Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelma kaipaa lisää synnytyskoneita, mutta Thomas on silti söötti :)

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan mies niin tyhmä oikeasti ole että lähtee tuohon mukaan. Suomessa laki velvoittaa biologisen isän maksamaan elatusmaksut 18v asti. 

Laki kylläkin velvoittaa molempia vanhempia kustantamaan jälkikasvunsa elämän, lähivanhemmalle (eli sille joka "saa" ne elatusmaksut) siitä lankeaa kuitenkin isompi lasku.

Siis miten ihmeessä tuon on tarkoitus edetä tai toimia? Valtavan sopimuspaperi pinkan kanssa? Voiko noin tunteita sisältävästä asiasta edes sopia, kun ei ole sitä käsitystä millaiseksi elämä kullakin lapsen myötä muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni idea on lähtökohtaisesti hyvä. Jos vanhemmat sopivat kaiken etukäteen ja sitoutuvat huolehtimaan lapsista. Lapset eivät joutuisi koskaan kokemaan ikäviä eroja ja vanhempien pettämissekoiluja, kun vanhempien välillä ei ole ollut romanttista suhdetta.

Ihmisiä ne silti on ja voi tulla vaikka mitä sekoilua ja riitaa. Varmasti vielä helpommin kun ei tunne toista.

Kyse on lapsista ei mistään pehmolelusta jota heitellä minne sattuu ja kokeilumielessä katsoa mitä tässä tapahtuu. Kyse on jonkun ihmisen elämästä ja tässä koitetaan kaksi toisilleen tuntematonta päästää siitä päättämään (riitelemään?).

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ihmeessä tuon on tarkoitus edetä tai toimia? Valtavan sopimuspaperi pinkan kanssa? Voiko noin tunteita sisältävästä asiasta edes sopia, kun ei ole sitä käsitystä millaiseksi elämä kullakin lapsen myötä muuttuu.

Ei näitä ohjelmia tehdä siksi että kaikki menisi hyvän vaan juuri sosiaalipornon takia. Että saadaan katsella ja kauhistella draamaa. En usko että tätä ideoidessa olleen mitään sen kummempaa ajateltu eikä tuollaisissa asiassa voi sopimuksia lopullisesti kirjoittaa.

Ei herranjumala!! Tuo formaatti on siis oikeesti totta...kuulin mainoksen joskus radiosta ja ajattelin sen olevan joku sketsi 😮

Tuo että tehdään lapsi sopimusperiaatteella tai sijaissynnytyksellä, ei ole ongelmatonta. Ennen kaikkea siinä kärsii lapsi. Pystyvätkö isä ja vauva kiintymään toisiinsa kunnolla, jos heillä ei ole omia yhteisiä hetkiä jo raskausaikana, mm. mahan silittely, puhuminen, laulaminen, oleminen vaan siinä äidin lähellä. Ja se on lapselle hämmentävää jos toinen vanhemmista tulee ja lähtee pois saman tien. 

Myönnän että mm. tapaus jt on herättänyt mussa näitä tuntemuksia.

Minä ihmettelen missä on palstan ekovelat, ilmeisesti ei pääse ketään henkilökohtaisesti arvostelemaan "porsimisesta" niin jättävät rauhaan. Omasta mielestä älyttömän kieroutunut formaatti. Jo sinkkunaisen ryhtyminen äidiksi on usein (ei aina) arveluttavaa, mutta silloin sentään pääsee tekemään lasta koskevat kasvatukselliset päätökset itse. Sairasta alkaa "jakamaan lasta" aivan tuntemattoman kanssa, siis aivan sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni idea on lähtökohtaisesti hyvä. Jos vanhemmat sopivat kaiken etukäteen ja sitoutuvat huolehtimaan lapsista. Lapset eivät joutuisi koskaan kokemaan ikäviä eroja ja vanhempien pettämissekoiluja, kun vanhempien välillä ei ole ollut romanttista suhdetta.

