Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteella pelaaminen aikuisella miehellä on lapsellista?
09.10.2018 |
Nimen
omaan konsolipelaaminen. Miksi pelaaminen on ainoa harrastus jota haukutaan lapselliseksi? Naisten harrastukset kuten tuikkukiöpojen vaihtelu, somettaminen ja hömppäsarjojen katselu ei ole yhtään turhaa ja lapsellista?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä naisia, jotka jostain parin tunnin pelaamisesta valittaa todellisuudessa harmittaa se, että eivät saa kontrolloida miehen tekemisiä. Mies tekee jotain mitä nainen ei halua ja ei huomioi naista. Kontrolloivat naiset eivät kestä tuollaista.
Tätähän se on. Eipä naista tarvitse edes omillaan toimeentuleva mies mihinkään. Kivempi pelailla ja lukea kirjoja ilman draamaa. Väliajalla tekopillu luiskahtaa kuumaan vesiämpäriin ja sieltä sitten nousee 5min lämmittelyn jälkeen naattimista varten. Pelit jatkuu sen jälkeen ilman dramatiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska PC master race. Konsolit ovat lapsille. Konsolia näpertävä mies on vastenmielinen, mutta onneksi hän voi muuttua välittömästi seksikkääksi olennoksi, kun hän hankkii vesijäähyllä varustellun myllyn. Ja muistisääntönä: jätä amd kauppaan.
t:nainen
Istu minun naamalleni nyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pelaamisen hyödyt kumoutuu kun pelaamisesta tulee riippuvuus. Ne hyödytkin on vähän niin ja näin.
Jos minä katson tv:ta, teen useimmiten samaan aikaan jotain muuta. Pystyn myös kommunikoimaan eikä ajantajuni katoa.
Miksi miehen pitää pystyä tekemään jotain muuta samaan aikaan tai kommunikoimaan sinun kanssa?
Koska en halua mitään zombiutunutta pullasorsaa kotiini.
Vierailija kirjoitti:
Koska pelaamisen hyödyt kumoutuu kun pelaamisesta tulee riippuvuus. Ne hyödytkin on vähän niin ja näin.
Jos minä katson tv:ta, teen useimmiten samaan aikaan jotain muuta. Pystyn myös kommunikoimaan eikä ajantajuni katoa.
Silloin et "katso televisiota" vaan teet jotain muuta samalla kun TV on auki.
Pelaajat kommunikoivat myös toisten pelaajien kanssa pelatessaan. Usein ne "muut" ovat myös tuttuja oikeassa elämässä, joten suhteet vain vahvistuvat vain entisestään. Eikä se ole ennenkuulumatonta että uusia tuttuja on syntynyt pelien kautta. Jotkut ovat jopa löytäneet puolisonsa pelimaailmasta.
Ajantajun menettäminen on sivutuote silloin kun keskitytään tai on hauskaa. Pelaamisessa on molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se pelaaminen sen suurempi pahe ole kuin roikkua vauva-palstalla.
Pakko myöntää, että olen joskus nypännyt pleikkarin seinästä, kun meni hermot miehen pelaamiseen. Silloin meni yli, kun ensin mies kitisi siitä kun ei tehty yhdessä mitään ja sit kun mulla oli loma ja olis ollu mahdollisuus tehdä yhdessä jotain, niin mies ei olis muuta tehnyt kuin pelannut.
T. Pelaava nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pelaamisen hyödyt kumoutuu kun pelaamisesta tulee riippuvuus. Ne hyödytkin on vähän niin ja näin.
Jos minä katson tv:ta, teen useimmiten samaan aikaan jotain muuta. Pystyn myös kommunikoimaan eikä ajantajuni katoa.
Silloin et "katso televisiota" vaan teet jotain muuta samalla kun TV on auki.
Pelaajat kommunikoivat myös toisten pelaajien kanssa pelatessaan. Usein ne "muut" ovat myös tuttuja oikeassa elämässä, joten suhteet vain vahvistuvat vain entisestään. Eikä se ole ennenkuulumatonta että uusia tuttuja on syntynyt pelien kautta. Jotkut ovat jopa löytäneet puolisonsa pelimaailmasta.
Ajantajun menettäminen on sivutuote silloin kun keskitytään tai on hauskaa. Pelaamisessa on molempia.
