Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut perheenäidit saatte järjestettyä aikaa omalle liikunnalle?
12.10.2018 |
Minulla 3 lasta. Mies tekee ilta- ja yöpainotteistavuorotyötä, itse käyn pitkähköllä työmatkalla päivätyössä. Kesällä otin oikein kuntospurtin: kävin juoksemassa 2-3 kertaa viikossa, leikkasin nurmikkoa, kävin uimassa luonnonvesissä usein. Nyt on lasten harrastukset, koulu ja arki taas alkanut. Illat menee tosi nopeasti ruuanlaiton, kotitöiden ja harrastuskuljetusten merkeissä. Tällä viikolla olen tähän pe-aamuun mennessä ollut istumatyössä 32 tuntia, ajanut autolla noin 9-10 tuntia ja käynyt lasten kanssa kävelemässä 1,5 tuntia ja viettånyt kuntosalilla yksin 1 tunnin. Ei ihan ole tasapainossa passiivinen ja aktiivinen aika. Mietin, miten tätä voi tehostaa? Tykkäsin kesällä liikkua, keho voi paremmin. Onko hyviä ajanhallinta- tai liikuntavinkkejä?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Mites jos urheilisit lounastauolla? Jos on tunnin lounastauosta voisi käyttää vaikka 45 minuuttia lenkkeilyyn tms?
Olen töissä klo 8-16. Plus 6 minuuttia kikyä alussa tai lopussa. Työpäivä sisältää 30 min. lounastauon, jonka aikana voi tehdä haluamiaan asioita. Käytän tauon ruokailuun ja 5 min. taukojumppaan. Syömättä ei jaksa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on reissutöitä tekevä mies, joka on myös viikonloppuja pois, päiväkoti-ikäinen lapsi ja crosstrainer olkkarin nurkassa. Viikolla treenaan crosstrainerilla 3-4 päivänä. Joka aamulla aikaisin tai sitten lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Viikonloppuna lapsella on yksi 1h harrastus, jonka aikana ehdin käydä juoksemassa.
Liikunnalle löytyy aikaa, mutta sen eteen pitää nähdä vaivaa
Vierailija kirjoitti:
Minulla on reissutöitä tekevä mies, joka on myös viikonloppuja pois, päiväkoti-ikäinen lapsi ja crosstrainer olkkarin nurkassa. Viikolla treenaan crosstrainerilla 3-4 päivänä. Joka aamulla aikaisin tai sitten lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Viikonloppuna lapsella on yksi 1h harrastus, jonka aikana ehdin käydä juoksemassa.
Liikunnalle löytyy aikaa, mutta sen eteen pitää nähdä vaivaa
Aikamoista luonteenlujuutta vaatii vetää olohuoneen nurkassa crosstrainerilla 3-4 kertaa viikossa. Siitä on varmaan liikunnan ILO kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on reissutöitä tekevä mies, joka on myös viikonloppuja pois, päiväkoti-ikäinen lapsi ja crosstrainer olkkarin nurkassa. Viikolla treenaan crosstrainerilla 3-4 päivänä. Joka aamulla aikaisin tai sitten lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Viikonloppuna lapsella on yksi 1h harrastus, jonka aikana ehdin käydä juoksemassa.
Liikunnalle löytyy aikaa, mutta sen eteen pitää nähdä vaivaa
Aikamoista luonteenlujuutta vaatii vetää olohuoneen nurkassa crosstrainerilla 3-4 kertaa viikossa. Siitä on varmaan liikunnan ILO kaukana.
Ei se ole mitenkään kamalaa. Katson samalla netflixiä, jota en sitäkään ehtisi muuten tehdä. Aika paljon on myös asenteesta kiinni. Tottakai mielummin juoksisin, mutta kun se ei ole yleensä mahdollista. Mutta crosstrainerillakin saa kropasta paljon irti, jos vaan halua.
Vierailija kirjoitti:
Olemme valinneet asuntomme sijainnin ja lapsen harrastukset niin, että lapsi kävelee itse harrastuspaikkaansa. Syömme päivällistä vasta 19-20:n aikaan illalla. Koulun tai töiden jälkeen 16-17:n aikaan syödään välipala, eli tavallaan meillä päivällinen ja iltapala ovat vaihtaneet paikkaa. Kun syö päivällisen
myöhemmin, ei erillistä iltapalaa tarvita. Menen kuntosalille tai lenkille suoraan töistä, käyn kotimatkalla kaupassa ja alan vasta tämän jälkeen laittaa ruokaa. Päivällinen on perheen yhteinen hetki, jonka aikana vaihdetaan kuulumiset ja rauhoitutaan. Harvoin arkisin kukaan perheestämme lähtee enää päivällisen jälkeen pois kotoa.Minusta suurin ongelma ajankäytön suhteen suomalaisissa perheissä on kansainvälisesti tarkasteltuna aikainen päivällisen ajankohta. Käsittääkseni missään muualla lapset eivät kuole nälkään, vaikka päivällinen eivät saisi päivällistä vielä klo 17.
