Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi vaatii älyttömästi itseltään, että pääsisi haluamaansa lukioon
12.10.2018 |
Oli eilen todella pettynyt äidinkielen kokeesta saamaansa ysiin.
Vanhempana mä en edes ymmärrä onko lukio, jossa huonoimmillakin keskiarvo 9,5 millään lailla järkevä oppimisympäristö. Korneinta on se, että tuollaisessa paikassa opettajaopiskelijat harjoittelevat.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama,jatkuu lukiossa. Jos pääsee halyamaansa lukioon, saa huomata että muutkun ovat vähintään yhtä hyviä elkei parempia.
Paremmissa lukioissa on se hyvä puoli että mitään mölyäviä häiriköitä siellä ei ole. Kaikilla on kova pyrkimys eteenpäin.Ylipäätään ne mölyävät häiriköt eivät tule niihin " heikompiinkaan" lukioihin. Kyllä ne ovat sitä amismatskua.
Alisuoriutuminen opinnoissa ei ole hyvä juttu, mutta kyllä minua enemmän säälittää ne tyypit, joilla on kykyihinsä nähden liian suuret vaatimukset itselleen. Kyllä siinä jossain vaiheessa tulee loppuunpalaminen tai katkera pettymys eteen. Täytyisi osata tasapainottaa se opiskelu ja muu elämä. Kaikessa ei tarvitse olla paras vaan täytyy osata valita ne itselle tärkeät aineet, joihin satsaa.
Hah, kyllä niitä mölyäviä häiriköitä löytyy. Oman kokemuksen mukaan rajapyykki menee siin ysin maastossa
eri
Onko monista kouluista kokemusta? Meidän 7 lukiossa kukaan ei häiriköi.
10-15. Jos ka-raja on alle kasin, silloin älämölöä, itseohjautuvuuden puutteita ja yleistä jonneilua on jo niin paljon, että tulee paha mieli kunnollisten opiskelijoiden puolesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama,jatkuu lukiossa. Jos pääsee halyamaansa lukioon, saa huomata että muutkun ovat vähintään yhtä hyviä elkei parempia.
Paremmissa lukioissa on se hyvä puoli että mitään mölyäviä häiriköitä siellä ei ole. Kaikilla on kova pyrkimys eteenpäin.Ylipäätään ne mölyävät häiriköt eivät tule niihin " heikompiinkaan" lukioihin. Kyllä ne ovat sitä amismatskua.
Alisuoriutuminen opinnoissa ei ole hyvä juttu, mutta kyllä minua enemmän säälittää ne tyypit, joilla on kykyihinsä nähden liian suuret vaatimukset itselleen. Kyllä siinä jossain vaiheessa tulee loppuunpalaminen tai katkera pettymys eteen. Täytyisi osata tasapainottaa se opiskelu ja muu elämä. Kaikessa ei tarvitse olla paras vaan täytyy osata valita ne itselle tärkeät aineet, joihin satsaa.
Hah, kyllä niitä mölyäviä häiriköitä löytyy. Oman kokemuksen mukaan rajapyykki menee siin ysin maastossa
eri
Onko monista kouluista kokemusta? Meidän 7 lukiossa kukaan ei häiriköi.
10-15. Jos ka-raja on alle kasin, silloin älämölöä, itseohjautuvuuden puutteita ja yleistä jonneilua on jo niin paljon, että tulee paha mieli kunnollisten opiskelijoiden puolesta
Olet ollut 10-15 lukiossa? Pitkäänkin? Yleensä uutena uudessa koulussa ei heti osaa itse olla parhaimmillaan. Opettajana.
Olen itsekin opettaja ja olen huomannut miten saan omalla toiminnallani otteen ihan kaikenlaisiin opiskelijoihin. Olen tosin ollut 10v opettaja ja vain kolmessa oppilaitoksessa. Kaikissa on ollut aluksi vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttöni oli aina hyvä koulussa. Yritin rauhotella että ei aina tarvitse olla paras. Hyvä on ok. Ja 8 on myös hyvä. Ei kymppejä peruskoulussa kovin paljoa tullut. Yli 9 ka oli kuitenkin. Olisi päässyt mihin lukioon vaan 30km päässä kaupungissa. Meni kuitenkin lähilukioon. Sinne ka raja varmaan 7. Siellä on helppo käydä. Lähellä ja ihan ok rauha tunneilla. Ei varmaan aina kovin innostavaa seuraa. Mutta paljon kavereita on löytynyt. Opettajat on hyviä. Ja nyt kurssit on kymppejä. Pari ainetta kirjoitettu, hyvin tuloksin.