Ihmisiä ne silti on ja voi tulla vaikka mitä sekoilua ja riitaa. Varmasti vielä helpommin kun ei tunne toista.

Kyse on lapsista ei mistään pehmolelusta jota heitellä minne sattuu ja kokeilumielessä katsoa mitä tässä tapahtuu. Kyse on jonkun ihmisen elämästä ja tässä koitetaan kaksi toisilleen tuntematonta päästää siitä päättämään (riitelemään?).

Miksi sitten on ihan ok jos pikku baaripan*reissun jälkeen huomaakin hups olevansa raskaana, silloin toki pidetään lapsi jos äiti niin haluaa, kyllähän sitä yksinkin pärjää ja viis siitä vaikka lapsi ei koskaan tule edes tietämään isäänsä.

Kyllä mä fiksumpana pitäisin tätä tilannetta että kumpikin vanhemmista tietää missä mennään, asiat voidaan sopia hyvissä ajoin, lapsella on kaksi vanhempaa jotka ovat hänet ehdottomasti halunneet. Toki on mahdollista että tulee riitoja, asiat ei menekään niinkuin on sovittu ym. mutta eiköhän isompi riski siihen ole pareilla jotka vuoden-kahden seukkaamisen jälkeen alkavat lapsia tehdä.

Ei olis oma pala kakkua mutta en näe ollenkaan tyhmänä ideana, noin niinkuin lasten kannalta. Ja oikeasti myös miesten kannalta, naisella on hyvät mahdollisuudet hankkia lapsi yksin mutta miesten tilanne on ihan eri. Tällä tavalla se on win-win-win-tilanne kaikille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni idea on lähtökohtaisesti hyvä. Jos vanhemmat sopivat kaiken etukäteen ja sitoutuvat huolehtimaan lapsista. Lapset eivät joutuisi koskaan kokemaan ikäviä eroja ja vanhempien pettämissekoiluja, kun vanhempien välillä ei ole ollut romanttista suhdetta.

Ihmisiä ne silti on ja voi tulla vaikka mitä sekoilua ja riitaa. Varmasti vielä helpommin kun ei tunne toista.

Kyse on lapsista ei mistään pehmolelusta jota heitellä minne sattuu ja kokeilumielessä katsoa mitä tässä tapahtuu. Kyse on jonkun ihmisen elämästä ja tässä koitetaan kaksi toisilleen tuntematonta päästää siitä päättämään (riitelemään?).

Miksi sitten on ihan ok jos pikku baaripan*reissun jälkeen huomaakin hups olevansa raskaana, silloin toki pidetään lapsi jos äiti niin haluaa, kyllähän sitä yksinkin pärjää ja viis siitä vaikka lapsi ei koskaan tule edes tietämään isäänsä.

Kyllä mä fiksumpana pitäisin tätä tilannetta että kumpikin vanhemmista tietää missä mennään, asiat voidaan sopia hyvissä ajoin, lapsella on kaksi vanhempaa jotka ovat hänet ehdottomasti halunneet. Toki on mahdollista että tulee riitoja, asiat ei menekään niinkuin on sovittu ym. mutta eiköhän isompi riski siihen ole pareilla jotka vuoden-kahden seukkaamisen jälkeen alkavat lapsia tehdä.

Ei olis oma pala kakkua mutta en näe ollenkaan tyhmänä ideana, noin niinkuin lasten kannalta. Ja oikeasti myös miesten kannalta, naisella on hyvät mahdollisuudet hankkia lapsi yksin mutta miesten tilanne on ihan eri. Tällä tavalla se on win-win-win-tilanne kaikille osapuolille.

Ei mulla muuta, mutta ei kai nämä suomennokset englantilaisista sannonnoista ole tulleet jäädäkseen? Kuten, "ei ole mun kuppi teetä" jne... Älkää käyttäkö näitä, ne vain kuulostaa ja näyttää hölmöltä suomeksi sanottuna ja kirjoitettuna. 