Minä pysyn kärryillä tv-ohjelman juonessa, vaikka teen muutakin. Se ei myöskään aiheuta mitään tunnekuohuja, kuten pelit aiheuttaa. Tuo peliin uppoutuminen on todella vastenmielistä. Ainakin parisuhdetta ajatellen. Yksin elävä pelatkoon vaikka hamaan tappiin asti.
Mielestäni kaikkein lapsellisinta on juurikin nimitellä lapselliseksi vaikkapa juuri pelaamista tai ylipäätään kun aikuinen nimittelee toista aikuista lapselliseksi vaikka harrastuksen, vaatteiden, tai intohimon kohteen vuoksi. En mä ainakaan jaksa päätäni vaivata sen vuoksi että joku ajattelee että olen lapsellinen. Oon 26v pelaan pelejä, katson joskus piirrettyjä ja joitain teini-sarjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pelaamisen hyödyt kumoutuu kun pelaamisesta tulee riippuvuus. Ne hyödytkin on vähän niin ja näin.
Jos minä katson tv:ta, teen useimmiten samaan aikaan jotain muuta. Pystyn myös kommunikoimaan eikä ajantajuni katoa.
Miksi miehen pitää pystyä tekemään jotain muuta samaan aikaan tai kommunikoimaan sinun kanssa?
Koska en halua mitään zombiutunutta pullasorsaa kotiini.
Eli lähtökohtaisesti, sinullakaan ei saa olla harrastuksia joissa et pysty samalla tekemään jotain muuta hyödyllistä ja kommunikoimaan muiden kanssa? Harrastus ja mielenkiinnon kohde elämässä pitää olla sellainen jonka voi koska tahansa keskeyttää käskystä kun vaimolla on tärkeää juoruasiaa työpaikan draamailusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pelaamisen hyödyt kumoutuu kun pelaamisesta tulee riippuvuus. Ne hyödytkin on vähän niin ja näin.
Jos minä katson tv:ta, teen useimmiten samaan aikaan jotain muuta. Pystyn myös kommunikoimaan eikä ajantajuni katoa.
Silloin et "katso televisiota" vaan teet jotain muuta samalla kun TV on auki.
Pelaajat kommunikoivat myös toisten pelaajien kanssa pelatessaan. Usein ne "muut" ovat myös tuttuja oikeassa elämässä, joten suhteet vain vahvistuvat vain entisestään. Eikä se ole ennenkuulumatonta että uusia tuttuja on syntynyt pelien kautta. Jotkut ovat jopa löytäneet puolisonsa pelimaailmasta.
Ajantajun menettäminen on sivutuote silloin kun keskitytään tai on hauskaa. Pelaamisessa on molempia.
Minä pysyn kärryillä tv-ohjelman juonessa, vaikka teen muutakin. Se ei myöskään aiheuta mitään tunnekuohuja, kuten pelit aiheuttaa. Tuo peliin uppoutuminen on todella vastenmielistä. Ainakin parisuhdetta ajatellen. Yksin elävä pelatkoon vaikka hamaan tappiin asti.
Niin, onhan se kauheaa jos elokuva tai peli aiheuttaa elämyksiä ja tunnekuohuja. Lakonisesti TV:tä "silmäilevä" äityli on niin ihanan sivistynyt! Miksi helvetissä edes katsoa TV-ohjelmaa tai elokuvaa jos tekee oikeasti muuta? Oletko riippuvainen taustamelusta tai aivo narikkaan-viihteestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pelaamisen hyödyt kumoutuu kun pelaamisesta tulee riippuvuus. Ne hyödytkin on vähän niin ja näin.
Jos minä katson tv:ta, teen useimmiten samaan aikaan jotain muuta. Pystyn myös kommunikoimaan eikä ajantajuni katoa.
Silloin et "katso televisiota" vaan teet jotain muuta samalla kun TV on auki.
Pelaajat kommunikoivat myös toisten pelaajien kanssa pelatessaan. Usein ne "muut" ovat myös tuttuja oikeassa elämässä, joten suhteet vain vahvistuvat vain entisestään. Eikä se ole ennenkuulumatonta että uusia tuttuja on syntynyt pelien kautta. Jotkut ovat jopa löytäneet puolisonsa pelimaailmasta.
Ajantajun menettäminen on sivutuote silloin kun keskitytään tai on hauskaa. Pelaamisessa on molempia.