Hän on matkustelut lukion aikana jo 4 kertaa Euroopassa eri kursseissa. Hienoja mahdollisuuksia.
Mielestäni näitä kympin tyttöjä pitää opettaa olemaan itselleen armollisia. Perfektionismi on vakavan ahdistuksen lähde eikä helpota aikuisena. Nämä tytöt vaativat itseltään aina liikaa. Luultavasti oma tyttönikin, vaikka olen koittanut kannustaa hellittämään! Se vaativuus tulee silti. Voi olla että minä sen kuitenkin olen hänelle luonut.
Minä oö5en myös perfektionisti. Olen aina itselleni ankara ja olen opiskellut koko iläni. Tosin olen tyytynyt kyllin hyvään.
Kiitos. Kirjoitit kauniisti ja olen kanssasi täysin samaa mieltä. Opettelen itse nyt armollisuutta ja rennommin ottamista. Olen jo työelämässä (valmistunut yliopistosta erinomaisin paperein).
Onneksi minulla on esimies, joka muistaa sanoa priorisoinnin tärkeydestä (valitse ne kohteet joihin pitää panostaa ja sitten ne joissa voi mennä riman ali). On tärkeää, että hän näyttää esimerkillään mallia ja samalla ympäristö viestii: sinä riität vaikka et antaisi aina 110% panosta ja pärjäisi kaikessa erinomaisesti ts. se ei aina ole tarpeellista ja vähemmälläkin voi pärjätä todella hyvin
Juuri näin! On tärkeää löytää kyllin hyvä. Ei muuten työelämässäkään jaksa. Yliopistossakin pitää laittaa sille työlle piste. Muuten ei saa valmista. Töissä pitää kokoajan tehdä paljon ha pitää sietää että aina ei pysty enempään. Muuten niitä tekee ja tekee.
Itse olen vaativa itseäni kohtaan juuri töissä. Aina voisi tehdä paremmin. Stressi on varma. Korona en ole vaativa, mutta olen varma että tämä asenteeni on saanut tyttärenikin vaativaksi itseään kohtaan. Itse sain sen kotoa
Kiitos viestistäsi. Sinä näit minut!
Kuulostaa tutulta! Omalla kohdallani yhdistyvät erinomaisuus + tehokkuus eli valmista tulee, mutta sen hinta on liian kova. Lopputuloksena hyvinvointi kärsii, elämä kapeutuu (vaikka yrittäisi kaikkeen panostaa täysillä, on vuorokaudessa vain ne 24h eli väistämättä jostain se on pois) ja stressilevelit ovat suuret.
Työ ei tekemällä lopu ja kuka lopulta antaa kiitosta, saman kiitoksen saat teit 7 tai 10 arvolla? Ja toisaalta, täytyykö kiitosta saada ainakaan joka kerta? Miten oppisikin siihen, että joskus jopa vaikka 1 (= tehty) on se kyllin hyvä :)
Oli mukava jutella kanssasi, kiitos kun vastasit. Mukavaa viikonloppua toivotellen
Me ollaan samiksia! Mullakin teho ja tulos on yleensä hyvä. Vaatii että mietin, prosesdoin. Muut luulee että minulle kaikki on helppoa, koska ole yleensä nopea. Ja muiden mielestä rento.
Yleensä olenkin hyvä. Mutta ellen ole, piiskaan ja soimaan itseäni. Tätäkään ei muut tiedä. Näytn leppoisalta. Se kyllä tiedetään että saan asiat tehtyä. Ja tulen edelleen 50 vuotiaana ottaneeksi liikaa töitä.
Olet täysin oikeassa. Mitenkään ei kyllin hyvä huononna tulosta. Päinvastoin!