En haluaisi hankkia lasta, jonka kasvatan osaksi tuntemattoman kanssa. Entä jos mies onkin lapsen kanssa kahdestaan ollessaan vaikka hermoheikko ja väkivaltainen? Se olisi kamala tilanne toisena kasvattajana, jos huomaisi ajan saatossa tällaisesta merkkejä. Ei voi etukäteen tietää miten vanhemmuus kenellekin sopii.

Pienille lapsille (alle 3-vuotiaille) ei vanhempien erotilanteessa suositella vuoroasumista, jotta he pystyisivät pitämään vakaata kiintymyssuhdetta yllä. Muuttavatko nämä ihmiset useammaksi vuodeksi yhteen, jos lapsen yhdessä hankkivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni idea on lähtökohtaisesti hyvä. Jos vanhemmat sopivat kaiken etukäteen ja sitoutuvat huolehtimaan lapsista. Lapset eivät joutuisi koskaan kokemaan ikäviä eroja ja vanhempien pettämissekoiluja, kun vanhempien välillä ei ole ollut romanttista suhdetta.

Ihmisiä ne silti on ja voi tulla vaikka mitä sekoilua ja riitaa. Varmasti vielä helpommin kun ei tunne toista.

Kyse on lapsista ei mistään pehmolelusta jota heitellä minne sattuu ja kokeilumielessä katsoa mitä tässä tapahtuu. Kyse on jonkun ihmisen elämästä ja tässä koitetaan kaksi toisilleen tuntematonta päästää siitä päättämään (riitelemään?).

Miksi sitten on ihan ok jos pikku baaripan*reissun jälkeen huomaakin hups olevansa raskaana, silloin toki pidetään lapsi jos äiti niin haluaa, kyllähän sitä yksinkin pärjää ja viis siitä vaikka lapsi ei koskaan tule edes tietämään isäänsä.

Kyllä mä fiksumpana pitäisin tätä tilannetta että kumpikin vanhemmista tietää missä mennään, asiat voidaan sopia hyvissä ajoin, lapsella on kaksi vanhempaa jotka ovat hänet ehdottomasti halunneet. Toki on mahdollista että tulee riitoja, asiat ei menekään niinkuin on sovittu ym. mutta eiköhän isompi riski siihen ole pareilla jotka vuoden-kahden seukkaamisen jälkeen alkavat lapsia tehdä.

Ei olis oma pala kakkua mutta en näe ollenkaan tyhmänä ideana, noin niinkuin lasten kannalta. Ja oikeasti myös miesten kannalta, naisella on hyvät mahdollisuudet hankkia lapsi yksin mutta miesten tilanne on ihan eri. Tällä tavalla se on win-win-win-tilanne kaikille osapuolille.

Kerro vielä monta lasta syntyy vuodessa noiden baarireirrujen jälkeen? Anna olla surkea provo.

Kyse on ihmisen elämästä. Siinä kun kaksi toisilleen tuntematonta alkaa sekoilla mitä nyt kumpikaan ikinä halusi ei voi seurata mitään hyvää.

Mielummin yksin kuin tuntemattoman kanssa. Säästyy lapsi monelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni idea on lähtökohtaisesti hyvä. Jos vanhemmat sopivat kaiken etukäteen ja sitoutuvat huolehtimaan lapsista. Lapset eivät joutuisi koskaan kokemaan ikäviä eroja ja vanhempien pettämissekoiluja, kun vanhempien välillä ei ole ollut romanttista suhdetta.

Ihmisiä ne silti on ja voi tulla vaikka mitä sekoilua ja riitaa. Varmasti vielä helpommin kun ei tunne toista.

