Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla luova, mutta ei kovin älykäs?
12.10.2018 |
Itse esimerkiksi keksin hyvin asiayhteyksiä ja vitsejä. Monesti on sanottu, että sulla se mielikuvitus lentää. En kuitenkaan liene erityisen älykäs, mensan testeissä tai matikassa en mitenkään loista. Eli joko voin yhdistellä asioita, mutta en tehdä niistä mitään järkevää vaan vain hassuja juttuja jotka naurattaa toisia älyttömyydellään (ei tarpeeksi työmuistia luoda esim. pitkää teoriaa), tai sitten olen älykäs, mutta niin laiska, että en ole koskaan niin kauheasti oppinut tekemään mitään tehtäviä.
Kommentit (55)
Onhan se luovuuskin älykkyyttä. Taiteellisella luovuudella ei oikein pärjää, joten sitä ei arvosteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Luovuus edellyttää kognitiivista kyvykkyyttä, älykkyyttä. Siis keskivertoa suurempi luovuus. Kaikki normaaliälyiset ovat edes hieman luovia.
Olen mielestäni luova, mutta en keskivertoa älykkäämpi. En tiedä, mitä älykkyyttä taiteellisuus on, ehkä erityisherkkyyttä? Olen ollut aina tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen mielestäni luova, mutta en keskivertoa älykkäämpi. En tiedä, mitä älykkyyttä taiteellisuus on, ehkä erityisherkkyyttä? Olen ollut aina tällainen.
Millaista taiteellisuutesi on? Tiedän monia taiteilijoita, jotka ovat mielestään luovia, koska maalaavat tai soittavat, mutta heidän materiaalissaan ei ole mitään oivaltavaa tai mielenkiintoista.
Ehkää luovuudessa on kyse siitä että kykenee päästämään irti rationaalisuudesta, käsityksistä, ajaatuksista ja sen hallitsevuudestaa ja antaa aivojen assosioida vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luovuus on älykkyyttä.
Voitko selittää vähän pidemmin? Olisi kiva tietää tietenkin myös, miten joka suuntaan sinkoilevan luovuuden saa kahlittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mielestäni luova, mutta en keskivertoa älykkäämpi. En tiedä, mitä älykkyyttä taiteellisuus on, ehkä erityisherkkyyttä? Olen ollut aina tällainen.
Millaista taiteellisuutesi on? Tiedän monia taiteilijoita, jotka ovat mielestään luovia, koska maalaavat tai soittavat, mutta heidän materiaalissaan ei ole mitään oivaltavaa tai mielenkiintoista.
Maalaan, leikin väreillä. Teen pintoja, jotka ovat visuaalisesti mielenkiintoisia. Totta, ehkä maalauksissani ei ole mitään uutta tai oivaltavaa. Toisaalta harjoittelen vasta tekniikkaa.
Jos maalauksissani olisi uusia omaperäisiä oivalluksia nykyajasta yhdistettynä oivaltavaltaan omaperäiseen tekniikkaan, minulla olisi jo se kymmenen miljoonaa euroa. Tämä edellyttäisi tietenkin, että näyttäisin filmitähdeltä ja osaisin puhua kuin paras mainosmies.
Niin, pitäisi olla luova hullu, joka näyttää valokuvamallilta, insinöörin taidot ja mainosmiehen habitus. Yhdessä pitäisi olla neljä, silloin kyseessä olisi jo skitsofrenia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taiteellisella luovuudella ei oikein pärjää, joten sitä ei arvosteta.
-ei pärjää ainakaan jos ei yritä. :D
------
Olen tyly, mutta voi olla, muttei todennäköisesti parhaasta päästä tuotokset. Kyllä älykkyydellä on merkitystä, onneksi asenteella voi kompensoida paljon. Eikä älykkyys myöskään automaattisesti tarkoita, että on ns. tunneälyinen tai, että osaisi elämänsä aikana viisastua. Mutta ei älykkyys kyllä pahaksikaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovuus on älykkyyttä.
Voitko selittää vähän pidemmin? Olisi kiva tietää tietenkin myös, miten joka suuntaan sinkoilevan luovuuden saa kahlittua.
