Uusi työkaveri ei kysy!
Meillä aloitti alkusyksystä uusi työntekijä, joka on hyvin oma-aloitteinen työssä. Niin oma-aloitteinen, että mokaa jokaisen homman, mihin ryhtyy, koska tekee päätöksiä itsekseen, ilman että kysyy meidän muiden näkemystä. Mokat eivät ole suuria, mutta kuitenkin sellaisia, että itse joutuu sitten perästä alituiseen korjaamaan.
On ihan normaalia, että kun on ollut tässä työssä niin vähän aikaa, ettei vielä osaa kaikkea, mutta pidän haasteena sitä, että hän ei kysy mitään, kun ryhtyy uuteen tehtävään, vaan tekee kuten parhaaksi katsoo ja sitten taas perästä korjaillaan. Hänelle on annettu kunnon perehdytys alussa, myös kirjallisesti, ja ymmärrämme kyllä, että kaikkea ei voi osata heti ja kaikkia poikkeustilanteita ei edes voi tulla eteen heti.
Omasta mielestään hän osaa työn hyvin ja kyseli jo vaativampien työtehtävien perään, mutta hän ei ymmärrä, että itseasiassa hän ei käsitä työn kokonaisuutta vielä, eikä siksi osaa vielä itsenäisesti huomioida, minkälaisia vaikutuksia hänen tekemillään ratkaisuillaan on.
Sitten jos häntä neuvoo etukäteen, saa vastaukseksi tuskastunutta "Joo, joo." Mitä tehdä? Ei voi oikein päin naamaakaan sanoa että kuule et ymmärrä tästä hevon vittuakaan, ja toisaalta sekään ei ole mieltä ylentävää, että hänelle osoittaa joka päivä virheet, jotka hän on päivän aikana tehnyt. Kaikkien edellisten kanssa on ollut avoin puheyhteys, eli kun ovat ryhtyneet tekemään uutta tehtävää, ovat kysyneet, voiko olla näin, ja me olemme sitten parhaamme mukaan kertoneet mielipiteemme ja eri vaihtoehtoja vastaisuuden varalle. Tämä uusi haluaa ikään kuin näyttää, että hän kyllä pärjää, ja että on itsenäinen.... auttakaa!
Kommentit (81)
Ymmärtääkö tehneensä virheitä vai kääntääkö ne muiden vioiksi?
Te korjaatte hänen tekemänsä virheet ettekä kerto niistä hänelle? Ymmärsinkö oikein?
Miksi toimitte noin?
Kun annatte työtehtävän niin käykää läpi työvaiheet askel askeleelta etukäteen ja pyydätte häntä kertomaan miten suorittaisi tehtävän. Tässä vaiheessa mokat on helpompi ennakoida eikä ole tarvetta niin suurelle damage controllille jälkikäteen.
Esimiehen asia puuttua tuollaiseen. Ei ole perehdytys ja oppi mennyt perille jos jatkuvasti mokailee.
Onko virheet todella virheitä, vai eritavalla tehty kuin on totuttu?
En osta tuota. Ei ole mitenkään mahdollista että uusi työntekijä tekisi jatkuvasti niin massiivisia virheitä että joutuisitte sitten oikein tiiminä olemaan sammuttamassa tulipaloja jatkuvasti. Aivan puppua tuollainen. Uskon että haluatte vain kokea itsenne tärkeämmiksi kuin itse asiassa olettekaan. Relatkaa ja antakaa uuden tyypin olla itsenäinen.
Vierailija kirjoitti:
Te korjaatte hänen tekemänsä virheet ettekä kerto niistä hänelle? Ymmärsinkö oikein?
Miksi toimitte noin?
On sekä annettu listoja hänen tekemistään virheistä ja annettu korjata, että korjattu itse perässä. Silloin kun on jouduttu korjaamaan itse, ei ole ollut aikaa muuhun. Ja siis tottakai olemme silloin maininneet, että missä kohtaa ei mennyt putkeen, ja hän vastaa, että "Joo, joo".
Kerran pyysin häntä korjaamaan virheen, joka liittyi erääseen poikkeustapaukseen. Seuraavana päivänä huomasin, että oli korjannut myös kaikki ei-poikkeustapaukset tämän poikkeustapauksen mukaan. Häneltä ikään kuin puuttuu normaali maalaisjärki.
Vierailija kirjoitti:
Kun annatte työtehtävän niin käykää läpi työvaiheet askel askeleelta etukäteen ja pyydätte häntä kertomaan miten suorittaisi tehtävän. Tässä vaiheessa mokat on helpompi ennakoida eikä ole tarvetta niin suurelle damage controllille jälkikäteen.