Kyse on lapsista ei mistään pehmolelusta jota heitellä minne sattuu ja kokeilumielessä katsoa mitä tässä tapahtuu. Kyse on jonkun ihmisen elämästä ja tässä koitetaan kaksi toisilleen tuntematonta päästää siitä päättämään (riitelemään?).

Miksi sitten on ihan ok jos pikku baaripan*reissun jälkeen huomaakin hups olevansa raskaana, silloin toki pidetään lapsi jos äiti niin haluaa, kyllähän sitä yksinkin pärjää ja viis siitä vaikka lapsi ei koskaan tule edes tietämään isäänsä.

Kyllä mä fiksumpana pitäisin tätä tilannetta että kumpikin vanhemmista tietää missä mennään, asiat voidaan sopia hyvissä ajoin, lapsella on kaksi vanhempaa jotka ovat hänet ehdottomasti halunneet. Toki on mahdollista että tulee riitoja, asiat ei menekään niinkuin on sovittu ym. mutta eiköhän isompi riski siihen ole pareilla jotka vuoden-kahden seukkaamisen jälkeen alkavat lapsia tehdä.

Ei olis oma pala kakkua mutta en näe ollenkaan tyhmänä ideana, noin niinkuin lasten kannalta. Ja oikeasti myös miesten kannalta, naisella on hyvät mahdollisuudet hankkia lapsi yksin mutta miesten tilanne on ihan eri. Tällä tavalla se on win-win-win-tilanne kaikille osapuolille.

Kerro miten se kolmas win syntyy eli mitä lapsi voittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni idea on lähtökohtaisesti hyvä. Jos vanhemmat sopivat kaiken etukäteen ja sitoutuvat huolehtimaan lapsista. Lapset eivät joutuisi koskaan kokemaan ikäviä eroja ja vanhempien pettämissekoiluja, kun vanhempien välillä ei ole ollut romanttista suhdetta.

Ihmisiä ne silti on ja voi tulla vaikka mitä sekoilua ja riitaa. Varmasti vielä helpommin kun ei tunne toista.

Kyse on lapsista ei mistään pehmolelusta jota heitellä minne sattuu ja kokeilumielessä katsoa mitä tässä tapahtuu. Kyse on jonkun ihmisen elämästä ja tässä koitetaan kaksi toisilleen tuntematonta päästää siitä päättämään (riitelemään?).

Miksi sitten on ihan ok jos pikku baaripan*reissun jälkeen huomaakin hups olevansa raskaana, silloin toki pidetään lapsi jos äiti niin haluaa, kyllähän sitä yksinkin pärjää ja viis siitä vaikka lapsi ei koskaan tule edes tietämään isäänsä.

Kyllä mä fiksumpana pitäisin tätä tilannetta että kumpikin vanhemmista tietää missä mennään, asiat voidaan sopia hyvissä ajoin, lapsella on kaksi vanhempaa jotka ovat hänet ehdottomasti halunneet. Toki on mahdollista että tulee riitoja, asiat ei menekään niinkuin on sovittu ym. mutta eiköhän isompi riski siihen ole pareilla jotka vuoden-kahden seukkaamisen jälkeen alkavat lapsia tehdä.

Ei olis oma pala kakkua mutta en näe ollenkaan tyhmänä ideana, noin niinkuin lasten kannalta. Ja oikeasti myös miesten kannalta, naisella on hyvät mahdollisuudet hankkia lapsi yksin mutta miesten tilanne on ihan eri. Tällä tavalla se on win-win-win-tilanne kaikille osapuolille.

Miten luulet että nämä sopimusehdot menevät? Kaksi ihmistä jotka eivät tunne toisiaan, toisen kavereita tai perhetaustaa alkavat niistä sopia? Ja se on helpompaa kuin niiden välillä jotka ne tietävät?

Ja yhä kyse on lapsista joka on ihminen ja TA DAA Kaikki voi muuttua. Mitäs sitten tehdään sopimuksilla? Jätetään lapsi huomiotta ja mennään sen mukaan mitä kaksi ihmistä jotka ei tunne toisiaan kirjoitti paperiin?

