Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun 8-luokkalainen ei halua osallistua koululla järjestettävään kampanjaan?
09.10.2018 |
Meillä on 8-luokkalainen tyttö, todella ujo ja introvertti. Hänen koululleen on tulossa Gutsy Go kampanja viikon ajaksi. Tyttömme on sitä mieltä, että ei aio osallistua koko juttuun. Tuossa systeemissä kun jaetaan koko koulun kasiluokkalaiset ryhmiin niin ettei kenenkään kaveri ole samassa ryhmässä, ryhmiä kuvataan koko ajan ja videoita esitetään muille ryhmille. Voin vain kuvitella miten hirveän vaikeaa meidän tytölle on mennä ihan outoon porukkaan ja alkaa siellä ideoida jotain hyviä tekoja vaikkapa vanhusten hyväksi, toteuttaa niitä kameroiden kuvatessa, soitella sinne sun tänne ja olla aktiivinen. Tyttö on asiasta niin ahdistunut kuin olla ja voi ja ei halua osallistua siihen :/ Muutoin on ihan reipas omassa luokassaan, on kavereita ja käy normaalisti koulua, mutta tuo tuntuu ylittävän jonkin kynnyksen ja tuntuu, että ei selviä millään. Onko kenellääkään muulla kokemuksia kyseisestä jutusta ja miten ujo, arka ja hiljainen nuori selviää tuosta?
Kommentit (54)
Minä en ymmärrä, mitä ihmeellistä tuossa nyt on. Toki voi kuulostaa aikuisesta vaativalta, mutta ei lapsilta oikeasti odoteta mitään järin ihmeellisiä tuotoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeutta kenelläkään on mennä "rohkaisemaan" introverttejä? Antaa heidän olla oma itsensä!
Kuulostaa epäilyttävästi homojen eheyttämiseltä.
Kuullostaa tyhmältä. Vähän niin kuin työpaikalla, jossa joudutaan tekemään ryhmätöitä, mutta ei saa olla samassa ryhmässä oman tiimiläisten kanssa. Jokaisella tiimillä niin erilaiset työt, ettei yhteistä puhuttavaa löydy, kun työtavat ja työt ovat täysin erilaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeutta kenelläkään on mennä "rohkaisemaan" introverttejä? Antaa heidän olla oma itsensä!
Eihän nyt se, että joku on introvertti ja tulee sellaisena hyväksytyksi, tarkoita mitään vapaalippua tässä elämässä. Totta kai introvertteja pitää rohkaista. Samalla tavalla koulussa opetetaan niitä vilkkaimpia rauhoittumaan ja antamaan muillekin puheenvuoro. Kaikilla on omat haasteensa.
Vanhempien ei pitäisi liian herkästi mennä mukaan nuoren emmäpysty-juttuihin. Toki on sitten paniikkihäiriöt ja masennukset erikseen, mutta ihan tavallinen stressi ja jännitys on osa meidän kaikkien elämää. Ei pidä riistää oppilaalta mahdollisuutta oppia lisää ja ylittää itsensä.
On täysin mahdollista, että etukäteen jännittämisestä huolimatta tuo projekti voisi olla ap:n lapselle hieno kokemus. Ryhmissä kaivataan aina niitä hiljaisempiakin, jotka ovat usein hyviä suunnittelemaan ja viemään asiat loppuun. Ännekkäämpien vahvuus on usein spontaani ideointi ja esiintyminen. Mutta molempia tarvitaan.
Nuoren on hyvä oppia, että kannattaa yrittää voittaa ne emmäpystynsä tiettyjen asioiden takia. Sellaisten, joilla on merkitystä.
Mutta opettaa nuorelle että omat tunteet pitää ohittaa vähäjärkisen hölynpölyprojektin takia - EI.
Lapset pärjäisi huomattavasti vähemmällä läksyjenteolla jos koulussa keskityttäisiin opiskeluun eikä tuollaiseen vähämieliseen temppuiluun. Ryhmätyöt EIVÄT valmenna työelämään millään tavalla. Läheskään kaikki eivät edes päädy töihin missä pitäisi tehdä "tiimityötä". Esim. minä olen kirjanpitäjä enkä todellakaan ole tehnyt päivääkään tiimityötä. Meillä on jokaisella omat asiakkaamme jonka kirjanpidon hoidamme alusta loppuun.