Minkätasoista on sinkoileva luovuutesi? Liittyykö se estetiikkaan, ongelmien ratkaisukykyyn vai mihin? Kopioitko alitajunnassasi jo nähtyä vai pystytkö tuottamaan uutta, ennennäkemätöntä? Miten haluaisit luovuutesi kahlita, ja miksi? Miksi et anna luovuutesi näkyä, kaikessa? Oletko arka, et rohkea? Piiloälykäs, miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mielestäni luova, mutta en keskivertoa älykkäämpi. En tiedä, mitä älykkyyttä taiteellisuus on, ehkä erityisherkkyyttä? Olen ollut aina tällainen.
Millaista taiteellisuutesi on? Tiedän monia taiteilijoita, jotka ovat mielestään luovia, koska maalaavat tai soittavat, mutta heidän materiaalissaan ei ole mitään oivaltavaa tai mielenkiintoista.
Maalaan, leikin väreillä. Teen pintoja, jotka ovat visuaalisesti mielenkiintoisia. Totta, ehkä maalauksissani ei ole mitään uutta tai oivaltavaa. Toisaalta harjoittelen vasta tekniikkaa.
Jos maalauksissani olisi uusia omaperäisiä oivalluksia nykyajasta yhdistettynä oivaltavaltaan omaperäiseen tekniikkaan, minulla olisi jo se kymmenen miljoonaa euroa. Tämä edellyttäisi tietenkin, että näyttäisin filmitähdeltä ja osaisin puhua kuin paras mainosmies.
No eihän kaikki taiteilijat ole olleet ymmärrettyjä tai arvostettuja elinaikanaan. Varmasti on monia mielenkiintoisia, jotka ovat puolestaan jäänet huomaamatta melkein kokonaan ja monia lahjattomia ihmisiä, joista on tullut menestyneitä artisteja. En nyt ymmärrä, miksi menestys ja raha sotkettiin tähän. Tarkoitin vain sitä, että mielestäni taiteellisuus ei ole sitä, että tekee jotain, vaan sitä että sanoo tai ilmaisee jotain sillä mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä23758 kirjoitti:
Taiteellisella luovuudella ei oikein pärjää, joten sitä ei arvosteta.
-ei pärjää ainakaan jos ei yritä. :D
Pärjää, kun on hyvä ja sitä myös arvostetaan. Yrittäminen ei kannata, ellei ole lahjakas, riippuen millä saralla yrittää.
Vastaan, vaikka vastaan jollekin, joka keskustelee luultavasti itsensä kanssa. Minun luovuuteni ei ainakaan sinkoile ympäriinsä. Jotta saisin vähäiset resurssini tehokkaaseen käyttöön, rajaan luovuuden tarkasti työhuoneen seinien sisälle. Minun luovuuteni ei näy arkielämässä: ei esim. sisustamisessa tai ruuanlaitossa. Valitsen tarkkaan ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä, jotta energia säilyy tasapainossa. Rutiini on myös olennaista. Suurimman osan asioita teen rutiinilla, jotta niihin todella luovutta vaativiin asioihin jäisi sitä luovuutta itseään. En siis rakastu päätä pahkaa, tai juoksentele sateessa ilman kenkiä tukka sekaisin.
Pärjää, kun on hyvä ja sitä myös arvostetaan. Yrittäminen ei kannata, ellei ole lahjakas, riippuen millä saralla yrittää.
- joo, ja se et on lahjakas niin vaatii myös monesti harjotusta. :)
------
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovuus on älykkyyttä.
Voitko selittää vähän pidemmin? Olisi kiva tietää tietenkin myös, miten joka suuntaan sinkoilevan luovuuden saa kahlittua.
Minkätasoista on sinkoileva luovuutesi? Liittyykö se estetiikkaan, ongelmien ratkaisukykyyn vai mihin? Kopioitko alitajunnassasi jo nähtyä vai pystytkö tuottamaan uutta, ennennäkemätöntä? Miten haluaisit luovuutesi kahlita, ja miksi? Miksi et anna luovuutesi näkyä, kaikessa? Oletko arka, et rohkea? Piiloälykäs, miten?
En tiedä sinkoilevan luovuuden tasoa. Keksin helposti monia eri ratkaisuja ja monia eri näkökulmia pulmaan. Minun on helppo keksiä ja etsiä vaihtoehtoisia selityksiä sille, miksi joku asia on niinkuin on.
Kirjoitan ajatuksiani ylös, kun niissä on jotain sisältöä ja kerään ikäänkuin lyriikoita ja runoja niistä.
Oikeastaan usein kopioin jo nähtyä ja teen siitä vähän erilaista esim. nivon eri kappaleita yhteen tai teen eri tyylilajisen kappaleen jostain valmista, ja muutan siinä vähän kaikkea matkalla.