Sairasta. Ei mitään muuta jos se menee niin kuin sinä ajattelet. Formaatista en tiedä.

Aika rumia ainakin tuossa jutussa olleet miehet. Kuka haluis lapselleen noiden geenejä... :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni idea on lähtökohtaisesti hyvä. Jos vanhemmat sopivat kaiken etukäteen ja sitoutuvat huolehtimaan lapsista. Lapset eivät joutuisi koskaan kokemaan ikäviä eroja ja vanhempien pettämissekoiluja, kun vanhempien välillä ei ole ollut romanttista suhdetta.

Ihmisiä ne silti on ja voi tulla vaikka mitä sekoilua ja riitaa. Varmasti vielä helpommin kun ei tunne toista.

Kyse on lapsista ei mistään pehmolelusta jota heitellä minne sattuu ja kokeilumielessä katsoa mitä tässä tapahtuu. Kyse on jonkun ihmisen elämästä ja tässä koitetaan kaksi toisilleen tuntematonta päästää siitä päättämään (riitelemään?).

Miksi sitten on ihan ok jos pikku baaripan*reissun jälkeen huomaakin hups olevansa raskaana, silloin toki pidetään lapsi jos äiti niin haluaa, kyllähän sitä yksinkin pärjää ja viis siitä vaikka lapsi ei koskaan tule edes tietämään isäänsä.

Kyllä mä fiksumpana pitäisin tätä tilannetta että kumpikin vanhemmista tietää missä mennään, asiat voidaan sopia hyvissä ajoin, lapsella on kaksi vanhempaa jotka ovat hänet ehdottomasti halunneet. Toki on mahdollista että tulee riitoja, asiat ei menekään niinkuin on sovittu ym. mutta eiköhän isompi riski siihen ole pareilla jotka vuoden-kahden seukkaamisen jälkeen alkavat lapsia tehdä.

Ei olis oma pala kakkua mutta en näe ollenkaan tyhmänä ideana, noin niinkuin lasten kannalta. Ja oikeasti myös miesten kannalta, naisella on hyvät mahdollisuudet hankkia lapsi yksin mutta miesten tilanne on ihan eri. Tällä tavalla se on win-win-win-tilanne kaikille osapuolille.

Ei mulla muuta, mutta ei kai nämä suomennokset englantilaisista sannonnoista ole tulleet jäädäkseen? Kuten, "ei ole mun kuppi teetä" jne... Älkää käyttäkö näitä, ne vain kuulostaa ja näyttää hölmöltä suomeksi sanottuna ja kirjoitettuna. 

Niin kuulostaa! Meillä on ihan omat kuvaukset noille asioille, jotka ovat usein parempia kuin enkunkieliset versiot!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni idea on lähtökohtaisesti hyvä. Jos vanhemmat sopivat kaiken etukäteen ja sitoutuvat huolehtimaan lapsista. Lapset eivät joutuisi koskaan kokemaan ikäviä eroja ja vanhempien pettämissekoiluja, kun vanhempien välillä ei ole ollut romanttista suhdetta.

Ihmisiä ne silti on ja voi tulla vaikka mitä sekoilua ja riitaa. Varmasti vielä helpommin kun ei tunne toista.

Kyse on lapsista ei mistään pehmolelusta jota heitellä minne sattuu ja kokeilumielessä katsoa mitä tässä tapahtuu. Kyse on jonkun ihmisen elämästä ja tässä koitetaan kaksi toisilleen tuntematonta päästää siitä päättämään (riitelemään?).

Miksi sitten on ihan ok jos pikku baaripan*reissun jälkeen huomaakin hups olevansa raskaana, silloin toki pidetään lapsi jos äiti niin haluaa, kyllähän sitä yksinkin pärjää ja viis siitä vaikka lapsi ei koskaan tule edes tietämään isäänsä.

