Jos en herää huomenna

...Niin haluan teidän tietävän minun tarinan. Olen 20 v opiskelija. Synnyin 97 Rovanniemellä. En muista lapsuuteni 3 vuodesta juuri mitään, mutta mitä valokuva albumi on kertonut niin se on ollut hyvin mukavaa aikaa. 4 vuotiaana muutin perheeni kanssa pienikokoiseen kaupunkiin jossa elämäni muuttui lopullisesti. Kun aloitin päiväkodin muuton jälkeen neljän vanhana minua käytettiin seksuaallisesti hyväksi ja päiväkoti oli väkivaltainen paikka. Haluan korostaa että perheelläni ei ole ollut mitään asiaa näihin tapahtumiin joita kuvailen tässä kertomuksessa.

Päiväkodin jälkeen menin eskariin jossa seksuaallinen häirintä jatkui noin vuoden verran ja minua syrjittiin koska oli syntynyt kaikenlaisia typeriä huhuja jotka eivät lainkaan pitäneet paikkaansa.

Peruskoulun aloitettuani elämäni ei ole ollut ennalaan sen jälkeen. Ala-asteella minua lyötiin, potkittiin, poltettiin, viilleltiin, häpäistiin, varastettiin ja puukotettiin aina ylä-asteelle ja koulun loppumiseen saakka. Olin kerran kaunis omasta mielestäni mutta kun peruskoulu loppui olin henkisesti ja fyysisesti niin sairas ja vammautunut että se vaikuttaa tähän päivään asti.

En luota enään ihmisiin sen takia mitä minulle on tapahtunut. En ole itkenyt vuosiin ja ihmisen kosketus on minulle niin ahdistavaa.

Olen käynnyt myös ammattikoulun ja sen myötä sain opiskeltua minulle ammatin. Mutta samat pahat ihmiset seurasivat minua tulevaan kouluuni ja tekivät samat asiat ja pahemmin opiskellessani siellä.

Koko opiskeluni ajan kukaan opettaja ei ole kuunnellut, olen maannut lukuisia kertoja verissäni käytäville ja he ovat kävelleet ohitseni.

En jaksa enään. Olen elänyt paholaisen kanssa niin monta vuotta. Otin alkoholia ja lääkkeitä. Minä rakastan teitä.