Lue keskustelun säännöt.
25-35 -vuotiaiden miesten syrjäytyminen
11.10.2018 |
Ei ole merkitystä elämällä. Miksi nähdä minkään eteen vaivaa, kun se ei tuota mitään?
Jos ei ole koskaan tuntenut itseään tarpeelliseksi kenellekään, niin minkä takia täyttää kenenkään muun tarpeita?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä syrjäytymistä. Jotenkin keskenkasvuisilta tuntuu nämä ihmiset, eivätkä kykene ottamaan vastuuta edes omasta elämästään. Pitäisikö aikuistua?
Ymmärrän, että sinä et ymmärrä. Monilta ihmisiltä puuttuu oma elämänkokemus ja empatiakyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi 35-vuotias ei kykene ottamaan vastuuta omasta elämästään vaan odottaa jonkun muun antavan sille merkityksen ja suunnan?
Ei kestetä sitä kun ei saada kaikkea hopeatarjottimella niin sitten ei tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole merkitystä elämällä. Miksi nähdä minkään eteen vaivaa, kun se ei tuota mitään?
Jos ei ole koskaan tuntenut itseään tarpeelliseksi kenellekään, niin minkä takia täyttää kenenkään muun tarpeita?
Miten niin ei tuota mitään? Entä jos näkeekin vääränlaista vaivaa vääristä syistä? Miksi pitäisi tuntea itsensä tarpeelliseksi jollekin yksilölle? Miksi pitäisi täyttää jonkun muun tarpeita?
Mieti nyt hei vähän itsekin tätä. Itsensä vuoksi elämässä edetään. Tavoitteen asettaminen kuvitellun ulkopuolisen takia ei ole kestävällä pohjalla. Mutta jatka rauhassa valon kantamista säkillä ikkunattomaan taloon, äläkä vahingossakaan tartu sahaa jolla saisit tehtyä ne ikkunat.
Sun ajattelussa on perustavaa laatua oleva virhe.Jos et arvosta itseäsi, et osaa arvostaa muitakaan.
Jep.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä syrjäytymistä. Jotenkin keskenkasvuisilta tuntuu nämä ihmiset, eivätkä kykene ottamaan vastuuta edes omasta elämästään. Pitäisikö aikuistua?
Varmaan provosoiduit aloituksesta, mutta syrjäytymisen syyt ovat moninaisia. Minä itse olen alunperin jehovantodistaja suvusta ja mielenterveysongelmainen perheolojen takia. Siihen päälle vielä koulukiusaamista ja opiskelu innon katoaminen niin voila, yhteiskuntaan mukaan pääseminen onkin aika vaikeaa. Eikä edes avun hakeminen ole ratkaissut tätä dilemmaa. Tosin olen nainen, vaikka aloitus puhui miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä syrjäytymistä. Jotenkin keskenkasvuisilta tuntuu nämä ihmiset, eivätkä kykene ottamaan vastuuta edes omasta elämästään. Pitäisikö aikuistua?
Ymmärrän, että sinä et ymmärrä. Monilta ihmisiltä puuttuu oma elämänkokemus ja empatiakyky.
Ja aika monet kuvittelevat että maailma on heille jotain velkaa, kuten ap.
Jos et tunne itseäsi tarpeelliseksi kenellekään, niin se on helppo korjata tekemällä itsestäsi tarpeellinen. Mene vapaaehtoistöihin vaikka eläinsuojelutaloon tai vanhainkotiin tms. Saat sisältöä elämään ja kokea olevasi tarpeellinen. Mene töihin ja olet tarpeellinen työkavereillesi ja työnantajallesi. Auta ihmisiä. Osta koira. Sille olet ainakin tarpeellisin ihminen maailmassa.
Ihan turha valittaa täällä palstalla kuinka kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi 35-vuotias ei kykene ottamaan vastuuta omasta elämästään vaan odottaa jonkun muun antavan sille merkityksen ja suunnan?
Jos elämä on siihen asti ollut lähinnä pettymyksiä ja epäonnistumisia, niin ihminen saattaa olla jo liian lannistunut.
Vierailija kirjoitti:
Jos et tunne itseäsi tarpeelliseksi kenellekään, niin se on helppo korjata tekemällä itsestäsi tarpeellinen. Mene vapaaehtoistöihin vaikka eläinsuojelutaloon tai vanhainkotiin tms. Saat sisältöä elämään ja kokea olevasi tarpeellinen. Mene töihin ja olet tarpeellinen työkavereillesi ja työnantajallesi. Auta ihmisiä. Osta koira. Sille olet ainakin tarpeellisin ihminen maailmassa.
Ihan turha valittaa täällä palstalla kuinka kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan.
Helppoa. Näin poistettiin taas työttömyys Suomesta. Se on helppoa kun sen osaa!
t. J. Vartiainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä syrjäytymistä. Jotenkin keskenkasvuisilta tuntuu nämä ihmiset, eivätkä kykene ottamaan vastuuta edes omasta elämästään. Pitäisikö aikuistua?