Yleensä nämä liittyvät sellaisiin juttuihin, että hän on valmistunut edellisessä tehtävässään nopeammin kuin olemme ajatelleet, ja hän kysyy oma-aloitteisesti että voiko ottaa tämän ja tämän homman seuraavaksi, joskus ei edes kysy vaan alkaa vaan tehdä. Tosiaan silloin kun koitan miettiä kaikki mahdolliset sudenkuopat valmiiksi ja kertoa miten ohittaa ne, niin hän melkeinpä keskeyttää minut ja vakuuttaa, että joo joo ymmärtää kyllä. Normaalisti tässä vaiheessa pitäisikin perusjutut ymmärtää. Silti mokailee.
Tekisin kirjalliset työohjeet, jos teillä ei vielä ole ja listaisin niihin esimerkkejä poikkeustilanteista.
Laittaisin ohjeisiin, että kannattaa kysyä muilta tekijöiltä neuvoa, jos työtehtävä on uusi jne.
Vierailija kirjoitti:
Onko virheet todella virheitä, vai eritavalla tehty kuin on totuttu?
No meidän työ on sen laatuista, että kaikkien pitäisi tehdä saman linjauksen mukaisesti, yksi ei siis voi oikein sooloilla, vaikka se toisissa olosuhteissa saattaisikin olla "oikein". Sillä ei meille ole mitään merkitystä, miten lopputulokseen pääsee, mutta ongelmamme on se, ettei lopputulos ole se mitä sen pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko virheet todella virheitä, vai eritavalla tehty kuin on totuttu?
No meidän työ on sen laatuista, että kaikkien pitäisi tehdä saman linjauksen mukaisesti, yksi ei siis voi oikein sooloilla, vaikka se toisissa olosuhteissa saattaisikin olla "oikein". Sillä ei meille ole mitään merkitystä, miten lopputulokseen pääsee, mutta ongelmamme on se, ettei lopputulos ole se mitä sen pitäisi olla.
Kylläpä kuulostaa hankalalta ja epämääräiseltä. Olenkohan se uusi työntekijä...
Olisiko jotain ajanhenkeä myös? Meillä on ollut tässä vuoden aikana yksi, joka ei ymmärtänyt ohjeita lainkaan. Sanoi joo hiukan hädissään, mutta yksinkertaisinkaan ohje ei mennyt perille. Hillittömän ahkera oli kyllä, mutta jonkun olisi pitänyt olla vieressä näyttämässä ja oikomassa, ja olisi ahdistunut siitä.
Toinen ei ollut kuulevinaan ohjeita. Ei vastannut mitään, ja jatkoi vanhaan tyyliin.
Kolmas otti ohjeen, kuunteli siitä puolet ja ymmärsi senkin väärinpäin. Eli teki juuri niinkuin sanottiin ettei pidä. Ja sama joojoo kun yritettiin korjata.
Neljäs teki kaksi päivää hyvää jälkeä, ja sitten tippui työteho puoleen ja alkoi valua siitäkin alaspäin.
Viides oli liian kärsimätön kuuntelemaan ohjeita lainkaan. Otti mallia ja huiteli menemään, ymmärtämättä ettei mallista opettelemalla tavoita niitä juttuja, jotka eivät näy. Eikä sitä, miksi jotain tehdään kuten tehdään.
Yksi ainoa kuunteli ohjeet tarkkaan ja yritti toteuttaa niitä sitten pilkun päälle, mutta oli sitten liiankin pikkutarkka ja hidas, ja ahdistui ohjeesta, että pitää sitten kuitenkin soveltaakin eikä jäädä taputtelemaan jo valmista työtä vielä nätimmäksi. Ei ymmärtänyt ajan kuluvan samalla.
Itse asiassa juuri kukaan ei tuntunut ymmärtävän, mistä heidän palkkansa tulee, ja mitä heiltä odotetaan. Ja mitä tarkoittaa aika. Ja yhdelläkään ei siis ollut valmista mallia päässään, miten opetellaan itselle uusi taito, joka toisilla jo on. Eihän siitä voi tulla mitään, jos ei ole valmiutta ja halua antautua opetettavaksi.
Kaksi näistä osasi kantaa kahdella kädellä jo tullessaan. Kolmas oppi. Yhdellä saattoi olla jokin oppimista vaikeuttava itsestä riippumaton juttu, lopuilla tiellä tuntui olevan vain aivan omituinen asenne. Ja täydellinen harjaantumattomuus ohjattavana olemiseen.