Kiitos vielä sinulle! Ja hyvää viikonloppua
Pakko vielä kommentoida, että täysin sama! Sitä (itseänsä piiskaamista) on ehkä jopa vaikea myöntää mun itselle, mutta teen samoin. Ja asetan usein juuri itse sen tietyn vaatimustason. Ajattelen vaikka tästä työtehtävästi suoriuduttava tasolla x ja jos koen etten täytä sitä, piiskaan. Vaikka jonkun muun mielestä voisin hyvinkin jo täyttää sen enkä olisi yhtään tehnyt sitä työtä huonosti, saatan erinäisistä syistä itse arvottaa sen kuitenkin huonosti tehdyksi
Harvoinpa tästä asiasta pääsee puhumaan jonkun toisen kanssa joka tuntuu ymmärtävän ja olevan samalla aaltopituudella
Kun ideat hahmottaa niin kaikki on helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttöni oli aina hyvä koulussa. Yritin rauhotella että ei aina tarvitse olla paras. Hyvä on ok. Ja 8 on myös hyvä. Ei kymppejä peruskoulussa kovin paljoa tullut. Yli 9 ka oli kuitenkin. Olisi päässyt mihin lukioon vaan 30km päässä kaupungissa. Meni kuitenkin lähilukioon. Sinne ka raja varmaan 7. Siellä on helppo käydä. Lähellä ja ihan ok rauha tunneilla. Ei varmaan aina kovin innostavaa seuraa. Mutta paljon kavereita on löytynyt. Opettajat on hyviä. Ja nyt kurssit on kymppejä. Pari ainetta kirjoitettu, hyvin tuloksin.
Hän on matkustelut lukion aikana jo 4 kertaa Euroopassa eri kursseissa. Hienoja mahdollisuuksia.
Mielestäni näitä kympin tyttöjä pitää opettaa olemaan itselleen armollisia. Perfektionismi on vakavan ahdistuksen lähde eikä helpota aikuisena. Nämä tytöt vaativat itseltään aina liikaa. Luultavasti oma tyttönikin, vaikka olen koittanut kannustaa hellittämään! Se vaativuus tulee silti. Voi olla että minä sen kuitenkin olen hänelle luonut.
Minä oö5en myös perfektionisti. Olen aina itselleni ankara ja olen opiskellut koko iläni. Tosin olen tyytynyt kyllin hyvään.
Kiitos. Kirjoitit kauniisti ja olen kanssasi täysin samaa mieltä. Opettelen itse nyt armollisuutta ja rennommin ottamista. Olen jo työelämässä (valmistunut yliopistosta erinomaisin paperein).
Onneksi minulla on esimies, joka muistaa sanoa priorisoinnin tärkeydestä (valitse ne kohteet joihin pitää panostaa ja sitten ne joissa voi mennä riman ali). On tärkeää, että hän näyttää esimerkillään mallia ja samalla ympäristö viestii: sinä riität vaikka et antaisi aina 110% panosta ja pärjäisi kaikessa erinomaisesti ts. se ei aina ole tarpeellista ja vähemmälläkin voi pärjätä todella hyvin
Juuri näin! On tärkeää löytää kyllin hyvä. Ei muuten työelämässäkään jaksa. Yliopistossakin pitää laittaa sille työlle piste. Muuten ei saa valmista. Töissä pitää kokoajan tehdä paljon ha pitää sietää että aina ei pysty enempään. Muuten niitä tekee ja tekee.
Itse olen vaativa itseäni kohtaan juuri töissä. Aina voisi tehdä paremmin. Stressi on varma. Korona en ole vaativa, mutta olen varma että tämä asenteeni on saanut tyttärenikin vaativaksi itseään kohtaan. Itse sain sen kotoa
Kiitos viestistäsi. Sinä näit minut!
Kuulostaa tutulta! Omalla kohdallani yhdistyvät erinomaisuus + tehokkuus eli valmista tulee, mutta sen hinta on liian kova. Lopputuloksena hyvinvointi kärsii, elämä kapeutuu (vaikka yrittäisi kaikkeen panostaa täysillä, on vuorokaudessa vain ne 24h eli väistämättä jostain se on pois) ja stressilevelit ovat suuret.
Työ ei tekemällä lopu ja kuka lopulta antaa kiitosta, saman kiitoksen saat teit 7 tai 10 arvolla? Ja toisaalta, täytyykö kiitosta saada ainakaan joka kerta? Miten oppisikin siihen, että joskus jopa vaikka 1 (= tehty) on se kyllin hyvä :)
Oli mukava jutella kanssasi, kiitos kun vastasit. Mukavaa viikonloppua toivotellen
Me ollaan samiksia! Mullakin teho ja tulos on yleensä hyvä. Vaatii että mietin, prosesdoin. Muut luulee että minulle kaikki on helppoa, koska ole yleensä nopea. Ja muiden mielestä rento.
