Miten toimit, jos joku on bussissa varannut ainoan vapaan istumapaikan laukulleen/repulleen?
Kommentit (136)
Vanha ketju, mutta kaiketi ajankohtainen vieläkin. Kysyn: "Mihin laitetaan tämä laukkusi, jotta voin istua tähän?". Ja tämä siis niille, jotka yrittää olla niin, ettei kukaan vaan huomaa häntä ja laukkuaan 😁.
Kuka edes matkustaa bussilla? En ymmärrä.
Jos koen tarvitsevani istumapaikkaa, asiallisesti kysyn josko voisi siirtää omaisuuttaan siitä pois että pääsisin istumaan. Ei kai siinä mitään sen kummempaa tarvitse tehdä?..
Sanon: anteeks, pääsenkö istumaan? Toimii aina.
Seison, kuten tekisin vaikka bussi olisi tyhjä. En kulje juurikaan bussilla, mutta silloin kun joskus kaupungille julkisilla menen, niin matkaa on kolme pysäkinväliä.
Jos laukku ei ole siirtynyt tavarahyllylle ennen seuraavaa pysäkkiä, niin heitän sen kylmästi ulos. Yleensä silloin vapautuu kaksi paikkaa!
Vierailija kirjoitti:
Kuka edes matkustaa bussilla? En ymmärrä.
Eipä taida olla montaakaan asiaa, mitä ymmärrät 🤭
Jos se on sen varannut ja maksanut niin sitten saa pitää.
Kysyn saako tulla istumaan. Se voi sanoa sitten saa tai ei. Onko laukku painava.
Miten muuten edes toimisin kuin pyytäisin siirtämään laukun? En ymmärrä
"Hei anteeks, voinko istua tähän"? Toistaiseksi kukaan ei ole kieltäytynyt.
Jos joku teeskentelisi kuulematonta varmaan toistaisin kysymyksen kovempaan ääneen. Jos sekään ei toimisi, niin hetken varmaan tuijottaisin istujaa murhaavasti ja sitten siirtyisin huokaillen ja silmiä pyöritellen seisomaan muualle, vaikka tekisi mieli istua sen kassin päälle tai heittää se käytävälle.
Jos joku sanoisi että ei, et voi istua tähän, niin kävisimme keskustelun siitä, onko kyseinen olento maksanut kahdesta istuinpaikasta.
Kaukoliikenteen busseissa käsittääkseni ainakin nettilipun etukäteen ostaessa saa istumapaikan.
Olen joutunut ihan tiukasti sanomaan tyyliin:"Istun tähän, siirrä laukku", kun on ollut viimeinen paikka ja oli pakko päästä istumaan eikä "istuisin tähän" tehonnut. Yleensä ei tarvitse sanoa kuin korkeintaan puolikas sana tai lause.
Yksi mamna oli kerran laivalle menossa ja omi aamun ruuhkabussissa neljä paikkaa laukkuineen. Mulkoili vielä muita kanssamatkustajia, kun taisi käytävälläkin olla hänen matkalaukkunsa, ja muiden piti mahtua ohi ja seisomaan siinä käytävällä.
Pitäkööt reppunsa, ajelen ohi busseista. Niin no tota joskus viime vuosituhannella matkustin bussissa koulumatkaa tunnin verran aamuin illoin 6 vuoden ajan, ja sen jälkeenen enää.
Yleensä se reppu oli kyllä mukavampi laittaa siihen viereen kun tilaa vielä oli. Ja eipä sitä viitsinyt koko ajan pyöriä tsiikailemassa montako vapaata paikkaa vielä mahtaa olla, niin mistäpä sen tietää että siinä on viimeinen paikka, jos ei tulija osaa mitenkään ilmaista asiaa sanallisesti tai muuten kuin ryntäämällä päälle. Hyvä kun monet kuitenkin osaa.
Minun viereen tuli usein Vääkiön pysäkiltä yksi tyttö joka taas muistui mieleen. Olin häneen ihastunut mutta niin ujo etten uskaltanut edes jutella mitään. Mitä lienee hän miettinyt. Varmaan vaan että tuo tollo taas reppunsa kanssa vie kaksi paikkaa ja bussi alkaa olla täynnä niin pakko mennä taas tuohon.
En ole laukunrikkoja mutta sellainen moukkamaisuus monissa kanssaihmisissä kyllä ottaa päähän, että a) iso reppu/matkalaukku pannaan kaukobussissa viereiselle penkille sen sijaan, että vaivauduttaisiin asettamaan se sille kuuluvaan tilaan eli bussin ruumaan/tavaratilaan ja että b) bussin täyttyessä aina on niitä, jotka eivät silloinkaan oma-aloitteisesti ota laukkuaan pois viereiseltä penkiltä, kun bussiin astuu sisään lisää matkustajia.
Osaan toki tarvittaessa avata suuni ja pyytää paikkaa mutta sellaista tilannetajua ja oma-aloitteista huomaavaisuutta odottaisi varsinkin aikuisilta enemmän.