Mun pikkusisko on kasvatettu niin että aina sai olla tekemättä, jos jokin vähänkään tuntui epämiellyttävältä tai jonkin kuvitteli epämiellyttäväksi.
Elämä menee aika kapeaksi sillä lailla, kun ei se muu maailma oikeasti tule pyörimään sen mukaan, mikä kulloinkin ketäkin hotsittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin itse teini, minua ahdistaisi lähinnä se että joudun notkumaan koululla tekemässä jotain noin totaalisen väsynyttä ja turhaa. Olen introvetti, mutta olen silti aina ollut hyvä esiintymään ja dominoinut ryhmätöissä. Introvertti kun ei välttämättä ole ujo ja arka, introversio tarkoittaa vain sitä että energiavarastot latautuu yksinollessa, ei ihmisjoukossa, ja ekstrovertilla päinvastoin. Sosiaalisten kykyjen kanssa jaottelulla ei ole mitään tekemistä.
Anyway jo 90-luvun ryhmätyöt turhautti minua hirveästi koska olisin tehnyt saman homman yksinäni nopeammin ja paremmin. Nykyään näköjään niissä ei enää ole edes mitään pedagogista järkeä noissa työn aiheissa, joten turhautuminen ja angsti olisi vielä suurempaa.
Koulussa ollaan opiskelemassa, ei pelleilemässä. Ei ihme, että Pisa-tulokset laskee.
Itseäni peruskoululaisen äitinä alkaa jo vähitellen ärsyttää nämä erilaiset tempaukset ja teemaviikot. Niitä on koko ajan, ne eivät liity koulutyöhön millään tavalla ja niiden anti on oppilaalle yleensä lähellä nollaa. Ne syövät aikaa normaalilta opetukselta, jossa sitten joudutaan harppomaan tai menemään asioita pikakelauksella.
AP:n kuvaama projekti olisi ollut itselleni yläasteikäisenä kauhistuttava rangaistus, koska olin hyljeksitty nörtti, jolla oli vain muutama kaveri ja jota muut oppilaat avoimesti halveksivat. Omat lapseni sen sijaan ovat sosiaalisia ja pidettyjä, mutta hekin vihaavat tehdä koulun projekteja tällä metodilla, jossa ryhmät sekoitetaan ja tahallaan laitetaan samaan ryhmään hyvin erilaisia oppilaita. Yleensä lopputulos on kaikille tuskaa. Perinteisesti ryhmään laitetaan yksi hyvä oppilas, jonka tarkoituksena on toimia "vertaisopettajana" tai muuten ottaa vetovastuu koko hommasta, pari perusperttiä ja pari heppua, jotka ennen olisivat olleet tarkkiksella. Jälkimäiset käyttävät kaiken energiansa sabotoimalla ryhmän toimintaa, kiusaamalla muita tai muuten vain häiriköimällä. Sattumalta voi toki tulla kivakin ryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi mikä tehtävä. En ihmettele, jos ahdistaa. Oma tyttöni alkais mun luvalla viikonloppuna sairastaa noroa ja olis loppuviikon kotona. En ikinä voi kuvitella omaa ujoa ja syrjäänvetäytyvää tyttöäni tuollaiseen muuten kuin tolkuttoman ahdistuneena. Hän menee jo ihan perhejuhlissa ihan lukkoon, jos joku alkaa ottaa kuvia ja jos joku ottaa videota tyttö vaikenee ja poistuu huoneesta välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni peruskoululaisen äitinä alkaa jo vähitellen ärsyttää nämä erilaiset tempaukset ja teemaviikot. Niitä on koko ajan, ne eivät liity koulutyöhön millään tavalla ja niiden anti on oppilaalle yleensä lähellä nollaa. Ne syövät aikaa normaalilta opetukselta, jossa sitten joudutaan harppomaan tai menemään asioita pikakelauksella.
AP:n kuvaama projekti olisi ollut itselleni yläasteikäisenä kauhistuttava rangaistus, koska olin hyljeksitty nörtti, jolla oli vain muutama kaveri ja jota muut oppilaat avoimesti halveksivat. Omat lapseni sen sijaan ovat sosiaalisia ja pidettyjä, mutta hekin vihaavat tehdä koulun projekteja tällä metodilla, jossa ryhmät sekoitetaan ja tahallaan laitetaan samaan ryhmään hyvin erilaisia oppilaita. Yleensä lopputulos on kaikille tuskaa. Perinteisesti ryhmään laitetaan yksi hyvä oppilas, jonka tarkoituksena on toimia "vertaisopettajana" tai muuten ottaa vetovastuu koko hommasta, pari perusperttiä ja pari heppua, jotka ennen olisivat olleet tarkkiksella. Jälkimäiset käyttävät kaiken energiansa sabotoimalla ryhmän toimintaa, kiusaamalla muita tai muuten vain häiriköimällä. Sattumalta voi toki tulla kivakin ryhmä.