Yleensä olenkin hyvä. Mutta ellen ole, piiskaan ja soimaan itseäni. Tätäkään ei muut tiedä. Näytn leppoisalta. Se kyllä tiedetään että saan asiat tehtyä. Ja tulen edelleen 50 vuotiaana ottaneeksi liikaa töitä.
Olet täysin oikeassa. Mitenkään ei kyllin hyvä huononna tulosta. Päinvastoin!
Kiitos vielä sinulle! Ja hyvää viikonloppua
Pakko vielä kommentoida, että täysin sama! Sitä (itseänsä piiskaamista) on ehkä jopa vaikea myöntää mun itselle, mutta teen samoin. Ja asetan usein juuri itse sen tietyn vaatimustason. Ajattelen vaikka tästä työtehtävästi suoriuduttava tasolla x ja jos koen etten täytä sitä, piiskaan. Vaikka jonkun muun mielestä voisin hyvinkin jo täyttää sen enkä olisi yhtään tehnyt sitä työtä huonosti, saatan erinäisistä syistä itse arvottaa sen kuitenkin huonosti tehdyksi
Harvoinpa tästä asiasta pääsee puhumaan jonkun toisen kanssa joka tuntuu ymmärtävän ja olevan samalla aaltopituudella
Mulla on täysin sama! Olen vähän oppinut hellittämään. Mitta en täysin. Lisäksi opiskelen koko ajan. Olen opiskellut koko aikuisiän. Työn ohella. Se ei tosin kuormita.
Kiva oli kohdata Sinut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pahoin pelkään, että mikään saarnaaminen tai oikeassaolo ei auta auta perfektionismiin. Yhteiskunta antaa kahdenlaista signaalia. Yhtäältä pitäisi olla menestyvä, raataa lujasti ja asettaa tavoitteensa mahdottoman korkealle ja lupaillaan, että kun olet hyvä, saat kaiken sen materiaalisen ja sosiaalisen hyvän, josta haaveilet. Näinhän asia ei ole. Jotkut saavat, monet eivät.
Toisaalta yritetään kertoa, että kohtuuton suorittaminen on haitallista, jopa vaarallista. Jos nuori haaveilee hienosta talosta, isosta autosta ja komeasta puolisosta ja rahkeita riittää opiskelutuloksiin, niin miksi hän kuuntelisi saarnoja vähempään tyytymisestä?
Järki voittaa, kun on itse hakannut päätään seinään tarpeeksi. Vasta, kun on omalla toiminnallaan aiheuttanut itselleen pahan olon, alkaa aidosti kysyä, mikä on minkäkin arvoista.
Perfektionismi tulee vanhempien vaatimuksista. Lapsi ei kelpaa muuten
Ja siitä että on näkymätön eikä vaadita mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama,jatkuu lukiossa. Jos pääsee halyamaansa lukioon, saa huomata että muutkun ovat vähintään yhtä hyviä elkei parempia.
Paremmissa lukioissa on se hyvä puoli että mitään mölyäviä häiriköitä siellä ei ole. Kaikilla on kova pyrkimys eteenpäin.Ylipäätään ne mölyävät häiriköt eivät tule niihin " heikompiinkaan" lukioihin. Kyllä ne ovat sitä amismatskua.
Alisuoriutuminen opinnoissa ei ole hyvä juttu, mutta kyllä minua enemmän säälittää ne tyypit, joilla on kykyihinsä nähden liian suuret vaatimukset itselleen. Kyllä siinä jossain vaiheessa tulee loppuunpalaminen tai katkera pettymys eteen. Täytyisi osata tasapainottaa se opiskelu ja muu elämä. Kaikessa ei tarvitse olla paras vaan täytyy osata valita ne itselle tärkeät aineet, joihin satsaa.
Hah, kyllä niitä mölyäviä häiriköitä löytyy. Oman kokemuksen mukaan rajapyykki menee siin ysin maastossa
eri
Onko monista kouluista kokemusta? Meidän 7 lukiossa kukaan ei häiriköi.
10-15. Jos ka-raja on alle kasin, silloin älämölöä, itseohjautuvuuden puutteita ja yleistä jonneilua on jo niin paljon, että tulee paha mieli kunnollisten opiskelijoiden puolesta
Olet ollut 10-15 lukiossa? Pitkäänkin? Yleensä uutena uudessa koulussa ei heti osaa itse olla parhaimmillaan. Opettajana.