Miten voit edes verrata? Pari vuotta tuli Espanjassa vietettyä. Työpäivät päättyy usein vasta kuuden maissa. Eihän ne ihmiset mitenkään voisi syödä päivällistä klo 17, kun työpäivät loppuu myöhemmin. Siellä oli edelleen useilla aloilla siesta, eli parin tunnin tauko keskellä päivää. Siksi työpäivä jatkuu myöhälle. Osa paikallisista kannatti, osa vastusti pätkittyä työpäivää. Monet perheenäidit eivät ole kokopäivätyössä, kun lapset ovat pieniä. Osa-aikatyö tuntui olevan äideillä enemmän sääntö kuin poikkeus, ja kova työttömyys piinasi työikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikun lasten kanssa, mutta aika yksipuoliseksi jää. Metsästetään pokemoneja tai käydään uimassa. Joskus käyn juoksemassa ja sitten lähdetään uimaan. Mustikka-aikaan käytiin yhtenä viikonloppuna 8tuntia metsässä. Ei ehkä tehokasta, mutta tulee siinäkin liikettä. Talvisin hiihdetään ja käydään mäkeä laskemassa aina kun sää sallii.
Sama ja pahenpikin ongelma täällä. En ole viimeiseen kahteen viikkoon ehtinyt edes kävelylenkille. Istuma työtä ja kotityötä vaan.
Selkää alkaa jo ottamaan tämä liikkumattomuus.
Pieniä 10-15 minuutin kävelyjä kauppaan jne en kutsu liikunnaksi, niitä vähintään 1 per päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset tieten tahtoen tekevät elämänsä vaikeaksi? Asutaan kaukana työpaikoista, harrastuksista ja palveluista - totta kai aika kuluu autossa istuen.
On luksusta, kun voi lähteä kotoa 10 minuuttia ennen työpäivän alkua. Lapsilla ihan sama koulumatkan ja harrastusten suhteen. Kaikki tärkeä on tuossa ympärillä. Vapaa-aikaa ja perheen yhteistä aikaa on runsaasti.Työpaikoista voi joutua asumaan kaukana, koska töitä on vaikea saada! Jos olet esim. sairaanhoitaja ja haluat päivätyön, vaihtoehdot on vähissä. Voi hyvinkin joutua ajelemaan naapurikuntaan. Tai jos olet matematiikan opettaja, eikä omassa kunnassa ole matematiikan opettajan paikkoja. Tai esimies, sama juttu. Tietysti jos on kaupan kassa, niin työmahdollisuudet on hyvät missä vaan. Pariskunta sen kompromissiin yleensä YHDESSÄ tekee.
Meillä mies kiertää asiantuntijatyössä: työmatkat 50-500 km. Tekee noin 1-2 päivää viikossa etänä kotoa tai mökiltä käsin töitä. Meille tämä sopii. Itse olen työssä, josta ei kesken päivän noin vain lähdetä esim. neuvolaan, vasu-keskusteluun, vanhempainvarttiin. Ajan päivittäin autolla 100 km työn takia, koska haluan tehdä päivätyötä, en vuorotyötä. Hienoa, jos jollain perheellä on varaa valita, että työpaikat on vieressä. Meillä ei ole koskaan ollut niin hyvä tilanne. Ei edes 10 vuotta sitten, jolloin mieheni opiskeli eri paikkakunnalla ja minä olin töissä eri paikkakunnalla.
Eli mies joko tekee kotoa töitä taikka sitten on työmatkalla. Eikö miehelle ole siinä vaiheessa ihan sama missä asutte? Eikö koko perheen arki olisi huomattavasti helpompaa jos asuisitte lähellä sinun työpaikkaa? Mikä ihme teitä estää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset tieten tahtoen tekevät elämänsä vaikeaksi? Asutaan kaukana työpaikoista, harrastuksista ja palveluista - totta kai aika kuluu autossa istuen.
