Terve seurakoirarotu?

Airedalellani oli sormeen pujotettava pikku hammasharja, tuttua kyllä sekin. Villakoira rotuna on täysin tuntematon, en muista tavanneeni sellaista ikinä livenä. Tutustun.

Kokemukseni markettiruoasta: jouduin joskus ostamaan, kun tilaamani ruoan kuljetus viivästyi. Haju oli hirveä sekä kupissa että koiran läpi kuljettuaan. Opin tilaamaan ruokaa ajoissa.

Ap

Kuinka hienoa villakoiran karvanlaatu on? Harjataanko se päivittäin?

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla on ollut sekarotuisia: kuinka vahvasti ne ovat ilmentäneet vanhempiensa ominaisuuksia? Kuinka ennakoitavissa luonne siis on?

Ensimmäinen sekarotuiseni oli lapsirakas lessukka, kuten vanhempansa. Emä oli myös todella älykäs ja koirani oli perinyt tämän älyn. Helposti koulutettava kiltti koira pienellä itsepäisyydellä. Toinen oli jännä sekoitus kilttiä emäänsä ja äksyä pystykorvaisäänsä. Koira oli kiltti omalle perheelle ja ihmisille, mutta vieraista koirista ei juurikaan välittänyt. Ei missään nimessä hyökkinyt, mutta jos vieras koira tuli lähelle alkoi oma koira matalalla murinalla varoittelemaan toista.

Nykyinen koira on rescue, joten vanhemmista ei ole mitään tietoa. Koirani oli tuotu pikkupentuna yöllä pahvilaatikossa koiratarhan portille, joten taustoista ei tiedetä mitään. Pentu varttui n. 4 kuukauden ikäiseksi suuressa pentulaumassa, kunnes sai kodin luotani. Kiltti ja iloinen koira tuosta tuli :)

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hienoa villakoiran karvanlaatu on? Harjataanko se päivittäin?

Villakoiran turkki on pehmeää ja hienoa, mutta ei tarvitse juurikaan harjaamista, mikäli pitää sen lyhyeksi trimmattuna. Trimmaus sitten pitää tietysti tehdä max kahden kuukauden välein ja pestä myös koira.

Villakoira tarvitsee haalarin kovimmille pakkasille, ja pienimmät kokomuunnokset jo nollakelillä, koska pohjavilla puuttuu.

Jos haluaa pitää turkin pitkänä, hoitoa tietysti on olennaisesti enemmän.

Terveitä seurakoirarotuja on monia.

maltankoira

coton de tuléar

bichon frisé

havannankoira

lhasa apso

shih tzu

En ikinä ennen olisi sanonut tätä rotua, mutta pitkäkarvainen mäyräkoira.

Aikaisemmin en ymmärtänyt ihmisiä joilla kyseinen rotu, mutta miehen sellaisen haluttua olemme kaikki tykästynyt rotuun ja nyt niitä on jo kaksi.

Tiedän halvauksen olevan riski, mutta hyvällä lihaskunnolla uskon olevan pelastusta.

Taipuisiko sheltti tai villakoira terapiakoiraksi? Tämä nyt on siis lähinnä haihattelua, saa tyrmätäkin. Tuli vain mieleen, että jos eläinavusteinen terapia olisi sen kanssa mahdollista, vähentäisi se koiran yksinoloa paljon. Se voisi osallistua työhöni, jolloin sen ei tarvitsisi olla 5-6 h kotona.

Ap

Eurasier voisi sopia jos koko ei ole liian suuri :)

Mulla on dalmatiankoira. Helppo turkki, ei karvanlähtöaikoja. Vaaleat kynnet, helppo leikata. Dalluilla on vilja-allergiaa ja uraattikideongelmia, mut jos ottaa sellasen dallun, missä on pieni prosentti pointteria mukana, se uraattikideongelma ei voi silloin ilmetä. Itselläni ihan tavallinen, ruskeapilkkuinen dalmatiankoira. Ja olen tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Taipuisiko sheltti tai villakoira terapiakoiraksi? Tämä nyt on siis lähinnä haihattelua, saa tyrmätäkin. Tuli vain mieleen, että jos eläinavusteinen terapia olisi sen kanssa mahdollista, vähentäisi se koiran yksinoloa paljon. Se voisi osallistua työhöni, jolloin sen ei tarvitsisi olla 5-6 h kotona.