Olen itsekin opettaja ja olen huomannut miten saan omalla toiminnallani otteen ihan kaikenlaisiin opiskelijoihin. Olen tosin ollut 10v opettaja ja vain kolmessa oppilaitoksessa. Kaikissa on ollut aluksi vaikeaa.
Juuri tuo oli pointtini! Hyvissä lukioissa ei tarvitse ns. saada otetta vaan opettaja on automaattisesti johdossa asemansa vuoksi kunhan aineenhallinta ym. seikat ovat kunnossa. Ei tarvitse nillittää netflixin katselusta, kortinpeluusta tai kännykällä olemisesta, kun opiskelijat oikeasti haluavat opiskella ja kuunnella opettajaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 9 keskiarvo yläasteelta voi merkitä lievää kehitysvammaa.
Itse näin yksityiskoulut käyneenä ja nykyään suhteellisen menestyvänä talousjohtajana palkkaan vain eliittikoulut käyneitä. Jos koulu ei ole maksanut yli 25 000e/v niin se ei ole koulu ollenkaan. En tietenkään ole töissä Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn lähilukiossani, on noin 7 keskiarvoraja. Todella hyvää opetusta ja mukavat opettajat, tunneilla todella hyvä
työskentelyrauha ja muutenkin innostava ympäristö. Ja ihan yhtälailla voit kirjoittaa vaikka E paperit oli se sitten Ressusta tai lähilukiosta joka on monen käsityksen mukaan vain täynnä ”jonneja” ja häirikköjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule kyllä noi heikot lukioon on ihan täynnä häiriköitä.
Vasta 8,5 raja alkaa taata jonkinmoista opiskelurauhaa.
Fiksut pärjää sielläkin. Saa hyvät yo tulokset. Eivätkä koe sen huippulukion paineita
Mutta saavat kokea ketutuksen, kun opetus etenee liian hitaasti ja kirjan viimeinen kappale jää oman opiskelun varaan, kun sitä ei ehditä tunnilla käsitellä. Toki ei siitä kurssikokeessa kysytä mitään, mutta yo-kokeessa voidaan
Höpöhöpö. Tavallisessa lukiossakin edetään niin, että kaikki asiat tulee käsiteltyä kurssin aikana. Sen jälkeen on pari kertaustuntia ja se on voi voi jos et pysynyt kärryillä. Tervetuloa uusimaan vaan. Ihme tarinoita siellä taas kehitellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta voi varmaankin hyvällä omallatunnolla sanoa, että kateellisten panettelua. Kumma, että vuosi toisensa jälkeen hyvistä lukioista nostetaan näissä keskusteluissa esille lähinnä keksittyjä väitteitä, jotka eivät vastaa näiden suomalaisten julkisen sektorien ylläpitämien koulujen todellisuutta. Väitteiden esittäjiä näyttää yhdistävän se, että kellään ei ole aiheeseen omaa kosketuspintaa.
Itse hakeuduin tavallisesta peruskoulusta "eliittilukioon". Pyrin sinne lähinnä monipuolisen kurssitarjottimen takia. Pingottaa ei tarvinnut, mutta keskiarvoraja tosiaan oli 9,5 koska näihin ton tosiaan muitakin halukkaita. Olen ollut aina laiska opiskelija, mutta tieto jää helposti päähän.
Päätös muutti elämäni. Siinä missä asiat olivat peruskoulussa ihan ok, lukiossa kaikesta tuli loistavaa. Ilmapiiri oli loistava, kannustava ja valoisa. Kaikki, joiden kanssa olin tekemisissä, olivat älykkäitä, kohteliaita ja ystävällisiä. Jokainen sai olla vastuussa omista opinnoistaan, koska oli luottamuksen arvoinen. Lukiossa ei esiintynyt minkäänlaista klikkiytymistä tai kiusaamista, ja opettajat olivat kaikki alansa huippuja. Innostavia ja kiinnostuneita, ja arvosanoja pidettiin lähinnä sivutuotteena sivistymisestä. Jokaista autettiin siihen suuntaan, jonne omat taipumukset osoittivat. Entiset lukiokaverini ovat nykyään kirjailijoita, poliitikkoja, tutkijoita ja toimitusjohtajia, jos sillä on jotain väliä.