Minä pysyn kärryillä tv-ohjelman juonessa, vaikka teen muutakin. Se ei myöskään aiheuta mitään tunnekuohuja, kuten pelit aiheuttaa. Tuo peliin uppoutuminen on todella vastenmielistä. Ainakin parisuhdetta ajatellen. Yksin elävä pelatkoon vaikka hamaan tappiin asti.
Todella ankeaa tekstiä. Suhtaudutko kaikkeen yhtä passiivisesti mikä ei liity kiinteästi sinun (perhe)-elämään? Musiikkia, taide, ruoka jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pelaamisen hyödyt kumoutuu kun pelaamisesta tulee riippuvuus. Ne hyödytkin on vähän niin ja näin.
Jos minä katson tv:ta, teen useimmiten samaan aikaan jotain muuta. Pystyn myös kommunikoimaan eikä ajantajuni katoa.
Miksi miehen pitää pystyä tekemään jotain muuta samaan aikaan tai kommunikoimaan sinun kanssa?
Koska en halua mitään zombiutunutta pullasorsaa kotiini.
Eli lähtökohtaisesti, sinullakaan ei saa olla harrastuksia joissa et pysty samalla tekemään jotain muuta hyödyllistä ja kommunikoimaan muiden kanssa? Harrastus ja mielenkiinnon kohde elämässä pitää olla sellainen jonka voi koska tahansa keskeyttää käskystä kun vaimolla on tärkeää juoruasiaa työpaikan draamailusta?
Ihmisen, jolla on tuollainen asenne kumppaniinsa kanattaa pysytellä sinkkuna. Saat elää niin paskassa kuin haluat ja hakata kaiken aikasi pleikkaa ihan vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelimiäs kirjoitti:
Ei se pelaaminen sinänsä ole lapsellista. Monia (naisia) vaan harmittaa, kun miehet käyttävät siihen aivan järjettömän paljon aikaa. Jos on parisuhteessa, ei kuulosta oikein järkevältä pelata 4-8 tuntia JOKA päivä. Jos miehet osaisivat rajoittaa pelaamisenhimoaan ja elää muutakin elämää, kaikilla olisi kivempaa. Myös heillä itsellään. Pelaaminen on hieno juttu ja tarjoaa mahdollisuuksia myös mukavaan yhdessäoloon, mutta liiallisena se, kuten kaikki muutkin harrastukset, ei ole enää mukavaa muille. Ja tuskin pelaajalle itselleenkään pitkällä tähtäimellä.
8 tuntia joka päivä pelaava ihminen on yhtä harvinainen yksisarvinen paitsi kaltaisiesi miesvihafantasioissa.
Selvä. Olen kyllä ihan pelialan mies enkä tietääkseni vihaa miehiä. :) Sen sijaan tiedän, että moni nuorehko kaveri pelaa helposti viikossa 30 -50 tuntia jotain nettipeliä. Se ei ole oikein järkevää edes yksin ollessa, saati sitten parisuhteessa.
Pelimiäs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelimiäs kirjoitti:
Ei se pelaaminen sinänsä ole lapsellista. Monia (naisia) vaan harmittaa, kun miehet käyttävät siihen aivan järjettömän paljon aikaa. Jos on parisuhteessa, ei kuulosta oikein järkevältä pelata 4-8 tuntia JOKA päivä. Jos miehet osaisivat rajoittaa pelaamisenhimoaan ja elää muutakin elämää, kaikilla olisi kivempaa. Myös heillä itsellään. Pelaaminen on hieno juttu ja tarjoaa mahdollisuuksia myös mukavaan yhdessäoloon, mutta liiallisena se, kuten kaikki muutkin harrastukset, ei ole enää mukavaa muille. Ja tuskin pelaajalle itselleenkään pitkällä tähtäimellä.
8 tuntia joka päivä pelaava ihminen on yhtä harvinainen yksisarvinen paitsi kaltaisiesi miesvihafantasioissa.
Selvä. Olen kyllä ihan pelialan mies enkä tietääkseni vihaa miehiä. :) Sen sijaan tiedän, että moni nuorehko kaveri pelaa helposti viikossa 30 -50 tuntia jotain nettipeliä. Se ei ole oikein järkevää edes yksin ollessa, saati sitten parisuhteessa.
Tässä kuitenkin tarkoitettiin niitä jotka ovat kiinteästi parisuhteessa. Miten ihmeessä nuori mies joka pelaa joka päivä vähintään puolet vapaa-ajastaan, päätyisi edes parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pelaamisen hyödyt kumoutuu kun pelaamisesta tulee riippuvuus. Ne hyödytkin on vähän niin ja näin.
