Ei hemmetti mikä moka

Vierailija kirjoitti:

Minua puhelinhaastateltiin yllättäen erääseen työpaikkaan, ja kun kysyttiin miksi haen kyseistä työtä menin sitten väsyneenä möläyttämään, että rahan takia. Haastattelija oli tähän vastaukseen tyytymätön, ja ei ole enää mitään pariin viikkoon kuulunut.

Kyseessä oli sesonkiapu leipomon tuotantopuolella, osa-aikainen työ 2 kk. Toivottavasti löytyi intohimoinen ja motivoitunut pullien pussittaja.

Toivottavasti ensi kerralla muistat kertoa pullantuoksuisesta lapsuudestasi, ja miten olet koko ikäsi tuntenut piinaavaa halua päästä pullien pariin.

Ihan oikea vastaus. Kuka nyt muuten kun rahan takia? Vai pitäisikö tuohon sanoa tuntevansa sydämen paloa koko pienen ikänsä osa-aikaista pullan pussitusta kohtaan.

Ehkä ensi kerralla kannattaa miettiä, mitä sanoo. Kukapa asiakseen palkkaa työyhteisöön sellaista naama norsunv*tulla olevaa ihmistä, jonka ainoa motivaatio on palkkapussissa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ensi kerralla kannattaa miettiä, mitä sanoo. Kukapa asiakseen palkkaa työyhteisöön sellaista naama norsunv*tulla olevaa ihmistä, jonka ainoa motivaatio on palkkapussissa.

Joo, sellainen kaikkien kanssa kaveeraava, yltiösosiaalinen, jatkuvasti höpöttävä ja työt samalla laiminlyövä seuranpitäjä vasta onkin kiva juttu...  

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ensi kerralla kannattaa miettiä, mitä sanoo. Kukapa asiakseen palkkaa työyhteisöön sellaista naama norsunv*tulla olevaa ihmistä, jonka ainoa motivaatio on palkkapussissa.

Väitän että useimmilla palkka on ainoa motivaatio töissä käymiseen.

Kuka hitto niitä töitä tekee pääasiassa muun, kuin rahan takia? :D Eri asia jos on kouluttautunut kyseiseen ammattiin, niin voi jo olettaa vastauksena olevan muu kuin raha, mutta rehellisesti sanottuna ei minulla ole työnteossa näin nuorena muuta motivaatiota kuin raha. Rahaa minä sieltä töistä halua. Rahaa rahaa rahaa rahaa rahaa. Millään tekomotivaatiolla ja jeesustelulla minä en elä. Onhan se mukavaa jos töissä viihtyy, mutta pelkkä viihtyminen ei sitä työtä saa tekemään.

"No minä nyt olen aina rakastanut pullan tuoksua ja pullapussien rapinaa. Siitä tulee jotenkin edesmennyt mummoni mieleen." Olisikohan tuolla saanut paikan, vaikkei totta olisikaan?

Ei saa valehdella.

Ilmeisesti haastattelussa ei pidä kertoa totuutta, vaan se mitä haastattelija haluaa kuulla? Voin sanoa kiertäväni kaukaa sellaiset työnantajat, joista paistaa läpi heidän tekopyhyytensä. Haastattelussa se viimeistään käy ilmi, millainen ihminen sinne töihin on palkkaamassa työntekijää. En ala alaiseksi ihmiselle, jonka perusoletus on, että pyllyä lipsutellaan ja kengänpohjat nuollaan. Et ap menettänyt mitään.