Kuvittelen mielessäni omaa musiikkivideota, kun kuuntelen vaikuttavaa kappaletta. En kuitenkaan osaa kuvata enkä näe vaivaa, että tekisin omia videoita, lähinnä koska mulla ei ole ketään kuvaamaan ja/tai näyttelemään.
Olen arka ja epävarma, sekä saamaton saattamaan projekteja loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan, vaikka vastaan jollekin, joka keskustelee luultavasti itsensä kanssa. Minun luovuuteni ei ainakaan sinkoile ympäriinsä. Jotta saisin vähäiset resurssini tehokkaaseen käyttöön, rajaan luovuuden tarkasti työhuoneen seinien sisälle. Minun luovuuteni ei näy arkielämässä: ei esim. sisustamisessa tai ruuanlaitossa. Valitsen tarkkaan ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä, jotta energia säilyy tasapainossa. Rutiini on myös olennaista. Suurimman osan asioita teen rutiinilla, jotta niihin todella luovutta vaativiin asioihin jäisi sitä luovuutta itseään. En siis rakastu päätä pahkaa, tai juoksentele sateessa ilman kenkiä tukka sekaisin.
Oho, minun luovuuteni näkyy kokonaisuutena, persoonassasi ja kaikessa. En ole estellyt sitä ja se on tuntunut oikealta elämäntieltä. Sisustan kun siltä tuntuu ja hyvää ruokaa teen makuaistieni varassa. Luovuuteni ei ole kadonnut mihinkään, vaikka elämässäni on ollut vaikka mitä ja vaikka minkälaisia ihmisiä. Minulla ei ole rutiineita elämässä, ei niissä ole järkeä, ellei ole pakko muiden hyväksi. Välitän ja huolehdin perheestäni, kodista ja toimeentulosta, ne eivät vie yhtään luovuuttani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mielestäni luova, mutta en keskivertoa älykkäämpi. En tiedä, mitä älykkyyttä taiteellisuus on, ehkä erityisherkkyyttä? Olen ollut aina tällainen.
Millaista taiteellisuutesi on? Tiedän monia taiteilijoita, jotka ovat mielestään luovia, koska maalaavat tai soittavat, mutta heidän materiaalissaan ei ole mitään oivaltavaa tai mielenkiintoista.
Maalaan, leikin väreillä. Teen pintoja, jotka ovat visuaalisesti mielenkiintoisia. Totta, ehkä maalauksissani ei ole mitään uutta tai oivaltavaa. Toisaalta harjoittelen vasta tekniikkaa.
Jos maalauksissani olisi uusia omaperäisiä oivalluksia nykyajasta yhdistettynä oivaltavaltaan omaperäiseen tekniikkaan, minulla olisi jo se kymmenen miljoonaa euroa. Tämä edellyttäisi tietenkin, että näyttäisin filmitähdeltä ja osaisin puhua kuin paras mainosmies.No eihän kaikki taiteilijat ole olleet ymmärrettyjä tai arvostettuja elinaikanaan. Varmasti on monia mielenkiintoisia, jotka ovat puolestaan jäänet huomaamatta melkein kokonaan ja monia lahjattomia ihmisiä, joista on tullut menestyneitä artisteja. En nyt ymmärrä, miksi menestys ja raha sotkettiin tähän. Tarkoitin vain sitä, että mielestäni taiteellisuus ei ole sitä, että tekee jotain, vaan sitä että sanoo tai ilmaisee jotain sillä mitä tekee.
Luovuuden voi valjastaa rahaksi. Rahalla saa kaikkea kivaa. Olen käynyt yrittäjäkurssin, jonka suurin mieleenjäänyt oppi oli, että jos on kyky tehdä rahaa, se pitää käyttää. Rahat voi aina antaa vaikka hyväntekeväisyyteen.
Saan varmaan kaikkien oikeiden taiteilijoiden vihat niskaani, kun kirjoitan, että olen koittanut yhdistää taiteentekemisen ja sijottamisen. Sijoittaminen oli intuitiivista, täysin irrationaalista. Käytin työhuoneella noin kymmenen minuuttia aikaa päivittäin siihen, että antamalla ajatuksien virrata hahmotin yritysten nimiä, joihin sitten sijotin pieniä summia rahaa. Tämän oli tarkoitus olla taloudellisesti kannattavaa ja mahdollistaa taiteellinen työ.
Voi olla. Mitä välii?