Minulla on narsistinen persoonallisuus. Haluatko tietää jotain?
Voin selittää oikeita syitä sille, miksi kaltaiseni käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.
Kommentit (125)
Kärsitkö laiminlöynnistä, väkivallasta tai kylmästä kohtelusta lapsena?
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan. Narsistit on niin tylsiä ihmistyyppeinä ettei kiinnosta. Ilkeys, kateus ja katkeruus on niin tylsää että ei ole kysyttävää.
Samaa mieltä. Voisin puhua vaikka tuntiakausia siitä, miten tylsinä narsisteja pidän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan. Narsistit on niin tylsiä ihmistyyppeinä ettei kiinnosta. Ilkeys, kateus ja katkeruus on niin tylsää että ei ole kysyttävää.
Samaa mieltä. Voisin puhua vaikka tuntiakausia siitä, miten tylsinä narsisteja pidän!
Sama homma. Heitä ei voi ollenkaan käyttää omiin tarkoitusperiinsä niinkuin tavallisia, empaattisia ihmisiä.
No, erikseen ketju tälle?
Eiköhän sua näy palstalla jo muutenkin riittämiin.
Miksi kukaan olis kiinnostunut?
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan. Narsistit on niin tylsiä ihmistyyppeinä ettei kiinnosta. Ilkeys, kateus ja katkeruus on niin tylsää että ei ole kysyttävää.
Tämä! Ei mitään yllättävää koskaan vaan samaa veetuilua, kettuilua ja kyykyttämistä. Symppiksillä on eri puolia, hauskuutta, surua, iloa, vakavuutta jne.
Vierailija kirjoitti:
Mikset tunge päätäsi anukseen ja jätä sitä sinne??
Miksi tekisin niin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet työksesi?
En tällä hetkellä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kärsitkö laiminlöynnistä, väkivallasta tai kylmästä kohtelusta lapsena?
Noista ainoastaan viimeksi mainitusta. Lapsena minua kohdeltiin todella kontrolloivasti ja rajoittavasti. Olisin toivonut, että minua oltaisiin mieluummin laiminlyöty.
Oletko kostonhimoinen?
Mitä viimeksi teit kostaaksesi ja minkä asian vuoksi?
Luin pari päivää sitten Iltalehdestä/Iltasanomista, että narsisti ei koskaan pyydä sanojaan tai tekojaan anteeksi. Päteekö tämä väite sinuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset tunge päätäsi anukseen ja jätä sitä sinne??
Miksi tekisin niin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet työksesi?
En tällä hetkellä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kärsitkö laiminlöynnistä, väkivallasta tai kylmästä kohtelusta lapsena?
Noista ainoastaan viimeksi mainitusta. Lapsena minua kohdeltiin todella kontrolloivasti ja rajoittavasti. Olisin toivonut, että minua oltaisiin mieluummin laiminlyöty.
Mulla on joskus nuorempana todettu narsistisia piirteitä ja mun lapsuus oli myös hyvin kurinalaista. Tiukat rajat oli ja rangaistukset, usein lyöminen, jos ei totellut tai kyseenalaisti säännöt. Mutta sitten oli sitäkin, että ei ollut sitä lämmintä, minusta kiinnostunutta yhteyttä vanhempiin ja tunsin olevani pohjattoman yksinäinen ja hylätty. Varsinkin kun siskoni syntyi paljon minun jälkeeni ja häntä kohdeltiin täysin eri tavoin. Lempeämmin ja kiinnostuen. On vieläkin vanhemmille se kaikkein rakkain ja se näkyy kaikessa. Uskon, että narsismini on tuon perua. Ei ihminen oikein osaa antaa sellaista, jota ei ole itse saanut. Kova tarve minulla on pitää omia puoliani aina ja hätä, että tulenko kuulluksi ja pidetäänkö muita minua tärkeämpänä ja parempana. Jostain syystä usein jäänkin keskusteluissa varjoon ja silloin luurangot hyppäävät kaapista ja aggressiot nousevat. Nämä varmasti näyttäytyvät muille narsistisena käyttäytymisenä. Kun ihminen on sisältä rikki, se kyllä näkyy myös ulos.
Oletko kostonhimoinen?
Mitä viimeksi teit kostaaksesi ja minkä asian vuoksi?
Lievästi, joskaan en näe erityistä vaivaa kostaakseni ihmisille. Nolasin minua arvostelleen ihmisen niin, että tämä alkoi itkeä. Sen takia, että hän oli tahallaan ilkeä.
