Arvokkain hukkaamasi esine?
Mihin luulet/tiedät sen hukkuneen? Miksi katosi?
Kommentit (34)
Lompakko pöllittiin pasilassa kassiStani. Sinne meni kaikki kortit, henkkarit ja rahaa ehkä 30e. Aikaaviepää hommaa uudet kortit ja kuolettaa vanhat.
Lompakko kahdesti. Toki tein rikosilmoituksen ja sain vakuutuksesta rahat, kun lompakko oli "käteisellä ulkomailta hankittu LV". Guessin kellon hukkasin todennäköisesti laivalle, se harmittaa kun oli reissusta aikoinaan teininä hankittu.
Silmälasini hukkasin myös, mutta faija löysi ne monta kuukautta myöhemmin kotoaan, oli nostanut pöydälle jääneen kotelon johonkin omaan tilpehöörikippoonsa.
Korvakoruja on tipahdellut sinne tänne, mutta maksimiarvo on ollut jonkun 50. Yksi oli sellainen euroopan pikkukaupungin käsityöläismarketilta hankittu, sitä ei saa millään korvattua.
Kultainen kaulakoru isolla sinisellä kivellä. Olin kiropraktikolla ja kotiin tultuani huomasin,ettei sitä enää ole. Ilmeisesti lukko auennut ja valahtanut sitten jonnekkin. Seuraavalla kerralla hoidossa käydessäni kysyin,hän totes ettei ole nähnyt ja samalla kurkkas pöydän alle...ei sunkaan se nyt viikkojen päästä samas paikas ois luullut olevan
Ulkohousut. N. 80 e uusina. En tajua mihin olen jättänyt tai onko joku kylässä ollut ottanut vahingossa.
Muutossa hävitin kaikki pöytähopeat. Siinä meni pari settiä lusikoita ja pari kakkulapiota. Huomasin vasta reilun vuoden jälkeen, kun tuli tarvetta kakkulapiolle. Harmitti silloin ja vieläkin välillä muistan tuon mokan. Taisivat jäädä erään pahvilaatikon pohjalle, johon kerättiin ylimääräisiä muita astioita kirppikselle vietäväksi. En keksi mihin muualle olisivat kadonneet.
Eipä ole taloudessa enää hopeata.
Yhden bändin avaimenperän, olisko alle 100 markan hintainen ollut. Epäilen, jotta joku on sen pöllinyt. Mulla ei ole tapana hukata tavaroita.
menikö kahden euron pikkarit ja neitsyys samalla
Satasen aurinkolasit ryyppyreissulla - paljon muuta olekaan tullut hukattua.
itselleni kallein oli kun hukkasin yhden naisen, on korvaamaton.
Timanttikorvikset. Mies taisi antaa toiselle naiselle. Jotenkin noloa, kun silloin kun antoi ne minulle oli hyvin rakastunut minuun.
Mä en muista, että olisin ikinä hukannut mitään erityisen arvokasta.
Kapakkan päättyneellä kauppareissulla katosi balkanmakkarapötkö, irtomyynnistä ostetut valkosipulikurkut ja laatikollinen keskiolutta...
Auton. En vieläkään tiedä missä se on. Noh, kuljen avaimet taskussa edelleen, ja painelen nappeja jos jossakin sattus vilkut välähtämään.
Ojensin malesialaiselle minibussikuskille kirjekuoressa n. 300 euroa. Luulin siis kuoressa olevan vain matka-voucherin. Muistan kyllä säälien ajatelleeni että voi ei, mies on niin vanha ettei pitäisi enää töitä tehdä. Kesti kolme päivää ennen kuin ymärsin mihin rahat olivat hävinneet. Sinne meni, mutta meni ainakin tarvitsevaan osoitteeseen.
Minä kadotin elämäni miehen. Muu hävinnyt tavara on pelkkää rihkamaa tai rääsyä.
Hukkasin töissä erittäin tärkeän yleisavaimen. Se oli takkini taskussa ja takkini jäi erääseen julkiseen liikennevälineeseen eikä sitä enää sen jälkeen löydetty, ei takkia eikä avainta. Avain ei itsessään kovin kallis ollut, mutta ne paikat, mihin sillä pääsee oli sen verran arvokasta asiaa täynnä, että mitä lie maksanut uudellensarjoitus ja uusien avaimien hankinta aika isolle joukolle työntekijöitä. En tiedä varmasti, mutta kymmenistä tuhansista markoista taidettiin silloin puhua.
Kultainen vihkisormus putosi sormesta ilmeisesti kotimatkan aikana töistä. Koska en tiennyt missä vaiheessa oli tipahtanut, ei kannattanut pahemmin etsiä. Jouduin ostamaan uuden.
Mummoltani peritty kultainen kaulakoru (sellainen jossa oli heidän hääkuvansa) 1920- luvulta. Putosi tehdessäni lumitöitä. Toinen oli lahjaksi saama kultainen Leijona-kello katosi Viron matkalla. Ei varastettu.
Timanttikorvakorut (0,50 karaattia/kpl). Katosivat asunnostani vuosia sitten eivätkä ole tulleet vastaan esim. muuttojen yhteydessä. Muuta selitystä en keksi, kuin että exäni otti ne erotessamme, vaikka olin saanut korvakorut kummitädiltäni, eli exällä ei ollut niihin osaa eikä arpaa. Mutta jotenkin sekin tuntuu epätodennäköiseltä.