Ymmärrän, että sinä et ymmärrä. Monilta ihmisiltä puuttuu oma elämänkokemus ja empatiakyky.
Ja aika monet kuvittelevat että maailma on heille jotain velkaa, kuten ap.
Päinvastoin. Ap:han sanoi, että hän ei koe olevansa mitään velkaa maailmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et tunne itseäsi tarpeelliseksi kenellekään, niin se on helppo korjata tekemällä itsestäsi tarpeellinen. Mene vapaaehtoistöihin vaikka eläinsuojelutaloon tai vanhainkotiin tms. Saat sisältöä elämään ja kokea olevasi tarpeellinen. Mene töihin ja olet tarpeellinen työkavereillesi ja työnantajallesi. Auta ihmisiä. Osta koira. Sille olet ainakin tarpeellisin ihminen maailmassa.
Ihan turha valittaa täällä palstalla kuinka kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan.Helppoa. Näin poistettiin taas työttömyys Suomesta. Se on helppoa kun sen osaa!
t. J. Vartiainen
En sanonut että mihin tahansa työhön pääse tuosta noin, mutta kyllä 25-35 vuotiaalle perusterveelle ihmiselle töitä löytyy jos ei nyt ihan metsän perukoilla asu. Ei varmaan unelmatöitä, mutta töitä. Ja vapaaehtoistöihin ainakin pääsee lähes kuka vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä syrjäytymistä. Jotenkin keskenkasvuisilta tuntuu nämä ihmiset, eivätkä kykene ottamaan vastuuta edes omasta elämästään. Pitäisikö aikuistua?
Varmaan provosoiduit aloituksesta, mutta syrjäytymisen syyt ovat moninaisia. Minä itse olen alunperin jehovantodistaja suvusta ja mielenterveysongelmainen perheolojen takia. Siihen päälle vielä koulukiusaamista ja opiskelu innon katoaminen niin voila, yhteiskuntaan mukaan pääseminen onkin aika vaikeaa. Eikä edes avun hakeminen ole ratkaissut tätä dilemmaa. Tosin olen nainen, vaikka aloitus puhui miehistä.
Itse kanssa ex-JT ja se jo itsessään on tarpeeksi iso asia syrjäyttämään jonkun (vrt. Pohjois-Koreasta loikanneen sitouttaminen normaaliin yhteiskuntaan) vaikkakaan sitä ei ymmärrä kun toinen samantyyppisen kokemuksen läpikäynyt. Joskin itse koen tuon asian olevan pikkuhiljaa takanapäin niin siihen yhdistettynä muutenkin surkeat kotiolot, vanhempien alkoholismia, riitelyä, syyttämistä, välinpitämättömyyttä, jne. jne. Tämä sitten projisoituu kouluoloihin ja siellä kyllä huomaa haaskalinnut nopeasti seuraavan kohteensa. Tästä seuraa osaamattomuuden ja huonommuuden tunne joka jatkuu aina työelämään (jos sinne asti edes pääsee) ja edes siellä ei pääse edistymään koska aikaisemmat kokemukset eivät ole antaneet mitään positiivista joten ihminen uskoo ja toimii sen mukaan mitä on siihen asti saanut koko ajan kuulla: olevansa huono ja epäkelvoton yhtään mihinkään. Yksikin positiivinen asia saattaisi kantaa jo pitkälle moraalin nostamisessa, mutta jos huono tuuri käy niin ihminen on niin syvällä omassa huonommuuskompleksi-illuusiossaan, että se menee joko ohi tai sitä ei uskota. Syrjäytyneen saaminen takaisin osaksi yhteiskuntaa on h*lvetin pitkä ja raskas tie, ei niinkään niille ketkä yrittävät auttaa vaan sille ihmiselle itselleen, koska ensi viikosta ei ole tietoa ja elämää on vielä ties miten monta vuosikymmentä edessä... Harvat jaksavat edes aidosti yrittää, koska miksi huominen olisi erilainen verrattuna siihenastiseen huonoon kokemukseen? Ikävä kyllä se on ympyrä joka toistaa itseään ja siitä ulos rikkominen ei onnistu kaikilta, varsinkaan jos oikeaa tukea ei löydy.
Mä olen tuon ikäinen mies ja olen syrjäytymässä lähinnä neurologisten ongelmien ja mielenterveyden ongelmien takia. Epäonnistun surkeasti kaikessa, mitä yritän. En ole saanut edes mitään oikeaa apuakaan itselleni.
Olen kuitenkin sen verran hullu, etten ole vielä heittänyt kirvestä kaivoon. Haluaisin joskus omistaa talon ja elättää itseni. Inhoan tätä toisten almuilla elämistä. Tällä hetkellä koitan vielä opiskella, mutta mulla on vaikeuksia. Älyssä ei ole mitään vikaa, mutta en vaan osaa järjestellä asioita.