Kyllä mä fiksumpana pitäisin tätä tilannetta että kumpikin vanhemmista tietää missä mennään, asiat voidaan sopia hyvissä ajoin, lapsella on kaksi vanhempaa jotka ovat hänet ehdottomasti halunneet. Toki on mahdollista että tulee riitoja, asiat ei menekään niinkuin on sovittu ym. mutta eiköhän isompi riski siihen ole pareilla jotka vuoden-kahden seukkaamisen jälkeen alkavat lapsia tehdä.

Ei olis oma pala kakkua mutta en näe ollenkaan tyhmänä ideana, noin niinkuin lasten kannalta. Ja oikeasti myös miesten kannalta, naisella on hyvät mahdollisuudet hankkia lapsi yksin mutta miesten tilanne on ihan eri. Tällä tavalla se on win-win-win-tilanne kaikille osapuolille.

Ei mulla muuta, mutta ei kai nämä suomennokset englantilaisista sannonnoista ole tulleet jäädäkseen? Kuten, "ei ole mun kuppi teetä" jne... Älkää käyttäkö näitä, ne vain kuulostaa ja näyttää hölmöltä suomeksi sanottuna ja kirjoitettuna. 

Yksi hölmöimmistä on silmäkarkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni idea on lähtökohtaisesti hyvä. Jos vanhemmat sopivat kaiken etukäteen ja sitoutuvat huolehtimaan lapsista. Lapset eivät joutuisi koskaan kokemaan ikäviä eroja ja vanhempien pettämissekoiluja, kun vanhempien välillä ei ole ollut romanttista suhdetta.

Ihmisiä ne silti on ja voi tulla vaikka mitä sekoilua ja riitaa. Varmasti vielä helpommin kun ei tunne toista.

Kyse on lapsista ei mistään pehmolelusta jota heitellä minne sattuu ja kokeilumielessä katsoa mitä tässä tapahtuu. Kyse on jonkun ihmisen elämästä ja tässä koitetaan kaksi toisilleen tuntematonta päästää siitä päättämään (riitelemään?).

Miksi sitten on ihan ok jos pikku baaripan*reissun jälkeen huomaakin hups olevansa raskaana, silloin toki pidetään lapsi jos äiti niin haluaa, kyllähän sitä yksinkin pärjää ja viis siitä vaikka lapsi ei koskaan tule edes tietämään isäänsä.

Kyllä mä fiksumpana pitäisin tätä tilannetta että kumpikin vanhemmista tietää missä mennään, asiat voidaan sopia hyvissä ajoin, lapsella on kaksi vanhempaa jotka ovat hänet ehdottomasti halunneet. Toki on mahdollista että tulee riitoja, asiat ei menekään niinkuin on sovittu ym. mutta eiköhän isompi riski siihen ole pareilla jotka vuoden-kahden seukkaamisen jälkeen alkavat lapsia tehdä.

Ei olis oma pala kakkua mutta en näe ollenkaan tyhmänä ideana, noin niinkuin lasten kannalta. Ja oikeasti myös miesten kannalta, naisella on hyvät mahdollisuudet hankkia lapsi yksin mutta miesten tilanne on ihan eri. Tällä tavalla se on win-win-win-tilanne kaikille osapuolille.

Ei mulla muuta, mutta ei kai nämä suomennokset englantilaisista sannonnoista ole tulleet jäädäkseen? Kuten, "ei ole mun kuppi teetä" jne... Älkää käyttäkö näitä, ne vain kuulostaa ja näyttää hölmöltä suomeksi sanottuna ja kirjoitettuna. 

Yksi hölmöimmistä on silmäkarkki.

"Hei söpöpiirakka. Mikä on sinun resepti?"

Ei vissiin ole halukkaita löytynyt, kun vieläkin on haku käynnissä.