Noinhan se menee. Mä joudun nyt vetämään tällaista projektia toisen open kanssa, se on kestänyt 2 viikkoa ja mä oon jo opettajana aivan kypsä, varsinkin yhteen kuvailemasi kaltaiseen ryhmään. Tää on aivan perseestä, mutta ops käskee monialaisuuteen, joten sitä nyt sitten toteutetaan jouluun asti ja aika siihen tulee tavallisesta opetuksesta. Mulla on 4 heikointa oppilasta tukiopetuksessa, kun heille ei yksinkertaisesti riitä se opetus vaan tiedän heidän tippuvan kärryiltä viimeistään ensi viikolla. Yleensä hekin ovat just ja just selvinneet, mutta nyt jo tiedän etukäteen, että ei muuten selviä enää kun se yksi tunti viedään ja asioita joudutaan käymään nopeasti ja itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeutta kenelläkään on mennä "rohkaisemaan" introverttejä? Antaa heidän olla oma itsensä!
Eihän nyt se, että joku on introvertti ja tulee sellaisena hyväksytyksi, tarkoita mitään vapaalippua tässä elämässä. Totta kai introvertteja pitää rohkaista. Samalla tavalla koulussa opetetaan niitä vilkkaimpia rauhoittumaan ja antamaan muillekin puheenvuoro. Kaikilla on omat haasteensa.
Vanhempien ei pitäisi liian herkästi mennä mukaan nuoren emmäpysty-juttuihin. Toki on sitten paniikkihäiriöt ja masennukset erikseen, mutta ihan tavallinen stressi ja jännitys on osa meidän kaikkien elämää. Ei pidä riistää oppilaalta mahdollisuutta oppia lisää ja ylittää itsensä.
On täysin mahdollista, että etukäteen jännittämisestä huolimatta tuo projekti voisi olla ap:n lapselle hieno kokemus. Ryhmissä kaivataan aina niitä hiljaisempiakin, jotka ovat usein hyviä suunnittelemaan ja viemään asiat loppuun. Ännekkäämpien vahvuus on usein spontaani ideointi ja esiintyminen. Mutta molempia tarvitaan.
Nuoren on hyvä oppia, että kannattaa yrittää voittaa ne emmäpystynsä tiettyjen asioiden takia. Sellaisten, joilla on merkitystä.
Mutta opettaa nuorelle että omat tunteet pitää ohittaa vähäjärkisen hölynpölyprojektin takia - EI.
Lapset pärjäisi huomattavasti vähemmällä läksyjenteolla jos koulussa keskityttäisiin opiskeluun eikä tuollaiseen vähämieliseen temppuiluun. Ryhmätyöt EIVÄT valmenna työelämään millään tavalla. Läheskään kaikki eivät edes päädy töihin missä pitäisi tehdä "tiimityötä". Esim. minä olen kirjanpitäjä enkä todellakaan ole tehnyt päivääkään tiimityötä. Meillä on jokaisella omat asiakkaamme jonka kirjanpidon hoidamme alusta loppuun.
Projekti on sitä opiskelua. Sellaiset ajat on ohi jolloin opiskelu oli ylhäältä annettua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni peruskoululaisen äitinä alkaa jo vähitellen ärsyttää nämä erilaiset tempaukset ja teemaviikot. Niitä on koko ajan, ne eivät liity koulutyöhön millään tavalla ja niiden anti on oppilaalle yleensä lähellä nollaa. Ne syövät aikaa normaalilta opetukselta, jossa sitten joudutaan harppomaan tai menemään asioita pikakelauksella.