Töihin ei ole kukaan ottanut. Olen hakenut ihan kaikkea, mihin uskoisin pystyväni. Siivousta, sanomalehdenjakoa yms., mutta en vaan oikeasti pääse töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki pitää olla kivaa. Koulussa pitäisi vaan selata kännykkää ja kotona pelata pleikkaria. Älypuhelin sukupolvi ei jaksa keskittyä mihinkään, kotoonta ei tarvitse enää poistua, kaikki pelaa kännykän kautta. Eka työpaikka pitäisi olla kivaa tekemistä, sinne tultaisiin ja lähdettäisiin silloin kun haluttaa, palkkaa vaatimattomat 5000€/kk noin ensi alkuun.....tätä voisi jatkaa loputtomiin. Rekrytoin työntekijöitä, minulla on lappu mihin täytetään henkilötiedot, 90% hakijoiden käsialasta ei saa mitään selvää, käsiala ihan lukukelvotonta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pitää olla kivaa. Koulussa pitäisi vaan selata kännykkää ja kotona pelata pleikkaria. Älypuhelin sukupolvi ei jaksa keskittyä mihinkään, kotoonta ei tarvitse enää poistua, kaikki pelaa kännykän kautta. Eka työpaikka pitäisi olla kivaa tekemistä, sinne tultaisiin ja lähdettäisiin silloin kun haluttaa, palkkaa vaatimattomat 5000€/kk noin ensi alkuun.....tätä voisi jatkaa loputtomiin. Rekrytoin työntekijöitä, minulla on lappu mihin täytetään henkilötiedot, 90% hakijoiden käsialasta ei saa mitään selvää, käsiala ihan lukukelvotonta.
Mulla ei ole ikinä ollut älypuhelinta ja kirjoitan käsin todella paljon joka päivä. Palkkaa tarvitsisin 1000€ käteen, jotta selviäisin kuukauden. Olin valmis tekemään mitä vaan, mihin pystyn. Olisin ollut valmis muuttamaan varman ja vakituisen työpaikan perässä mihin vain Suomen sisällä pääkaupunkiseutua lukuunottamatta. En vaan saanut mitään työtä kun työkokemusta tai koulutusta ei ole. Näpertelin sitten jotain kuntouttavassa työtoiminnassa.
Nyt mulla on se opiskelupaikka ja keskityn siihen (hyväpalkkainen ala, jolla riittää töitä tulevaisuudessakin. Opiskelijat revitään töihin suoraan koulusta).
14
Siinäpä haet täytenä mitättömänä nollana johonkin paskaduuniin joka ei maksa työttömänä olemista enempää, vain ollaksesi osa ja ottamalla vastuuta yhteiskunnassa joka on aina ollut pelkästään vihamielinen, kylmä, sitova ja rajoittava koneisto elämäsi ympärillä.
Suurin osa perheellisistä ihmisistä joilla on edes jokseenkin hyvä lapsuus, ystäviä, sukulaisia, kontakteja, hyviä työkokemuksia, koulutusta josta on hyötyä, tukiverkosto jne, eivät voi koskaan tajuta minkälaista on ollut ihmisellä jolla ei ole mitään noista. On vain kylmä maailma josta roikkuu hauraita langanpätkiä joita yrität hapuilla mutta tiedät että ne eivät kestä painoasi jos saat kiinni.
Syrjäytyminen on helposti selitettävissä: ensin aivopestään naiset rodunjalostuksen näkökulmasta hakemaan sellaisia miehiä, jotka täyttävät tietyt ehdot. Sitten kavennetaan näitä ehtoja siten, että vain harva ne täyttävät. Loput syrjäytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyminen on helposti selitettävissä: ensin aivopestään naiset rodunjalostuksen näkökulmasta hakemaan sellaisia miehiä, jotka täyttävät tietyt ehdot. Sitten kavennetaan näitä ehtoja siten, että vain harva ne täyttävät. Loput syrjäytyvät.
Nämä syrjäytymisvaarassa olevat voisivat hakeutua esim. harrastusporukkaan. Naiset eivät ole syyllisiä, turha yrittää!
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyminen on helposti selitettävissä: ensin aivopestään naiset rodunjalostuksen näkökulmasta hakemaan sellaisia miehiä, jotka täyttävät tietyt ehdot. Sitten kavennetaan näitä ehtoja siten, että vain harva ne täyttävät. Loput syrjäytyvät.
Prismaperheistä huomaa nämä rodunjalostuksen valioyksilöt 😅
En ymmärrä tätä syrjäytymistä. Jotenkin keskenkasvuisilta tuntuu nämä ihmiset, eivätkä kykene ottamaan vastuuta edes omasta elämästään. Pitäisikö aikuistua?