Jos minä katson tv:ta, teen useimmiten samaan aikaan jotain muuta. Pystyn myös kommunikoimaan eikä ajantajuni katoa.
Miksi miehen pitää pystyä tekemään jotain muuta samaan aikaan tai kommunikoimaan sinun kanssa?
Koska en halua mitään zombiutunutta pullasorsaa kotiini.
Eli lähtökohtaisesti, sinullakaan ei saa olla harrastuksia joissa et pysty samalla tekemään jotain muuta hyödyllistä ja kommunikoimaan muiden kanssa? Harrastus ja mielenkiinnon kohde elämässä pitää olla sellainen jonka voi koska tahansa keskeyttää käskystä kun vaimolla on tärkeää juoruasiaa työpaikan draamailusta?
Ihmisen, jolla on tuollainen asenne kumppaniinsa kanattaa pysytellä sinkkuna. Saat elää niin paskassa kuin haluat ja hakata kaiken aikasi pleikkaa ihan vapaasti.
Niin, että työpaikan juoruasiat menevät miehen harrastuksen edelle? Miksi? Eikö tosiaan aikuisella saa olla harrastusta jossa ollaan syvällä sisällä, muuna aikaina sitten keskustelut? Taitaa olla kyse enemmänkin siitä, että mammaa ahdistaa jos ei saa määräillä miehen liikkeitä.
Olen IT-alalla ja on kyllä tosi yleistä, että työkaverit pelaa. Jotkut vähemmän ja jotkut varmaan liikaa. Itsekin pelaan ja mies myös, mutta tehdään paljon muutakin yhdessä. Ongelmaksihan se muodostuu siinä kohtaa, jos yhteistä aikaa syö se toisen liiallinen pelaaminen. En siis missään nimessä miellä pelaamista lapselliseksi harrastukseksi. Se on harrastus ja ajanvietettä siinä missä muukin tekeminen.
Ollaan siis nelikymppisiä eli Commodore 64 -ikäpolvea.
Vierailija kirjoitti:
Koska pelaaminen/leikkiminen legoilla on myös lapsellista. legot->autorata->polkuautot->lautapelit->tietokonepelit. Pelaaminen on lasten ajanvietettä aivan yksinkertaisesti.
Melkoinen päättelyketju :D
Loppujen lopuksi mikään noista ei ole sellaista, etteikö aikuinen voisi tehdä niitä ihan hyvin. Ellei ole täysin sieluton haahka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa stereotypiaa täynnä aloitus. Yritä nyt hyvä ihminen päästä yli niistä tuikkukipoista, joko?
T. Aikuinen pelaava nainen
Älä viitsi. Olen ite nainen ja YKSIKÄÄN tuntemani nainen ei pelaa. Ei työkaveri. Ei sukulainen. Ei kaveri.
Ainoat pelaajat, jotka tunnen ovat miehiä. Se, että sinä pelaat, ei tarkoita, etteikö ap:n " stereotypia" yleisellä tasolla pitäisi paikkaansa.Ps. tunnen monta tuikkukippokeräilijää...kaikki naisia.
Naiset ovat enemmistönä Candy Crushissa, Farmvillessä ja muissa vastaavissa puhelin- ja selainpohjaisissa peleissä. Etteikö kuitenkin vähän lipsahtaisi, jopa työkoneellakin välillä.. Kyllä meidän toimistossa ainakin.
Tässähän se on jo etusivulla sanottu, mikä siinä pelaamisessa mättää. Jos pelaamisen takia ei ehdi viettää lainkaan aikaa kumppaninsa kanssa eikä välttämättä malta tulla viereen nukkumaankaan, niin onhan se aika turha mies taloudessa. Kuluttaa sähköä, mutta ei auta yhtään eikä ole missään määrin läsnä.
Pahimpia on nettipelit, joissa pelataan joukkueena. Mies siis viettää aktiivisesti aikaa muiden kanssa, mutta ei sinun kanssasi. Ja jos hän poistuukin koneelta, hän jättää joukkueensa pulaan ja on mahdollisesti syyllinen joukkueensa häviöön.
Pelaaminen, joka ei ole riippuvaista toimintaa, ja jonka pystyy halutessaan ja/tai toisen pyynnöstä samantien keskeyttämään, on ihan ok harrastus muiden joukossa.