25-35 -vuotiaiden miesten syrjäytyminen

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pitää olla kivaa. Koulussa pitäisi vaan selata kännykkää ja kotona pelata pleikkaria. Älypuhelin sukupolvi ei jaksa keskittyä mihinkään, kotoonta ei tarvitse enää poistua, kaikki pelaa kännykän kautta. Eka työpaikka pitäisi olla kivaa tekemistä, sinne tultaisiin ja lähdettäisiin silloin kun haluttaa, palkkaa vaatimattomat 5000€/kk noin ensi alkuun.....tätä voisi jatkaa loputtomiin. Rekrytoin työntekijöitä, minulla on lappu mihin täytetään henkilötiedot, 90% hakijoiden käsialasta ei saa mitään selvää, käsiala ihan lukukelvotonta.

Oikeasti? Kerro mihin rekrytoit, haen heti. En selaile paljon kännykkää, varsinkaan koulussa tai töissä. Osaan olla ajoissa ja sovittuun aikaan asti paikalla, käsialani on hyvä. Jos muiden taso on tuota kuvaamaasi, munhan pitäisi päästä heittämällä töihin.

Haistakaa kaikki kirjoitti:

Suurin osa perheellisistä ihmisistä joilla on edes jokseenkin hyvä lapsuus, ystäviä, sukulaisia, kontakteja, hyviä työkokemuksia, koulutusta josta on hyötyä, tukiverkosto jne, eivät voi koskaan tajuta minkälaista on ollut ihmisellä jolla ei ole mitään noista. On vain kylmä maailma josta roikkuu hauraita langanpätkiä joita yrität hapuilla mutta tiedät että ne eivät kestä painoasi jos saat kiinni.

Ei meillä kaikilla nykyään jotenkin pärjäävillä ole ollut mukavaa ja helppoa lapsuutta ja muita mainitsemiasi asioita. Ei minulle silti ollut vaihtoehto jäädä loppuiäkseni voivottelemaan kohtaloa ja luovuttaa, itselleni sillä olisin vain hallaa tehnyt.

Tiedän myös ihmisiä, joilla on ollut ehjä perhe ja suku läsnä, ystäviäkin, mutta silti ovat päätyneet syrjäytyneiksi. Mikäs heidän tekosyynsä sitten on?

"Jos ei ole koskaan tuntenut itseään tarpeelliseksi kenellekään, niin minkä takia täyttää kenenkään muun tarpeita?"

Siis koska et ole tuntenut itseäsi aiemmin tarpeelliseksi kellekään, et halua tuntea itseäsi tarpeelliseksi kellekään tulevaisuudessakaan? Okei, no mitä sitten valitat?

Osasta ei vaan ole. Onneksi ne ei juuri lisäänny.

Turha syyttää lapsuutta iässä 35 v.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pitää olla kivaa. Koulussa pitäisi vaan selata kännykkää ja kotona pelata pleikkaria. Älypuhelin sukupolvi ei jaksa keskittyä mihinkään, kotoonta ei tarvitse enää poistua, kaikki pelaa kännykän kautta. Eka työpaikka pitäisi olla kivaa tekemistä, sinne tultaisiin ja lähdettäisiin silloin kun haluttaa, palkkaa vaatimattomat 5000€/kk noin ensi alkuun.....tätä voisi jatkaa loputtomiin. Rekrytoin työntekijöitä, minulla on lappu mihin täytetään henkilötiedot, 90% hakijoiden käsialasta ei saa mitään selvää, käsiala ihan lukukelvotonta.

ok boomer

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä syrjäytymistä. Jotenkin keskenkasvuisilta tuntuu nämä ihmiset, eivätkä kykene ottamaan vastuuta edes omasta elämästään. Pitäisikö aikuistua?

Ymmärrän, että sinä et ymmärrä. Monilta ihmisiltä puuttuu oma elämänkokemus ja empatiakyky.

Minkä takia pitäisi sääliä jotain reppanaa jolta on napanuora jäänyt synnytyslaitoksella katkaisematta ja odottaa että muut kantaa kaiken hänen eteensä?

Onko tämä terveiden nuorten miesten passivoituminen seurausta liian pitkälle menneestä hyvinvointiyhteiskuntaideologiasta? Luullaan, että yhteiskunta hoitaa kaiken ja itse vain totellaan ja otetaan vastaan.

Ei yhteiskunta ole tarhantäti, joka tekee päätökset puolestasi ja huolehtii että saat kaiken mitä haluat. Elämä on kamppailua, joskus hauskaakin kamppailua, mutta silti jokainen joutuu itse elämänsä luomaan.

Olen lukion opettajana pohtinut tätä paljon. Urallani kohtaamat koulupudokkaat ovat olleet enimmäkseen poikia. Jokaisesta vastuullani olleesta ohjausryhmästä on keskeyttänyt vähintään yksi poika lukion niin, että ei ole siirtynyt toiseen oppilaitokseen. Nämä pojat eivät ole kuitenkaan olleet "huonoista" perheistä tai menestyneet heikosti, päinvastoin yleensä he ovat olleet jopa keskimääräistä lahjakkaampia ja kotona on yritetty tukea nuorta.

Näkisin tähän useitakin syitä. Yksi on se, että murrosiässä pojilta ei vaadita omista asioista huolehtimista. Tutkitustikin pojille annetaan tyttöjä enemmän vapauksia. Osa esimerkiksi pelaa kaikki yöt eikä jaksa herätä aamulla kouluun. Pelimaailmaan uppoutumisen vuoksi ikäkaudelle ominaiset vuorovaikutustaidot jäävät oppimatta eikä sosiaalisia turvaverkkoja ole.

Toisekseen koska pojat kypsyvät tyttöjä hieman hitaammin, täysi-ikäistymisen myötä saavutettavat oikeudet aiheuttavat pojille tyttöjä helpommin ongelmia. Ei ole kykyä ottaa opinnoista vastuuta. Kun poissaolot saa selvittää itse eivätkä vanhemmat enää näe arvosanoja, osalla lähtevät opinnot välittömästi alamäkeen. Myös murrosikään liittyvä taantuma ja kapina, vaikkapa se, että ei huolehdita hygieniasta, saattaa pojilla ilmetä vasta vanhempana. Tämän seurauksena koulukaverit alkavat suhtautua vältellen.

Murrosiässä pojat ehkä myös kaipaisivat miehen mallia ja sitä, että isät tukisivat opinnoissa. Lähes aina nuorten kouluasioista vastaa kuitenkin äiti. Koululla järjestettävissä palavereissa, jos isä ylipäätään saapuu paikalle, isä helposti vain hymistelee sivussa "pojat on poikia" -tyylillä. Erityisesti naisopettajiin saattavat isät suhtautua ikään kuin olisimme tyhjästä valittavia kukkahattutätejä. Jos isän asenne on tämä, aika vaikea koulun on saada viestiään perille.