Ap

Sheltin kuuluu rotumääritelmän mukaan olla pidättyväinen vieraita kohtaan, oman perheen koira. Joten tuskinpa keskivertosheltti sopii terapiakoiraksi.

Täältäkin ääni villakoiralle! Iloisia ja uskollisia otuksia, mukana kaikessa ja vilakoiran turkki kotikampauksella on paljon helpompi kuin mitä pelotellaan.

Paimensukuinen lapinkoira. Itsellänikin on ollut. tykkää ulkoilla ja juosta, eikä lähde helposti karkuteille paimennusvietin takia. Tosi kiltti ja ihmisrakas eikä haukkunut turhista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taipuisiko sheltti tai villakoira terapiakoiraksi? Tämä nyt on siis lähinnä haihattelua, saa tyrmätäkin. Tuli vain mieleen, että jos eläinavusteinen terapia olisi sen kanssa mahdollista, vähentäisi se koiran yksinoloa paljon. Se voisi osallistua työhöni, jolloin sen ei tarvitsisi olla 5-6 h kotona.

Ap

Sheltin kuuluu rotumääritelmän mukaan olla pidättyväinen vieraita kohtaan, oman perheen koira. Joten tuskinpa keskivertosheltti sopii terapiakoiraksi.

Kiitos tiedosta. Tämäkin on minulle varsin vieras rotu. Täytyy tutustua siihenkin tarkemmin. Koira-asia on täysin kiireetön.

Ap

Kyllä minäkin villakoiraa (keskikokoinen) tulin ehdottamaan, ihana rotu vielä siitä ettei turkki kärsi vaikka pesisi päivittäin, lyhyenä kun pitää niin kuivuukin nopeasti. Tykkää lenkkeillä mutta tykkää myös aivotehtävistä sadepäivinä (ja muutoinkin). Oppii ihan mitä vain keksii opettaa.

Bichon

Vierailija kirjoitti:

Mulla on dalmatiankoira. Helppo turkki, ei karvanlähtöaikoja. Vaaleat kynnet, helppo leikata. Dalluilla on vilja-allergiaa ja uraattikideongelmia, mut jos ottaa sellasen dallun, missä on pieni prosentti pointteria mukana, se uraattikideongelma ei voi silloin ilmetä. Itselläni ihan tavallinen, ruskeapilkkuinen dalmatiankoira. Ja olen tyytyväinen.

Olin ihan unohtanut koko dalmiksen :-) Asun niin pienellä paikkakunnalla, että täällä ei ole näkynyt dalmiksia. T. Ei-Ap

Monet pienpystykorvat (esim. japaninpystykorva, kleinspitz, mittelspitz) ovat vielä suhteellisen terveitä rotuina ja soveltuvat seurakoiriksi. Varjopuolena on sitten haukkuherkkyys ja vahva vahtivietti.

Vierailija kirjoitti:

Taipuisiko sheltti tai villakoira terapiakoiraksi? Tämä nyt on siis lähinnä haihattelua, saa tyrmätäkin. Tuli vain mieleen, että jos eläinavusteinen terapia olisi sen kanssa mahdollista, vähentäisi se koiran yksinoloa paljon. Se voisi osallistua työhöni, jolloin sen ei tarvitsisi olla 5-6 h kotona.

Ap

Varmastikin, riippuu yksilöstä. Monet tapaamani sheltit ovat kyllä olleet vähän arkoja ja pidättyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on dalmatiankoira. Helppo turkki, ei karvanlähtöaikoja. Vaaleat kynnet, helppo leikata. Dalluilla on vilja-allergiaa ja uraattikideongelmia, mut jos ottaa sellasen dallun, missä on pieni prosentti pointteria mukana, se uraattikideongelma ei voi silloin ilmetä. Itselläni ihan tavallinen, ruskeapilkkuinen dalmatiankoira. Ja olen tyytyväinen.

Mikä tämä pointterijuttu on? Onko rotuun siis risteytetty pointteria tuon ongelman takia?

Kerrankin tuli hyvä mieli tällaisesta keskustelusta, ap vaikuttaa oikein hyvältä (tulevalta) koiranomistajalta.