Nimenomaan lukiossa omasta kipinästä syttyi sellainen palo ja usko omiin kykyihin, että minäkin päädyin omaan, aika harvinaiseen ammattiini. Kaverit, jotka jäivät sinne lapsuuspaikan tavalliseen lukioon, viettivät myös ihan mukavan lukioajan. En ole kuitenkaan hetkeäkään katunut sitä, että lähdin kokeilemaan jotain muuta.
Voi kuule. Ihan saman kokemuksen olisit saanut missä tahansa lukiossa. Ylipäätään kaikissa lukioissa ollaan vapaaehtoisesti ja motivaatio on sen mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule kyllä noi heikot lukioon on ihan täynnä häiriköitä.
Vasta 8,5 raja alkaa taata jonkinmoista opiskelurauhaa.
Fiksut pärjää sielläkin. Saa hyvät yo tulokset. Eivätkä koe sen huippulukion paineita
Mutta saavat kokea ketutuksen, kun opetus etenee liian hitaasti ja kirjan viimeinen kappale jää oman opiskelun varaan, kun sitä ei ehditä tunnilla käsitellä. Toki ei siitä kurssikokeessa kysytä mitään, mutta yo-kokeessa voidaan
Höpöhöpö. Tavallisessa lukiossakin edetään niin, että kaikki asiat tulee käsiteltyä kurssin aikana. Sen jälkeen on pari kertaustuntia ja se on voi voi jos et pysynyt kärryillä. Tervetuloa uusimaan vaan. Ihme tarinoita siellä taas kehitellään.
Huonommassa lukiossa menee vähintään 10min ennen kuin opiskelijoilla on välineet ja materiaalit esillä, hyvässä ei mene paria minuuttia kauempaa. Huonommassa lukiossa älämölö alkaa viimeistään 10 min ennen nimellistä tunninloppumisaikaa, koska jaksaminen loppui. Paremmassa lukiossa töiden teko jatkuu kellon soimiseen asti. Toki varmasti on opettajia, jotka opettavat mieluummin kolme asiaa huonosti kuin kaksi hyvin, koska "koko kirja on pakko käydä läpi", mutta ne ovat vähemmistössä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama,jatkuu lukiossa. Jos pääsee halyamaansa lukioon, saa huomata että muutkun ovat vähintään yhtä hyviä elkei parempia.
Paremmissa lukioissa on se hyvä puoli että mitään mölyäviä häiriköitä siellä ei ole. Kaikilla on kova pyrkimys eteenpäin.Ylipäätään ne mölyävät häiriköt eivät tule niihin " heikompiinkaan" lukioihin. Kyllä ne ovat sitä amismatskua.
Alisuoriutuminen opinnoissa ei ole hyvä juttu, mutta kyllä minua enemmän säälittää ne tyypit, joilla on kykyihinsä nähden liian suuret vaatimukset itselleen. Kyllä siinä jossain vaiheessa tulee loppuunpalaminen tai katkera pettymys eteen. Täytyisi osata tasapainottaa se opiskelu ja muu elämä. Kaikessa ei tarvitse olla paras vaan täytyy osata valita ne itselle tärkeät aineet, joihin satsaa.
Hah, kyllä niitä mölyäviä häiriköitä löytyy. Oman kokemuksen mukaan rajapyykki menee siin ysin maastossa
eri
Onko monista kouluista kokemusta? Meidän 7 lukiossa kukaan ei häiriköi.
10-15. Jos ka-raja on alle kasin, silloin älämölöä, itseohjautuvuuden puutteita ja yleistä jonneilua on jo niin paljon, että tulee paha mieli kunnollisten opiskelijoiden puolesta
Olet ollut 10-15 lukiossa? Pitkäänkin? Yleensä uutena uudessa koulussa ei heti osaa itse olla parhaimmillaan. Opettajana.
Olen itsekin opettaja ja olen huomannut miten saan omalla toiminnallani otteen ihan kaikenlaisiin opiskelijoihin. Olen tosin ollut 10v opettaja ja vain kolmessa oppilaitoksessa. Kaikissa on ollut aluksi vaikeaa.
Juuri tuo oli pointtini! Hyvissä lukioissa ei tarvitse ns. saada otetta vaan opettaja on automaattisesti johdossa asemansa vuoksi kunhan aineenhallinta ym. seikat ovat kunnossa. Ei tarvitse nillittää netflixin katselusta, kortinpeluusta tai kännykällä olemisesta, kun opiskelijat oikeasti haluavat opiskella ja kuunnella opettajaa
Tämä vaan osoittaa miten ulkona olet nykyajan koulumaailmasta. LOL -eri
Kannattaa muistaa, että puolella lukiotytöistä on masennuksen oireita, ihan tutkitusti.