Vierailija kirjoitti:
En osta tuota. Ei ole mitenkään mahdollista että uusi työntekijä tekisi jatkuvasti niin massiivisia virheitä että joutuisitte sitten oikein tiiminä olemaan sammuttamassa tulipaloja jatkuvasti. Aivan puppua tuollainen. Uskon että haluatte vain kokea itsenne tärkeämmiksi kuin itse asiassa olettekaan. Relatkaa ja antakaa uuden tyypin olla itsenäinen.
Kuten aloitusviestissä sanoinkin, kyse ei ole suurista mokista. Kuitenkin sellaisia, että hän ei osaa vielä ajatella ratkaisujansa nykyhetkeä pidemmälle, ja normaali ihminen kysyisi tässä vaiheessa että miten kannattaa edetä. Koska hän ei kysy, tilanne on se, että seuraavan vaiheen tekijä ei voi jatkaa hommaa siitä eteenpäin, vaan meidän (tai hänen itsensä, riippuen onko aikaa) pitää pakittaa ja tehdä mokattu kohta uudelleen.
Tunnistan ongelman omalta työpaikaltani ja sitten tulee haukkumista palkaksi, kun pyytää tekeen uudestaan. Näitä on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te korjaatte hänen tekemänsä virheet ettekä kerto niistä hänelle? Ymmärsinkö oikein?
Miksi toimitte noin?
On sekä annettu listoja hänen tekemistään virheistä ja annettu korjata, että korjattu itse perässä. Silloin kun on jouduttu korjaamaan itse, ei ole ollut aikaa muuhun. Ja siis tottakai olemme silloin maininneet, että missä kohtaa ei mennyt putkeen, ja hän vastaa, että "Joo, joo".
Kerran pyysin häntä korjaamaan virheen, joka liittyi erääseen poikkeustapaukseen. Seuraavana päivänä huomasin, että oli korjannut myös kaikki ei-poikkeustapaukset tämän poikkeustapauksen mukaan. Häneltä ikään kuin puuttuu normaali maalaisjärki.
Okei tällaisia on. Meillä on tyyppi, joka kuulostaa hyvin samanlaiselta. Käydään läpi kokonaisuus ja kriittiset kohdat. Silti tekee väärät määrät, vaikka niistäkin on erikseen sanottu.
Ja seuraavassa hommassa toistuu samantyyppinen moka, kun työt eivät ole samanlaisia, vasn aina tulee olosuhdemuutoksia. Meidän tyyppi on kyllä pahoillaan virheistään, mutta ei silti opi olemaan tekemättä niitä.
En tiedä miten tilanne voisi korjaantua. Meillä ei olla onnistuttu. Viimeisimmäksi ollaan puhuttu, että ohjeistuksessa pitäisi lopettaa kuvittelemasta, että ohjaa aikuista. Vaan ohjeet pitäisi antaa kuin pikkulapselle. Kaikkea kannustamista ja paloittelua ja itsenäisyyttä on yritetty. Nyt ei enää muuta keksitä...
Vierailija kirjoitti:
Tekisin kirjalliset työohjeet, jos teillä ei vielä ole ja listaisin niihin esimerkkejä poikkeustilanteista.
Laittaisin ohjeisiin, että kannattaa kysyä muilta tekijöiltä neuvoa, jos työtehtävä on uusi jne.
Kirjalliset ohjeet tehtiin varta vasten tänä kesänä, ja olen perehdytyksen jälkeen pyytänyt häntä vielä lukemaan ne kertaalleen läpi. Kuitenkin hän itse kokee osaavansa työn, ja että se on (liiankin) helppoa hänelle, ja on sanonut että voi ottaa vaikeampiakin töitä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jotain ajanhenkeä myös? Meillä on ollut tässä vuoden aikana yksi, joka ei ymmärtänyt ohjeita lainkaan. Sanoi joo hiukan hädissään, mutta yksinkertaisinkaan ohje ei mennyt perille. Hillittömän ahkera oli kyllä, mutta jonkun olisi pitänyt olla vieressä näyttämässä ja oikomassa, ja olisi ahdistunut siitä.
Toinen ei ollut kuulevinaan ohjeita. Ei vastannut mitään, ja jatkoi vanhaan tyyliin.
Kolmas otti ohjeen, kuunteli siitä puolet ja ymmärsi senkin väärinpäin. Eli teki juuri niinkuin sanottiin ettei pidä. Ja sama joojoo kun yritettiin korjata.
