ehdoton. No, ei auta itku ja sinne meni nekin massit. Yksin ei olisi niin suurta stressiä huomisesta, mutta lapsen vuoksi elämä on yhtä ennakointia ja varautumista katastrofitilanteisiin, joilta ei voi välttyä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä siitä omasta elintasosta suht hyvin pystyy nipistämään. Pieni lapsi ei tosiaan vie vielä niin paljoa rahaa. Meillä on noussut kulutus lasten kasvaessa, nyt lapset ovat 12v ja 14v. Toisella on vielä suht hintava urheiluharrastus joka vie paljon aikaa ja rahaa (n. 3000€/vuosi). Toisellakin harrastus mutta ei ihan hirvittäviävä maksa (700€/vuosi). Päälle toki vaatteet, teinit eivät halua kulkea missä tahansa rytkyissä mikä on ihan ymmärrettävää. Itselle tulee harvemmin mitään osteltua muttei se juurikaan haittaa.