Mitä iloa on numeroilla tai hyvällä työpaikalla, jos siitä joutuu maksamaan mielenterveydellään? Että voi sanoa, että kyllä mulla silloin lukiossa oli kaikki kymppejä, mutta nyt olen avohoidossa ja saan sähköshokkihoitoja?
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn lähilukiossani, on noin 7 keskiarvoraja. Todella hyvää opetusta ja mukavat opettajat, tunneilla todella hyvä
työskentelyrauha ja muutenkin innostava ympäristö. Ja ihan yhtälailla voit kirjoittaa vaikka E paperit oli se sitten Ressusta tai lähilukiosta joka on monen käsityksen mukaan vain täynnä ”jonneja” ja häirikköjä.
Tämä. Joillain vaan se näkökenttä on jotenkin kaventunut ja sumentunut oman erinomaisuuden harhoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että puolella lukiotytöistä on masennuksen oireita, ihan tutkitusti.
Mitä iloa on numeroilla tai hyvällä työpaikalla, jos siitä joutuu maksamaan mielenterveydellään? Että voi sanoa, että kyllä mulla silloin lukiossa oli kaikki kymppejä, mutta nyt olen avohoidossa ja saan sähköshokkihoitoja?
Mikähän osuus on niillä, jotka eivät mene peruskoulun jälkeen mihinkään oppilaitokseen
Kahdeksan keskiarvolla, vaikka hyvä onkin, ei pääse Suomen huippulukioihin.
Jos on vielä erityistehtävän saanut lukio, niissä on yleensä pääsykoe, jossa pitää myös onnistua todella hyvin, päättötodistuksen huippukeskiarvon lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule kyllä noi heikot lukioon on ihan täynnä häiriköitä.
Vasta 8,5 raja alkaa taata jonkinmoista opiskelurauhaa.
Fiksut pärjää sielläkin. Saa hyvät yo tulokset. Eivätkä koe sen huippulukion paineita
Mutta saavat kokea ketutuksen, kun opetus etenee liian hitaasti ja kirjan viimeinen kappale jää oman opiskelun varaan, kun sitä ei ehditä tunnilla käsitellä. Toki ei siitä kurssikokeessa kysytä mitään, mutta yo-kokeessa voidaan
Höpöhöpö. Tavallisessa lukiossakin edetään niin, että kaikki asiat tulee käsiteltyä kurssin aikana. Sen jälkeen on pari kertaustuntia ja se on voi voi jos et pysynyt kärryillä. Tervetuloa uusimaan vaan. Ihme tarinoita siellä taas kehitellään.
Huonommassa lukiossa menee vähintään 10min ennen kuin opiskelijoilla on välineet ja materiaalit esillä, hyvässä ei mene paria minuuttia kauempaa. Huonommassa lukiossa älämölö alkaa viimeistään 10 min ennen nimellistä tunninloppumisaikaa, koska jaksaminen loppui. Paremmassa lukiossa töiden teko jatkuu kellon soimiseen asti. Toki varmasti on opettajia, jotka opettavat mieluummin kolme asiaa huonosti kuin kaksi hyvin, koska "koko kirja on pakko käydä läpi", mutta ne ovat vähemmistössä
Et taida tietää paljoakaan nykyisistä lukion välineistä, opiskelijoista ja opettajista puhumattakaan.
Alue: Aihe vapaa
Me ollaan samiksia! Mullakin teho ja tulos on yleensä hyvä. Vaatii että mietin, prosesdoin. Muut luulee että minulle kaikki on helppoa, koska ole yleensä nopea. Ja muiden mielestä rento.
Yleensä olenkin hyvä. Mutta ellen ole, piiskaan ja soimaan itseäni. Tätäkään ei muut tiedä. Näytn leppoisalta. Se kyllä tiedetään että saan asiat tehtyä. Ja tulen edelleen 50 vuotiaana ottaneeksi liikaa töitä.
Olet täysin oikeassa. Mitenkään ei kyllin hyvä huononna tulosta. Päinvastoin!
Kiitos vielä sinulle! Ja hyvää viikonloppua