Neljäs teki kaksi päivää hyvää jälkeä, ja sitten tippui työteho puoleen ja alkoi valua siitäkin alaspäin.
Viides oli liian kärsimätön kuuntelemaan ohjeita lainkaan. Otti mallia ja huiteli menemään, ymmärtämättä ettei mallista opettelemalla tavoita niitä juttuja, jotka eivät näy. Eikä sitä, miksi jotain tehdään kuten tehdään.
Yksi ainoa kuunteli ohjeet tarkkaan ja yritti toteuttaa niitä sitten pilkun päälle, mutta oli sitten liiankin pikkutarkka ja hidas, ja ahdistui ohjeesta, että pitää sitten kuitenkin soveltaakin eikä jäädä taputtelemaan jo valmista työtä vielä nätimmäksi. Ei ymmärtänyt ajan kuluvan samalla.
Itse asiassa juuri kukaan ei tuntunut ymmärtävän, mistä heidän palkkansa tulee, ja mitä heiltä odotetaan. Ja mitä tarkoittaa aika. Ja yhdelläkään ei siis ollut valmista mallia päässään, miten opetellaan itselle uusi taito, joka toisilla jo on. Eihän siitä voi tulla mitään, jos ei ole valmiutta ja halua antautua opetettavaksi.
Kaksi näistä osasi kantaa kahdella kädellä jo tullessaan. Kolmas oppi. Yhdellä saattoi olla jokin oppimista vaikeuttava itsestä riippumaton juttu, lopuilla tiellä tuntui olevan vain aivan omituinen asenne. Ja täydellinen harjaantumattomuus ohjattavana olemiseen.
Noin s*atanan paljon selitystä ja kaikki pelkkää diibadaabaa ja silkkaa pskaa. Teidän työmallissa se itse tekeminen ja "seniorien ohjeiden" mukaan tekeminen on tärkeintä, kaikesta muusta viis. Voi v*ttu että laittaa vihaksi tuollainen, valitettavasti suomalaiselle työelämälle tyypillinen, täysin keinotekoinen vahingossa syntyneistä prosesseista ja metodeista autistisesti kiinnipitäminen. Sairasta itsetarkoituksellista pätemistä se on, ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te korjaatte hänen tekemänsä virheet ettekä kerto niistä hänelle? Ymmärsinkö oikein?
Miksi toimitte noin?
On sekä annettu listoja hänen tekemistään virheistä ja annettu korjata, että korjattu itse perässä. Silloin kun on jouduttu korjaamaan itse, ei ole ollut aikaa muuhun. Ja siis tottakai olemme silloin maininneet, että missä kohtaa ei mennyt putkeen, ja hän vastaa, että "Joo, joo".
Kerran pyysin häntä korjaamaan virheen, joka liittyi erääseen poikkeustapaukseen. Seuraavana päivänä huomasin, että oli korjannut myös kaikki ei-poikkeustapaukset tämän poikkeustapauksen mukaan. Häneltä ikään kuin puuttuu normaali maalaisjärki.
Okei tällaisia on. Meillä on tyyppi, joka kuulostaa hyvin samanlaiselta. Käydään läpi kokonaisuus ja kriittiset kohdat. Silti tekee väärät määrät, vaikka niistäkin on erikseen sanottu.
Ja seuraavassa hommassa toistuu samantyyppinen moka, kun työt eivät ole samanlaisia, vasn aina tulee olosuhdemuutoksia. Meidän tyyppi on kyllä pahoillaan virheistään, mutta ei silti opi olemaan tekemättä niitä.
En tiedä miten tilanne voisi korjaantua. Meillä ei olla onnistuttu. Viimeisimmäksi ollaan puhuttu, että ohjeistuksessa pitäisi lopettaa kuvittelemasta, että ohjaa aikuista. Vaan ohjeet pitäisi antaa kuin pikkulapselle. Kaikkea kannustamista ja paloittelua ja itsenäisyyttä on yritetty. Nyt ei enää muuta keksitä...
Tuossa kohtaa laittaisin jokaisen virheen takaisin korjattavaksi ja jos homma ei toimi niin ongelma alkaa olla muiden käsissä kuin työkavereiden.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ongelman omalta työpaikaltani ja sitten tulee haukkumista palkaksi, kun pyytää tekeen uudestaan. Näitä on paljon.
Tämä minulla on oikeastaan se suurin pelko. Että minä olen pahimmillaan työpaikkaakiusaaja, kun mainitsen virheistä. Jotenkin se on vaan niin uskomattoman suuri voima, miten voi ymmärtää aina väärin ja mokata.
Puhukaa esimiehelle.