On luksusta, kun voi lähteä kotoa 10 minuuttia ennen työpäivän alkua. Lapsilla ihan sama koulumatkan ja harrastusten suhteen. Kaikki tärkeä on tuossa ympärillä. Vapaa-aikaa ja perheen yhteistä aikaa on runsaasti.Työpaikoista voi joutua asumaan kaukana, koska töitä on vaikea saada! Jos olet esim. sairaanhoitaja ja haluat päivätyön, vaihtoehdot on vähissä. Voi hyvinkin joutua ajelemaan naapurikuntaan. Tai jos olet matematiikan opettaja, eikä omassa kunnassa ole matematiikan opettajan paikkoja. Tai esimies, sama juttu. Tietysti jos on kaupan kassa, niin työmahdollisuudet on hyvät missä vaan. Pariskunta sen kompromissiin yleensä YHDESSÄ tekee.
Meillä mies kiertää asiantuntijatyössä: työmatkat 50-500 km. Tekee noin 1-2 päivää viikossa etänä kotoa tai mökiltä käsin töitä. Meille tämä sopii. Itse olen työssä, josta ei kesken päivän noin vain lähdetä esim. neuvolaan, vasu-keskusteluun, vanhempainvarttiin. Ajan päivittäin autolla 100 km työn takia, koska haluan tehdä päivätyötä, en vuorotyötä. Hienoa, jos jollain perheellä on varaa valita, että työpaikat on vieressä. Meillä ei ole koskaan ollut niin hyvä tilanne. Ei edes 10 vuotta sitten, jolloin mieheni opiskeli eri paikkakunnalla ja minä olin töissä eri paikkakunnalla.
Eli mies joko tekee kotoa töitä taikka sitten on työmatkalla. Eikö miehelle ole siinä vaiheessa ihan sama missä asutte? Eikö koko perheen arki olisi huomattavasti helpompaa jos asuisitte lähellä sinun työpaikkaa? Mikä ihme teitä estää.
En ole kyseinen henkilö, mutta meidän perheellä myös se tilanne, että ajetaan isompaan kaupunkiin päivittäin töihin. Minulla työmatka 65 km suuntaansa. Meillä oli talo myynnissä vuoden. Ei mennyt kaupaksi. Tällä paikkakunnalla on taloja tyhjillään. On muuttotappiokunta, jossa kävi muutama vuosi sitten tehtaan alasajo. Ihmisiä jäi työttömäksi rytinällä. Työttömyysprosentti edelleen suuri. Eläkeläisiä paljon. Kun rakennettiin 12 vuotta sitten taloa, mies oli vakkarityössä kyseisessä tehtaassa. Hyvähän täällä on elää. Kaikki peruspalvelut löytyy, asuminen edullista, lapset voi mennä koulusta isovanhemmille jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa on :(
Työpäivä matkoineen yleensä 7:40-18; vaikka työaika joustaa niin työt on silti hoidettava ja se vie sen n8h/pv. Olen tämän syksyn käynyt harrastamassa joka arkipäivä, joka tarkoittas sitä että syöksyn ulko-ovesta ulos klo18:15 ja palaan harrastuksesta riippuen klo 20 tai 20:30, jonka jälkeen koirien iltalenkitys n45min. Nukkumaan klo 23 ja jossain väleissä kotihommia, syön kunnolla aaupalan ja lounaalla mutta muuten
hotkin kiireessä välipaloja. Elämä on arkisin minuuttiaikataulua; tiedän lähitienoolta tadan kuinka monta minuuttia kestää ajaa tai kävellä paikasta toiseen. Viikonloput menee nekin kiireessä mutta niussä ei lle aikataulutettuja harrastuksia. Mutta tekemistä riittää ihan jika minuutille. (tämä asmupäivän löysäily on ainoa hihainen hetki viikossa)Ja olen ihan puhki.
Työpaikkaa ei voi siirtää lähemmäs eikä myöskään harrastuksia; niihinkin on ajomatkaa vähän vaihdellen. Yksi harrastuksista ja eniten aikaavievää on itselle tärkeä ja rakas laji; muu on lihaskuntoa ja kehonhuoltoa. Ja vielä pitäisi liikuntatunteja lisätä mutta tuntuu mahdottomalta. Aamutreenaamista olen yrittänyt mutta ei vaan tunnu hyvältä; olen ihan puulla päähänlyöty koko loppupäivän; en pirteä ja energinen niinkuin luvataan.