AP:n kuvaama projekti olisi ollut itselleni yläasteikäisenä kauhistuttava rangaistus, koska olin hyljeksitty nörtti, jolla oli vain muutama kaveri ja jota muut oppilaat avoimesti halveksivat. Omat lapseni sen sijaan ovat sosiaalisia ja pidettyjä, mutta hekin vihaavat tehdä koulun projekteja tällä metodilla, jossa ryhmät sekoitetaan ja tahallaan laitetaan samaan ryhmään hyvin erilaisia oppilaita. Yleensä lopputulos on kaikille tuskaa. Perinteisesti ryhmään laitetaan yksi hyvä oppilas, jonka tarkoituksena on toimia "vertaisopettajana" tai muuten ottaa vetovastuu koko hommasta, pari perusperttiä ja pari heppua, jotka ennen olisivat olleet tarkkiksella. Jälkimäiset käyttävät kaiken energiansa sabotoimalla ryhmän toimintaa, kiusaamalla muita tai muuten vain häiriköimällä. Sattumalta voi toki tulla kivakin ryhmä.
Noinhan se menee. Mä joudun nyt vetämään tällaista projektia toisen open kanssa, se on kestänyt 2 viikkoa ja mä oon jo opettajana aivan kypsä, varsinkin yhteen kuvailemasi kaltaiseen ryhmään. Tää on aivan perseestä, mutta ops käskee monialaisuuteen, joten sitä nyt sitten toteutetaan jouluun asti ja aika siihen tulee tavallisesta opetuksesta. Mulla on 4 heikointa oppilasta tukiopetuksessa, kun heille ei yksinkertaisesti riitä se opetus vaan tiedän heidän tippuvan kärryiltä viimeistään ensi viikolla. Yleensä hekin ovat just ja just selvinneet, mutta nyt jo tiedän etukäteen, että ei muuten selviä enää kun se yksi tunti viedään ja asioita joudutaan käymään nopeasti ja itsenäisesti.
Eikö tuo Gutsy kestä vain viikon? Vai oletko mukana jossain toisessa projektissa? Kyllä muakin huolettaa, että perusopetuksesta käytetään ruhtinaallinen osa tuollaiseen projektiin, vaikka projektissa olisi paljon hyvääkin. Se ei poista sitä, että kärryiltä tiputaan ja lujaa, jos tulee viikon tauko opetukseen ja sitten harpotaan hirveää tahtia eteenpäin, jotta pysytään oikeassa tahdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just...jos meillä olisi ollut tuollaisia tehtäviä koulussa, olisin sopivasti sairastunut tuoksi viikoksi. Aivan painajaiselta kuulostaa. Olen aina ollut herkkä, ujo ja hiljainen, lapsena vielä arempi.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa ryhmähommassa on muitakin tehtäviä, kuin se ylisosiaalinen toteuttaja ja kameran edessä heiluva esiintyjä. Muistuta tyttöäsi, että ryhmään tarvitaan myös sihteeriä joka kirjaa ylös kaikkien ajatukset yhteisissä suunnittelupalavereissa ja aikatauluttaa toteutusta jne. Samoin tarvitaan kuvaajaa ja videoiden editoijaa. Ja varmasti löytyy muitakin ujolle ja aralle sopivia rooleja. Eli rohkeasti vaan mukaan omaan ryhmään ja siellä sovittelamaan omien vahvuuksiensa mukaisia tehtäviä. (ps. ihan varmasti samaan ryhmään sattuu joku tavalla tai toisella tuttu/puolituttu, kun ryhmät muodostetaan saman koulun oppilaista, niin isommallakin koululla tuntee jollain tavoin suurimman osan samasta ikäluokasta)
Täytyy siinä tapauksessa toivoa, että ohjaamassa on riittävästi sellaisia aikuisia, jotka pystyvät tukemaan ryhmädynamiikkaa ja työnjakoa tuohon suuntaan. Tuo on juuri sopiva ikä oppia millä tavalla erilaisista ihmisistä koostuvat ryhmät saadaan toimimaan - aika monet joutuvat sitä joka tapauksessa tekemään jatko-opinnoissa ja töissä. Olin itse tuossa iässä vielä tosi ujo, ja edelleen introvertti, mutta niin vain ryhmätyössä löytyy minulle tekemistä, toisinaan myös esittäjänä - puhelimella en kyllä edelleenkään soita mielelläni.
En kyllä mielelläni itsekään osallistuisi edes aikuisena tuollaiseen vaikka en mitenkään ujo enkä introvertti ole.
Ei kai nyt tuohon voi ketään pakottaa? Ihan ymmärrettävää että ahdistuu tuosta.