Luin pari päivää sitten Iltalehdestä/Iltasanomista, että narsisti ei koskaan pyydä sanojaan tai tekojaan anteeksi. Päteekö tämä väite sinuun?
Pyydän anteeksi, mutta siksi koska se on tapana ja sillä saa lopetettua kinan, johon en halua tai jaksa osallistua. Olen harvoin oikeasti pahoillani mistään.
Mikä on suurin haaveesi elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on suurin haaveesi elämässä?
En oikeastaan tiedä. Haaveilen kyllä paljon ja varmaan aika stereotyyppisesti haaveiluni liittyy sellaiseen täydelliseen elämään, jossa kokisin aitoa rakkautta jonkun toisen kanssa ja olisin kaunis, menestynyt ja suosittu. En osaa sanoa, mitä se käytännössä tarkoittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Haluutko parantua?
En varsinaisesti. Todennäköisesti en osaisi toimia ollenkaan, koska en pysty tuntemaan juurikaan empatiaa enkä siedä häpeän tunnetta. En myöskään koe, että parantumisesta voisi olla mitään hyötyä, todennäköisemmin siitä olisi vain haittaa. Uskokaa tai älkää, mutta ihmisistä, joilla on narsistisia piirteitä, pidetään huomattavasti enemmän kuin huonoitsetuntoisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset tunge päätäsi anukseen ja jätä sitä sinne??
Miksi tekisin niin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet työksesi?
En tällä hetkellä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kärsitkö laiminlöynnistä, väkivallasta tai kylmästä kohtelusta lapsena?
Noista ainoastaan viimeksi mainitusta. Lapsena minua kohdeltiin todella kontrolloivasti ja rajoittavasti. Olisin toivonut, että minua oltaisiin mieluummin laiminlyöty.
Mulla on joskus nuorempana todettu narsistisia piirteitä ja mun lapsuus oli myös hyvin kurinalaista. Tiukat rajat oli ja rangaistukset, usein lyöminen, jos ei totellut tai kyseenalaisti säännöt. Mutta sitten oli sitäkin, että ei ollut sitä lämmintä, minusta kiinnostunutta yhteyttä vanhempiin ja tunsin olevani pohjattoman yksinäinen ja hylätty. Varsinkin kun siskoni syntyi paljon minun jälkeeni ja häntä kohdeltiin täysin eri tavoin. Lempeämmin ja kiinnostuen. On vieläkin vanhemmille se kaikkein rakkain ja se näkyy kaikessa. Uskon, että narsismini on tuon perua. Ei ihminen oikein osaa antaa sellaista, jota ei ole itse saanut. Kova tarve minulla on pitää omia puoliani aina ja hätä, että tulenko kuulluksi ja pidetäänkö muita minua tärkeämpänä ja parempana. Jostain syystä usein jäänkin keskusteluissa varjoon ja silloin luurangot hyppäävät kaapista ja aggressiot nousevat. Nämä varmasti näyttäytyvät muille narsistisena käyttäytymisenä. Kun ihminen on sisältä rikki, se kyllä näkyy myös ulos.
Tuo on muuten varmasti ihan totta, että sellaista ei osaa antaa, mitä ei itse ole saanut. "Rakkautta" sain itse kyllä, mutta se rakkaus ei ollut rakastavaa ja huomioonottavaa vaan tukahduttavaa, ahdistavaa ja itsekästä. Joskus olen miettinyt, millainen minusta olisi tullut, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi yksilökseni. Epäilemättä erilainen kuin mitä nyt olen.
Oliko sulla niin että sun oli lapsena täytettävä tiettyjä ehtoja että sua rakastettaisiin? Oliko sulla niin että sulla ei ollut mitään yksityisyyttä kotona? Oliko sun vanhemmat kiinnostuneita siitä, minkälainen oikeasti olet, vai yritettiinkö susta tehdä tietynlainen? Saitko itse valita sun harrastukset? Vastattiinko sulle kun kysyit jotain? Lohdutettiinko sua kun pienenä pelkäsit?
Koetko syntyneesi sellaiseksi vai asian johtuvan jostain? Onko sinut pilattu?
Ajatteletko aina tietoisesti, joka hetki, kaikkialla, miten saisit tehtyä toisille mahdollisiman ikävän olon? Onko juuri tämä sinun elämäsi ainoa tarkoitus?
Ei oikeastaan. Narsistit on niin tylsiä ihmistyyppeinä ettei kiinnosta. Ilkeys, kateus ja katkeruus on niin tylsää että ei ole kysyttävää.