Miksi teet noin vähän töitä? 32h? Ei hyvää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on :(
Työpäivä matkoineen yleensä 7:40-18; vaikka työaika joustaa niin työt on silti hoidettava ja se vie sen n8h/pv. Olen tämän syksyn käynyt harrastamassa joka arkipäivä, joka tarkoittas sitä että syöksyn ulko-ovesta ulos klo18:15 ja palaan harrastuksesta riippuen klo 20 tai 20:30, jonka jälkeen koirien iltalenkitys n45min. Nukkumaan klo 23 ja jossain väleissä kotihommia, syön kunnolla aaupalan ja lounaalla mutta muuten
hotkin kiireessä välipaloja. Elämä on arkisin minuuttiaikataulua; tiedän lähitienoolta tadan kuinka monta minuuttia kestää ajaa tai kävellä paikasta toiseen. Viikonloput menee nekin kiireessä mutta niussä ei lle aikataulutettuja harrastuksia. Mutta tekemistä riittää ihan jika minuutille. (tämä asmupäivän löysäily on ainoa hihainen hetki viikossa)Ja olen ihan puhki.Työpaikkaa ei voi siirtää lähemmäs eikä myöskään harrastuksia; niihinkin on ajomatkaa vähän vaihdellen. Yksi harrastuksista ja eniten aikaavievää on itselle tärkeä ja rakas laji; muu on lihaskuntoa ja kehonhuoltoa. Ja vielä pitäisi liikuntatunteja lisätä mutta tuntuu mahdottomalta. Aamutreenaamista olen yrittänyt mutta ei vaan tunnu hyvältä; olen ihan puulla päähänlyöty koko loppupäivän; en pirteä ja energinen niinkuin luvataan.
Ei kuulosta terveeltä. Olet erittäin lähellä burnoutia. Myös lepo on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teet noin vähän töitä? 32h? Ei hyvää päivää.
Eikös se oo aika normaalia, että 8 tuntia päivässä? Jos neljässä päivässä tekee töitä 32 tuntia, niin sehän tekee keskimäärin 8 tuntii päivässä. Niin muillakin on suunnilleen. No mulla on kylläkin pe lyhennys (noin tunti), muut työpäivät alkaa 7.30-7.45 ja päättyy 16. Liukuva työaika. Jos haluun, voin tulla vasta ysiltä aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on :(
Työpäivä matkoineen yleensä 7:40-18; vaikka työaika joustaa niin työt on silti hoidettava ja se vie sen n8h/pv. Olen tämän syksyn käynyt harrastamassa joka arkipäivä, joka tarkoittas sitä että syöksyn ulko-ovesta ulos klo18:15 ja palaan harrastuksesta riippuen klo 20 tai 20:30, jonka jälkeen koirien iltalenkitys n45min. Nukkumaan klo 23 ja jossain väleissä kotihommia, syön kunnolla aaupalan ja lounaalla mutta muuten
hotkin kiireessä välipaloja. Elämä on arkisin minuuttiaikataulua; tiedän lähitienoolta tadan kuinka monta minuuttia kestää ajaa tai kävellä paikasta toiseen. Viikonloput menee nekin kiireessä mutta niussä ei lle aikataulutettuja harrastuksia. Mutta tekemistä riittää ihan jika minuutille. (tämä asmupäivän löysäily on ainoa hihainen hetki viikossa)Ja olen ihan puhki.Työpaikkaa ei voi siirtää lähemmäs eikä myöskään harrastuksia; niihinkin on ajomatkaa vähän vaihdellen. Yksi harrastuksista ja eniten aikaavievää on itselle tärkeä ja rakas laji; muu on lihaskuntoa ja kehonhuoltoa. Ja vielä pitäisi liikuntatunteja lisätä mutta tuntuu mahdottomalta. Aamutreenaamista olen yrittänyt mutta ei vaan tunnu hyvältä; olen ihan puulla päähänlyöty koko loppupäivän; en pirteä ja energinen niinkuin luvataan.
Milloin sinä perheenäiti sitten olet lastesi kanssa? Tuo kuulostaa sinkkuihmisen viikolta.
Milloin sinä perheenäiti sitten olet lastesi kanssa? Tuo kuulostaa sinkkuihmisen viikolta.
Toinen on jo muuttanut opiskelemaan, toinen yläkoululainen. Aamupalalla näen ja illalla hetken. Mies hoitaa läksyjen kyselyn (jos kokeita) ja iltaruoat; minä pyykit ja kaupassakäynnit. Viikonloput puuhataan kotona ja esim. viikonloppuiltaisin katsotaan leffoja yhdessä.
Nyt kun on yksin lasten kanssa, niin lähinnä päiväunet voi lenkkeillä lapsen nukkuessa rattaissa, kotona kahvakuula, stepperi, ja muuta mukavaa, joko illalla lasten nukkuessa tai yhdessä lasten kanssa esim. venyttely on lapsista kivaa ja tekevät mallista.